Inkkari kylässä

Saatiin itse päällikkö päiväksi kylään. Inkkari 11v tuli pitämään seuraa ja järjestystä pihalle ja tarhaan. Tosin Inkkarin kohdalla se tarkoittaa yksinkertaisesti pelkkää läsnäoloa. Inkkarin arvovalta on horjumaton ja sen pelkkä läsnäolo kääntää Lumin korvat taakse ja hännän alas. Ihan samaan ei kuitenkaan edes Inkkari kyennyt kuin Tomi. Tomin kutsuessa Lumia siltä katosivat kaikki 4 jalkaa sen ryömiessä Tomin jalkojen juureen. Sillä ilolla ja kunnioituksen määrällä ei ollut rajoja: "Mitään muuta en elämältäni toivo kuin, että sallit minun -maan matosen- maata tässä jalkojesi juuressa." Tässä kodissa eivät matot ole aiemmin koirien vuoksi rullalla olleet. Lumi juoksi riemun vallassa toiseen huoneeseen ja kuului vain kun häntä viuhtoi.

Lumi tarraa hirvenkoipeensa ja varovasti ilmoittaa Inkkarille että haluaisi sen myös pitää -jos sopii?

Inkkari antaa mokoman nuoren nössin aikansa pitää aarrettaan ja astelee sitten hakemaan haluamansa

FI KVA SM-REK4-05 WINTRY INDIAN

Kahteen päivään ei olla tehty oikeastaan juuri mitään. Tänään käytiin sitten tihkusateessa ajamassa kirkonkylällä n. kympin lenkki kikkarilla. Lämmintä oli ja kosteaa. Karrikoiden voisi todeta, että: Surku puursi tasaisesti ravaten ja Lumi katseli maisemia auttaen ylämäkiin ja komennettaessa. Todellisuudessa oli ihan kohtuu lenkki ja Lumikin tsemppasi, kun sitä aika-ajoin muistutti. Lämpötilalla ja kosteudella oli oma osansa lenkin raskaudessa. Maasto oli melko tasainen. Väliin tuntuu, että mitä mäkisempi lenkki on sitä enemmän Lumistakin saa irti. Huomenna, jos ei muuta, niin ainakin renkaan vetoa.

,

Joulukuulumisia

 Toivottavasti koirat ei opi kovin nopeasti, että vetäessä kuuluu hidastaa usein ja että jolkottelu on toivottavaa. Väliin olen mennyt kävellen kikkarin vierellä että pysyisin pystyssä ja väliin edetty hitaasti käskyjen avulla. Jouluaaton ajelu oli n.8km kikkarilla. Siitä ehkä n. 5km jotakuinkin kunnollista ajelua lähes sulalla tiellä. Muu osa matkasta meni osaksi kävellen kikkarin vierellä, osaksi koiria käskyillä jarrutellen. Tosin menosuuntaan matka kulki sen verran kohtuullisella vauhdilla ettei siinä ihan ihmeitä tarvittu. Takaisin tullessa Lumi oikein syttyi (Jee päästään pois tästä vesisateesta, kurasta ja jäästä!!). Vaikka kaikki oli lenkin päätteeksi märkää ja kuraista eikä matka edistynyt toivotulla tavalla, niin siitä huolimatta jäi hyvä mieli aloittaa jouluaaton vietto. Saunaankin oli mukava mennä märkänä ja vähän viluissaan. Tosin pata ei ollut syttynyt ja vesi oli jääkylmää, mutta sauna sentään lämmin.

Hyvänmielen tyynyliina joulupukilta

Joulupäivänä oli tämän viikon ainut kunnon ajelu. Ehkä jopa 10km pyöräparissa valjakossa.  Lumia ei vielä aamulla kiinnostanut kuonoansa ulos kopista työntää ja niin se jäi tarhaan kun Surkun kanssa käytiin aamulenkki. Kummasti kuitenkin iltapäivällä muun lauman seura sai sen virettä nostettua. Jouluaattona syödyt hevosen kylkiluutkaan eivät tuntuneet menoon vaikuttavan. Jäi taas oikein hyvä mieli tuosta ajosta.

