Corvette ottamassa johtajan paikkaa

 

Corvette on aloittanut "johtajaopinnot". Kaksi kertaa se on juossut yksin keulassa. Se etenee hyvin kuten aina ja suunnatkin alkavat sujua. Oikeassa reunassa pysymistä ja sinne käskystä siirtymistä harjoitellaan nyt. Se on aiheuttanut ylimääräisiä pysähdyksiä, kun tarvittaessa olen sen sinne käynyt korjaamassa. Pientä tajua sillä alkaa jo olla. Perjantaina olisi toiveissa saada vihdoin järjestettyä myös koirakon ohitusharjoitus Corvetelle valjaat päällä. Ilman valjaita se on jo pitkään ohittanut useimmat koirat ilman huomauttamista. Valjaat päällä on tilanne kuitenkin ollut ihan toinen.
Lumikin juoksi tänään treeneissä ensimmäistä kertaa muutamaan treeniin myös vauhdikkaammat osuudet liinat kireällä. Ei me mitään huippuvauhtia menty, mutta paikoin ihan vauhdikkaasti kuitenkin.Motocrossipyörän raadolla ollaan omat treenit ajeltu.

 Corvette on vähän hämillään, jos komennan jompaakumpaa nuorisosta kovemmin. Vaikka olisin siihen selin, enkä katso sitä lainkaan se reagoi voimakkaasti komentoon. Se joko väistää jääden pälyilemään tai totetuttaa käskyn jonka olen toiselle antanut. Selkeästi se on hämillään. Ei ymmärrä miksi olen "sille" niin kova.

Videossa palauttelua ruuan avulla:

Ensi viikonloppuna 11.5 mennään Mikkeliin kisaamaan DS1- ja DS2-luokkaan, jos vain lämpötila pysyy kohtalaisena. Kiitos siitä kuuluu Aijalle, joka ystävällisesti on nähnyt vaivaa hankkimalla Corvetelle uuden rokotustodistuksen asianmukaisine tietoineen. Olin siivonnut vähän liian innokkaasti ja kaikella todennäköisyydellä heittänyt kaikki Corveten paperit paperinkeräykseen. Ja voin kertoa että viikon jälkeen ei kylän paperinkeräyslaatikoista enää löytynyt kyseistä kuorta, ei sen enempää kuin naapurin ja minun yhteisestä piharoskiksestakaan...

Itseeni en ole ollut muutamaan päivään kovinkaan tyytyväinen. Ostaisin heti itsehillintää, jos joku sellaista kauppaisi...

Ohkola kevät 2014

DS2

Corvette ja Surku osansa tehneet

Ohkolan epäviralliset kevätkisat ajettiin lauantaina. Jo aamusta fiilis oli erinomainen. Olin päättänyt ajaa pojat DS2 ja Lumin riskillä DS1. Pojilla on paksuin karva -Surkulla etenkin ja DS2 lähtö oli koko kisan ensimmäinen. Lumi taas saisi mennä omaa tahtiaan -jos liikkuisi yksin lainkaan.
Starttasin DS2 klo 10.01 ensimmäisenä lähtijänä koko kisassa. Alku meni hyvin keskivaiheille asti. Jännitys yhdistettynä potkimiseen sai aikaan sen, että sydän alkoi lyödä epärytmiä ja kylmä hiki nousi iholle. Keskityin pysymään pystyssä ja toivoin, ettei tarvitse keskeyttää. Toive toteutui ja päästiin kunnialla maaliin. Lämpötila oli jo +10 asteen vaiheilla ja vaikutti jonkun verran, mutta hyvin pojat painoivat. Lopussa oma olo vähän helpotti ja pystyin taas kannustamaan ja jonkunverran potkimaankin avuksi. Seurasi reilun puolentunnin huili ennen Lumin suoritusta. Olo palautui sillä aikaa jo ihan normaaliksi. Ei jännittänyt enää juuri lainkaan -edes se liikkuuko Lumi yksin. Kyllä se liikkui ja vielä ihan hyvin ottaen huomioon, että se matkasi yksin. Lumin kanssa olikin oikein nautinnollinen ja hyvänmielen matka. Se eteni leppoisaa laukkaa koko matkan ja oma keho toimi. Jostain syystä matka tuntui puolta lyhyemmältä Lumin kanssa... Lämpötila oli kohonnut jo arveluttavan korkealle, onneksi lampi oli heti maalin jälkeen ja sinne valkoinen asteli valjaineen päivineen viilentymään. 
 Kummassakin lähdössä matkattiin yksin koko matka näkemättä vilaustakaan muista. Corveten ja Surkun kohdalla se ei ollut toivottavaakaan, kun oltiin koko kisan ensimmäiset lähtijät. Jäi oikein hyvä fiilis. Keskinopeudetkin olivat ihan hyvät. Virallisissa ajoissa tapahtui virhe ja järjestäjät ilmoittivat jokaisen ajan olevan 9s tuloksissa näkyvää parempi. Niinpä poikien keskinopeus DS2 nousi päälle 27km/h ja Lumin hieman vajaaseen 22km/h. Mikkeliin lähdetään jos lämpötilaennuste on alle tämänpäivän ja jos löydän hukkaamani Corveten paperit... 
Kanssakilpailijoille ja erityisesti järjestäjille iso kiitos. Oli hauska ja leppoisa hyvänmielen tapahtuma.

