Jo joutui armas aika

Se on huomenna suvivirren aika ja loman alku. Aikamoisen voipunut olen tämän viimeisen viikon ollut. Päiväunet on tullut otettua lähes joka päivä ja kotona remonttityöt ovat saaneet odottaa virkeämpiä aikoja. Puuhastelua pihalla sen sijaan ei voi välttää ja ulkoilma tekee aina hyvää.

Agilityssä ollaan edetty sen verran, että yksinkertaisia lyhyitä ratoja kyetään jo menemään läpi. Eilen koetettiin ensimmäistä kertaa pöytää ja pussia radan osana. Meni paljon paremmin kuin ajattelin. Surku vielä arastelee pussia ja tarvitsee siihen apua. 10.6 olisi P-Haun möllikisat jonne on käsky käynyt. Ehkä jopa lähdemme mukaan hakemaan kokemusta vieraista ihmisistä, koirista ja paikasta.
Ja pitihän se heti testata hyppäävätkö koirat 45cm esteitä, joita möllimaxeissa käytetään. Harjoituksissa kun ollaan käytetty vain matalia. 50-55 tuli pihaesteelle korkeutta.

Viisaat pääsee vähemmällä =)

Ja sitten komeasti yli

Kolmantena päivänä tarhassa koirat olivat naapurin mukaan loikoilleen levollisena koko päivän. Ei enää valpasta seuraamista ja sama tahti on jatkunut siitä lähtien. Yöt ovat toistaiseksi nukkuneet sisällä yhtä lukuunottamatta. Se meni rauhallisesti tarhassa. Surku ei ole 100% sisäsiisti ja edellisen yönä kuului lorottelua eteisestä. Taisi olla jauhelihakeitto osasyynä kun koko illan pissailivat kumpainenkin. No se vain varmisti enemmän ulkokoiran elämää. Eilen illalla sateen jälkeen oli aikomus jättää koirat taas yöksi tarhaan, mutta lopulta en raaskinut. Hyttyset olivat todella äkäisiä ja kun seurailin koiria ikkunasta oli se semmoista sätkimistä ja Surku järsi vatsaansa, että oman mielenrauhani vuoksi hain koirat sisään.

Väinö ja Surku

Täydet pisteet tästä päivästä

Yllä koirien aamuista juoksentelua.

Kyselin taas tänään naapurilta miten koirilla oli mennyt tarhassa työpäivän aikana. Täyden kympin koirat, oli vastaus. Heillä oli ollut rotikka vieraana, joka oli puuhun sidottuna. Siitä lähitalon pikkukoirat olivat nostaneet valtavan äläkän, johon rotikka vastasi samalla mitalla. Meidän pihasta ei kuulunut ääntäkään. Olivat katselleet vain.
Tänään en kuullut myöskään Surkun ääntelyä, kun Lumin kanssa oltiin hetki pihan ulkopuolella Surkun näkymättömissä.

Tyytyväistä väkeä

Väinö laitettiin aitiopaikalle seuraamaan koirien touhuja. Kun paini alkoi, se oli kuitenkin liian rajua katseltavaa puolivuotiaalle. K-2 taitaa olla sopiva ikäraja. Veljensä Elias kun puolestaan seuraa koirien painia suurella mielenkiinnolla.

Kaikki rullaa aika mutkattomasti.
Tarha on otettu suuremmitta ulinoitta käyttöön. Surku esittää pieniä vastalauseita kun lähden Lumin kanssa hetkeksi pihasta pois. Se ei aloita heti, mutta hetken kuluttua kuuluu ilmoittelua. Surkun yksinoloharjoitukset olen lyönyt aika pitkälti laimin ja käsittääkseni se ei ole koskaan ollut yksin lukuunottamatta muutamia hajanaisia kertoja minun luona.

Töihin lähtiessä ja töistä tullessa oli hiljaista. Tullessa menin sisälle ja puuhailin silloin tällöin pihalla. Kaksi silmäparia seurasi tarkkaavaisesti, mutta rauhassa touhujani. Jossain välissä Surku äännteli sisällä puuhastellessani. Nakkasin peltipurkin ikkunasta tarhan viereen ja se riitti sillä kertaa. Hain sitten pelkän Lumin tarhasta ja tehtiin pikku kierros tontin ulkopuolella ihan vaan Surkun yksinoloharjoituksen vuoksi.
Naapuri sanoi, että valkoinen on ollut hiljaa kaiken aikaa. Surku oli töissä ollessani kerran ilmoitellut itsestään. Ei kuitenkaan mitään serenadia.

