Tulokset

Tässä vielä Ohkolan tulokset huskien osalta. Kiitos kaikille ystävällisille ihmisille, jotka auttoivat selvittämään huskien ajajia. Jos listassa on virheitä joku korjatkoon.

Ohkola  28.9.2013

DS-2                                seura                 km/h         aika    
1. Kaivola Teemu              L-SVU            33.545      7.20,00     
2. Bürkland Erkki              L-SVU            27.849      8.50,00     
3. Mansikkaniemi Lauri      L-SVU            26.595      9.15,00    
 4. Saarinen Kimmo           L-SVU            26.263      9.22,00     
 4. Sipponen Kaisa             SHS               26.263      9.22,00     
 6. Parikka Kirsti                SHS               24.437     10.04,00     
 7. Nurmi Mikko                SHS               24.397     10.05,00     
 8. Hanninen Marko            SHS               23.845     10.19,00     
 9. Niemelä Pauliina            SHS               21.834     11.16,00    

Ohkolan syyskisat

Lauantaina osallistuttiin ensimmäisiin virallisiin kisoihin. (Pekolan pakolliset olivat epäviralliset.)

Tupsahdettiin omalle tasolle viimeviikkoisen ihmevoiton jälkeen. Sijoitus oli jaettu 7/13. Huskeista olimme jaetulla neljännellä sijalla. 
Oli hieno tunne kisata itse radalla. Matka kulki ja nautiskelin menosta. Reitti oli helppo ja selkeä. Kuulin, että alussa oli pitkä loiva ylämäki, jossa helposti potkii itsensä piippuun. En huomannut koko mäkeä. Odottelin vain, että koska se rankka osuus alkaa ja päättelin sitten, että se kai meni jo. Maali tuli myös ihan ennen aikojaan. Olin varautunut jatkamaan matkaa vielä jonkun aikaa, kun puiden välistä alkoikin pilkottaa jo autoja. 
Koirilla näytti olevan myös kivaa ja ne painelivat oikein mukavaa tahtia eteenpäin. Kunto ja nopeus ei niillä aivan riitä siihen, että saisin ihan kaikki itsestäni irti.
Nyt eivät koirat olleet ihan koko aikaa ääneti. Kun etupyörä oli lähtöviivalla ja laskettiin sekuntteja, kävi Lumi maahan (käskyttä) ja päästi muutaman malttamattoman ulvonnan alkeen. Sitten laskeutui taas täysi hiljaisuus, lähtölupa annettiin ja ampaistiin matkaan =)

 Kyllä kisaaminen on kivaa. Lauantaina oikeasti nautiskelin joka potkusta eteenpäin. Opin taas myös jotain uutta vastaisuutta varten: jos olisin pinnistellyt potkutellen aivan mäkien päälle viimeiseen asti, olisin säästänyt himpun koiria ja itse silti jaksanut loppuun. Seuraavia kisoja odotellessa... 
Tuli sen verran vauhdilla potkittua, että tänään istumaan käydessä ja ylösnoustessa tulee heti kisat mieleen =)

 Kisojen tulossissa koen puutteeksi sen, ettei niissä ole minkäänmoista merkintää koirien rodusta. En tunne juuri ketään ja minun on hyvin hankalaa päätellä ja ottaa selvää, ketkä ajoivat huskeilla ja ketkä muilla koirilla. Haluaisin vertailla tuloksiani muihin huskeihin, en esim. lintukoiriin tai malamuutteihin. Se toisi yhden näkökulman lisää ja antaisi lisää motivaatiota osallistua kisoihin, kun tietäisin missä mennään suhteessa omaan rotuun. Uskon, että se osaltaan madaltaisi kynnystä osallistua kisoihin eri rotujen edustajissa. Malamuuteilla ajavia tuskin nämä kisat kovin houkuttelevat, jos heillä ei ole mahdollisuutta vertailla suorituksiaan omaan rotuunsa nähden. 


Ostin myös uuden kikkarin vetoadapterilla ja nastarenkailla varustettuna. Pohdin v-jarrujen ja levyjarrujen välillä ja päädyin lopulta v-jarruihin. Ne olivat edullisemmat ja tuntuivat toimivan aivan riittävän hyvin. Se odottelee nyt katoksesa ensimmäistä ajoaan.

6min lähtöön. kaiki lakaa olla valmista lähtöpaikalle siirtymiseen

Urakka ohi

 

 

 

 Kotona ennen tarhaan menoa kävin vielä juoksuttamassa koirat jalkapallokentällä.

