Koirien kesäloma alkoi

Maanantaina käytiin Asikkalan kirkolla agilityn epiksissä. Surku -kyllä Surku!- ylsi toiselle sijalle. Lumi jäi ilman tulosta, kun meni väärän esteen. Osallistujia ei ollut paljoa. Meidän sarjassa taisi olla 5.

Tässä ensimmäinen edustava otos. EVVK-sanovat koirat

 Koirien kesäloma alkoi kaksi viikkoa ennen omaani. Viimeiset ajot on ajettu tälle "kaudelle". Aikaisin lauantaiaamuna tehtiin pieni lenkki mönkijällä. Aika raskas vedettävä se on kolmelle koiralle, kun vauhtia ei ole alla ja on pientäkin ylämäkeä. Lisäksi omat ovat tottuneet kevyempään crossimopoon ja todellinen vääntäminen on vierasta. Kun liikkeelle päästiin, niin matka jatkui ihan mukavalla temmolla. Lumi huomasi alkumatkasta rusakon ja se vei sen huomiota. Pojat eivät sitä nähneet ja matka jatkui eteenpäin.
Sunnuntaiaamuna oli edelleen vain +3 astetta ja tehtiin kauden viimeinen ajelu crossimopolla. Matka taittui mukavasti kaikkien osalta ja jäi oikein hyvä mieli. Viikonlopun Jämin kevätkisat olen jo hylännyt. Lämpötilat ovat aivan liian korkeita meille.
Uskomatonta, että vielä eilen aamulla ajatin koirat ja tänään ne ovat loikoilleet +30 asteen lämmössä. Aamulla vielä kärsi juoksuttaa niitä pyörän kanssa hetkisen. Päivällä kukaan ei jaksanut kuin maata. Kaivoin pakastimesta jäiset luut ja keskityin itse kasvihuoneen katon kasaamiseen -ja myönnetään myös siihen pihalla makoiluun =)

Mönkijällä kohti auringonnousua

Video mönkijäajelusta

täällä

                        

Viimeinen ajelu ohi ja kesäloma alkaa

Tulevaisuus avoinna

 Antti Heikkisen kuvia Mikkelin Arctic Cross kisasta

Lumin kanssa lähdössä. Vielä potkitaan =)

Sitten poikien kanssa vapaamatkustelemassa.

Koirien voimat ovat huvenneet matkalle ja kosteaan keliin. Tasatahtia ravaten lähestyvät maalia. Voi kun olisin pystynyt potkiman tai edes kannustamaan etenkin tuossa lopussa.

Vielä muutama kuva kevään viimeisistä kisatunnelmista, jotka jättivät pohtimista. Välillä toivoisi ettei olisi yksin ja voisi jakaa asiat aina jonkun kanssa ja pähkäillä mitä seuraavaksi. Oma keho ei ole toiminut toivotulla tavalla nopeatempoisessa rasituksessa, niin kuin ei Lumikaan. Pojat sen sijaan menevät hyvinkin mallikkaasti. Niiden kohdalla on perusta kunnossa. Mutta kun kerran tilanne on se mikä on, niin niillä mennään. Pitää siis panostaa erityisesti koiriin ja jos sitten pystynkin potkimaan, niin se on ylimääräistä bonusta. En minä vielä luovuta, vaikka sekin kävi heikkona hetkenä mielessä. Olen huomannut usein ratkaisevani ongelmia antamalla periksi luovuttaen, mutta tällä kertaa päätin toisin. Kunhan Lumi selviää kesän leikkauksesta, meinaan ottaa sen kanssa aikasina aamun tunteina renkaanvetoa yksin. Matkat tuskin tulevat kummoisia olemaan, mutta haluan pitää sillä edes jonkunmoista voimaa yllä, kun se ei ole sitä kovin kerännyt. Onneksi se on ahne ja saakoon osan ruuastaan työn kautta. Jos vedätän sitä yksin renkaan kanssa, niin se käytännössä tarkoittaa, että juoksen edellä ja palkkaan aina välillä. Katsotaan sitten syksyllä miten sen juoksu sujuu. Uroshusky(t) on edelleen hakusessa. Ei ole ihan varmaa pystynkö kisoissa potkimaan avuksi vai en, joten koirilta tarvitaan voimaa.