Vieraita jos tulee, niin ovat näemmä hiljaa. Kaksi kertaa sunnuntain aikana joku poikkesi kylään ja ääntäkään ei kuulunut. Koiria jos olisi mukana, niin tilanne olisi varmasti toinen =)
Hyvin näyttävät myös viihtyvän tarhassaan ja mielellään menevät sinne. Katolla ja terassilla on mukava loikoilla. Ruuat ovat nyt saaneet aina tarhaan. Poiskin tulevat kyllä riemulla eli molempi parempi.

Tarhan asukit

Eilen käytiin vajaan viiden kilometrin hölkkälenkki metsässä. Oli aikas lämmin ja ihan rauhakseen edettiin pienten taukojen kanssa. Lumi etenkin voipuu lämpimässä. Selvyydeksi vielä ennenkuin joku ilmoittaa eläinsuojeluvirastoon: koirat eivät vetäneet minua vaan hölkkäsivät irrallaan mukana. Lopuksi Päijänteen rantaan kahlailemaan. Kyllä täytyy hölkät siirtää aikaisiin aamuihin, jos mielii niitä koirien kanssa tehdä edes irrallaan juosten. Ja koirat on kyllä tarkoitus pitää mukana, tuntuisi jotenkin turhalta ulkoiluttaa itsensä ja koiransa eri kerroilla.

Vähän luvattoman helpolla pääsen halutessani kahden koiran juoksutuksesta. Aamulla riittää kun kävelen sen nelisen km itse. Tietyillä aukeilla paikoilla sanon koirille "vapaa", joka niille nähtävästi merkitsee käskyä "leiki". Ja nehän leikkii, eli juoksee laajaa rinkiä itsensä väsyksiin. Joskus keskeytän leikin ja muutoin tulevat itse lähelle jatkamaan matkaa. Sitten kävellään taas yhtä joukkua eteenpäin. Sama kun on toistunut 3 kertaa lenkin aikana ollaankin ihan valmista kamaa kotiin.

 Päivällä toimii tietysti sama. Tänään päivälenkillä hain tomaatintaimia keskustasta ja matkalla on kaksi jalkapallonurmea vierekkäin. Toisella ei ollut ketään ja siinä taas mennen tullen spurttasivat keskenään eikä siinä enää muuta tarvittu. Kotipihan aktiviteetit ovatkin usein tällaisia:

Itsellä sen sijaan on kotona kaikenlaista aktiviteettia. Kuvassa tuvan lattia eilisen jäljiltä. Poistan lattian alla olevat uretaanieristeet ja hengittämättömät levyt. Vähän isompi homma kuin alkuun ajattelin. Mihin ihmeeseen kaikki tuo puru? Puruimuri? Vintin kesähuoneet saivat myös ensimmäisen soiron pellavavillaeristettä seiniinsä. Ja tarhapolku hakepinnan. Illalla lämpesi pihasauna. Elämä ei ole hassumpaa -voin todeta kevätjuhlalaulun sanoin

 

Omenapuukin kukkii kohta

Tarhan hyttysansoja tarkastamassa. Jokin meni vikaan hyttysten sijaan pulloista löytyy kiljua...

Tarhan käyttöönottoseremonia

o niin, nyt se on valmis! Heikki tuli taas avuksi ja saatiin vinotuet paikoilleen. Viimeistelin vielä oven ja sain sen jopa saranoilleen. Oven saranoimisen onnistumista alkuun vähän epäilin, mutta sain sen sujumaan oikein mutkattomasti. Lukot ovat toistaiseksi ne mitä talosta löytyi -niin kuin lähes kaikki muukin tarhassa. Uutena on ostettu vain verkko ja kopin huopakate. Itse tehdyltä se näyttää ja ihan hyvä niin.
Nyt katsotaan miten tarha toimii ja kuinka asukkaat sinne asettuvat. Väsäämäni hyttysansat eivät ainakaan heti alkaneet toimia, joka teki työskentelystä hivenen epämiellyttävää. Heittelin eilen illalla tarhaan ruohonsiemeniä, mutta haaveeksi taitaa jäädä vihreä tarha. Ei sitä malta koiria tarhasta pois pitää paria viikkoa -etenkään kun sisällä talossa odottaa lattian purkaminen.