Viilennystä

Lumikin suorittanut osuutensa

Sitten vain hengailua. Wintry Tönteri ja McAhon Corvette

Koko sakki parkissa

Kisan jälkeen vain nautiskeltiin

Kisaan valmistautumista

Sunnuntain treenit eivät menneet ihan toiveiden mukaisesti. Heräsin jo klo 03:00 juottamaan koirat. Heräsin ilman kelloa, joka oli soimassa vasta tunnin päästä -väärään aikaan. Klo 6.15 oltiin Pappilan pihassa koirat maassa motocrossipyörän edessä. Lämpötila vain muutaman asteen plussan puolella. Perjantain jälkeen koiria käytetty pariin otteeseen metsässä palautumassa. Reitti tasainen kanavamaasto ja matkana reilut 3km. Kaiken piti olla valmista vauhtitreeniin. Corvette ja Surku kärjessä, Lumi pyörässä. Lähtö ihan mallikkaasti. Lumi ei kunnolla työskennellyt vauhdikkaamman menon aikana. Corveten jouduin käymään korjaamassa oikeaan reunaan pariin otteeseen. Alkua lukuunottamatta urokset pääosin ravasivat, Lumi laukkasi tehottoman oloisesti. Corveten työskentely laantuu mäkiin, joita tällä reissulla oli tasan yksi pieni. Lumi sen sijaan kunnostautui ylämäissä ja työskenteli ihan ok (harjoitus on tuottanut näemmä tulosta siinä suhteessa=). Vauhtilenkin keskinopeudeksi saatiin rapiat päälle 14km/h. Oliko reitti liian tuttu ja tavallinen ja vielä samaa kautta takaisin? Taisi syy olla kuitenkin vielä perjantain treeneistä palautuminen, kun pojatkaan eivät menneet kunnon tehoilla.

Lähtökäskyä vaille valmista. (Lumin vaihdoin kärjestä puolessa matkassa)

 Keskiviikkona käytiin Susannan luona ajamassa vauhtitreeni. Lumi ei kestänyt vauhtia. Pojat pinkoi oikein mallikkaasti. Kaikenlaista jo mietin Lumin kyvyttömyyden syyksi, mutta taisi perjantain treeni olla sille liian hurja. Pojathan otettiin kesken matka sivuun, niiden hyytyessä, Lumin jatkaessa loppuun. Toivottavasti palautumiseen riittää välissä olevat kaksi päivää ennen Ohkolan kisoja. Ajoin nelosen kisakärryllä kolmella koiralla. Susanna meni edellä pelkällä mönkkärillä ilman koiria. Keskinopeudeksi 3.6km matkalla tuli arvion mukaan n. 28km/h. Hiukan kovempaakin oltaisiin päästy kolmella kunnolla etenevällä koiralla. Susannalle ja Erkille iso kiitos avusta. Lumi vähän ihmetyttää ja huolettaakin, muutoin olen oikein tyytyväinen suoritukseen. Jos Ohkolassa laskelmoisin pelkän tuloksen kannalta, niin valjastaisin Surkun ja Corveten DS2 ja jättäisin Lumin pois. Corvette saa kuitenkin juosta DS1 ja Sisarukset DS2.
Metsässä käydään vielä huomenna kulkemassa ja palautumassa.