 Vielä ajellaan aamuisin, niin kauan kuin sää sallii. Tänä aamuna tehtiin pitkästä aikaa raskaampi mönkkäritreeni. Matka oli hyvin lyhyt 2.8km. Lumi kulki taas ihan ok ja pojat kuten aina. Corvette piti pariin otteeseen käydä palauttamassa oikeaan reunaan.
Kesää kohti kuitenkin mennään ja matkat ovat jo lyhyitä noin 4km:n luokkaa. Joka toinen päivä ollaan suunnilleen vielä ajeltu. Syksyllä jatketaan taas tositoimia.

Arctic Cross 2014 Mikkeli

Mikkelin epävirallinen Arctic Cross kisa sunnuntaina ei mennyt ihan ennakko-oletusten mukaan. Joo, Lumi ei loistanut, mutta kyse ei ole siitä. Eikä siitäkään, etteivätkö pojat olisi tehneet yhdessä hienon suorituksen...

 Rata oli lyhennetty 4.2km:sta 3.2km:n. Aluksi tuo matka kuulosti naurettavan lyhyeltä. Rataselostusta kuunnellessa se alkoi jo tuntua ihan hyvältä vaihtoehdolta. Hölkätessäni radan läpi koirien kera ennen kisan alkua olin melkoisen tyytyväinen ettei se ollut pidempi. Olisin arvioinut sen 5km:n mittaiseksi ilman parempaa tietoa. Vanhaa paikoin heinittynyttä melkoisen monttuista ja oksaista pururadan pohjaa. Pehmeitä kohtia onneksi vain paikoin lisäämässä pujotteluhaastetta. Takaosa lenkista kierrettiin kahteen kertaan.

 
Olin ajatellut ajaa Corvetella DS1:n ja harmi, että viime hetkellä muutin suunnitelmaa. Rata ei ollut niin nopea etteikö Lumikin olisi pysynyt mukana ja yksin se ei oikein kulkenut (Kun lumista on kyse, ei voi olla varma olisiko kulkenut kaksinkaan=).

Päädyin kuitenkin ajamaan Lumilla yksin. Se oli alusta asti vähän eksyneen ja orvon oloinen. Lähti onneksi kuitenkin matkaan. Lenkki oli raskas ja Lumin eteneminen ei ollut toivotunlaista. Kun edellä menevä koira pysähtyi merkkaamaan puskaa yritti Lumikin päästä sivuun samaaa asiaa hoitamaan. Aika tiukasti palautin sen takaisin radalle.  Lämpötila oli juuri alle10 astetta, mutta keli oli todella kostea ja tihkuinen. Itsellä oli hieman jo ensimäisellä kierroksella vaikeuksia, kun tuntui että ilma on niin painostava, että happi loppuu. Potkin kuitenkin Lumille apuja, että päästiin eteenpäin. Viimeinen kerta kun ajan sillä yksin... Jos se ei enää syksyllä juokse nelosessa, niin ajellaan sitten huvikseen sen kanssa vaikka DS2, jonkun muun koiran kanssa. Toiselle kierrokselle se kääntyi ihan nätisti ja tsemppasi aina kun joku oli takana tai menossa edessä. Peesissä se pysyi lopun matkaa ja meni maalisuoralla vielä ohikin. Ainakin se laukkasi maaliin ja olisi jatkanut vielä reippaasti eteenkinpäin, kun ei ollut itseään niin matkalla väsyttänyt.

Lähtöpaikalla omaa vuoroa odottamassa. Huomaa kuinka uskon Corveten päättelevän etusormeni asennosta, että paras pysyä paikallaan. Kuva: Lasse Valo

Minä hymyilen!! Saan numeron myös selkääni, mikä sinetöi lähdön. Olo on "hieman" hutera