Tänään tarhaprojektin jälkeen käytiin vähän hyppimässä esteitä kirkolla ja katselemassa hevosia. Takaisin tullessa tehtiin piiitkästä aikaa metsälenkki. Ja sitten kotona alkoi tarhankäyttöönottoseremonia:

 

 Lopuksi koirille vielä pakastimesta löytyneet pikku luut ja itselle alkuun suunnittelemani oluen sijaan vesimelonia. Kyllä on nyt tarhasta tehty mieluinen paikka heti alkuun.
Hakiessani luita en ollut huomannut laittaa ovea kiinni ja Surku olikin minua vastassa pihalla. oma moka tällä kertaa. Harjoittelun myötä koirille tulee selväksi, että tarhasta poistutaan vasta minun luvalla oli ovi auki tai ei.
Siellä ne nyt painii keskenään kopin katolla, kun naputtelen tätä pihakoivun alla.

Sirpan vinkkien mukaan puuhailen pihamaalla, olen sisällä, lähden pois kotoa ja koirat odottavat hiljaa tarhassa. Töistä tullessa en tee mitään tiettyä rutiinia, vaan saatan mennä sisään tai jäädä pihalle ja käyn päästämässä koirat tarhasta milloin mitenkin.

Pikkuisen iltalenkin meinaan tänään tehdä yksi koira kerrallaan toisen jäädessä tarhaan. Saa nähdä pysyykö hiljaisuus.

Puuhakas päivä takana

Surku on sitä mieltä, että lepääminen on ajan hukkaa

 lisäys:
- Niin siinä kävi, kun lähdin pikku kävelylle vain toisen kanssa: Surku silloin tällöin kevyesti äänteli, Lumi oli hiljaa. Vähän niin kuin ounastelinkin. Keskenään olivat kyllä hiljaa, vaikka lähdin pihalta pois. Veikkaan, että harjoittelun paikka tulee olemaan, kun toinen jää yksin tarhaan ja me muut lähdetään tontilta pois. Katsotaan mikä keino siihen keksitään, jos on tarvis.

Tarhan verkotus

vesipainia

 Agility oli poikkeuksellisesti tiistaina. Oli oikein hauskaa ja jäi hyvä mieli. Luminkin meno oli taas paremmanlaista kuin edellisellä kerralla.
Surku kipusi ensimmäistä kertaa puomille ja meni sen läpi. Tomi avusti arastelevaa nuorukaista ja niin sitä vaan mentiin luotettavan käden ohjatessa. Sama kovin jyrkällä a:lla. Lumi meni itse ja puomilla pysähtyi alastuloon. Jyrkän a:n lopun meni niin vauhdikkaasti, että maahan asti tuli ennen pysähdystä.

Surkukin kastelee jo koipensa

Tässä se nyt on

 Tarha edistyi aimo harppauksen tänään. Blogin avunpyyntö oli kuultu. Heikki riensi apuun ja naputeltiin loput viisi tolpaa paikalleen ja viritettiin verkko -mikä olikin vähän mutkikkaampi homma saada rinteeseen ilman kovin suuria mutkia. Oli niin into päällä, että oli vaikeuksia lopettaa. Saatiin paljon näkyvää aikaan ja sekös on mukavaa.

Ympärysmittaa tarhalla on melko tarkkaan 25m. Koko rullan mitta verkkoa meni hyötykäyttöön. Verkko on Rautarantalan 2m korkeaa multifort koiraverkkoa. Samaa on koko piha ympäriinsä mutta matalampana 1.5metrisenä. Hinnakkaampaa se on, mutta tuntuu kestävän. Kun ajoin auton rullan päälle niin, että renkaat pyörivät ilmassa, vain yksi säie katkesi kun kampesimme autoa pois.
Nyt on sitten edessä kaivuusuojien väsäys, oven viimeistely ja kiinnitys, lukon hankinta, vinotukien asennus ja alaosaan tarvitaan vielä tueksi laudat. Sen jälkeen uskaltaa päästää asukkaat tarhaan.
Maanantaihin mennessä toivon tuon toteutuvan, joten touhua riittää.


