Metsäilyä

Tarhassa jatkuu eristys. Sälli on pääsääntöisesti tarhan ulkopuolella ketjussa -silloin tällöin myös Corvette. Tänään testasin hetken pitämällä kaikkia tarhassa ja seuraamalla tilannetta ikkunasta. Ei kulunut kuin muutama minuutti, niin Sälli alkoi painostaa kopin katolla makaavaa Corvettea. Ei se sille mitään virka mutta katseella, eleillä ja kiertelyllä tekee Corvetelle asiansa selväksi. Surku käytti samantien tilaisuutta hyväkseen ja tuli mukaan merkkaustalkoisiin. Seurasin hetken tapahtumia ja hain Sällin taas omalle paikalleen. Täytynee harkita tarhan jakamista kahtia ja uuden ovipaikan tekoa, jos tilanne pysyy samana pitkäänkin. Corvette ei edelleenkään tulisi autosta tai kuljetuskärrystä pois kotio tullessa. Siellä on turva -olkoonkin että se jakaa tilan usein Surkun kanssa.
Aamulla tarhaa siivotessa ovat kaikki siellä ihan ok samoin jos puuhastelen pihalla näkösällä. Ja kaikki voivat toki olla pihalla, valjakossa ja lenkillä samaan aikaan. Lumi haisee siis edelleen. Aina kun se kyykistyy pissalle on kaksi kuonoa takapuolessa kiinni. Ei ole sillekään varmasti optimaalinen tilanne olla koko ajan laimeissa kiimahormooneissa. Olen henkisesti varautunut siihen, että tilanne saattaa jatkua kevääseen asti. Vähän mietityttää sekin jos Lumi leikataan uudelleen"väärään aikaan" eikä pikkuruista (saattaa kuulemma olla puolikkaan nuppineulanpään kokoinen) munasarjanpalaa löydykään...
Surku, joka on siis myös leikattu, ei haise urokselle. Näin päättelen siitä, että Sälli ensin haistelee Lumin ja menee sitten haistelemaan Surkua ja alkaa pyytää sitä leikkiin. Surku on tietenkin moisesta huomiosta otettu. Tilanne olis varmasti toinen jos Surkukin olisi leikkaamaton.

 Sitten niihin mukaviin asioihin. Olin tänään vähän flunssainen ja vein koirat autolla metsään ajatuksena päästä itse helpolla. Niin siinä kuitenkin kävi, että metsä vei mukanaan ja käveltiin oikein kunnon ryteikössä hyvä tovi. Se siitä helppoudesta, mutta mieli lepäsi ja sen myötä olo keveni monta astetta. Kamerakin oli pitkästä aikaa mukana.

 Vetolenkkejä ollaan nyt siis pidennetty parin viikon takaisesta.  Pisin lenkki on ollut karvan vajaa 9km. Kartasta katsomani polku olikin oikein kunnon ryteikköä. Ajolasit olivat enemmän kuin tarpeen. Yhden kaatuneen puun yli sain mönkijän vain todetakseni, että mutkan takana on kaksi lisää. Ei auttanut kuin kääntyä takaisin ja jatkaa hiekkatietä pitkin. Se oli ensimmäinen lenkki minkä koirat menivät suurimmaksi osaksi ravilla. Oman empiirisen tutkimukseni mukaan ilmankosteus vaikuttaa jaksamiseen paljon. Juomataukoja pidin jopa kaksi ja vesi maistui melkein kaikille. Huomenna taas ajamaan. Oikein jo odotan sitä ja säänkin pitäisi olla kohdillaan.

 

 

 

 

Tänään on ollut jo ihan erilainen päivä. Corvette ei syöksy tarhasta muiden mukana, kuten aiemmin, mutta tulee kuitenkin yhdestä kutsusta. Sälli ei ole ollut tarhassa ja Surku on ollut ihan iisisti.
Pihassa ne on kaikki yhdessä. Aamulla hengailin koirien kanssa vähän pidempään kanavalla, jossa ne sai olla irti. Corvette ei enää väistä Surkua läheskään samoin, kuin eilen. Sälli sai olla varmuudeksi flexissä, ettei mene väliin jos tulee kärhämää. Päivällä otin Corveten ja Surkun naapurin puusavottaan samaan puuhun kiinni ja sitten vielä kaksin pikku lenkki. Pihassa Corvette jää alkuun aavistuksen syrjemmälle kuulostelemaan, muttei yritä enää piiloon. Pieni agilitytuokio sujui mullikan ihrojen siivittämänä melkoisella innolla. Tai enemmän kyllä harjoiteltiin maassa pysymistä sillä aikaa kun yksi hyppeli ja pääsi läskille.
 Illalla vielä juoksulenkki kaikkien kera ja ihan samalla lailla olivat kuin aiemminkin.
Kuulostelua on edelleen, mutta eilisen pelko on hälvennyt.

Paikanhakua

Päijänteen rannassa pakkasaamuna

 Uskon, että kaikki mitä tapahtuu opettaa minulle jotain tärkeää. Tällä hetkellä lauman harmonia elää vain haaveissani. Surku on käynyt toistamiseen Corveten päälle ja Sälli tuli vielä varmistamaan, että Corvette jää alimmaiseksi. Nopeasti sain Surkun pois (olivat juuri tulossa portista sisään). Corvette on todella pehmeä koira ja väistelee nyt eritoten Surkua ja Sällikin hirvittää. Tarhastakin se ensin yritti livahtaa pois ja jäi sitten peränurkkaan kyhjöttämään. Otin Surkun tarhan ulkopuolelle ketjuun yöksi. 

Aamulla sain ohjeita tilanteen hoitoon, josta olen kovasti kiitollinen. 