Tavaratilan kolmikko

Lumin olemus on muuttunut Corveten tulon myötä nöyremmäksi. Se ei enää kylilläkään kävele häntä ihan tapissa. Pomon raskas taakka on tippunut sen kapoisilta harteilta. Vaikka Corvette onkin aika pehmeä muiden suhteen, niin se kantaa nyt päällikön arvon.

kevättuoksuja

Lumikin teki perjantaina todistettavasti parhaansa. Hetkisen minulla oli Pitbull

 Perjantaina koirat sai tehotreenin Tomin ja Sirpan avustamana. Corvette ja Surku juoksivat Tomin valjakossa pyörässä ja Lumin kanssa mentiin kikkarilla. 11 koiraa veti mykkää mönkkäriä sellaista vauhtia ettei pysytty Lumin kanssa perässä, vaikka potkin apuna. Surku ja Corvette jätettiin varikolle, kun vauhti ja matka alkoi olla liikaa ja liinat löystyä. Lumi otti vielä loppuun kirin Sirpan kannustamana, vaikka olikin jo ihan poikki. Sen ei kovin paljoa tarvinnut töitä tehdä, kun potkin ja se selvisi loppuun.
Ennen autoon laittoa jaloittelin vielä koiria hetken ja sieltä ajettiin agilitytreeneihin. Surkua ei jaksanut enää innostaa. Lumi lopulta vähän innostui, mutta melko tyytyväisinä kaikki kolme makasivat häkeissään pitkin pituuttaan.

Tällaisia kuvia ei Lumista joka lenkin jälkeen saa =)

Jäseniä palauttelemassa metsässä

 Tänään kävin vielä metsässä vähän palauttelemassa koiria vaihtelevammassa maastossa. Sää oli kovin lämmin ja hyppyrimäen rinne laittoi melkoisesti läähättämään, mutta ylös päästiin. Hakkuuaukean kautta löntysteltiinkin takaisin kylille.

  Nyt on ilmoittautuminen laitettu eteenpäin ensi lauantain Ohkolan kevätajoihin. Päädyin lopulta DS1 Corveten kanssa ja DS2 Lumin ja Surkun kanssa. (Toinen mahdollisuus, jota mielessäni pyörittelin oli osallistua DR4). Lämpötilaksi on luvattu klo 12:00 +12 astetta, joka on hyvin korkea. Kaikki koirani ovat vielä täydessä talviturkissa. Etenkin Surkun menoon lämpötila vaikuttaa kovin, kun sillä on leikkauksen myötä kaikkein paksuin turkki. Lähdöt alkavat klo 10 ja toivon, että omat luokat olisivat mahdollisimman aikaisin.

Kotiportailla

Lenkiltä tullessa kotipihassa

Ripustin pyykit pihalle ennen kuin palautin koirat tarhaan. Melkoisen oli raukeaa sakkia. Lämpötila +13

 

Pohdintaa

Löysin kivan uuden vajaan 6km:n mettälenkin. Siis kokonainen LENKKI, ei enää samaa reittiä takaisin=) Profiilikin on sopivan vaihteleva. Ottaisin siitä uuden vakiolenkin jos matkaa ei tulisi 18km suuntaansa.

Luntakin löytyi vielä läntti viilentymiseen

Toimin koiran kannalta useasti väärin: Liian kovasti väärään aikaan ja väärässä tilanteessa, tai vastaavasti liian löyhästi toisissa. Ajoitus on väärä ja saatan toimia hankalasti ymmärrettävällä tavalla. Äänessäkin kuultaa useasti epävarmuus ja ärtyisyys, jopa omiin korviin.
On siksi ihme että kaikesta huolimatta koirat kuuntelevat jotakuinkin. Tuollaiset tilanteet aina harmittavat, eivätkä paranna luottamusta ja suhdetta koiraan. Niiden harmittelu ei kuitenkaan lainkaan paranna tilannetta, päinvastoin. Opiksi yritän toki ottaa parhaani mukaan. Monesti tajuan oman mokani tilanteen mentyä ohi, toisia en ole varmaan vielä edes tiedostanut.
Tarvitsisin  pienois-Millanin tai -Tomin olkapääälle istumaan ja kuiskuttelemaan ohjeita reealiajassa: "Nyt hengitä ja rauhoitu", "Tiukka käsky", "Koira ei ymmärrä", "Rentoudu", "Nyt kielto ja näpäytys", "Tilanne on ohi, älä anna sen jäädä päälle", "Varmista että olet itse rauhallinen ja jämäkkä",  "Kärsivällisyyttä, kyllä se pikkuhiljaa alkaa sujua!", "Kyllä, mokasit. Älä jää murehtimaan, seuraavalla kerralla on taas uusi mahdollisuus"....