Tässä sitä nyt on, tarhatyömaata joka kulmasta:

Saa nähdä onko meillä sittenkään hiljaista tarhaelämään opetellessa. Tänään Lumi ei huomannut kun lähdimme lenkille ja jätin sen pihaan. Käytiin sateessa Surkun kanssa pieni 20 minuutin kierros. Kanavalla ihmettelin, kun Surku vilkuili taakseen vähän väliä. Kotia lähestyessä minäkin sen kuulin: vienon ulvonnan. Lumilta en ole vastaavaa kuullut koskaan - Surkulta kyllä. Voi olla, että on äännellyt aiemminkin joskus, mutta se on jäänyt huomaamatta. Heti tuli hiljaista kun tulimme näköpiiriin.

Itikoita on tarhakulmassa melkoisesti. Ajattelinkin väsätä kotitekoiset hyttysansat tämän mukaan ja testata onko niissä tehoa. Jos tuntuu toimivan, niin käyttöä löytyy muuallakin  pihalla. Vanhoista shs:n keskusteluista luin, että sininen väri vesiastiana ei keräisi ötököitä tai hyttysten toukkia lainkaan. Täytyy sitäkin testata. Rännien alla olevat peltitynnyrit kyllä maalaan, jos tuo paikkansa pitää.

Betonilaattoja on jo ovenpielessä kaivuusuojana

Lämmössä löhöilyä

Lämpö on vienyt etenkin Lumin vetämättömäksi. Lenkeillä Surku yrittää leikintynkää mutta Lumi ei jaksa. Saattaa pienen matkaa juosta ja palaa sitten kanssani lompsimaan eteenpäin. Heti kotipihaan saavuttua menee maahan pötköttelemään. Surku saa yksin yrittää aikaansaada jotain toimintaa, mutta laihoin tuloksin. Rauhallista on viime päivinä ollut.

Onnistuinpas...

...ainakin hetkeksi

Ei pysty ei kykene

Agissa käytiin lauantaina ominpäin, mutta lyhyeksi jäivät harjoitukset. Vaikka oli jo ilta, hallilla oli lämmin ja sen näki niin koirista kuin omista hikikarpaloista. Ihan hyvät miniharjoitukset kuitenkin saatiin ja Lumi irtosi jopa lopuksi eteen esteelle. Surkukin hakeutui jo enemmän esteille.
Kunhan muistan vain Tomin ohjeen, että jos tarvitsee kädellä ohjata esteelle, niin se on vastakkainen käsi.
Torstain agitreenit Lumi vetikin sitten ihan penkin alle. Ensimmäinen suoritus oli hyvä, mutta sen jälkeen ei enää kiinnostanut. Viime aikoina Lumikin on mielestäni ollut agissa innoissaan -ehkä loppua kohden vähän hiipuen, mutta nyt vaan ei lainkaan.

Tarha valmistuu pikkuhiljaa. Tiettyjä asioita ei voi tehdä yksin ja ne odottavat sopivia vierailijoita, joka useimmiten on ollut veljeni... Tervetuloa vain kaikille piipahtamaan! Yritän olla rasittamatta kerralla paljoa...

Yksi syy joka motivoi tarhan rakentamiseen

Ensimmäiset punkit olen poistanut kummastakin koirasta ja matokuurikin aloitettu, kun ruoho maistuu kovin.

 

Matkalta löytyi aarre: jäätelön vohveli, jota Surku hartaasti maisteli

 Surkun kanssa lauantai aamuna nähtiin pomppiva jänis ja ohi mentiin hienosti. Surku oli taas ihan minun lähellä, mikä helpotti asiaa huomattavasti. Osaan jo ennakoida paikat missä jäniksiä useimmiten on ja silloin kuljetaan lähellä. Lumi oli sillä kertaa kotona.

Evästauko

 

Helatorstain aattona Lumi ja Surku pääsivät Sirpan hoitoon ja Lumikin vietti ensimmäisen yönsä ulkona.

Ii opettamassa Lumille miten vanhempia kohdellaan

Kotipihan koirankoppikin valmistui ja asukkaat tutustuvat tulevaan pesäänsä

Tyytyväisiä näyttävät olevan samoin kuin kopin rakentaja, joka on tyytyväinen aikaansaanokseensa

 

 

 Seuraavaksi on tarhan tolppien maahanjunttaus ja jonkinlaisten kaivuusuojien väsäys.