Surku on uskaltautunut ensimmäistä kertaa jopa hieman taistelemaan kepistä. Surkun kohdalla se tarkoittaa sitä, että se pitää sen verran tiukasti kiinni, ettei keppi heti irtoa. Se seuraa yleensä minun ja Lumin kepinvetoleikkejä sivusta, välillä innosta ympärillä hyppien. Kepistä se ei ole kuitenkaan kunnolla kiinni tohtinut ottaa. Nyt se seurasi taas innosta hypähdellen kun vedin Lumin kanssa keppiä. Kutsuessani sen mukaan se ottikin kepistä kiinni ja myös piti sitä otteessaan! Pyrin olemaan tarkka etten leiki liian kauan ja lopetan juuri kun se on kaikkein kivintä. Tällä kertaa taisin onnistua siinä. Yleensä on hyvin vaikea lopettaa vielä silloin kun innostus on huipussaan. Huskyn kohdalla se yleensä tarkoittaa lähes samantien =)
Vaikka Lumi pitää yleensä taisteluleikeistä niin korkeintaan kaksi kertaa peräkkäin ja sitten pitää muistaa viimeistään lopettaa.

Huomenna tapaninpäivänä on tarkoitus ottaa rennosti ja illalla käydä aksailemassa. 

Oikein hyvää joulua!

Se siitä pitävyydestä. Vielä viikonloppuna päivisin oli märkää ja yöllä pientä pakkasta. Pihan sepelin päällä oli aamuisin ja iltaisin sellainen jääkerros, että puskia pitkin kävely oli ainoa keino päästä kotiovelle.

Perjantaina ajattelin vain lenkittää koirat pienellä vetolenkillä golf-kentän teillä. 3kilsan lenkki suunnilleen. Paikoin sulaa, paikoin vähän jäistä -niin kuvittelin, kun pimeässä mentiin. Lauantaina samalla lenkillä piti päästää koirat irti ensimmäisen 50 metrin jälkeen, kun tie oli täyttä jäätä ja mäkien kohdilla. Koirat eivät varmaan heti tajunneet, etteivät ole enää töissä, kun painoivat täysiä eteenpäin rintarinnan kunnes vihelsin ne takaisin. Ne pysähtyivät ja katsoivat vähän kummissaan taakse. Kun päästiin taas sulalle saivat vetää parin kilsan verran ja silloinkin väliin hirvitti ja "rauha"-käsky liukkaimmissa paikoin oli ehdoton. Lopussa taas palauttelut irtijuosten olosuhteiden pakosta -koirilla ei ollut  mitään tätä vaihtoehtoa vastaaan. 
Tiet ovat jo suurimmaksi osaksi sulat, mutta jäisiä osuuksia oli silti vielä viikonvaihteessa melkoisesti.

Nyt on satanut pari päivää vettä ja pitävää maata on riittävästi. Tänään käytiin vetämässä rengasta kilometrin verran. Alkuun tuntui nihkeältä. Ajattelin jo että taakka on liian raskas mennä muutamaa sataa metriä enempää. Koska jauhelihat kuitenkin odottivat vielä hyvän matkan päässä puussa, jatkettiin matkaa lihapullapalojen ja juoksun motivoimana aina pätkä kerrallaan. Lumi oli enemmän juonessa mukana kuin Surku, joka alkuun kovasti epäröi. Loppua kohti Surkukin piristyi ja tsemppasi hienosti. Hyvää vauhtia tulivat viimeisen pidemmän suoran ja häntä heilui lopussa. Sitten vielä juoksua metsässä ja kävellen kotiin.

Huomenna aattona etsin jostain sopivan sulan tien ja käydään kikkarilenkillä. Sen jälkeen onkin hyvä vetäytyä aaton viettoon hyvillä mielin. Loppujen lopuksihan se väsynyt koira on paras koira.