Nyt sen sijaan, että erottaisin Surkun ja Corveten, pidän ne samassa tilassa ilman Sälliä. Aamulenkille otin Surkun ja Corveten kaksin. Corvette väistää lenkilläkin Surkua. Lähtiessäni Lumin ja Sällin kanssa, jäivät Corvette ja Surku kahden tarhaan. Sälli jäi sen jälkeen ketjuun tarhan ulkopuolelle.

 En usko, että Surku uskaltaa mitään silloin kun sillä ei ole Sällin välitöntä tukea. Katsotaan nyt mihin tämä johtaa. 

Iltapäivällä Tuuloksessa Corvettea ei meinannut saada ulos kärrystä. Kun viimein onnistuin oli se pyrkimässä samontein takaisin. Sama kotipihassa. Minun oli todella hankala saadaa sitä kärrystä ulos (loossi on niin pitkä), vaikka olin tarkoituksella jättänyt Sällin ja Surkun vielä sisäpuolelle odottamaan vuoroaan. Kerran jo sain sen, mutta se livahti takaisin. Lopulta nappuloilla ja leppoisalla painostamisella sain sen pihalle ja luukun kiinni. Se ei kuitenkaan millään meinannut tulla portille muiden mukana, vaan kun ei päässyt enää koppiin, niin koetti peräkärryn lavalle ja alle -mihin tahansa turvaan. Se piti laittaa hihnaan, että sain sen kotiin. 

Valehtelisin, jos väittäisin ettei tilanne yhtään harmita. Toisaalta tiedän sen menevän kyllä ohi. 

Niin siitä opetuksesta: Kun laumassani ei ole harmonista, pysynkö itse tasapainossa ja levollisena, murehtimatta tilannetta? Uskon sen helpottavan huomattavasti rauhan syntymistä koirien välille. Siinä on minulle vähän haastetta -luulen olevani keskivertoa pätevämpi murehtija.

Voihan sen ajatella niinkin, että aika mielenkiintoinen tilanne ja kiinnostavaa mihin ja miten se kehittyy ja mitkä kaikki asiat siihen vaikuttaa.

Ja lopulta olen aina joutunut toteamaan (yleensä pian), että hyvät murehtimiset meni ihan hukkaan.

Tässä vielä kaikki kutakuinkin ok. Olisi pitänyt antaa Corveten ja Surkun hoitaa ensimmäinen selvittely loppuun ilman väliinmenoa. Luulen että Corvette olisi napauttanut Surkun takaisin paikalleen ja vaikka sitä jalkaa olisi konkattu pari päivää pidempään olisi kenties säästytty paljolta epäselvyydeltä. 

Ennen toista kahinaa oli tarhassa hetken näinkin tiivis tunnelma. Lumi ehti juuri lähteä keskeltä pois. Sälli makoilee ihan kulmassa. Surkun ja Corveten eleet kertovat pienoisesta epävarmuudesta.

Tämän päivän ihana piristys oli mönkkäriajo kera Sirpan ja Tomin. Siitä iso kiitos heille. Eilen koirat vetivät päälle 7km, kohtuullisen mäkisessä maastossa. Tänään meni 8.5km -tämän syksyn matkaennätys. Ja vaikka koiria jo hyydyttikin, niin päästiin loppuun asti kunnialla. Turhaan olen huolehtinut siitäkin, ettei olla päästy pidentämään matkaa -kaikki tapahtuu aikanaan. Ja mikä mukavinta Corvettekin unohti työnteon humussa kokonaan epävarmuutensa =)
Ettei ne huolehtimiset ihan pääsisi loppumaan, niin lisätään vielä varastosta yksi:  Lumi vetää kovin usein sivussa ja vinossa. Jos jollain on siihen vinkkiä tai mielipidettä niin mielellään kuulisin. Ainakin tuntuu, että sen veto ei ole silloin niin tehokasta ja ei kai se kehollekaan ole optimaalinen asento.

Reikiä nahassa ja pieni treenitauko

Ensimäistä kertaa elämässäni uskallan koskea koiraan

Kärry jäi SM-Jämin jälkeen talviteloille, mistä en ole lainkaan pahoillani. Ei siksi että kärryssä olisi jotain vikaa, vaan siksi, että on taas niin ihanaa päästä ajaa köröttelemään mönkijällä. Marraskuun alussa olisi ollut vielä yhdet kisat, mutta jätän ne väliin. Ne on Lappeenrannassa asti ja nyt on mielessä jo toisenlaiset matkat.

Tiistaina tehtiin oikein onnistunut mönkkärilenkki. Piti antaa koirille yksi päivä enemmän palautumista kisaviikonlopusta, mutta päädyin ajamaan jo tiistaina, kun maa oli vielä sula. Se olikin oikein hyvä ratkaisu, koska keskiviikkona ei olisi ajot enää onnistuneet -siitä myöhemmin lisää.
Yritin etsiä vähän pehmeämpää pohjaa Lumin kynsien vuoksi. Löysinkin ruohittuneen metsäpätkän ja lähdettiin sitä pitkin. Heti kohta se muuttui kuitenkin kovin puskittuneeksi ja möykkyiseksi ja polkua tuskin erotti. Jyrkän alamäen päällä ajattelin jo luovuttaa, mutta Trackeri näytti, että ihan kohta olisi edessä isompi tie. Mentiinkin sitten lähes koko matka ihan kivanoloista metsätietä. Matkalla tuli pysähdyksiä, kun juoksutin myös Lumia ja Surkua kärjessä. Hyvin se Lumikin kärjessä meni Corveten rinnalla ylämäkiin pinnistellen. Trackeri sammui eräässä risteyksessä ja jouduin laittamaan sen uudelleen päälle. Vähän jännitystä toi se tosiasia, että nyt minulla ei ollut enää varmuutta auton olinpaikasta... Ajattelin, että hätätapauksessa jätän mönkkärin tiensivuun, laitan paikan ylös puhelimeen, päästän koirat irti ja lähden kävellen koettamaan onnea. Ja kotiinkaan ei ollut matkaa kuin 18km, jos ei muu auttaisi.
Matkaa tuli yhteensä n. 7km. Aikaisempiin matkoihin verrattuna se on ihan kivasti. Lopussa koirat alkoivat olla jo väsyneitä ja toivoin, että olen oikealla tiellä. Ja sieltä se Renaultin perä mutkan takaa pilkistikin -mikä helpotus!