 

Tarhan valkea huntu

Älä ikinä laita vanhaa tyynyä koppiin, miettimättä mitä se sisältää:

Aamulla koiria hakiessa en vielä huomannut mitä oli tapahtunut. Ihmettelin vain Lumin turkista törröttäviä karvatuppoja -kummallinen aika karvanlähdölle...

takaisin viedessä syy selvisi

Se ei ollut sittenkään karvanlähtö eikä edes ensilumi

 Surku on ontunut Pekolan illasta lähtien jalkaa mihin sai edellispäivänä lasinsirun. Kisa-aamuna en huomannut mitään, eikä kisoissa kukaan huomauttanut koiran ontumisesta.
 Tänä aamuna uskalsin jo ajaa koirilla, kun Surku ei näyttänyt enää ontuvan. Ajelin aamulla Vesivehmaan Jenkkapirtille, kun siellä on vähän pehmeämpi alusta juosta. Oli ensimmäinen oikeasti viileä ajoaamu. Koirat kulkivat ihan mallikkaasti ja kikkari keikkui pitkin polkuja.  Ensimmäistä kertaa huomasin ettei sen maavara ole loputon ja keskityin lähinnä väistelemään kuoppia ja kiviä. Jarrutkin olivat kevyesti päällä lähes koko matkan. Maasto oli metsäpolkua ilman mäkiä. Ajettiin 5.3km pysähtyen silloin tällöin.  Trackeri näytti keskinopeudeksi 14km/h.
Se olikin sitten varmaan ensimmäinen ja viimeinen lenkki tällä viikolla ennen Ohkolan lauantaisia kisoja.

Yllätysvoitto

Pakko se on jo uskoa, sijoitus 1/8 tuli DS2-luokassa Pekolan pakollisissa!

Minkäänlaisia odotuksia ei ollut sijoittumisesta, ainoa toive oli: "Ettei ihan viimeisiä oltaisi".
Jännitti armottomasti ennen ensimmäistä kisaa.

Mukana oli Tomi valjakollaan avoimessa
mönkkäriluokassa, josta niinikään tuli voitto. Koirien sisarukset DS4-luokassa. Lammin seudun koirakerholaiset sijoittuivat loistavasti koirajuoksussa ollen 3. ja 4.

Upea päivä siis kaikenkaikkiaan.
tulokset täällä
Kävin aamusta kävelemässä reitin läpi. Suurimmaksi osaksi reitti kulki melkoisen mutkittelevaa pururataa.  Vähän hymyilin reitin varrella puihin kiinnitetyille patjoille ja kantojen ympärillä oleville turvesäkeille ja keltaiseksi maalatuille isommille kiville. Ei hymyilyttänyt enää kikkaroidessani reittiä puita hipoen ja olin syvästi kiitollinen jokaisesta keltaiseksi maalatusta kivestä.
Matkana oli 2.5km ja aikaa siihen meni 0:06:12 keskinopeuden ollessa 24,39. Voitto tuli niukasti 2sekunnin erolla seuraavaan. En arvannut meidän olevan lainkaan kärkivauhdissa mukana, joten lopussa annoin vähän periksi ja olin vain suuresti helpottunut ja onnellinen, että matkasta selvittiin. Lumi alkoi hyytyä loppusuoralla ja tultiin vähän rauhallisempaa tahtia maaliin. Seuraavalla kerralla kyllä tiedän meneväni täysiä loppuun ja kannustavani koirat rutistamaan vielä kaikki mitä irti lähtee. Kovin paljoa ei rutistettavaa koirillekaan jäänyt. Lumi puuskutteli autolla ensin suurimmat höyryt ja kävi sen jälkeen varjoon kyljelleen retkottamaan märkä pyyhe päällään sen näköisenä ettei siitä heti aio ylös nousta.
Olin ensimmäistä kertaa kisoissa paikalla. Ennen lähtöä meteli oli paikoitellen lievästi sanottuna korvia huumaavaa. Omista ei tietääkseni kuulunut pihaustakaan tapahtuman aikana ja jossain vaiheessa, täytyy myöntää, mielessä kävi, että innostaako niitä lainkaan matkaan lähtö. Alla olevasta kuvasta ymmärrätte varmaan huoleni. Ollaan juuri lähtöviivalla ja kohta pitäisi mennä... No huoli oli onneksi turha.

Saakohan Sirpa noita pidettyä kun into on niin kova =)  kuva. S.Mast

Ja sitten menoksi       kuva S.Mast

Taidetaan tulla jo takaisin, kun vain seison kyydissä.   kuva S.Mast

Kuva:Tomi Niemi

Kuva: Tomi Niemi

Kuva:Tomi Niemi

Kuva S.Mast

Kuva S.Mast

Palkintojenjako. Elämäni ensimmäinen pokaali ja calluna =)