Jääkausi väistymässä

Viikonloppuna metsässä oli vielä lunta, vaikka polut olivat jäässä

 Tällä viikolla kahdet treenit.
Ensimmäisissä reilut 4km pellolla ja kaksi kertaa huomasin haistelevani mullan tuoksua ja kyntäväni porkkanoiden seassa kylkiliukua.
Toisella ajokerralla istuin kyydissä ja olin huisin onnellinen, ettei minun tarvinnut huolehtia ajamisesta. n. 7-8km matkalla sain rauhassa ummistaa silmäni silloin kun mutkat näyttivät turhan tiukilta ja paikoin liukkailtakin.

Pikkuhiljaa jään alta alkaa taas paljastua pitävääkin pintaa. Parina päivänä oli vaikeuksia päästä kotiovelle, mutta nyt alkaa jo helpottaa. Kummasti sitä osaa arvostaa taas hiekkaa ja mustaa maata. Ihan sama onko kuraista ja märkää ja pimeää, mutta askel alkaa taas PITÄÄ!

Kovasti on viime viikon aikana poltellut kisoihin osallistuminen. Se edellyttäsi monen muun puuttuvan muuttujan ohella reellä ajon treenaamista ja etenkin tuntuman saaminen reen ohjaamiseen. Harkitsin jopa vajaan viikon reissua Taiga majalle, mutta se on loppiaiseen asti jo täysi. Siispä tyydytään ajamaan täällä kotiseutuvilla kahdella pyörällä ja toivotaan kovasti kaikenlaista treeniseuraa!

 

Rengasrallia

Viime päivinä ei ole ollut asiaa juuri minkäänmoisiin vetopuuhiin. Maa on lähes kauttaaltaan luistinrataa. Sain kaksi pienkuorma-auton rengasta kotiintoimitettuna. Ensimmäinen kilometri renkaanvetoa per koira taitaa olla yhteensä takana.
Takana tuleva rengas herätti vielä toisenakin päivänä kummastusta. Itse juoksin edellä ja kannustin matkaan. Ruoka on tarjoiltu parin päivän ajan renkaanvedon yhteydessä. Ajatus olisi siirtyä koirien taakse kun ovat saaneet vähän juonesta kiinni. En tiedä tuleeko se renkaan kanssa koskaan toimimaan niin, mutta kokeillaan, kokeillaan.
Ensimmäiseksi käytiin viemässä koirien kera sianlihat puuhun reilun 100m päähän. Sitten Lumi odottamaan vuoroaan hihnaan ja Surku valjaisiin renkaan eteen. Alku oli ihmettelyä ja Surkun ilme kysyvä: "Mitä siellä kutsut ja huutelet. Etkö huomaa että olen kiinni enkä pääse?" No lopulta päästiin kääntöpaikalle possun palojen avustuksella. Takaisin päin matka sujui jo paremmin.
Lumi odotti melkoisen malttamattomana omaa vuoroaan, mistä olin pelkästään tyytyväinen. Se ampaisikin ensimmäisenä päivänä matkaan vähemmillä epäröinneillä kuin Surku. Possunkuvat sillä kiilui silmissä ja alkuun ei tainnut edes huomata, että joku jarrutti menoa.
Lopuksi vielä kummatkin yhtäaikaa liikkeelle oman renkaansa kanssa. Ei voinut Lumikaan mennä Surkun siivellä, vaan kaikki työ on tehtävä itse jos mieli eteenpäin ja saaliille -ja Lumihan mieli =) Eilen sama harjoitus uudelleen. Silloin meno näytti tältä.

Rengas pääsi luiskahtamaan mäkeen risukkoon ja meno muuttui entistä raskammaksi, mutta eteenpäin oli mieli ja sinne mentiin

"Voi kehveli, tämähän onkin ihan kivaa!"

Tarviin koiran joka osaa!! -vaikka sujuu se jotenkin näinkin...