Ketjukoppi on vähän isommanlainen.

Corvette on nukkunut kaksi yötä tarhan ulopuolella ketjussa. Ei ole tarvinnut aamuyöstä kuunnella, kun Sälli käy Corveten luona pyörimässä, saaden Corveten ärähtämään ja vaihtamaan paikkaa. Saavat vuorollaan nukkua siinä yönsä niin kauan kuin tilanne vaatii.

Keskiviikkoaamuna päästin koirat juoksemaan kanavan kentälle. Sälli on viimeaikoina juossut haukkuen Lumin ja Surkun välissä niiden leikkiessä. Corvette lähti myös mukaan. En huomannut mitä tapahtui, mutta Surku ja Corvette alkoivat painia. Annoin niiden kähistä, kunnes huomasin, että tilanne ei lopukaan ja menee vakavammaksi. Sälli pyöri siinä ympärillä myös. Menin komentamaan koiria erilleen -ei mitään reaktiota. Ne olivat tiukasti kiinni toisissaan. Kyllä ne kohta irrottivat, mutta homma oli selkeästi jäänyt kesken, Surku ainakin koetti edelleen vilkuttaa hampaita. Surku sai kunnon hampaankolon etujalan niveleen. Se varasi sille vielä kävellessämme pois, muttei iltapäivällä enää lainkaan. Silmäkulmassa ja ylempänä jalassa oli myös hampaanjälki. Corvettekin hetken konkkasi. Ensimmäinen kerta, kun Corvette hermostuu.

Niin jäi matkan kasvatukset odottamaan Surkun jalan tervehtymistä. Tänä aamuna Surku jo varasi jalalle, muttei täysin. Ja niin kuin olisi ollut lomaa ja viileää säätä treenata ja pidentää matkoja... Sälli on pitänyt Corvettea sen verran tiukilla, että luulen Surkun käyttäneen tilannetta hyväkseen. Lumi vain killittelee ja katselee poikien pullisteluja niin viattomana.
Voi olla että itse toimin myös jollain lailla epäloogisesti koirien kesken.
Nyt illalla Surku ei enää näkyvästi konkkaa. Jos huominen vielä taukoa ja lauantaina ajamaan.

Irtokoiran kohtaaminen

 Olin maanantaina todella tyytyväinen koiriini ja itseeni. En ole koskaan kohdannut irtokoiria neljän koiran kanssa. Käveltiin tiellä ja ja eräällä belggarin omistajalla oli hankaluuksia pitää koiransa aloillaan. Jatkettiin eteenpäin pururadalle. Päästin koirat puradan viereiselle pienelle metsäaukiolle irti ja ne liikuskelivat lähettyvilläni. Yhtäkkiä tuo belgi tulikin haukkuen meitä kohti hihna perässä viuhuen. Se oli päässyt omistajalta irti. Sälli, Surku ja Lumi alkoivat vähän pörhistellä. Corvette pysyi käsittääkseni koko ajan iisisti. Komensin ne matalalla rauhallisella äänellä lopettamaan. Belggari jatkoi kohti tulemista, kukaan koiristani ei reagoinut. Kohta Surku ja Lumi alkoivat taas liikehtiä ja toistin matalalla äänellä niiden nimet ja ne asettui. Koirat olivat siirtyneet taakseni ja sivulleni oma-aloitteisesti. Ne olivat tarkkaavaisia, mutta eivät enää provosoituneet kukaan. Belgi lähestyi vielä vähän ja katsoi sitten viisaammaksi palata takaisin. Olin niin tyytyväinen itseeni. Tilanne tuli niin äkkiä etten ehtinyt pelästyä tai hermostua, vaan toimin täysin rauhallisesti.
Belggarin omistaja lähti nopeasti vähin äänin ja olisi ollut varmaan ihmeissään jos olisin tullut kiittelemään tilanteesta.
Kun belgi oli mennyt menojaan ei tilanne jäänyt koirille mitenkään päälle.

Tänään pihalle tulee ylimääräinen koppi, jossa Sälli tai Corvette tulevat viettämään toistaiseksi yönsä. Ne on ihan ok normaalisti, kun olen paikalla ja suurimmaksi osaksi muutoinkin. Tarhassa kuitenkin päivittäin ja lähes joka yö Sälli käy pörhistelemässä kopin katolla tai maassa makaavalle Corvetelle ja saa Corveten ärähtämään sille ennen siirtymistään pois alta. Se lopettaa heti kun napautan ikkunaan, mutten halua enää öisin kuulla moista, eikä se ole varmaan koirillekaan pidemmän päälle hyvä tilanne. Lumin leikkaus kun voi olla hyvin vasta keväällä tai kesällä...

