Metsäilyä

Maanantaina tulee 3viikkoa Lumin leikkauksesta. Lumin kuntoutus on edennyt vaiheeseen, jossa olen muutamaan otteeseen vienyt sitä oikein vaikeakulkuiseen metsään. Vanhaa hakkuuaukeaa, jota ei ole siistitty. Se kasvaa vadelmapensaita ja saniaisia. Puunrungot, oksat, kannot ja kuopat tekevät kulkemisesta hidasta ja hankalaa. Oma tasapainokin on koetuksella, kun ei tiedä mihin jalka holahtaa tai kolahtaa. Koirien läsnäolon kuulee välillä vain läähätyksestä. Hyvin ne kiertää lähellä. Lumi yleensä kaikkein eniten liki. Corvette avoimemmalla paikalla meinaa vielä harvakseltaan irrota kauemmas, mutta palaa muistutettaessa tai vaihtaessani suuntaa. Se on alkanut paremmin totella ensimmäistä käskyä, toisinaan jopa jo silloin kun sillä on jotain mielenkiintoista menneillään. Pyrin siihen etten niitä kutsu, vaan ne pitäisivät itse yhteyden.

Nyt kun pääsin Kennel-Rehun autolle on koirille taas ruuaksi lihaa. Heti näkyy ruokavalion vaihdos kakan määrässä. Olen ottanut metsään parina kertana jäiset liharuuat reppuun. Sitten odotan tilaisuutta, jolloin koiran tai koirien huomio on muualla tai etäisyys kasvanut pitkäksi ja kaivan ruuat esiin. Lähellä ne pysyy ja hetkessä kaikki ovat siinä. Kukaan ei ole vielä jäänyt ilman. Silloin se jopa vähän harmittaa, kun hyvä tilaisuus jää käyttämättä...

Vähän jo selkeämpää maastoa. On se Surkukin siellä

Kaikki kolme

Corvette ateriallaan

Vielä puupellon kautta kotiin.

Puupellossa pystyi vähän irrotellakin:

 


Lumi palasi torstaina myös agilityn pariin matalin estein. Erityisesti keppejä harjoiteltiin radan ohella. Surkukin oli erityisen innoissaan ja pomppi innoissaan lähtöpaikalle. Agirotu on seuraava kisa, jossa osallistutaan huskyjoukkueeseen sunnuntaina 6.7.

Juhannusviikonloppu

      

Lumin sterilisaatiosta tulee huomenna 2viikkoa. Haavahan on ollut koko ajan siisti ja sen ympärillä oleva turvotuskin on lähes kokonaan hävinnyt. Lumi on päässyt jo muutamana päivänä juoksemaan irti muiden kanssa. Vetämisestä se on vielä tauolla. Samoin torstain agitreeneissä se sai kerätä motivaatiota katsomon puolella. Ensi viikolla Lumikin pääsee näillä näkymin jo kevennettyyn treeniin agissa. 

Juhannusviikonloppuna on meidänkin normilenkkireitillä kanavalla ollut paikoin suorastaan ruuhkaa. Koirien ohituksiakin on tullut ihan kivasti normaaliin verrattuna. Uudet hajut ja ihmiset vähän ihmetyttävät. Tarkoituksella ollaan kuljettu muutamaan otteeseen kanavan ihmishyörinän ohi. Moni on pysähtynyt jutustelemaan ja tunnistanut koirat huskyiksi. Tai ainakin melkein huskyiksi, kun koirien turkki ei ole ihan vastannut kuvaa huskysta.

Olen taas (toivottavasti) pääsemässä hölkkäilyn makuun. Juhannusaattoaamuna ensin Surkun ja Corveten kanssa 10km ja päälle vielä Lumin kanssa 7km. Jos kävis jokaisen koiran kanssa erikseen pururadan 7km, niin saisi ihan huomaamatta 21km. Kun vaihtaa koiran aina välillä, niin se ei tunnu sen pidemmältä kuin yhden kerran yksin hölkäten. Ei tuo kuitenkaan jokapäiväistä ole =) Useimmiten ulkoilutan kaikki kolme kerralla. 