Keskiviikkona päätin kokeilla reellä menoa. Ei ollut mikään ihanan idyllisen ikimuistoinen retki. Keskivauhti oli vaivaiset 9.8km/h. Tämän selittää pitkälle se, että harjoitellaan oikeassa reunassa kukemista ja siellä PYSYMISTÄ. Se tarkoittaa parhaimmillaan pysähtymistä sadan metrin välein, jos eivät käskystä tajua siirtyä tarpeeksi reunaan. Siinä -ties monettako kertaa- koiria kohti astellessani muistutan itseäni rauhallisuudesta ja jämäkkyydestä ja hiipivä ärsytys saa jäädä liinan varteen. Loppua kohti alkoivat jo hoksata ja siirtyä itsekin käskystä oikealle, mutta siellä pysyminen on hyvin hetkittäistä.
Pari viime lenkkiä ovat olleet melkoisen katkonaisia tuon TARPEEKSI reunassa pysymättömyyden vuoksi. Ei siis niinkään fyysistä treeniä, vaan muiden asioiden harjoittelua. Lumi juoksi alkuun paremmin reunassa ja olenkin laittanut sen oikealle puolen. Ohjaaminen on näin hieman helpompaa. Lumi ei kuitenkaan kovin aktiivisesti painosta Surkua siirtyämään mukanaan, vaan jos Surku ei suosiolla siirry jää Lumikin juokseman kauemmas reunasta. Surku taas hakeutuu selkeästi mieluummin vähän keskemmälle juoksemaan. Loppupuolella rekilenkkiä Surkukin alkoi hoksia ja vängätä myös Lumia enemmän oikealle. Surkussa on enemmän päättäväisyyttä kuin sisaressaan. Käännöksetkin se ottaa varmemmin.
Kahden viime treenin päällimmäinen ajatus oli: "Tarvitsen koiran joka jo osaa ja opettaisi noita kahta vähän sujuvammin kuin minä asiassa kuin asiassa!!! Oikeasti tarvitsen!!".
No, tänään huomasin, että sujuu se näinkin vaikka hieman tahmeasti toisinaan. Tänään sohjossa kikkarilla taiteillessani huomasin ilokseni, että minun tarvitsi huolehtia lähinnä vain pystyssä pysymisestäni. Koirat (Surkun avittamana) halkeutuivat reunaan usein itse ja pysyivätkin siellä melko hyvin. Viimeistään käskyllä siirtyivät taas oikeaan reunaan juoksemaan.
Raskaampiin mäkiin nuo pysähtyy. En auta niitä enää kikkarilla potkimalla vaan kannustan jatkamaan. Muutamaan kertaan olen vetänyt rekeä/kikkaria taaksepäin ja sitten yrittänyt uudelleen. Kun Lumikin hoksaa että nyt pitää rehkiä, niin yleensä silloin päästään liikkeelle. Se osaa kyllä rempoakin, jos vain viitsii.


Sain kunnian jutella vanhan konkarin kanssa. Tässä muutamia vinkkejä:

* Vähällä koiramäärällä treenataan renkaalla voimaa. Minua kannustettiin treenaamaan renkaan kanssa, että koirat oppii tekemään oikeasti työtä. Pakettiauton rengas on sopiva yhdelle koiralle. Matkaa pidennetään pikkuhiljaa. Pelkkä kikkarin vastuksella meno ei opeta koiria työntekoon -minkä olen tässä syksyn aikana oppinut. Rengas on jo alustavasti kysyttynä...
* Palautumiseen menee 1 1/2vuorokautta. Toisinaan ajetaan 2-3 pvä peräkkäin.
* Kisoja ei voiteta ylämäissä, vaan ylämäkien jälkeen. Ylämäet mennään laukalla ja ylämäen jälkeen ei passausta vaan täysiä eteenpäin. Jos koirat pysähtyvät ylämäkiin, vedetään ajopeliä taaksepäin (ei siis käännetä koiria takaisin alas, vaan vedetään ne ajopelin mukana). Metrikin jo toisinaan riittää. Koirat ei siitä pidä ja lähtee pinnistelemään suuremmalla sisulla, saatuaan kunnon käskyn lähteä eteenpäin.
Jos ne eivät hoksi mitä niiltä odotetaan, voi mennä vierelle kannustamaan eteenpäin -tämä siis vain aluksi harjoitteluvaiheessa. Kun koirat alkavat itse kiihdyttämään ennen ylämäkeä, on oppi mennyt perille.
* Treenimaastoja vaihdellaan, etteivät koirat opi passauspaikkoja tms.