SM-Jämi 2014

Kuva: Cesilia Uusi-Illikainen

Maalissa ensimmäisenä päivänä. Kuva: Veera Virkki

Lauantaina oli huikeaa menoa. Lämpötila +1 ja sää mitä mainioin huskyille. Jännitti kovin, kun muistin kahden viikon takaisesta pehmeät hankalat mutkat. Lumilta oli kapselit karisseet jo ennen lähtöä ja varmuudeksi tossutin sen etutassut -todennäköisesti ihan turhaan.
Neljän koiran DR4-luokassa oli 34 osallistujaa, joista 17 huskyvaljakoita. Hieno kisa olisi siis luvassa.
Lähtövamisteluissa auttoivat Teija ja Anne. Anne seisoi kärryllä ja kuljin itse Corveten vieressä ja lähdön odottelu sujui paremmin kuin koskaan kisoissa.
Koirat meni kiitovauhtia kaikki. Oli ihan huikea fiilis. Itse olin loistopäällä ja kannustushuutoni "Mennään voittoon!" tuli sydämestä ja pelkästä matkanteon riemusta. Mutkat olivat paremmassa kunnossa kuin kaksi viikkoa sitten. Jarrutin yhtä lukuunottamatta kaikkiin mutkiin ja muutamassa töyssyssä. Muutoin annoin koirien painaa. Muutamassa kohdin potkin myös vauhtia. Koirat jaksoivat hyvin ja vauhti pysyi yllä. Parikan Anu lähti heti takaamme ja laskeskelin, että Anu tulee varmaankin kutakuinkin saavuttamaan meidät ennen maalia. En kuitenkaa nähnyt ketään edelläni ja taakse en uskaltanut kertaakaan siinä vauhdissa vilkaista.
Kun joskus myöhemmin kävin katsomassa tulokset en ollut uskoa silmiäni. Olimme huskyista toisina Mäkiahon Antin jälkeen. Anu oli 3 sekuntia perässä. Ja mikä huiminta keskinopeutemme oli 30,6km/h! Olin ajatellut, että jos kaikki menee nappiin saatamme päästä siihen 27-28km/h. Olin niin iloinen, että olisin voinut lähteä siltä istumalta kotiin. Ihan sama miten lopulta käy, tuo suoritus oli niin mainio ja matkanteko oli yhtä juhlaa.

Ensimmäisen päivän tulokset

Yöllä alkoi sataa ja sitä jatkui koko aamupäivän. Seuraavana aamuna ensimmäisten valjakoiden kommentit eivät olleet kovin rohkaisevia:
"Pelotti ihan jumalattomasti, kun ensimmäisten 100m:n jälkeen en nähnyt enää mitään." "Siellä on koko uran levyinen lampi, joissa koirat menee mahaa myöten".
Maaliintulijat olivat niin kuraisia, ettei numerolappua erottanut ja silmät näkyivät vasta kun lasit nostettiin ylös.

Aina ei kaikki mene ihan putkeen

Lämpötila oli sunnuntaina +7, maasto pehmeä ja ilma sateinen. Raskas keli siis koirille. Tiesin, että pystyn kyllä auttamaan potkimalla jossain määrin, mutta en kovin kovalle rasitukselle asti, ettei rytmihäiriö keskeytä matkaa. Ihan maalisuoralla uskaltaisin vasta potkia kunnolla.

Lauantain loistava suoritus ohi Sälli ja Corvette. Kuva: Veera Virkki

Vettä oli pehmeällä uralla runsaasti ja yhdessä kohdin tosiaan koko uran peittävä lampi. Lumi oli toisena päivänä ihan turha koira. Se keskittyi lähinnä väistelemään lätäköitä täysiä etenemisen sijaan ja aiheutti muutamissa kohden sen vuoksi vielä turhaa nykimistä muille. Loppussa alkoi koirien tassut painamaan. Kolme koiraa oli tehnyt aikamoisen työn raskaalla alustalla edeten hyvin. Itsellä ei ollut matkalla samanlaista hurmosta päälle kuin edellisenä päivänä. Kannustin kyllä koiria, mutta kun se tuli eilen aidosti ilolla, puuttui siitä nyt todellinen lataus.

Aika oli reilusti minuutin huonompi kun edellisenä päivänä. Niin oli kyllä monella muullakin, mutta vähän jäi harmittamaan. Anu tuli lujaa ja meni selkeästi tuloksissa meidän ohi. Sijoituttiin lopulta huskyista kolmansiksi. Se oli aivan erinomainen sijoitus, johon olisin ollut huippu tyytyväinen, jos Lumikin olisi juossut kunnolla toisena päivänä. Toisaalta se edes lähti matkaan. Kutosissa, nelosissa ja ykkösissä jotkut koirat olivat lähdön jälkeen kieltäytyneet juoksemasta ja lätäköiden väistely aiheutti harmia monelle muullekin valjakolle ihan sotkuihin asti.
Pitää alkaa ajaa lenkkejä myös kuraisilla keleillä, että koirat tottuu. Ohkolassa ei ollut ongelmaa, vaikka siellä maa oli myös kurainen. Isoja lätäköitä siellä ei kuitenkaan ollut samassa määrin.
Minulla on neljä koiraa ja Lumikin kuuluu yhtenä osana siihen ja niillä mennään. On se paljon kehittynyt ja on siitä toisinaan jo hyötyäkin valjakossa, mutta ihan oma lukunsa se aina on. Eipä se koiran syy ole. Ensimmäisen koiran kohtalo. Aina ei omat tiedot ja taidot ole olleet riittävät, vaikka parasta olen aina yrittänyt.

Vaikka Lumi parhaansa teki, niin vähän silti kuraantui

Rek1-tuloksen saivat Antti Mäkiaho ja Anu Parikka. Itse en ollut ilmoittautunut rek-kokeeseen ja oltiin rek1 ja rek2-tulosten välissä. Todennäköisesti oltaisiin saatu rek2-tulos.

Lopulliset tulokset + rek-tulokset siperianhuskyjen osalta

Kiitos kovasti avusta Annelle, Teijalle ja tuntemattomaksi jääneelle miehelle, joka tuli avuksi toisena päivänä. Samoin mökkiseurueelleni. Oli ilo nukkua vedenpitävän katon alla. Koirien käytökseen olen tyytyväinen koko viikonlopun ajan. Erityisesti Corvette pysyi nyt ihan eri lailla aisoissa, kuin aiemmissa kisoissa. Se on loistava koira tekemään töitä.