 Tässä juhannussunnuntain päiväkävelyä. Koti oli savusta sakeana, joten ei auttanut kuin ottaa koirat ja lähteä evakkoon. Välillä ne saavat luvan vähän irrotella, niin kuin

tässä videossa näkyy

Neljäs koirakin elää ja raksuttaa vahvasti ajatuksissa. Katsotaan tuoko jo heinäkuu laumanlisäyksen vai mennäänkö edelleen kolmella...

Tällainen juhannusprinsessa tuli koiria katsomaan.

Viikko leikkauksesta

SHS:n vuosikokous oli sunnuntaina Lahdessa. Oli mukava nähdä tuttuja koiramaailmasta. Hallitukseen heitä valittiin myös. Paljon onnea Anna Piiraiselle hallituksen jäsenyydestä ja Hanne Saariselle varapuheenjohtajuudesta.
Kokouksen jälkeen alkoi taas päässä suhisemaan. Neljäs koira? Mistä? Koska? Mönkijä? Jos ei muuta niin pentu? Lainakoirat kisoihin? Unohtaisiko koko kisat? Kuljetusboksit ja peräkärry?
Tulisiko laumanlisäys vasta, kun en ole yksin vastaamassa kaikesta? Tarkoittaako se: ei koskaan? Ei ehkä niinkään että en käytännössä selviäisi, mutta henkisesti tarvitsisin jonkun jolle urputtaa pahimmat harmitukset. Ei tainnut olla paras mainospuhe...
Hullua sinänsä miettiä kaikkea tuota, ottaen huomioon etten pidä kärryllä, enkä reellä ajosta -se on pelottavaa kovissa nopeuksissa ja mutkissa (myönnetään, itsensä voittamisessa piilee myös se haaste ja viehätys)


Lumi on toipunut melkoisen hyvin. Leikkauksesta on nyt 8 päivää. Sen maha roikkuu haavan kohdalta, joten lihasten kuntoutuminen on vielä vaiheessa? En olisi heti Lumista uskonut, että se kaipaa tarhaan. Se on hyvin määrätietoisesti kävellyt tarhalle aina muiden mukana. Sunnuntaina päästin sen sinne hetkeksi. Se sukelsi koppiin ja makoili siellä niiiiin tyytyväisen oloisena. Lähtiessäni SHS:n kokoukseen kävin hakemassa sen varmuuden vuoksi sisälle. Neiti sisäkoira ei olisi meinannut millään lähteä armaasta kopistaan.

Onkohan tuo ihan normaalia? Melkoiset poimut haavan ympärillä koiran seisoessa.

Vähän huonoa omaatuntoa koen siitä, etten ole ihan pilkuntarkasti noudattanut toipumisohjeita. Lumi on ollut mukana paitsi kävely- myös kevyillä pyörä ja hölkkälenkeillä. Erona on ainoastaan se, että se on hihnassa ja en päästä sitä riehumaan. Lenkkien pituudet ovat ihan normaalit. Viimeyöstä lähtien siitä on tulut taas ulkokoira. Onneksi on ollut sateista, joten se on pysynyt kopissaan. Ohjeiden mukaan tähän mennessä olisi saanut tehdä vain pissatuskävelyitä. En suosittele kenellekään, mutta huomaan näin taas tapahtuneen. Surkun leikkauksen jälkeenhän tilanne meni kutakuinkin samalla kaavalla. Sen leikkaus oli vaan pienempi ja toipumisaika lyhyempi, jolloin koirat leikkivät keskenään jo muutamia päiviä leikkauskesta.

Surku ja Corvette ovat päässeet muutamana aamuna kikkarilla minilenkille. Tuleepa niitä liikutettua niinkin. Melkoista vapaajuoksuahan se on kahdella uroksella pelkän kikkarin kanssa. Metsässä juoksua, pyörälenkkejä, kanavalla juoksutusta ja hihnakävelyitä. Niistä on poikien kesäaktiviteetit koostuneet. Melkoisen viileä on tosin kesä tällä hetkellä. Sisällä istun villapeiton alla tätä kirjoittaessani ja ulkona sataa.