 Minulle jäi n. 15min aikaa palauttaa Lumi ja valjastaa pojat. Aika olisi riittänyt mainiosti ellei autolla olisi sydän taas alkanut hakata vähän turhan tiuhaan ja tuli hutera olo. Lepäilin hetken ja se hiukan auttoi. Olo oli kuitenkin vielä aika epävarma valjastaessani Surkua ja Corvettea. Eetu ja Noora olivat mukana ja pyysin Eetua varmuuden vuoksi kiinnittämään toisen numerolapuistani takkiinsa, jos vaikka en pääsisikään lähtemään, niin ajakoon Eetu. Ja Eetu taisi nyökytellä =)
Lähtöalue oli n. 100m päässä pururadalla. Corvette kävi vähän turhan kuumana ja paikalla pysyminen tuotti vaikeuksia. Komensin sen maahan, mutta jonkun lähtiessä se oli taas menossa. Se tietää mistä kisoissa on kyse ja se mitä se on oppinut omissa treeneissä oli jossain kaukaisemmassa aivosopukassa lähtöä odotellessa. Samalla oma olo ei ollut vielä kohdallaan, vaikkei ihan pahin mahdollinenkaan. Komensin Corveten takaisin maahan aina uudelleen ja ajattelin, että jos myöhästytään lähdöstä sen vuoksi, että käskyä ei ole toteutettu, niin voi voi, ei mahda mitään. Meitä huhuiltiin jo siirtymään lähtöviivalle. Vasta kun kummatkin makasivat maassa annoin luvan siirtyä sen parikymmentä metriä viivalle. Ehdittiin hyvissä ajoin. Apukäsiä oli tarjottu, mutta sanoin, että enköhän pärjää. No en oikein pärjännyt. Seis-käskyä voimakkaampi ärsyke oli päästä juoksemaan. Siinä vielä yrittäessäni toipua, en ollut tarpeeksi valmistautunut siihen ja kikkari kiskaistiin poikittain Corveten nykiessä.

Kuvat: Lasse Valo

Pientä hämminkiä. Corvette olisi jo lähtenyt matkaan

Valmiina

Nyt

Päästiin kuitenkin ihan oikeaoppisesti lähtöviivan taakse. Lähtökäskyä odottaessa huomasin, että potkimisesta on turha haaveilla -olo on sen mukainen. Eetun numerolappu oli kuitenkin jo kiinnitetty minun selkään, joten lähdin sitten vapaamatkustamaan. Kovaa silti mentiin vaikka köröttelin koko matkan kikkarin kyydissä potkimatta käytännössä lainkaan. Tai ei ihan köröttelystä voi puhua. Vauhti oli melkoisen kova ja reitillä sai keskittyä ajamiseen ja ajolinjojen hakuun ja pelkkään pystyssä pysymiseen. Pojat kulki loistavasti, vaikka keli oli kostea ja reitti raskas. Takalenkille uudelleen kääntyminenkin sujui hyvin. Toisella kierroksella käännöskohdassa meidän oli tarkoitus jatkaa suoraan eteenpäin kohti maalia. Edellä oli kaksi kikkaria jotka kummatkin kääntyivät sinne minne olimme juuri hetki sitten menneet. Annoin oikein tiukan ja selkeän "VASEN"-käskyn etteivät omat lähtisi muiden perään tutulle uralle, vaan jatkaisivat maaliin. Kun pojat siitä huolimatta yrittävät kaartaa muiden perään karjaisin: "VASEN!" Samassa tajusin, että VASEMMALLEHAN koirat ovat koko ajan kääntymässä! "EI KUN OIKEA" kuului seuraava selkeästi muotoiltu komentoni. Surku reagoi siihen, mutta Corvette ei hevin luovuttanut. Narusta ne piti vetää oikealle ja sieltäkin Corvette vielä kertaalleen oli kääntymässä pois. Kaiken lisäksi olimme juuri jyrkän ylämäen alla. Vauhti vähän tyssäsi ja en kyennyt potkimaan. Astelin sentään jyrkkimmän osan kikkarin vierellä. Lopun koirat menivät rauhallisemmin ollen selkeästi väsyneitä. Itse en lopussa pystynyt niitä edes kannustuksin tsemppaamaan. Hienot pojat. Tämän päiväinen osoitti, että kisa on tälle keväälle viimeinen. Sen verran lämmintä on luvattu toukokuun lopun Jämin kisoja ajatellen. Talviturkissa olevat koirat saavat seuraavan kisalähdön syksyllä -toivottavasti nelosissa.
 Kisan tulokset löytää täältä.
 Lumi oli 9. ja Surku ja Corvette 4. sarjassaan

Moni asia jäi mietityttämään. Miten käy haaveilemani nelosen ensi syksynä? Entä jos en vaan itse kykene niin nopeatempoisiin suorituksiin? Vai olenko silti mukana ihan huvin vuoksi pyrkien treenaamaan koirat siten etteivät ihan viimeisiksi jää -vaikkeivat välttämättä apuja saisikaan? Entä Lumi? Vai ajelenko vain omaksi iloksi, mikä kuulostaa vähän lattealta.
 Vähän harmittaa etten tänään juoksuttanut Lumia kakkosissa. Olisin nähnyt miten se tsemppaa. Syksyllähän se meni ihan kivasti kisoissa. Yksin Lumi ei oikein kulje, niin kuin ei Surkukaan. Corveten sen sijaan pitäisi toimia myös yksin.