 Valitettavasti kypäräkamera oli nauhoittanut vain toisena päivänä. Lisään sen tänne, kun on lataantunut ja toivon ettei kukaan ole jaksanut lukea sivua loppuun asti... Mieluummin olisin laittanut tänne ensimmäisen päivän huikean suorituksen. Harmi, että joskus aikoinaan päätin kertoa blogissani myös niistä ei niin hohdokkaista hetkistä ; ) Tässä nyt se sunnuntain video

Kuva: Cesilia Uusi-Illikainen

Ja onnea loistavista suorituksista Hannelle, Erkille, Teroille, Teemulle, Villelle, Aarnelle, Annelle, Terhille ja kaikille muille jotka tekivät kilpailusta kilpailun. 

Aamulla anivarhain kohti Jämiä...

 Huomenna alkavat Jämin SM-kisat. DR4-luokkaan on ilmoittautunut 34 valjakkoa, joista 20 siperianhuskyilla ajavia. Hieno kisa siis luvassa. Lauantaiksi on luvassa poutaa ja sunnuntaiksi roimaa sadetta. Telttamajoituksen sain onneksi vaihdettua mökkiin. Anne ja Terhi lupasivat ystävällisesti majoittaa minut tiiviimmän katon alle.
Flunssa ei ole lähtenyt, vaikka olen koko viikon ottanut rauhallisemmin. Maanantaina vielä lähdin hölkälle, mutta huomasin, ettei oikein vointi anna myöten. Sen jälkeen olen ottanut ihan iisisti. Kurkku silti vähän karheana ja nenä vuotaa.

Lumin kynsiä tarkemmin tutkittuani, huomasin kaikkien tassujen ulommaisen kynnen olevan ytimeen asti kulunut -yhden muita enemmän. Olen liikuttanut koiria nyt pari päivää pehmeämmillä alustoilla.
Sain Facebookissa monia niksejä ja nyt Jämille mukana matkaa urheiluteippiä ja tossut. Katsotaan tarvitaanko niitä, kun tänään toteutin kaikkein kummallisimman neuvon. Liimasin neljään kynteen pikaliimalla Vahva Punariisi Q10 kapselin kuoren. Kapselit kävin varta vasten ostamassa tänään =) Pikaliima on pirun tehokasta. Hetken näytti jo siltä, että Lumi ei ole ainoa, joka kisaa kynnet kapselissa... Olen myös liotellut kynsiä päivittäin hetken vedessä. Vesi saattaa kuulemma nopeuttaa kasvua. 

Lumi on itse pitänyt huolen vitamiinitasostaan. Se on ihan hulluna marjoihin. Kesällä se kävi päivittäin tarkistamassa ovatko karviaiset kypsiä. Mustikat, puolukat, marja-aroniat -kaikki menee. Silti olin vähän yllättynyt kun päästin koirat juoksemaan Aurinkovuorella juoksemaan. Lumi lähti tietysti myös, mutta ei muiden perään vaan suoraan pihlajapuun alle herkuttelemaan. Muut saivat sen puolesta juosta ihan keskenään.
Ajattelin että pihlajan täytyy olla huipputerveellinen -sen verran pahaa se on- ja toin tarhaan yhden oksan luonnonlääkkeeksi. "Happamia!" sanoivat muut, ja niin Lumille jäi koko saalis ihan yksin.

Huomenna matkaan! Toivotaan hyvää kisaa kaikille osallistujille!

Kynsivaurio

Viikonlopun yhteistreenien asvalttipätkä mönkijällä oli näemmä liikaa Lumin kynsille. Ajettiin alussa ja lopussa asvaltilla ehkä vajaa km yhteensä. En huomannut mitään ennen eilistä, muuta kuin että Lumi on löysäillyt. Eilen huomasin sen tassun vuotavan verta. Yksi kynsi on kulunut reilusti ytimeen asti ja muutama muu ihan siinä hilkulla. Myös pieni kuluma anturassa, mutta se paranee äkkiä samoin kuin Sällillä. Ei Lumi onnu, mutta tänä aamuna ei tullut muiden mukana tarhasta ulos, vaan jäi koppiin makoilemaan. Kynnen parantumisesta ei ole mitään kokemusta. Anna neuvoi liottamaan vedessä kasvun nopeuttamiseksi ja sitä olen nyt tehnyt. Tarkastin pikaisesti muidenkin kynnet ja kovin on lyhyttä niilläkin, mutta vielä ehjiltä vaikuttavat. Positiivista tässä on se, että Lumikin on tehnyt vähän töitä, kun on ensimmäistä kertaa elämässään saanut kyntensä kulumaan.
Katsotaan nyt mitä käy Jämin kisojen suhteen -pääsenkö ajamaan neljällä vai pitääkö tyytyä kolmeen...
Onneksi on vielä päiviä välissä.

 

Kuvasta näkee, että Lumilla on tassu kuitenkin tallella =)

Yhteistreenit Hämeenlinnassa

Tässä vielä kaikki rauhallisen odottavina, vaikka ympärillä on jo touhua

Kahdessa kohtaa meillä oli oikein tievahdit kun käännyttiin isolta tieltä.