Täytyy tunnustaa, että joskus toiminkin niin. Kuiskuttelen itse itselleni ohjeita omalta olkapäältäni  Millanin tai Tomin äänellä ja se toimii. Useimmiten menen kuitenkin vanhan kaavan mukaan joka ei toimi niinkään hyvin...
Aikamoisia opettajia koirat ovat. Pysyä nyt rauhallisena ja jämäkkänä antamatta koiran (tai oman) käytöksen ärsyttää -huh! Ja toinen suuri haaste on tietää mikä milloinkin olisi paras toimintatapa... Onneksi ne ovat koiria eivätkä lapsia, ne voi aina palauttaa mahdollisimman pikaisesti tarhaan jos oma mieli ei ole tasapainossa.

Katsoin toissapäivänä videon miehestä, joka toimii leijonien ja hyeenojen kanssa. Mieleen jäi erityisesti eräs kohta, jossa urosleijona hyppää jeepin ikkunaa vasten raapien sitä. Sisällä oleva kuvausryhmä kavahtaa taaksepäin. Leijona irrottaa sivupeilin ja käyttäytyy levottoman oloisesti. Samaan aikaan kyseinen mies seisoo ulkona leijonien kanssa ja toteaa vain rauhallisesti autossa istuville: "Hi man, he smells your fear!" Hän kehottaa autoa poistumaan paikalta pysähtymättä. Mies jää itse leijonien kanssa täysin levollisena. Itse kuulun ehdottomasti tuohon jeepissä istuvien kastiin. Ihailtavaa katsoa toisenlaista toimintaa ja mitä sen kautta on mahdollista saavuttaa. "You tell someone don´t react (leijonan lähestyessä). Because I know them, I don´t react".
9 min jälkeen on kuvaamani kohta.
Koiratkin varmasti tietävät meistä enemmän kuin me itse.

Viime viikonloppuna kanavalla oli ihan leppoisa mieli.

Kiiman loppu

Koville otti vauhdikkaampi meno

Viime viikolla käytiin ajamassa lenkki Susannan kanssa ja samalla "tartuttamassa" Lumin kiimaa. Siihen riitti kuitenkin pelkkä ajatus, kun kyseisen nartun kiima ehti alkaa juuri ennen meidän tuloa. Omat pääsivät kuitenkin juoksemaan Susannan koirien kanssa mönkkärin edessä. Keskinopeudeksi tuli n. 21km/h (vauhti 20-24km/h). Matkana 5.5km. N. neljän km:n jälkeen hyytyi Lumi. Surkuakin alkoi vauhti painaa, mutta se pinnisteli loppuun, Corvette painoi niin kuin aina. Nyt on sitten ainakin yhdet kovempivauhtiset treenit tehty Ohkolan kisoja silmälläpitäen. Olen ajatellut osallistua DS2 ja DS1, mutta viikon lopulle on aikaa tehdä vielä lopullinen päätös.

Corvette juoksi kiimojaan aloittelevan nartun vierellä ja toinen kiimainen takanaan

Olipas selkeä ja lyhyt Lumin viimeinen kiima. Koko ajan ajattelin, että pahin on vasta edessä, vaikka näköjään jo elinkin sitä. Tärppipäivinä Corvette oli kovasti kiinnostunut ja rauhaton ja piippaileva Lumin ollessa lähellä esim. ennen ajoa. Lumin läheisyydessä se ei myöskään syönyt, muulloin kyllä. Jos oletetaan vuodon alkaneen silloin, kun sen huomasin, niin pahimmat päivät olivat 10-13. Silloin Lumi veti puoleensa kuin magneetti ja pihalla pyörittiin Lumin hajujen perässä. Siinä se sitten olikin. Tiistai aamuna oli vielä kiinnostusta ja sitten se laimeni nopeaan tahtiin. Keskiviikkona ei Corvette osoittanut enää oikeastaan lainkaan mielenkiintoa Lumia kohtaan.