Toipuminen sujuu vauhdilla

Toisena päivänä leikkauksesta poistin haavateipin. Haava oli siisti. Paita pysyi päällä tasan yhden päivän leikkauksen jälkeen, Lumin vain makoillessa ja käydessä ulkona vain pienillä pissakävelyillä. Sitten se oli milloin minkäkinlaisella mutkalla ja poistin sen suosiolla. Lumi on ollut ilman mitään suojaa eikä ole käytännössä kiinnostunut haavasta. Lenkillä olen sitä käyttänyt hihnassa kävellen matkaa vähitellen lisäten -nyt jo ihan tavallisia matkoja. Muutaman kertaan olen hiljakseen vienyt sitä pyörälläkin. Tänäiltana otin ensimmäistä kertaa Lumin muiden mukaan kun käytiin vain hihnakävelyllä, muutoin se on saanut yksityislenkit. Kipulääkettä annoin kaksi ensmmäistä päivää määrätyt 1 1/2tbl, sitten yhden ja tänään vain puolikkaan. Ei se ole enää ollut lainkaan kipeä, eikä arista haavaa, mutta ajattelen sen ehkäisevän vähääkään kiinnostusta haavaa kohtaan. Huomenna annan varmaan vielä jäljellä olevan puolikkaan ja sitten saa olla. Todella helpolla ja vaivattomasti on leikkauksesta toipuminen mennyt. Leikkauspäivän se oli kipeä ja tokkurainen. Seeraavan päivän voipunut ja sen jälkeen aika nopeasti ihan normaali.

Lumi on aina pitänyt ahtaista paikoista

Surkulla ja Corvetella on karvanlähtö menossa. Liekö se niin kuluttavaa, että ne eivät meinaa millään lihoa, vaikka olen lisännyt ruokaa ja saa öljylisää joka päivä. Enemmän ne syö nyt kun "työkaudella" ja ihan laihoja ovat kumpainenkin. Tokihan ne nytkin liikkuu, mutta ilman taakkaa vedettävänä. Lieköhän silläkin merkitystä, että ne ovat nyt pelkällä nappulalla (ja kananmunalla), kun lihaa saan vasta juhannuksen jälkeen...

Taitaapi käydä niin että pääsen poikia ajeluttamaankin kun ilmat näyttävät viikonlopun ja alkuviikon osalta melkoisen viileiltä...

Paitasillaan. Leikkauksen jälkeinen päivä

Jo eilen leikkauspäivänä Lumi oli valmis syömään -ja ahneesti, vaikkei ihan täysin tolpillaan ollutkaan. Annoin sille muutaman nappulan veden seassa. Tramalin saamisen jälkeen kivut hävisivät, mutta n. tunnin kuluttua alkoi kevyt vinkuna joka kesti muutamia tunteja. Ajattelin jo antaa sille vielä toisen Tramalin ennen maata menoa. Onneksi pohdin hieman tarkemmin. Se kävi jo ulkona tarpeillaan omin jaloin varovasti astellen ilman, että olisi ilmaissut kipua liikkumisesta, niin kuin ennen Tramalia. Tramal oli vaan laittanut sen pään sekaisin, niin kuin se tuppaa tekemään myös ihmisillä. Jos olisin antanut sille vielä toisen, olisi yöstä saattanut tulla hyvinkin levoton: kivuton sekava koira. Yö meni kovin rauhallisesti.
Aamulla annoin normikipulääkkeen. Koetin sovittaa sille kauluria. Se venkoili itsensä siitä hetkessä ulos... Sitten aloin askarrella suojaa vanhasta poolopaidasta. Se toimi hetken ja valahti sitten naruineen alas. Sain hyviä vinkkejä ja hain kirpparilta tyttöjen halternec- mekon. Se on toiminut kohtalaisesti -ja edesauttanut hyvin paljon koiran inhimillistämistä. Se on niin huvittavan näköinen hiihdellessään yöpaita päällä pissakierroksille... Haavassa on vielä side päällä ja se on ihan siistin oloinen. Kovin kiinnostunut Lumi ei haavasta ole ollut. Muutamaan otteeseen se on sitä nuollut.
Ruokahalu on erinomainen ja janokin on ollut. Se kävelee vähän varovaisesti ja saattaa istahtaa vähän kummeksuen - tiedä johtuuko paidasta vai haavasta :) Pienillä pissakävelyillä ollaan käyty tänään jo portin ulkopuolellakin. Muuten Lumin aika on mennyt puhtaasti makoillessa. Vähäkin piippaileminen on iltaan mennessä loppunut kokonaan.