Viikonloppuna olin Hämeenlinnan Jokimaalla yhteistreeneissä. Paikalla oli mukavasti valjakoita -taisi olla 11kpl enimmäkseen kikkarilla menijöitä. Lämpötila oli korkeahko, joten ajoin vain yhden kierroksen.
Koirat käyttäytyivät mallikelpoisesti ja olin oikein tyytyväinen Corvetteen. Se meinasi alkaa kierroksille, mutta asettui sitten kivasti kuulolle maahan valjaisiin. Ei päästykään kuitenkaan lähtemään heti, vaan odottelua tuli jonkun verran. Sekin sujui kaiken touhun keskellä kivasti siihen asti kunnes menin auttamaan Hannelen koirien valjastamisessa. Jossain vaiheessa Corvette alkoi huudella ja nykiä valjaita. En päässyt heti irtoamaan sen luo ja se oli ehtinyt jo kiihdyttää itsensä ja osin Luminkin ja kokonaan tasoittuminen ei enää onnistunut. Tsori, tästä lähin ei apuani heru, kun oma valjakko meinaa karata käsistä. Harmittaa kun en kieltäytynyt avustamasta ja jäänyt omieni luokse. Etenkin kun Corveten aloillaan pysyminen oli juuri yksi niistä asioista, joita halusin treenata ja alku oli jo mainio. Ei kovinkaan lupaavaa ensi viikonlopun Jämiä ajatellen, missä kierrokset on vielä kovemmat...

Toinen treenattava asia oli jatkaminen eri suuntaan kuin edellä menevä valjakko. Sitä varten tehtiin oikein porukalla suunnitelma ennen lähtöä.
Koirat vetivät hienosti ja lujaa alun. N. 2km:n kohdalla edellä mennyt kikkari kääntyi risteyksestä ja meidän tehtävä oli jatkaa suoraan. Kärki meinasi kääntyä, palautui ja yritti vielä uudelleen perään, mutta tiukalla komennolla jatkoi kuin jatkoikin eteenpäin!!! Toivoa on! Palkkiona oikeasta suunnasta tien yli oikaisi fasaani, joka sai vielä vauhtia tassuihin. Ainoa joka jäi kuikuilemaan sen suuntaan oli Lumi. Loppumatkasta alkoi painaa ja kuoha valui jopa Lumin suupielistä. Pidettiin pari taukoa ja loppuun tultiin rauhallisemmin.
Kamera kuvaa taivasta, mutta ainakin äänet kuuluu =)

Oikein onnistuneet treenit, jos ei lähtötilannetta ja Corveten kierroksia lasketa. Jämin jälkeen ei muuta tehdäkään kun ajetaan yhteistreeneihin ja harjoitutetaan Corveten malttia ja erilaisia tilanteita ajon aikana.

Sunnuntaina ajoin ekat vauhtitreenit kikkarilla kahdella koiralla. Corveten pariksi laitoin Lumin. Corvette veti ihan raivovauhtia ja Lumi juoksi mukana liinat löysällä. Lumi ei joko tohdi juosta kärjessä Corveten rinnalla tai sitten syy on jokin ihan muu. Kyllä Lumin vauhdin pitäisi riittää. Sälli ja Surku meni myös mukavaa 27km/h vauhtia. Sekin tuntui aikamoiselta kikkarin kanssa. Ei siinä paljon taakse vilkuiltu. Lumin otin vielä lopuksi yksin kikkarin eteen. Anne oli mukana Aslan kanssa ja Lumikin veti nyt ihan ok.

Tiistaina testaan vielä kärryllä koirat. Viikonlopun Jämin kisojen jälkeen aletaan taas kunnolla treenata. Marraskuun alussa on vielä yksi kisa, jonka jälkeen kärry jää odottamaan kevättä. Kovasti odotan jo ensi viikolla alkavaa syyslomaa ja treenimatkojen pidentämistä.

Lumille on jäänyt kevyet kiimaoireet näköjään päälle. Tarhassa on ajoittain vähän jäykähkö tunnelma Sällin ja Corveten välillä, mutta näillä mennään toistaiseksi ennen kuin tilanne ratkeaa.
Muutoin ihan tavallista: lenkkeilyä kylillä -välillä myös hölkäten sekä vaikeakulkuisemmassa metsässä "palauttelua".
Agilityä olen treenannut pienesti myös Sällin ja Corveten kanssa ja innon puutteesta niitä ei ainakaan voi syyttää. Surku sijoittui P-haun epiksissä toiseksi. Torstaina on Asikkalan kirkolla agiepikset, joihin tulee myös muita Lammin koirakerholaisia. Tiukkaa taistoa siis luvassa.

Metsälenkkivideo

Muutaman viikon takainen  kameratestaus metsälenkiltä. Koululaiset olivat samaan aikaan suunnistamassa. Joskus käy niinkin, että open päivä loppuu ennen oppilaita.

Olin varmaan hauska näky kävellessäni koirien kanssa kypärä päässä. Jos kerran kypäräkameraa pitää testata, niin eihän se onnistu ilman etuliitettä =) 

Ohkolan syysajot ja Jämin harjoituskisa

1

x

28

Samppa Nissinen, 2 koiraa+kickbike

?

0:08:04

31,24

2

x

20

Jenni Kreivi, 2 koiraa+kickbike

?

0:08:06

31,11

3

SH

22

Anu Parikka, 4 koiraa+kärry

SHS

0:08:56

28,21

4

x

27

Arto Venninen, 3 koiraa+kärry

LSVU

0:09:26

26,71

5

SH

32

Kaisa Sipponen, 4 koiraa+kärry

SHS

0:09:45

25,85

6

x

29

Riitta Kempe, 4 koiraa+kärry

Sisuva

0:10:16

24,55

7

SH

23

Mikael Bäckman, 5 koiraa+kärry

SHS

0:10:26

24,15

8

SH

26

Riikka Leppänen, 2 koiraa+kickbike

SHS

0:10:51

23,23

9

SH

31

Aarne Karjala, 4 koiraa+kärry

SHS

0:10:57

23,01

10

SH

34

Antti Piirainen, 8 koiraa+mönkkäri

SHS

0:12:50

19,64

11

SH

21

Erkki Mäkelä, 8 koiraa+mönkkäri

Gegwen

0:14:21

17,56

12

x

25

Hannele Ingman, 3 koiraa+kärry

LSVU

0:15:02

16,76

 

Asettelu meni ihan kummallisesti, mutta olkoon... Ylhäällä siis Jämin harjoituskilpailujen tulokset 4.2km:n matkalta. Meni millä tahansa koiramäärällä tai kulkupelillä, niin kaikki olivat samassa sarjassa matkan mukaan. Tuloksissa näkyy myös tarkemmat tiedot. 