Tiistaiaamun pikku 2km ajolenkki ei kulkenut taas ollenkaan. Rankka viikonloppu oli takana, Lumin juoksut loppusuoralla, liian mukavaa muuten, joku niistä tai kaikki yhdessä. Pari päivää käytin koirat vain pissalenkillä. Torstai-iltana agin jälkeen halusin onnistuneen ajokokemuksen ja mentiin ihan vain niin lyhyesti (ehkä 1km), että tuskin ehtivät huomata kun lenkki oli jo ohi. Mäki alas vähän tasaista ja käännös ylämäkeen ja se oli siinä. Lauantaina aamulenkillä Surku sai lasinsirun anturaansa. Onneksi sen pää näkyi vielä ja sain sen heti vedettyä pois ja sunnuntaiaamuna ei enää aristellut jalkaansa. Onneksi, koska ilman Surkua ei tämän päivän ajosta olisi tullut mitään. Surku on se joka rutistaa viimeiseen asti

Lumi lompsii varjoon pitkälleen

Lihatiskille sentään tassutellaan

Ja sitten taas oikoseksi

Ei ollut koirilla päivän jälkeen ainakaan nestehukkaa. Surku oli tulomatkalla hetken melko levoton autossa ja arvasin sillä olevan hätä. Kun se kuitenkin rauhoittui makaamaan ajelin melkein kotipuoleen asti ennen pysähdystä. Pissat oli matkalla tullut alle auton takakonttiin. Lorotteli vielä minuuttikaupalla ulkonakin ja monta kertaa senkin jälkeen pienen metsäpyrähdyksen aikana. Olin kyllä käyttänyt koirat palkintojenaikaaan tarpeillaan, mutta oli näköjään liian pitkä väli. Muutoinkin autossa oli melko kostea tunnelma kun kaadoin sinne vielä täyden vesikanisterin...

Pikapalauttelu metsässä kotimatkalla

.

Surku epiksissä Asikkalan kirkolla

Maanantaina käytiin Surkun kanssa oman paikkakunnan epiksissä Asikkalan kirkolla. Osanottajia oli vain kourallinen. Epikset ovat joka kuukausi ja jatkossa on paikalle odotettavissa enemmän väkeä, kunhan epiksistä saadaan tieto leviämään. Leppoisissa tunnelmissa käytiin rataa läpi. Kisajännitystä ei ollut lainkaan samassa mittakaavassa, kuin aiemmin. Tosin nyt paikalla oli vain muutama koirakko ja niistäkin moni ainakin puolituttuja.

Surku arasteli jostain syystä puomia. Torstaina mentiin treeneissä keinua ja mahdollista on, että Surku oletti taas olevansa kiikkerämmällä alustalla.
Lumi odotteli vielä autossa juoksujensa päättymistä. Pari päivää vielä oletettavasti menee, niin syksyn juoksut ovat taas kokonaisuudessaan takana.

Treeniviikonloppu

"Onko ihan pakko mennä maahan, kun näköpiiriin tuli juuri jotain mielenkiintoista?"

Lähtöön valmistautumassa

 Ensimmäistä kertaa oikeasti tänä syksynä päästiin treenailun makuun viikonlopun aikana. Evolla kokoonnutiin aamusella kumpanakin päivänä.
Lauantaina Tomin valjakon seurassa Suvin avustamana ja sunnuntaina Anna toi kolmannen valjakon paikalle. Koirat olivat kumpanakin päivänä melkoisen raukeina ajon jälkeen. Ilmeisesti kuitenkin enemmän pääkopastaan kuin jäsenistään. Pysähdeltiin muutamaan otteeseen matkalla kumpanakin päivänä ja tehtiin ohituksia. Menin edelleen kikkarilla kahdella koiralla. Lumi juoksuilee edelleen ja oli tärpeissä vielä ainakin lauantaina. Se ei ollut kuitenkaan syy omalla kokoonpanolla ajoon. Annan kanssa oltiin pähkäilty valjastavamme minun koirat Annan valjakkoon ja itse hyppäisin kyytiin painoksi. En kuitenkaan arvannut istahtaa  kärryn eteen levyn päälle, vaikka hetken sitä arvoimmekin. Äkkijarrutuksessa tai sopivan kiven kohdalla olisin saattanut olla vahvistuksena pyöräparissa. Tarkoitus olisi kyllä pikapikaa saada etenkin Lumille kokemusta myös isommasta valjakosta ja eri paikoilla juoksemisesta. Käyttökokeisiin on kuitenkin enää reilu kuukausi aikaa.
Keskusteltiin myös painavammasta menopelistä. Lumi on juossut pelkästään kikkari takana. En ole edes juurikaan jarruja käyttänyt ajaessa, joten kevyeen painoon ovat tottuneet. Nyt olisi hakusessa kotikulmille mopo, jolla huristella vähän enemmällä massalla osa treeneistä.
Tänään matka oli peräti 6.5km. Eilen trackeri oli sammunut taskussa ja tiedot puuttuvat.

Onnellinen raukeus ajon jälkeen

"It was fun"

"Here is my opinion"