Kisoissa on aina mukava tunnelma. Nyt se jäi hetkittäin vähän oman olon varjoon. Oli tarkoitus käydä tervehtimässä muutamaa facebookista nimeltä tuttua, mutta se jääköön seuraavaan kertaan. Nooraa ja Eetua oli mukava nähdä pitkästä aikaa ja kuulla heidän suunnitelmistaan. Kotimatkan kohokohta oli lounas ABC-asemalla. Oli oikesti nautinnollinen hetki.

1-2-3-... koiraa

Koirilla on jo pitkään ollut postilaatikko. Viime viikolla sinne oli ilmestynyt ensimmäistä kertaa postia.

Joskus joku kysyy onko työlästä kun on kolme koiraa.
Yhden koiran kanssa oli kaikkein työläintä. Kahden koiran kera työmäärä helpottui ja kolmas koira ei siihen juuri vaikuttanut suuntaan tai toiseen. Epäilen että neljäskin menisi vielä samalla vaivalla.
Kun Lumi oli yksin, liikuin sen kanssa joka ikinen päivä vähintään sen 20km. Joka aamu n. 13km lenkki + iltapäivä ja iltalenkit. Vaikka koirakavereita, joiden kanssa juosta, oli lähes päivittäin, niin omiakin jalkoja liikuttelin ihan kiitettävästi. Surkun tultua otin iisimmin. Jos laiskotti saivat koirat juosta keskenään. Vetoharrastus toi koirille myös ihan erilaisen mahdollisuuden liikkumiseen. Corveten tulo ei alun opettelun jälkeen ole muuttanut peruskuvioita juurikaan. Kolmen koiran kanssa onnistuu niin kävely, hölkkä kuin pyöräilykin siinä missä kahden. Jalkakäytävälläkin mahdutaan vielä toisten koirakoiden ja muiden kulkijoiden ohi. Jos on vastaantulijoita otan kaikki koirat pientareen puolelle reunaan ja yllättävän vähän tilaa ne vie ja päästään tarvittaessa kapeastakin paikasta ohi.
Kun tiedän ettei koira ole yksin, voin myös hyvällä omallatunnolla mennä omia menojani. Tarha myös helpottaa asiaa ja esim juottoja, kun ei tarvitse huolehtia siitä ettei sisälle tule vahinkoja.
Asia jota joutuu sitten miettimään koiramäärän mahdollisesti lisääntyessä vielä yhdellä on vetokaluston ja koirien kuljettaminen. Toistaiseksi kaikki mahtuu relluun ja crossipyörä kulkeutuu peräkäryssä...

 Nappulajuoksutusta metsässä

 Corvette on kyllä mukava koira. Viime treenit se on kulkenut hienosti oikeassa reunassa, joka on tärkeä taito yleisillä teillä ajettaessa.  Ensi syksynä on tavoite sillekin REKÄ-tulos vähintään yle-luokasta. Johtajakoirista ja niiden opettamisesta en mitään tiedä, mutta sinne olisi se varsinainen tavoite. Corvetessa voisi olla ainesta, kun jatketaan harjoitteluja. Perusasiahan sillä on ollut koko ajan kunnossa, eli suunta eteenpäin =)

Menin kikkarilla yksi aamu kolmen koiran kanssa vauhtitreeniä sunnuntain kisoja silmälläpitäen. Lumi pysyi alun mukana, mutta sitten se ei enää syystä tai toisesta kyennyt. Syksyllä se juoksi kyllä samoja vauhteja ja kunto sillä pitäisi kaiken järjen mukaan olla nyt parempi. ???
Kun mennään tasaisella kahden koiran vetämänä kikkarilla niin se on kyllä lähempänä vapaajuoksua kuin vetämistä, vaikken potkinutkaan avuksi. Vauhti olikin ainoa tavoite sillä kertaa ja ihan reippaasti mentiin, vaikka ei ihan huippuvauhteja (25.5km/h).