Kyllä minä vielä opetan nuo työtä tekemään -Luminkin- jos se vaan on suinkin enää mahdollista. Ensi syksynä aloitetaan alusta ihan eri tekniikalla ja katsotaan mihin se riittää.

Wintryläisiä koolla

Saatiin lahja kasvattajalta. Kyllä oli melkein joulu. 

Wintryläisten ajoissa Evolla oli tänään kaksi mönkkärivaljakoa. Kikkarilla ei ole oikein enää asiaa maastoon, jossa lunta on se 10cm. Reelläkään ei vielä kaikissa paikoissa pääse. Siispä koirat pääsivät tällä kertaa Piiraisten valjakkoon. 9km taittui mönkkärin edessä. Itse en ollut kyydissä, mutta ihan hyvin oli matka kulkenut. Kiitos kaikille mukavasta sunnuntaipäivästä.

Niin se nykyään menee, että koirat treenaa ja itse pääasiassa seisoskelee tai istua möllöttää. Kaksi kertaa viikossa käyn sentään vielä aamuhölkällä koirien kanssa, mutta siinä se on viime aikoina paljolti ollut. Treenipäiväkirjakin on nykyjään koirille. Ennen tuli hyvä mieli kunnon treeneistä ja hyvin sujuneista kilometreistä, niin tulee nytkin, mutta itse ei tarvitse juuri eväänsä liikauttaa. 

Video:  lähdöstä ja takaisintulosta

Valkoista

Talvi tullut Vääksyyn

 Pari päivää on ollut vain oleilua ja leppoisaa liikkumista. Agiinkaan en tänään jaksanut lähteä yksin esteitä kanniskelemaan. Niinpä ollaan tehty vain kyläkävelyitä.
Kovin onkin kauniit maisemat suunnistipa mihin hyvänsä. Pinna ei ole ollut yhtä kaunis kuin maisema ja toiveissa olisikin taas tasapainoisempia päiviä. Yhteisajot toimii yleensä aina mielenpiristäjänä ja kun itsellä on hyvä mieli, niin tasapaino koirienkin kanssa toimii paremmin. Huomenna olisi aika ryhtyä taas tositoimiin wintryläisten yhteisajoissa.
- Reki on kannettu jo ulkokatokseen, mutta vielä se saa odottaa.

Ihan kuin joku tuijottaisi

 

 

 

 

Tarhakin sai jouluvalot

Ensimmäinen itsekyhäämäni seisinki ilman umpisolmuja ja ylenmääräistä pituutta

Hyvää itsenäisyyspäivää

Kyllä treenaaminen on jotain tulosta tuottanut. Eilen Tomin valjakossa mönkkärilla ja suht raskaalla kuormalla vetivät kumpikin hyvin. Tai siis Surku koko ajan ihan kireillä liinoilla, Lumin liinat usein väpätti, mutta ei löystynyt ja ylämäkiin teki töitä myös. Matkaa tuli ihan kivasti, arviolta 7-10km. Lähes ilman taukoja mentiin: kolme ihan lyhyttä pysähdystä. Yhteen jyrkempään mäkeen valjakko pysähtyi. Vedettiin mönkijää koirineen hieman taaksepäin, johan koirat sisuuntui ja punnersi mäen ylös kuormaa lainkaan keventämättä. Lunta oli niin, että alusta oli hyvä juosta ja pakkasta -1. Lopuksi vielä irtokävely koko sakin kanssa metsässä ja virtaa riitti edelleen. Jäi todella hyvä mieli ajosta.
Ja sitten vielä hetkeksi aksaamaan, niin päivä oli pulkassa.

Urakka ohi

Työstä saa aina palkan. Tarkkaavaisuus 100%. Silti kukaan ei lähde omalta paikaltaan, vaikka keula ei ole missään kiinni.