Aloitetaan kuitenkin lauantain Ohkolan syysajoista. Satoi koko päivän. Kaikki oli litimäekää ja liimautunut kiinni ihoon. Kävin koirien kanssa hölkkäämässä hieman radan alkua. Pehmeää ja märkää se tietysti oli. Teija oli auttamassa lähdössä. Corvette käy kisoissa kierroksilla ja se tartuttaa sen helposti Lumiin. Se olikin oikeastaan ainoa miinuspuoli. No toki hieman viileämpää ja kuivempaa olisi saanut olla, mutta sade toi toisaalta oman lisänsä tunnelmaan. Tässä Ohkolan sateinen kisavideo.

Lähdön jälkeen ei ollut enää mitään merkitystä satoiko vai paistoiko. Oli hieno tunne kisata. Koirat toimi (Surku väsyi, mutta tsemppasi tapansa mukaan) ja edettiin mutkattomasti hyvällä fiiliksellä. Ohituskin sujui tällä kertaa hyvin ja matka jatkui. Potkin vauhtia aina sopivissa kohden ja kannustin koiria. En yhtään huomannut, että suu oli täynnä hiekkaa ja vaatteet yltäpäältä ravassa. 

Onneksi minulle oli kuivat vaatteet autossa, koska matkani jatkui Ohkolasta suoraan kohti Jämiä.

Jämin auringossa on hyvä kuivatella

 Muutaman mutkan kautta löysin paperille rustaamieni ohjeiden mukaan perille. Pysähdyin Jyllin Harjupirtille, jossa käyttökokeet olivat juuri loppuneet ja osallistujat tekivät kotiinlähtöä. Ehdin vaihtaa pikaisesti muutaman sanan Eetun, Nooran ja Hannen kanssa. Tällä kertaa käyttökokeessa oli ollut häiriötekijöitä kanoista lähtien ja hevosetkin olivat kulkeneet samoja reittejä. 

SM-REKÄ -tittelin sai Wintry Indian täydellä 60 pisteellä. Se oli päivän paras uutinen, jota kovasti odotinkin. Inkkari on hienoin koira mitä tiedän.

Toiseksi tuli Wintry Turjake 59 pisteellä.

Pystyinkin telttani Jylliin. Koirat saivat jaloitella mäntykankaalla ja kerätä voimia sunnuntain kisaan. Minä taas pääsin saunaan ja valmiiseen ruokapöytään, pulloveden ja eväsleipien sijaan. Leppoisa ilta kului hyvässä seurassa. Yö meni lepäillessä ja ehkä silloin tällöin torkahdellessakin.

Kisapaikalla oli jo täysi tohina saapuessani sinne 8 jälkeen. Annaa ja Anttia näin kisapaikalla pitkästä aikaa. Kaikenlaiset koirat ja kulkupelit siirtyivät vuorollaan lähtöpaikalle. Corvette alkoi kuumeta, kun ensimmäiset valjakot lähtivät ja kävin siirtämässä sen kärryyn auttaessani muita lähdössä. Tullessani takaisin se rauhoittui ihan levolliseksi. Uudelleen se kiihtyi vasta, kun oma vuoromme alkoi lähestyä ja se sai valjaat päälle. Sen kierrokset nousee kyllä turhan korkealle ja se kiljuisi varmaan täyttä kurkkua ja rynkyttäisi valjaita, jos saisi. Corveten levottomuus meinaa aika ajoin tarttua myös Lumiin.Teki mieli leikata videosta kaikki alun säätämiset pois, mutta olkoon osa siellä ettei tule liian siloiteltua kuvaa. Jämin harjoituskisa

Joku mies auttoi minua lähtöpaikalle siirtymisessä ja Sirpa hiljensi Corveten maaliviivalla.

Itse reitti oli vaikeampi ajettava kuin mitä muistin (Ajoin sen kikkarilla viime vuonna). Alun loivassa laskussa juuria. Sitten tiukkoja kurveja, joissa pehmeää hiekkaa. Kurveihin en uskaltanut ajaa ollenkaan täysiä, vaan hidastin jo ennakkoon. Samoin alun loivassa lauskussa jarrutin päällimmäisiä vauhteja. 

Yksi ohitus tuli loppupuolella. Juuri ennen ohitusta edellä mennyt valjakko kääntyi vasemmalle oikean sijaan ja omat menivät samaan suuntaan käskyistä huolimatta. Siinä tuhraantui parisenkymmentä sekuntia, ennen kuin matka jatkui oikea reittiä. Hetken aikaa meni ennen kuin väsyneet koirat saivat taas paremman rytmin päälle. Tilaisuuden tullen pitääkin ehdottomasti treenata sitä, ettei käännytäkään edellä menevän valjakon perässä. Keskinopeus oli ihmeekseni nopeampi kuin edellisenä päivänä Ohkolassa, vaikka tuntui, että mentiin hitaammin.

Hauska viikonloppu takana. Väsyneet ja tyytyväiset matkalaiset ottivat loppuillan rennosti joko kopissa tai sohvalla köllöttäen.

Ohkolan syysajojen tulokset 4.10.14

R4

4-koiran kärryluokka 4.1 km

1.

21

Halme Ville

L-SVU

8:17.4

29.674

x

2.

25

Mäkiaho Antti

L-SVU

8:38.0

28.494

20.6

sh

3.