Valjakointi jatkuu vielä pienimuotoisesti

Käytiin Kurhilassa ihmettelemässä mullikoita. Surku oli kaikkein kiinnostunein. Lumia kiinnosti puolenminuutin ensi-ihmetyksen jälkeen lähinnä kieriminen aivan mullikoiden turvan edessä ilmeisen "hyväntuoksuisessa" ruohikossa. Corvette ei kovin välittänyt, kun ei kerta päässyt ihan turpaan kiinni tuttavuutta tekemään. Kuva. Irja Koppanen

Perjantaiaamuna ajoin pitkästä aikaa Aitooseen ajamaan Tomin koirien kanssa. Meniin Motocrospyörällä omien kanssa ja Tomi mönkkärillä omineen. Corvette oli kolmatta kertaa yksin keulassa. Lähdettiin Tomin valjakon jälkeen ja niin kuin ounastelinkin, Corvette nousi ja lähti perään ennen lähtökäskyä. Yllättävän helposti se kuitenkin asettui takaisin aloilleen ja päästiin matkaan. Oikeassa reunassa pysyminen ei onnistunut paikoin lainkaan. Nyt pitää vaan jaksaa aina palauttaa se sinne, kyllä se kohta alkaa sujumaan. Eihän siitä ole kuin hetki kun samaa tahkosin omien kanssa, kun en sitä heti alkuun huomannut opettaa. Kun ei käsky vielä toimi, niin täytyy nostaa oma peppu satulasta ja käydä korjaamassa. 9.5km tuli matkaa, joka on pisin lenkki pitkään aikaan.
Kivasti koko iso lauma yhdessä jaloitteli lenkin jälkeen, Corvette mukaanlukien.

Sunnuntaiaamun omissa treeneissä Corvette pysyi oikealla lähes koko tutun lenkin!! Kerran se ajautui vasemmalle, mutta siirtyi käskystä (?) oikealle.

Koirien ohitusharjoitukset sen sijaan peruuntuvat ja odottavat vuoroaan vasta tulevaisuudessa. Mennään siis asia kerrallaan ja harjoitellaan ensin oikea reuna.

Tiistaina ajettiin vähän tasaisemmalla ja saatiin keskinopeudeksi 21km/h kahden ja puolen koiran voimin. Corvette oli taas yksin keulassa ja nuoriso takana. Jänis hyppi vähän sivummalla pellolla. Kaikki huomasivat sen. Lumi ja Surku olivat kovin kiinnostuneita. Corvettekin hieman, mutta hienosti veti letkaa eteenpäin kummemmin yrittämättä pellolle, toisin kuin kaksi takana tulevaa. Koko matkan Corvette kulki oikealla ja siirtyi myös sinne käskystä. Se on tainnut oppia! Corvetesta tulee vielä hyvä kärki. Torstaina meinaan ajaa vielä yhdet vauhdikkaammat treenit ennen sunnuntain kisoja. Vauhtitreenejä ei ole ollut vielä lainkaan. Kun ei kerran motocrossipyörällä siihen kyetä, niin aion mennä kikkarilla kaikilla kolmella, vaikka se onkin vähän riskiä. Mitään parempaakaan ideaa kun ei ole mieleen tullut.

Corvette ottamassa johtajan paikkaa

 

Corvette on aloittanut "johtajaopinnot". Kaksi kertaa se on juossut yksin keulassa. Se etenee hyvin kuten aina ja suunnatkin alkavat sujua. Oikeassa reunassa pysymistä ja sinne käskystä siirtymistä harjoitellaan nyt. Se on aiheuttanut ylimääräisiä pysähdyksiä, kun tarvittaessa olen sen sinne käynyt korjaamassa. Pientä tajua sillä alkaa jo olla. Perjantaina olisi toiveissa saada vihdoin järjestettyä myös koirakon ohitusharjoitus Corvetelle valjaat päällä. Ilman valjaita se on jo pitkään ohittanut useimmat koirat ilman huomauttamista. Valjaat päällä on tilanne kuitenkin ollut ihan toinen.
Lumikin juoksi tänään treeneissä ensimmäistä kertaa muutamaan treeniin myös vauhdikkaammat osuudet liinat kireällä. Ei me mitään huippuvauhtia menty, mutta paikoin ihan vauhdikkaasti kuitenkin.Motocrossipyörän raadolla ollaan omat treenit ajeltu.

 Corvette on vähän hämillään, jos komennan jompaakumpaa nuorisosta kovemmin. Vaikka olisin siihen selin, enkä katso sitä lainkaan se reagoi voimakkaasti komentoon. Se joko väistää jääden pälyilemään tai totetuttaa käskyn jonka olen toiselle antanut. Selkeästi se on hämillään. Ei ymmärrä miksi olen "sille" niin kova.