Tänään saavat koirat enimmäkseen möllöttää. Aamulenkin jälkeen ajattelin antaa valtaisat hevosen selkärankapalat, jotka haisevat varastossa parin viikon säilytyksen jälkeen siihen malliin, että haluan niistä eroon. Saavat koiratkin juhlistaa itsenäisyyttä herkutellen.
Oikein hyvää itsenäisyyspäivää jokaiseen torppaan ja koppiin!

Lisäys: herkkuhetki käsillä

Tiistaina kävin Burklandien vieraana. Ajoin ensin 5km yksin kikkarilla omieni kanssa. Sitten taukoa ja odoteltiin muiden valjastamista ja jatkettiin siitä 5.4km Erkin mönkijän perässä n. 20km:n tuntivauhdilla. Reitti oli tasainen ja helppo. Nyt on sitten se kymppi rikki. Ihan turha meriittihän tuo on, mutta silti se on kummitellut mielessä. Oli hyvä treeni vaikkakin vastus kevyt -taaskin. Ehkä loppuviikosta saan vielä yhden treenin, missä koirat pääsevät enemmän työskentelemään. Isäntäväelle kaunis kiitos lämpimästä vastaanotosta ja tsempistä. Sain vielä kaupanpäälle opastusta liinojen solmimiseen. Jos vaikka saisin aikaiseksi väsätä ensialkuu uuden hieman lyhyemmän seisingin.

Tämän viikon treenit on nyt kirjoissa ja kansissa. Olen vihdoin alkanut pitämään treenipäiväkirjaa. Toivottavasti se täyttyy liinat kireällä iloisesti rehkien juostuista lenkeistä =)

Tänään metsässä tein pitkästä aikaa etenemisharjoituksia agia varten. Jätin kanankoivet suoran päähän ja kävelin koirien kanssa kauemmas. Jätän Lumin vähän kauemmas maahan kuin Surkun. Silti Lumi ehti ensimmäisenä saaliille. En ole ihan varma onko se oikeasti nopeampi, vai vaan ahneempi ja/tai antaako Surku hieman periksi. Sekin voi olla että Lumi reagoi lähtölupaan nopeammin. Täytyy kuvata tapahtuma joku keta videolle. Joka tapauksessa Lumi voittaa lähes aina nämä juoksut.
Surkukin saa palkkansa. Olen varautunut siihen jättämällä koivet sen verran etäälle toisistaan, että kumpikin saa omansa. Muussa tapauksessa Surku ei parin kerran jälkeen enää viitsi juosta lainkaan, kun tietää jäävänsä ilman joka tapauksessa. Jos palkka on nopeasti syötävä saattaa kyllä olla että kumpikin häviää valkoiseen kitaan, mutta silloin tällöin tapahtuen se vain lisää paloa ehtiä ensin.

Kikkari kulkee edelleen

Monenmoista kulkupeliä liikkui Orimattilassa lauantaina pääosin koiravoimalla.

Lauantaina osallistuttiin Orimattilan yhteisajoihin. Valjakoita oli paikalla paljon, joista moni 1-3 koiran. Tiet olivat paikoin jäässä ja tassuille varmaankin kuluttava keli. Mentiin kaksi 4km lenkkiä. Aika leppoisa harjoitus. Pysähdyksiä oli useita, kun odoteltiin hitaammat yhden malamuutin vetämät kikkarit risteyksissä mukaan ja kierrosten välillä pidettiin myöskin reilu tauko. 

Nyt on iskenyt halu kasvattaa matkaa -lähinnä oman mielenrauhan takaamiseksi. Jäätilanteen salliessa on suunnitteilla ajot Vääksystä Lahteen ja matkaa tulee oletettavasti n. 25km. Pisin matka mitä koirat ovat ikinä menneet oli viime talven 12km. Seuraava tavoite olisikin selvitä tuosta matkasta kunnialla läpi. 

Voimaharjoitukset jäävät pääosin ensi syksyyn, jolloin uskon, että käytössä on jo mönkkäri ja koiria sen vetämiseen. Nyt voimaharjoitteet ovat jääneet hyvin satunnaisiksi ja siihen tyydyttäköön tällä hetkellä. Kikkarilla nykyään jo ymmärrän jarruttaa ylämäkiä lukuunottamatta. Aika kevyesti mennään siltikin, kun en jarrut pohjassa kuitenkaan aja.