 Kaikenlaista on taas ehtinyt sattua. Yksi aamu tehdessämme pyörälenkkiä ja antaessani koirien aina silloin tällöin leikkiä keskenään kauempana sattui ikäviä. Koirat juoksivat keskenään pidemmällä edessäni ja yhtäkkiä Lumi lähti niin, että luulin sen nähneen jäniksen. Surku meni perässä hetken epäröityään. Matkassa oli mutka ja en nähnyt heti mihin. Tuttu koira siellä meni omistajansa kanssa ja Lumi oli juossut heidän luo ja kohta käynyt toisen päälle ärisemään sillä seurauksella, että seuraavana päivänä omistaja oli huomannut koiransa aristavan korvaansa ja siellä oli reikä, johon eläinlääkäri määräsi antibioottia. 115e oppirahat maksoin mielelläni ja pari päivää meni aika alamaissa ja epätoivossa Lumin suhteen. Tai sen suhteen, ettei meillä ole suhdetta, sellaista kun kuuluisi. Lumin suhteen minun on hyvin vaikea pysyä rauhallisena ja itsevarmana ja olla turhia äksyilemättä tai ärsyyntymättä ja se näkyy. Taas on käyty kaikki tutut ajatuskuviot läpi, siitä miten minulla ei pitäisi olla koiran koiraa ja Surkukin on kohta pilattu.
Tässä kännykkätasoista videota tuosta aamusta ennen kuin kaikki tapahtui.

No tiistaina käytiin iltapäivästä koirajuoksemassa. Oli edelleen aika lämmin, vaikka jo vähän viilemään päin. Pidettiin useita taukoja. Olipas mukavaa. Itse juoksin paljon vauhdikkaammin koirien kanssa, kuin mihin olen aiemmin tottunut ja rytmihäiriön hiventäkään ei ilmaantunut. Käytiin puradalla 3km lenkki ja siitä jatkettiin kanavanniemeen viilentymään. Hieman koirat kahlailivat, mutteivät juuri. Surku ei aiemmin vahingossakaan laittanut tassukarvojaan veteen. Yksi päivä riisuin kengät ja kahlasin itse vähän matkaa ja nyt Surkukin kastelee jo tassunsa vedessä. 4-5km taitettiin yhteensä matkaa. Kyllä taas puraisi juoksukärpänen. Harmi, että ilmat ovat lämpenemään -olisi niin mukava alkaa hölkätä pidempiäkin matkoja. Aikaisin aamusta se varmaan onnistuu kesälläkin.

Oli niin mieltä piristävä reissu tämän muuten vähän ankean viikon aikana, että tuli mieleen tämä syksyinen kuva ja siihen liittämäni teksti: Life is for enjoyment. If you are not able to feel it running might help.

 Oli aika ottaa nuo omat neuvot käyttöön

Jäniksiä on aamuisin vähän joka kulmassa. Ollaan vielä monena aamuna käyty kikkaroimassa silloin kun lämpötilat ovat alle 10 asteessa. Viimeiset lenkit Surku on juossut korvat ylhäällä. Ensimmäisellä lenkillä vähän ihmettelien mikä sillä on. Vauhti oli kova, mutta korvat eivät olleet jutussa mukana. Sitten se selvisi. Ilmeisesti uunituoreet rusakon jäljet ja kohta pensaissa pomppikin rusakko ja Surku ohjasi koirat suoraan metsään. Hetkeä myöhemmin takaisin tullessa rusakko pomppi pururadan poikki. Tällä kertaa kiinnostus oli kyllä kova, mutta radalla sentään pysyttiin ja päästiin melko kunnialla ohi. Itse olin valpaammpi ja kielto tuli ajoissa. No lenkin jälkeen taas Lumi huomasi  rusakon. Rusakko oli paikallaan ja koirat lähellä minua, joten ei ollut ongelmia saada niitä kiinni. Tänään Lumi ei lähtenyt perään, vaikka rusakko pomppi hiljakseen pensaaseen. Surku ei edes huomannut. Kun koirat ovat lähellä, niin näyttäisi, että ne eivät lähtisi perään. Hihnassa ollessa useampikin rusakko pomppii aamuisin jonkun pihamaalla. Kiinnostus on kova ja nenä käy ja huomio on rusakossa, mutteivät lähde tempomaan hihnaa. Kiellän niitä myös haistelemasta rusakon jälkiä. Se kiihdyttää kumpaakin koiraa ja huomaa heti kuinka asento muuttuu vaanivaksi. Häntä laskee ja korkeus putoaa ja koko keho on valmiudessa.