Videossa palauttelua ruuan avulla:

Ensi viikonloppuna 11.5 mennään Mikkeliin kisaamaan DS1- ja DS2-luokkaan, jos vain lämpötila pysyy kohtalaisena. Kiitos siitä kuuluu Aijalle, joka ystävällisesti on nähnyt vaivaa hankkimalla Corvetelle uuden rokotustodistuksen asianmukaisine tietoineen. Olin siivonnut vähän liian innokkaasti ja kaikella todennäköisyydellä heittänyt kaikki Corveten paperit paperinkeräykseen. Ja voin kertoa että viikon jälkeen ei kylän paperinkeräyslaatikoista enää löytynyt kyseistä kuorta, ei sen enempää kuin naapurin ja minun yhteisestä piharoskiksestakaan...

Itseeni en ole ollut muutamaan päivään kovinkaan tyytyväinen. Ostaisin heti itsehillintää, jos joku sellaista kauppaisi...

Ohkola kevät 2014

DS2

Corvette ja Surku osansa tehneet

Ohkolan epäviralliset kevätkisat ajettiin lauantaina. Jo aamusta fiilis oli erinomainen. Olin päättänyt ajaa pojat DS2 ja Lumin riskillä DS1. Pojilla on paksuin karva -Surkulla etenkin ja DS2 lähtö oli koko kisan ensimmäinen. Lumi taas saisi mennä omaa tahtiaan -jos liikkuisi yksin lainkaan.
Starttasin DS2 klo 10.01 ensimmäisenä lähtijänä koko kisassa. Alku meni hyvin keskivaiheille asti. Jännitys yhdistettynä potkimiseen sai aikaan sen, että sydän alkoi lyödä epärytmiä ja kylmä hiki nousi iholle. Keskityin pysymään pystyssä ja toivoin, ettei tarvitse keskeyttää. Toive toteutui ja päästiin kunnialla maaliin. Lämpötila oli jo +10 asteen vaiheilla ja vaikutti jonkun verran, mutta hyvin pojat painoivat. Lopussa oma olo vähän helpotti ja pystyin taas kannustamaan ja jonkunverran potkimaankin avuksi. Seurasi reilun puolentunnin huili ennen Lumin suoritusta. Olo palautui sillä aikaa jo ihan normaaliksi. Ei jännittänyt enää juuri lainkaan -edes se liikkuuko Lumi yksin. Kyllä se liikkui ja vielä ihan hyvin ottaen huomioon, että se matkasi yksin. Lumin kanssa olikin oikein nautinnollinen ja hyvänmielen matka. Se eteni leppoisaa laukkaa koko matkan ja oma keho toimi. Jostain syystä matka tuntui puolta lyhyemmältä Lumin kanssa... Lämpötila oli kohonnut jo arveluttavan korkealle, onneksi lampi oli heti maalin jälkeen ja sinne valkoinen asteli valjaineen päivineen viilentymään. 
 Kummassakin lähdössä matkattiin yksin koko matka näkemättä vilaustakaan muista. Corveten ja Surkun kohdalla se ei ollut toivottavaakaan, kun oltiin koko kisan ensimmäiset lähtijät. Jäi oikein hyvä fiilis. Keskinopeudetkin olivat ihan hyvät. Virallisissa ajoissa tapahtui virhe ja järjestäjät ilmoittivat jokaisen ajan olevan 9s tuloksissa näkyvää parempi. Niinpä poikien keskinopeus DS2 nousi päälle 27km/h ja Lumin hieman vajaaseen 22km/h. Mikkeliin lähdetään jos lämpötilaennuste on alle tämänpäivän ja jos löydän hukkaamani Corveten paperit... 
Kanssakilpailijoille ja erityisesti järjestäjille iso kiitos. Oli hauska ja leppoisa hyvänmielen tapahtuma.