Tänään käytiin kotikulmilla etsimässä uusia reittejä ja löydettiinkin kirkonkylästä mukavia metsäteitä. Liukkaita olivat, kun muutaman sentin lumi oli tamppaantunut auton jäljissä. Kikkarissa on onneksi nastat. Niidenkin kanssa minua arkajalkaa meinasi alkaa pelottamaan,  kunnes muitutin itseäni ettei pelko kaatumisesta estä kaatumasta -päinvastoin. Onneksi polut olivat osaksi "umpihankea", joka oli koirien kannalta varmaankin mukavampi juosta. Matkaa tuli 7-8km kartasta arvioituna. Surku meni lähes koko matkan ravilla ja Lumi paljolti laukalla.

Ensimäisen kierroksen lähtövalmisteluita

sitä sun tätä

Eliaksen puuhat on kiinnostavia.

Tarkkailevan silmäparin alla täydellinen keskittyminen helmien lajitteluun

Koirat asuvat siis tarhassa. Monena päivänä otan ne kuitenkin myös sisällä käymään. Surku makoilee pääosin viileämmässä eteisessä, Lumi taas nautiskelee mielellään myös leivinuunin lämmössä. Lattialta puhdistuvat samalla kätevästi sinne joutuneet muruset. Etenkin Eliaksen vierailun jälkeen pöydänalus nuuskittiin tarkasti. Mielellään koirat sisälle tulevat ja mielellään lähtevät myös takaisin ulos. Lumi usein valmiiksi menee kuistille istumaan ja odottamaan josko sisäänkutsu tänään kävisi.

Ollaan pieniä ja harmittomia

Torstaina olivat vuorossa taas yhteistreenit Kärkölässä Annen luona. Paikalla oli 3 valjakkoa omani lisäksi: Annen, Erkin ja Annin. Harjoitusten pääpaino oli ohituksissa. Ennen kuin valjastin omani, käveltiin hihnassa valjakoiden ohi ja huomautettiin tarvittaessa purkilla ärisijöitä. Aika hyvin toimi ja saatiin hihnan kanssa onnistuneita ohituksia ilman häiriöitä.
Ajoin omillani kikkarilla. Tiet olivat paikoin liukkaat ja paljon mentiin pellolla. Oikein hyvä harjoituskerta. Melko paljon ohituksia, joissa varmistettiin tarvittaessa pysähtymällä ettei häiriöitä tule. Matkaa kertyi Erkin gepsiin 9.5km. Oma matka taisi jäädä tuon alle, kun pellolla ajettiin myös omia reittejä.
Yhden kerran olin oikein extra-tyytyväinen omiini, kun kääntyivät pellolla yhdellä käskyllä eri suuntaan kuin edellä mennyt valjakko.
Olen pyrkinyt olemaan tarkka myös siitä että pysähdyksistä liikkeelle lähdetään vasta kun käsky käy - ei silloin kun edellä oleva valjakko lähtee.
Nämä yhteisajot on kyllä tosi hyödyllisiä. Koirilla on hyvä tsemppi päällä ja tottuvat toimimaan toisten valjakoiden läheisyydessä.

Tauko auton luona oli myöskin oikein hyvä harjoitus. Matkaa oli jo jonkun verran takana, mutta lähdettiinkin siitä vielä uudelleen liikkeelle. Veikkaan että yksin ilman muita valjakoita olisi lähtö ollut melkoisen tahmeaa. Nyt tarvittiin vain pieni ynähdys "mennään" ja matka jatkui

Ja lopuksi istuttiin hämärtyvässä iltapäivässä nuotiotulille heinäpaalien päälle.

Nuotiotulilta matka jatkui agilitytreeneihin Tuulokseen. Tuntui ihan pikku viikonlopulta tuo päivä. Ihana tauko arkiviikon keskellä.

Koetin ohjata myös Rentukkaa. Ensimmäinen kierros meni suuremmitta kommeluksitta. Toisen Rentukka voitti 10-0