22

Valo Lasse

SHS

9:44.2

25.265

1:26.8

sh

4.

28

Sipponen Kaisa

SHS

9:44.5

25.252

1:27.1

sh

5.

27

Asula Tero

L-SVU

10:04.4

24.421

1:47.0

x

6.

19

Mansikkaniemi Tapio

L-SVU

10:12.0

24.118

1:54.6

sh

7.

30

Hanninen Marko

SHS

10:17.2

23.914

1:59.8

sh

8.

29

Valkeavirta Teemu

KVKS

10:22.1

23.726

2:04.7

sh

9.

20

Rajasilta Anna

SHS

11:13.0

21.932

2:55.6

sh

10.

24

Heikkinen Elina

SHS

11:34.5

21.253

3:17.1

sh

11.

26

Parikka Kirsti

SHS

13:05.6

18.788

4:48.2

sh

12.

23

Kovaljeff Rami

AVEK

14:29.8

16.969

6:12.4

am

"Tästä ei tule ikinä mitään" -treenit

Kuvan seesteinen tunnelma ei lainkaan sopinut treenifiiliksiin. Se olkoon kuitenkin muistutuksena, millaista uskoa, luottamusta ja tyyneyttä niinä hetkinä tarvitaan, jolloin tuntuu ettei mikään toimi ( eikä voi ikinä tulla toimimaankaan...). Kaikki tämän sivun kuvat Tomi Niemen treenien jälkeen. Iki- ihanan Inkkarin vieressä ei voi kun uskoa tulevaisuuteen.

 Oli eilen sellaiset treenit että...
Juuri kun on aikaisemmat kaksi koiraa saanut toimimaan kärjessä, niin mukana on kaksi uutta ja sama sompa ilmeisesti alkamassa.
Ajettiin kahdella valjakolla pienehköllä alueella välillä peräkkäin ja välillä omia reittejä ja toisia vastaan.
Tomin valjakko tuli meitä vastaan odottaessamme ja omat kääntyivät tietysti perään. Aika odotettavaakin -eikä siinä mitään. Sinne oli minunkin tarkoitus, mutta koska se tapahtui koirien aloitteesta ilman lupaa, ei sitä voinut hyväksyä.  Sällin ja etenkin Corveten sinnikkyys kärjessä oli kuitenkin ihan omaa luokkaansa. Kun sain yhden käännettyä takaisin lähtösuuntaan oli toinen kääntynyt jo uudelleen kuono kohti näkyvistä hävinnyttä valjakkoa. Tätä vääntöä jatkuikin hyvä tovi. Pyöräpari oli paljon helpompi käsitellä ja enemmän kuulolla. Kärjen päähän ei mahtunut mitään muuta kuin "Perään!!!". Lopulta sain kaikki pysymään oikeassa suunnassa -ehkä kymmenennellä yrittämällä.
Tomi tuli uudelleen takaa ohi. Omat olivat siinä vaiheessa maassa ja olivat menossa taas perään ennen käskyä. Siitä tilanteesta selvisin helpommalla ja annoin lähtökäskyn. Koirat olivat kuitenkin aikeissa oikaista, kuuntelivat kuitenkin "vasen takaisin"-käskyn ja pääsin kääntämään ne oikeasta kohden.
Vielä yksi vääntö saatiin aikaiseksi kun koirat eivät olisi millään kääntyneet isolta tieltä metsäpolulle, vaikka Tomin valjakko oli sinne ennen meitä mennyt. Päästiin sitten viimein sinnekin.
Lopulta sain ohjattua koiria pienen pätkän pelkillä käskyillä harvassa poluttomassa metsässä -eilisen kohokohta! Vajaa 7km tuli matkaa -yhdellä pitkällä ja lukuisilla muilla tauoilla. Eilinen oli kuitenkin ehdottomasti enemmän käyttäytymisharjoittelua, kuin fyysistä treeniä.
Vähän jäi ikävä maku kun kuvittelin menettäneeni hermoni totaalisesti koiriin muutamassa kohden. Hermot olivatkin kireällä, mutta katsottuani videolta pätkän toimin kuitenkin paljon määrätietoisemmin ja vähemmän kiukkuisesti mitä olin kuvitellut.
Meinasin jo vaihtaa Surkun kärkeen puolessa välin, mutta päädyin kuitenkin pitämään Corveten siellä. Kyllä senkin tulee oppia. Lumilla ja Surkulla oli pyörässä suunta oikea lähes aina silloinkin kun kärki teki omiaan, Suuri kiusaus olisi laittaa ne kärkeen, mutta juoskoot nuoremmat vielä paikallaan ja opettakoon vanhemmat minulle malttia ja periksiantamattomuutta.
Tietyillä hetkillä tuntuu, ettei tästä voi tulla ikinä mitään. Juuri silloin ei saa antaa periksi. Onnistuminen on vain periksiantamattomuuden ja sitkeän harjoittelun takana. Tälläisia treenejä tarvitsisimme paljon lisää, vaikka silloin tulisikin ikävä niitä hyvänmielen treenejä, joissa vain posotetaan eteenpäin.

Kuva: Tomi Niemi

Viikonloppuna on kahdet kisat. Ensin lauantaina Ohkolan syysajot ja sunnuntaina Jämin harjoituskilpailut käyttökokeen jälkeisenä päivänä. Viimeiset vauhtitreenit olivat koirille lauantain kisat. Sen jälkeen on ollut vain mönkijällä köröttelyä. Sijoitusten suhteen odotukset eivät ole järin korkealla etenkään Ohkola helpolla nopealla radalla. Kiva kuitenkin kun on tapahtumarikas viikonloppu edessä.

Surku on koiristani luotettavin valjaissa. Kärjessä se ei ole enää nykyään juossut, mutta aikanaan odotan siitä kelpo johtajaa. Kuva: Tomi Niemi