Viilennystä

Lumikin suorittanut osuutensa

Sitten vain hengailua. Wintry Tönteri ja McAhon Corvette

Koko sakki parkissa

Kisan jälkeen vain nautiskeltiin

Kisaan valmistautumista

Sunnuntain treenit eivät menneet ihan toiveiden mukaisesti. Heräsin jo klo 03:00 juottamaan koirat. Heräsin ilman kelloa, joka oli soimassa vasta tunnin päästä -väärään aikaan. Klo 6.15 oltiin Pappilan pihassa koirat maassa motocrossipyörän edessä. Lämpötila vain muutaman asteen plussan puolella. Perjantain jälkeen koiria käytetty pariin otteeseen metsässä palautumassa. Reitti tasainen kanavamaasto ja matkana reilut 3km. Kaiken piti olla valmista vauhtitreeniin. Corvette ja Surku kärjessä, Lumi pyörässä. Lähtö ihan mallikkaasti. Lumi ei kunnolla työskennellyt vauhdikkaamman menon aikana. Corveten jouduin käymään korjaamassa oikeaan reunaan pariin otteeseen. Alkua lukuunottamatta urokset pääosin ravasivat, Lumi laukkasi tehottoman oloisesti. Corveten työskentely laantuu mäkiin, joita tällä reissulla oli tasan yksi pieni. Lumi sen sijaan kunnostautui ylämäissä ja työskenteli ihan ok (harjoitus on tuottanut näemmä tulosta siinä suhteessa=). Vauhtilenkin keskinopeudeksi saatiin rapiat päälle 14km/h. Oliko reitti liian tuttu ja tavallinen ja vielä samaa kautta takaisin? Taisi syy olla kuitenkin vielä perjantain treeneistä palautuminen, kun pojatkaan eivät menneet kunnon tehoilla.

Lähtökäskyä vaille valmista. (Lumin vaihdoin kärjestä puolessa matkassa)

 Keskiviikkona käytiin Susannan luona ajamassa vauhtitreeni. Lumi ei kestänyt vauhtia. Pojat pinkoi oikein mallikkaasti. Kaikenlaista jo mietin Lumin kyvyttömyyden syyksi, mutta taisi perjantain treeni olla sille liian hurja. Pojathan otettiin kesken matka sivuun, niiden hyytyessä, Lumin jatkaessa loppuun. Toivottavasti palautumiseen riittää välissä olevat kaksi päivää ennen Ohkolan kisoja. Ajoin nelosen kisakärryllä kolmella koiralla. Susanna meni edellä pelkällä mönkkärillä ilman koiria. Keskinopeudeksi 3.6km matkalla tuli arvion mukaan n. 28km/h. Hiukan kovempaakin oltaisiin päästy kolmella kunnolla etenevällä koiralla. Susannalle ja Erkille iso kiitos avusta. Lumi vähän ihmetyttää ja huolettaakin, muutoin olen oikein tyytyväinen suoritukseen. Jos Ohkolassa laskelmoisin pelkän tuloksen kannalta, niin valjastaisin Surkun ja Corveten DS2 ja jättäisin Lumin pois. Corvette saa kuitenkin juosta DS1 ja Sisarukset DS2.
Metsässä käydään vielä huomenna kulkemassa ja palautumassa.

Tavaratilan kolmikko

Lumin olemus on muuttunut Corveten tulon myötä nöyremmäksi. Se ei enää kylilläkään kävele häntä ihan tapissa. Pomon raskas taakka on tippunut sen kapoisilta harteilta. Vaikka Corvette onkin aika pehmeä muiden suhteen, niin se kantaa nyt päällikön arvon.

kevättuoksuja

Lumikin teki perjantaina todistettavasti parhaansa. Hetkisen minulla oli Pitbull

 Perjantaina koirat sai tehotreenin Tomin ja Sirpan avustamana. Corvette ja Surku juoksivat Tomin valjakossa pyörässä ja Lumin kanssa mentiin kikkarilla. 11 koiraa veti mykkää mönkkäriä sellaista vauhtia ettei pysytty Lumin kanssa perässä, vaikka potkin apuna. Surku ja Corvette jätettiin varikolle, kun vauhti ja matka alkoi olla liikaa ja liinat löystyä. Lumi otti vielä loppuun kirin Sirpan kannustamana, vaikka olikin jo ihan poikki. Sen ei kovin paljoa tarvinnut töitä tehdä, kun potkin ja se selvisi loppuun.
Ennen autoon laittoa jaloittelin vielä koiria hetken ja sieltä ajettiin agilitytreeneihin. Surkua ei jaksanut enää innostaa. Lumi lopulta vähän innostui, mutta melko tyytyväisinä kaikki kolme makasivat häkeissään pitkin pituuttaan.

Tällaisia kuvia ei Lumista joka lenkin jälkeen saa =)

Jäseniä palauttelemassa metsässä

 Tänään kävin vielä metsässä vähän palauttelemassa koiria vaihtelevammassa maastossa. Sää oli kovin lämmin ja hyppyrimäen rinne laittoi melkoisesti läähättämään, mutta ylös päästiin. Hakkuuaukean kautta löntysteltiinkin takaisin kylille.

  Nyt on ilmoittautuminen laitettu eteenpäin ensi lauantain Ohkolan kevätajoihin. Päädyin lopulta DS1 Corveten kanssa ja DS2 Lumin ja Surkun kanssa. (Toinen mahdollisuus, jota mielessäni pyörittelin oli osallistua DR4). Lämpötilaksi on luvattu klo 12:00 +12 astetta, joka on hyvin korkea. Kaikki koirani ovat vielä täydessä talviturkissa. Etenkin Surkun menoon lämpötila vaikuttaa kovin, kun sillä on leikkauksen myötä kaikkein paksuin turkki. Lähdöt alkavat klo 10 ja toivon, että omat luokat olisivat mahdollisimman aikaisin.

Kotiportailla

Lenkiltä tullessa kotipihassa

Ripustin pyykit pihalle ennen kuin palautin koirat tarhaan. Melkoisen oli raukeaa sakkia. Lämpötila +13

 

Pohdintaa

Löysin kivan uuden vajaan 6km:n mettälenkin. Siis kokonainen LENKKI, ei enää samaa reittiä takaisin=) Profiilikin on sopivan vaihteleva. Ottaisin siitä uuden vakiolenkin jos matkaa ei tulisi 18km suuntaansa.

Luntakin löytyi vielä läntti viilentymiseen

Toimin koiran kannalta useasti väärin: Liian kovasti väärään aikaan ja väärässä tilanteessa, tai vastaavasti liian löyhästi toisissa. Ajoitus on väärä ja saatan toimia hankalasti ymmärrettävällä tavalla. Äänessäkin kuultaa useasti epävarmuus ja ärtyisyys, jopa omiin korviin.
On siksi ihme että kaikesta huolimatta koirat kuuntelevat jotakuinkin. Tuollaiset tilanteet aina harmittavat, eivätkä paranna luottamusta ja suhdetta koiraan. Niiden harmittelu ei kuitenkaan lainkaan paranna tilannetta, päinvastoin. Opiksi yritän toki ottaa parhaani mukaan. Monesti tajuan oman mokani tilanteen mentyä ohi, toisia en ole varmaan vielä edes tiedostanut.
Tarvitsisin  pienois-Millanin tai -Tomin olkapääälle istumaan ja kuiskuttelemaan ohjeita reealiajassa: "Nyt hengitä ja rauhoitu", "Tiukka käsky", "Koira ei ymmärrä", "Rentoudu", "Nyt kielto ja näpäytys", "Tilanne on ohi, älä anna sen jäädä päälle", "Varmista että olet itse rauhallinen ja jämäkkä",  "Kärsivällisyyttä, kyllä se pikkuhiljaa alkaa sujua!", "Kyllä, mokasit. Älä jää murehtimaan, seuraavalla kerralla on taas uusi mahdollisuus"....

Täytyy tunnustaa, että joskus toiminkin niin. Kuiskuttelen itse itselleni ohjeita omalta olkapäältäni  Millanin tai Tomin äänellä ja se toimii. Useimmiten menen kuitenkin vanhan kaavan mukaan joka ei toimi niinkään hyvin...
Aikamoisia opettajia koirat ovat. Pysyä nyt rauhallisena ja jämäkkänä antamatta koiran (tai oman) käytöksen ärsyttää -huh! Ja toinen suuri haaste on tietää mikä milloinkin olisi paras toimintatapa... Onneksi ne ovat koiria eivätkä lapsia, ne voi aina palauttaa mahdollisimman pikaisesti tarhaan jos oma mieli ei ole tasapainossa.

Katsoin toissapäivänä videon miehestä, joka toimii leijonien ja hyeenojen kanssa. Mieleen jäi erityisesti eräs kohta, jossa urosleijona hyppää jeepin ikkunaa vasten raapien sitä. Sisällä oleva kuvausryhmä kavahtaa taaksepäin. Leijona irrottaa sivupeilin ja käyttäytyy levottoman oloisesti. Samaan aikaan kyseinen mies seisoo ulkona leijonien kanssa ja toteaa vain rauhallisesti autossa istuville: "Hi man, he smells your fear!" Hän kehottaa autoa poistumaan paikalta pysähtymättä. Mies jää itse leijonien kanssa täysin levollisena. Itse kuulun ehdottomasti tuohon jeepissä istuvien kastiin. Ihailtavaa katsoa toisenlaista toimintaa ja mitä sen kautta on mahdollista saavuttaa. "You tell someone don´t react (leijonan lähestyessä). Because I know them, I don´t react".
9 min jälkeen on kuvaamani kohta.
Koiratkin varmasti tietävät meistä enemmän kuin me itse.

Viime viikonloppuna kanavalla oli ihan leppoisa mieli.