Corvette ja Surku ovat päässeet taas pyörälenkeille. Hermo on meinannut olla tiukassa poikien kanssa. Ne kun meinaavat kiihdyttää pyörän edelle. Hidastavat käskystä ja kohta taas sama meininki. Toisia koiriakin ne tuntuvat taas kyttäävän, vaikka menevätkin mukinoitta ohi. Nyt tarvitsisin jämäkkää zen-mielentilaa "Jumalauta pojat"-mielentilan sijaan. Voisi toimia paremmin...

Lumia ei löytynyt päivällä mistään. Se ei ilmeisesti pidä vaatetustaan kovin edustavana kun oli piiloutunut suihkunurkkaan liukuoven taakse. Todellisuudessa voisikohan sen vaisto kertoa, että kun kaikki ei ole kunnossa, on viisaampaa vetäytyä?

Viimeisin viritys

Lumin kastraatio 9.6.2014

Aamulla juoksutin koirat vielä yksitellen pyörällä. Pojat vähän lyhyemmin ja Lumin kanssa normaali 8km:n lenkki. Olen tarkoituksella liikuttanut sitä hieman enemmän kuin muita, koska taukoa tulee nyt jokatapauksessa. Tullessani Surkun kanssa kuulin kuinka Corvette ulvoi. Lumi ei kopistaan juuri nenäänsä ulos pistä aamusella ja Corvette ilmeisesti luuli jääneensä yksin. Lumin kanssa kun olen lenkillä, se ei ole koskaan ulvonut, koska Surku on tarhassa. Naapurilta kysyin ja se sanoi, että edellisenä aamuyönä Corvette oli ulvonut myöskin ja tarkkaillut kopin katolta sinne minne Surkun kanssa oltiin lähdetty. Täytyy tulevaisuudessa alkaa kutsua Lumi ulos kopistaan, jos meinaan Corveten jättää sen kanssa kahden...

Klo 9.30 oli varattu aika Lahdessa eläinlääkäri Ulla Helannolta. Oikein siistinoloinen haava ja hyvä hoito. Lumi tuli ihan normaalisti rauhakseen vastaanotolle, niin kuin olettaa sopi. Kaikki kopeloinnit sai tehdä rauhassa, Lumin nököttäessä levollisena tutkimuspöydällä. Rauhoittava lääke annettiin seuraavaksi. Meni vajaa viisi minuuttia, niin takajalat alkoivat pettää alta ja seuraavaksi koira lakosi siististi lattialle kuin räsynukke. Nostin sen vielä tutkimuspöydälle leikkaukseen valmistelua varten ja lähdin kaupungille. Reilun kolmen tunnin jälkeen oli sopimus palata noutamaan koira.

Katsastutin siinä samalla auton, joka ei mennyt läpi... Ja olin kuin Liisa ihmemaassa kierrellessäni Launeen Citymarketissa muilla kuin ruokaostoksilla. Mukaan tarttui mm kaunis kesämekko ja kahdet juhlakengät. Muistan hämärästi tehneeni ennen vaate-ja kenkäostokset muun merkkisistä kaupoista =) Sterilisaatio lääkkeineen maksoi 397e. Katsastuksen ja shoppailun myötä se ei ollutkaan enää niin edullinen...

Lumi ei ollut vielä herännyt kun palasin. Sain hoito-ohjeet ja jutustelin ihastuttavan vanhan rouvan kanssa, jolla oli kissa kassissaan.

Seuraavin sanoin eläinlääkäri kirjoitti leikkauksesta:

Lumi-koiran sterilisaatioleikkaus. Lumilta poistettiin leikkauksella kohtu ja munasarjat. Kohtu ja munasarjat olivat normaalit. Kohdun limakalvo ehkä jonkin verran normaalia verekkäämpi, eli juoksu on saattanut olla tulossa, mutta ei vielä alkanut. Leikkaus sujui hyvin. Leikkauksen jälkeen Lumilta tuli pieni määrä vaaleaa emätinvuotoa vastaanotolla.

Lumi on saanut toimenpiteen yhteydessä kipulääkettä ja antibioottia pistoksena sekä nesteitä suonensisäisesti. Kotona Norocarp-kipulääke ohjeen mukaan huomisaamusta alkaen. Tarvittaessa Tramal-kipulääkettä voi antaa jo tänä iltana, mikäli Lumi on kipeä.

Haavan parantuminen kestää 10-14 vuorokautta ja tämän aikaa haava on suojattava....

Kyllä urokset ovat tarkkoja. Minusta tuntuu että Lumi on aiemminkin aloitellut juoksujaan tolkuttoman kauan, jopa pari kuukautta. Nytkin Corvette on maiskutellut suutaan jo ainakin parin viikon ajan Lumin pissoja haisteltuaan. Ehkä se olisi sitten aloittanut ne normaalisti elokuussa. Tiedä sitä...

Haava ei ole eirttänyt ja lappu on siisti

Avustajan kanssa kannettiin Lumi autoon. Uskomatonta että 18kg lötköä koiraa voi olla niin painava! Automatkan se nukkui rauhassa peräkontissa. Kotona se jo nosteli päätään ja sain sen kannettua yksin sisään. Päästin pojat hetkeksi pihalle Lumin nukkuessa sisällä.

Lumi nukkui ja piippaili nukutusaineiden hälvetessä välillä päätään nostaen. Tunnin parin päästä se nousi seisomaan ja ihmetteli varmaan kenen ruumiissa se nykyään asustaa. Sellaiselta se ainakin näytti siinä honottaessaan. Kannoin sen ulos siltä varalta, että sillä olisi pissahätä. Maa veti kuitenkin vielä liian voimakkaasti puoleensa. Siinä se taas aikansa pötkötteli samalla lailla piippaillen väliin. Reilun tunnin päästä se päätti nousta ylös ja ilmeisesti kipu oli jonkunmoinen. Sen reaktio oli kuin lehmillä ensikertaa talven jälkeen laitumelle päästessä. Se heitteli ja ravisteli takapäätään, jonka sai vaivoin pysymään pystyssä ja huusi. Siltä puuttui vielä panta ja sen pitäminen ei ollut alkuun ihan helppoa. Sitten se rauhoittui taas makaamaan ja piippaamaan melko levollisena. Naapuri kävi hakemassa minulle Tramalia apteekista, kun en uskaltanut jättää Lumia vielä yksin. Kuuden maissa annoin yhden kapselin ja kannoin sen sisään jatkamaan pötköttämistään. Se helpottikin sen oloa ja huumasi taas samalla. Kakat ja pissatkin se sai illan aikana tehtyä pihalle. Nopeasti sen uskon paranevan.Huomenna saattaa olla vielä kipeä.

 

Pojat ovat vaikuttaneet ihan rauhallisilta tarhassa, vaikka normilenkkejä ei ole ollutkaan. Aina kun olen sinne vilkaissut on siellä vain pötkötelty. Jostain kummman syystä kuoppia on kuitenkin ilmestynyt ihan mukavasti tarhaan. Ja kun olen päästänyt ne nappuloita etsimään pihalta on tarhasta rynnätty melkoisella vauhdilla. Ei ne kuitenkaan yleensä pihalla juokse kuin sen yhden kierroksen ja tulevat sitten odottelemaan. Ajattelin että käyn ne illalla vielä pikaiseen pyörällä juoksuttamaan, mutta Lumi on sen verran rauhaton, etten tohdi jättää sitä valvomatta. 

En meinaa päästää uroksia hetkeen Lumin luo, kun se ei ole kunnossa.  Se on helppoa kun on tarha ja Lumi sisällä. Kyllähän urokset sen tilan myöhemminkin vielä haistaa ja varmaan Lumin ominaishajussakin joku muuttuu niiden nenään. Eivät kuitenkaan näe sitä ihan heikoilla. Surku haisteli hyvin hartaalla mielenkiinnolla Lumin pissapaikkaa. Mielenkiintoista olisi tietää minkälaista viestiä se sieltä luki...

 

Tuuloksen agiepikset

kultaa ja pronssia

 Oman seurani -Lammin Seudun Koirakerhon- agilityepikset olivat sunnuntaina. Ensimmäistä kertaa olin myös "töissä". Rakensin ratoja ja ratahenkilön ominaisuudessa oikaisin tarvittaessa esteitä suoritusten lomassa. Kisaavien luokassa kuulutin lähtijöitä. Mukava päivä kaikenkaikkiaan. Tuomarina toimi Tomi Niemi, joka oli suunnitellut kivat radat kuhunkin luokkaan.
Omat koirat osallistuivat maximölleihin 2Xkumpainenkin. Surkun kanssa "vähän sinnepäin" rata. Suurimmaksi osaksi kuitenkin ihan ok. Lumi meni ihan hyvin, muttei huipusti. Kaksi kertaa ekan radan aikana se vilkaisi sivuilleen ja toisella radalla ohitti toiseksi viimeisen putkiesteen. Sijoitus kuitenkin Lumilla 1. ja Surkulla 3.

Vaikkei itse kilpailusuoritus mennyt ihan nappiin, niin jäi kuitenkin hyvä mieli. Lumista tulee vielä ihan hyvä agikoira. Varsinaisen kisan jälkeen menin sen kanssa kisaavien radan ilman keppejä. Se meni hienosti, myös renkaan ja keinun, joita ei olla aikoihin harjoiteltu. Tuli oikein tsemppi päälle harjoitella kepit kuntoon. Päästäisiin sitten epiksissä koettamaan myös kisaavien rataa... Huomenna kuitenkin leikkaus ja sen myötä tauko, joka kasvattaa toivottavasti intoa -sekä minulla että koiralla.

Kuvat taas: Susanne Stenfors

Kieli ulkona, mitähän se odottaa =)

No niin, nyt se on tallennettu. Palkkaan usein koiran suoraan suusta. Frolicit ja makkarat antaa hyvän lisämaun suoritukseen...

 

Koirat olivat hihnoilla kiinni auton takarenkaissa.

Kisan jälkeen palatessani autolle ihmettelin missä Surku on, kun se ei tullut heiluttamaan häntää. Sepä oli auton toisella puolen pää muovipussissa herkuttelemassa possun ihralla ja luilla. Corvette seisoi vieressä katselemassa. Lumi-raukan hihna ei ollut ylettynyt saaliille. Harmi sinänsä sillä Lumi olisi ajanut Surkun pois herkuilta ja samalla ilmoittanut minulle, että jotain on menossa. Sain aamulla lihat Tomilta ja ne olivat takapenkin jalkatilassa. Ovi oli mielestäni visusti kiinni...

No Surkuhan on edelleen lihotuskuurilla...

Agilityä ja aikaisia aamuja

Janakkalan agilityepiksistä kaikki kuvat Susanne Stenfors

Möllien rata

  Keskiviikkona osallistuin Janakkalassa agilityn epiksiin. Lämpötila oli lähes hellelukemissa vielä seitsemän maissa, kun päästiin radalle. Rata oli ihan mukava ja sisälsi vähän haastettakin. Menin ensin Surkun kanssa. Ihan hyvin se meni -jopa esteen takaa kierron. Virhepisteitä tuli Surkun tehdessä liian laajan kaaren 3. hypyn jälkeen, jolloin meni samalla seitsemäskin este. Vaikka Surkun kanssa varmaan kohta lopetankin agilityn, niin kisoissa se on mennyt ihan kivasti. Lumi meni oikein hyvin. Harmittava moka sattui kun 7. esteen takaakierrossa olin hivenen liikaa edellä tai/ja käännyin liian aikaisin. Lumi oli jo kiertämässä takaa, mutta kääntyikin sitten ja hyppäsi esteen väärässä suunnassa. Lumi sijoittui kolmanneksi 10 virhepisteellä ajalla 28.8s. Surku oli 4. myöskin 10 virhepisteellä ja aikana 34.4. Koiria maximölleissä oli ihan mukava määrä (+10?). Ketään ei hylätty vaan kaikki saivat tuloksen.
Tänään kävin Lumin kanssa pitkästä aikaa kirkolla treenamassa agia. Se meni kyllä todella hyvin. Putkia, esteitä ja puomia. Huomenna sunnuntaina on oman seuran Lammin seudun koirakerhon epikset Tuuloksessa. Maanantaina alkaakin Lumin tauko agista, kun vien sen sterilisaatioon....

maalissa

Ensimmäinen lomaviikko alkaa olla takana. Kesäaamut ovat ihania, valoisia ja levollisia. Joka ikinen aamu olen noussut kukonlaulun aikaan (3:30) ja lähtenyt koirien kanssa lenkille -usein yksitellen. Kun olen palannut aamuretkiltä viimeistään 7:00 mennessä, käyn usein vielä tunniksi-pariksi nukkumaan. Huippua, kun voi itse säädellä aikataulujaan. Ensimmäisenä aamuna Lumin kanssa kanavan puistossa ilman hihnaa. Kaksi rusakkoa oli kentällä. Rusakot lähtivät, koira ei. Sama toistunut useampana aamuna. Koko aikana ei useimmiten tarvitse sanoa sanaakaan. Surku toimii yksin samoin, ei lähde, vaikka kiinnostuukin kovin. Corveten kanssa jouduin jo avaamaan suutakin useammin, mutta kuuntelee.  
Jos rusakko ei lähde ihan nenän edestä eivät yksin ollessaan näköjään lähde?!! Koirat kuitenkin provosoivat toisiaan. Kun niitä on enemmän kuin yksi mukana, niin aivan varmasti lähtisivät paljon alhaisemmalla kynnyksellä perään. Jos saavat ensi hajun, niin se myös nostaa kierroksia. Surku on ehkä kaikkein kiinnostunein tällä hetkellä!

Eilen olin Tuuloksen tanssilavalla autoja ohjailemassa. Kahden aikaan yöllä olin kotona. Päätin lähteä pururadalle kokemaan ovatko kesäyöt aamujen veroisia... 
Siispä pyörän selkään ja ensin Corvette mukaan pururataa kiertämään. Paikoin sumua ja niin lempeän rauhallista. Hiljaisuuden rikkoi vain käen kukunta. Takaisin tullessa jänis pomppi kauempana pururadalla. Kielsin Corvettea lähtemästä ja se kuunteli. Päätin lisätä haastetta. Olin alamäessä ja päästelin sen reipasta laukkavauhtia alas. Ei edes vauhdin lisäys saanut sitä irtoamaan kauempana pomppivan pupun perään -muistutettuani asiasta.
Surkun ja Lumin kanssa sama lenkki peräjälkeen. Jäniksiä myös näkösällä samassa kohden -ei kuitenkaan ihan likellä. Lumin kanssa alkoi jo aurinkokin paistaa siinä neljän maissa. Näköala järvelle auringon noustessa ja sumun leijaillessa oli kaiken arvoinen. Puoli viiden aikaan ja 24km:n jälkeen olin kotona. Hullua, mutta hulluilla on hauskempaa. 
Tämän kesän tavoite olisi mahdollisimman hyvä hallittavuus rusakoista huolimatta ja ihanat aamuyöt =)

Surku pääsi tänään sosiaalistumaan pikkukoiraan ja poniin. Lumi kävi edellisellä viikolla saman reisuun ja toivottavasti Corvettekin pääsee joskus tulevaisuudessa.

Kerrankin joku joka jaksaa reunata pidemmän aikaa.

 

Ponin luona Surku oli flexissä. Luovutin sen suosiolla Miikalle, joka osasi paremmin tulkita Surkun eleitä. Alkuun oli jännää

Vähän lähemmäs ja lopulta nuuhkaisu kuono turpaa vasten

... ja se oli siinä, poni ei kiinnostanut enää. Lumin kohdalla kävi lähes samoin.

Valjaat on pesty ja laitettu naulaan odottamaan syksyä. Viimeiseksi ajopyrähdykseksi jäi 31.5