Tiistaina käytiin taas Vesivehmaalla Annen ja Ninan kanssa. Nina ajoi Lumin kanssa kikkarilla ja Anne oman huskynsa kanssa. Surku ja Corvette sai taas vetää motocrossipyörää. Heti alkuun pellon laidassa istui kissa. Se oli kuitenkin paikallaan ja mentiin helposti ohi. Hieman myöhemmin kaksi kissaa juoksi suoraan tien yli editsemme. Kaikki menivät perään Corvettea ja Surkua myöten. Siinä pellon reunassa pääsi P***le, vaikkei se enää siinä vaiheessa mitään hyödyttänytkään.
Oikeassa reunassa pysyminen on vasta opettelussa Corveten kanssa ja jouduttiin ottamaan poikien kanssa lukuisia taukoja, kun kävin kädestä pitäen palauttamassa sen reunaan.
Lopussa ohitimme autotien toisella puolen kävelytiellä kulkevan naisen kolmen haukkuvan ison koiran kanssa. Se meni hyvin. Kun olimme jo varikolla ja purkaneet koirat valjaista tuli sama nainen juttusille yhden koiran kanssa jättäen kaksi haukkuvaa saksanpaimenkoiraansa puuhun kiinni. Toinen koirista riuhtoi itsensä irti puusta. Pidin omat koirat käskyillä erillään tilanteesta ja ärähdin koiran kauemmas. Se palasi kohta uudelleen ja nakkasin sitä jollain kädessäni olevalla, komentaen sen samalla pois. Koira ei tullut enää meidän luo ja jäi lopulta kiertelemään Annen tonnikalajuottoa, josta omistaja sai sen kiinni. Se oli ihan huippu tilanne! Oikeasti pelkään saksanpaimenkoiria (etenkin hallitsemattomasti kohti tulevia). Nyt olin koko ajan täysin rauhallinen, selkeä ja määrätietoinen, juuri sellainen kuin toivoisin aina olevani. Ei mitään panikointia tai hätiköintiä. Omat koirat pysyivät myös rauhallisina. Lumikaan ei yhtään pörhistellyt, vaikka se oli vielä kiiman jälkimainingeissa ja vieras narttu tuli hetkeksi ihan sen iholle. Osansa oli varmaan juuri tehdyllä treenilläkin =). Nainen oli tietysti pahoillaan. Omasta puolestani voin sanoa, että kiitin naista täydestä sydämestäni tuosta tilanteesta. Koen olevani huono tilanteissa, joissa on vieraita koiria mukana -etenkin hallitsemattomasti irti. Nyt kaikki meni omalta osalta putkeen. Omat koirat saivat kerrankin kokemuksen jossa hoidan tilanteen. Olin vilpittömästi kiitollinen tuolle naiselle ja tämän koiralle.

On ollut melkoisen lämpimiä päiviä

 Käytiin Aurinkovuoren maastossa vähän jaloittelemassa pehmeällä pohjalla.

 Corvettea olen silloin tällöin pitänyt irti. Melko hyvin se on jo oppinut ettei omin päin sovi lähteä kauemmas, vaikka harjoittelussa se vielä onkin. Pyrin olemaan tarkka ettei se pääse kiinnostumaan liikaa ympäristöstä. Metsässä se on helppoa tehdä ilman käskyjä, kun ei ole selkeää tietä seurattavana. Vaihdan vain samantien suuntaa, kun se alkaa edetä loitommas. Metsävideolla se luulee aluksi minulla olevan makupalan kameran sijaan ja kulkee siksi ihan liki.

Koetin ajaa Corveten kanssa yksin kikarilla. Sen korvat tuntuivat katoavan valjaiden myötä ja vastaantuleva koira sai sen lopettamaan etenemisen ja pyrkimään pois polulta jota pitkin mentiin, vaikka välissä oli muutaman metrin penger. Kikkarin kanssa en pääse sitä kunnolla näpäyttämään -ainakaan vähän epätasaisemmalla polulla. Ei auta kun järjestää treeniä. Muiden kanssa mennessä pyöräparissa se ohittaa koirat ihan ok. Ihan lähietäisyydeltä ei olla tosin ohitettu yhtäkään koirakkoa, paitsi puolitutut Lammilla.

Eväätkin olivat tällä kertaa matkassa

Kiima etenee

Mielenkiintoista seurata koirien käytöstä kiiman edetessä. Lumi on siis lauantaista asti asunut sisällä (vuoto alkoi keskiviikkona). Jos koirat ovat jostain syystä yhdessä pihalla, niin pidän aina Corveten tai Lumin hihnassa. Corvette alkaa olla rauhaton. Surku sen sijaan lähinnä huvittaa kun se tohkeissaan koheltaa Corveten perässä, sen ravatessa pihalla edestakas haistellen Lumin jättämiä tuoksuja. Ei Surku selvästikään ole ihan samassa määrin kartalla mistä on kyse, mutta jotain jännää sen täytyy olla kun toinen noin kiihtyy. 
Eilen aamulla meni vielä hölkkälenkki kaikkien kanssa ilman ongelmia. Töistä tullessa ei sitten kopissa ollut enää kattoa. Yöllä oli pientä ääntelyn poikasta, joka onneksi loppui komennettaessa. Imastointikanava on sopivasti juuri tarhan suuntaan. Siitä on kätevä huomauttaa tarvitsematta mennä ulos asti. Tänä aamuna käytiin motocrossipyörän raadolla pikainen 3km lenkki kanavalla, jonka jälkeen Corvette ei enää syönyt palkkaansa, sylki sen vain suustaan ja jäi tarkkailemaan Lumia. Kotiin käveltiin ihan hyvässä järjestyksessä, kunhan vain pidin Lumin ja Corveten eri puolella. Pihan ketjupaikalla en uskalla Lumia enää pitää ellen itse ole paikalla. Aamulenkit ollaan tehty vielä samaan aikaan, naapurit kun eivät välttämättä tahdo herätä ihan niin aikaisin. Muuten Lumi saa pakostakin vähän erikoiskohtelua. Sillä on yksinoikeus olla sisällä ja vielä yksityislenkit iltapäivällä ja illalla kaupanpäälle. Ruuankin se saa syödä hosumatta omassa rauhassaan. Ei välttämättä tee sille hyvää, mutta olemassaolevista vaihtoehdoista olen valinnut sen. Yksi vaihtoehdoista olisi viedä Corvette hoitoon, mutta en haluaisi sitäkään tehdä ellei ole pakko. Corveten kotiutuminen on sujunut hyvin ja en haluaisi sen nyt keskeytyvän. Voi olla että sekin vaihtoehto on käytettävä kunhan tilanne vielä etenee. Pahin tai paras on vielä edessä ja luulen ettei kovin kaukana...

Urokselle aika on kovaa, narttu sen sijaan vain laiskistuu ja löhöilee

 Viikolla käytiin Vesivehmaalla vetolenkillä. Lumi sai vetää yksin kikkaria, mikä teki sille kovin hyvää. Kielsin kyydittävää auttamasta potkimalla ja valkoisen oli itse tehtävä työ -ei ollut muita nelijalkaisia joiden siivellä edetä. Anne oli myös kikkarilla oman koiransa kanssa. Corvette ja Surku vetivät minua Motocrossipyörällä. Corvette ei osaa kulkea oikeassa reunassa kärjessä ja jouduinkin vaihtamaan sen pois pientareen puolelta, kun Surku ei tohtinut sitä sinne vängätä. Surku ottaa käskystä oikean reunan ja pysyykin siellä useimmiten. Surkulla olikin väliin tekemistä vetää Corvette mukanaan oikeaan reunaan. Täytyy treenata asiaa Corveten kanssa. Kylätiellä, missä likkuu myös harvakseltaan autoja, se on välttämätön taito. Oli oikein hyvän mielen lenkki. 
Ohitettiin räksyttävä koirakkokin (joka tosin väisti vähän kauemmas pellon puolelle) ilman huomauttamista.
Torstaina agin jälkeen ajoin Corveten ja Surkun kanssa muutaman ympyrän kikkarilla osan agikoirista ollessa häiriönä. Ihan hyvin meni. Kiitos siitä Lammin koirakerholaisille. Ohitukset alkavat pikkuhiljaa valjeta Corvetelle. Tosin koirat olivat jo jossain määrin tuttuja. Ohitusharjoitukset jatkuvat tilaisuuden tullen ja tekevät oikein hyvää myös Lumille ja Surkulle.
Videopätkä Vesivehmaan lenkiltä: