prinsessavieras ja välineurheilua

Lumi ja Pyry. Juomatauko.

Lumi ja Tara kesäturkissa

Kun ilmat ovat muutaman asteen viilenneet huomaa hyvin pennun valtavan energiamäärän. Väsyneeksi toista ei hevillä saa muu kuin auringonpaiste.
Lintujen kanssa täytyy ottaa tarkemmin, kun poikasiakin alkaa pikkuhiljaa olla liikkeellä. Toisinaan Lumi intoutuu jahtaamaan jonkun linnun lentoon ja en ole aina puuttunut siihen kun tiedän niiden lentävän alta pois. Nyt kuuluu sellainen sirkutus, että poikaset jo huutelevat pesissä ja maassa.

 

Lumin kanssa ei olla juuri välineurheiltu. Sama pentupanta on mennyt ihan vauvasta asti. Tänään kävin sitten eläinkaupassa ja mukaan tarttui juoksuvyö, namipussit, siansorkkia ja uuden uutukainen panta. Kyllä nyt kelpaa kylillä tepastella.

Kasvoihin on tullut jo jykevyyttäkin. Reilu puolivuotias neito.

Ihana häntä..

Meidän pikkuprinsessa Ida tuli taas Vääksyn väkeä katsomaan.

"Se istui ku mä pyysin!"

Aika pieni ihminen, mutta tuon katseen edessä on parasta olla nöyränä...

Tykkääköhän Lumi voikukasta?

Kyllä tykkää!

Yhdessä ihmetellään isoa koppakuoriasta

 Huskypalstalta luin joidenkin koirien intohimosta voikukkiin. Meillä syödään heinää. Nimenomaan sitä "haavaheinää".

Mmmm... mummin kurpitsanlehdetkin maistuisivat...ai ei vai...

Lämpimiä ilmoja ja puuhakkaita päiviä

 Nämä lämpimät päivät ovat kuluneet enimmäkseen niin, että aamulla tehdään pitkä lenkki kun on vielä viileämpää. Joskus hengataan enemmän toisten koirien kanssa, tänään mentiin 10km pääosin metsässä. Sen jälkeen tontille hommiin. Minä edelleen kaivuu ja täyttöhommia ja Lumi tutkiskelee ympärillä kaikkea liikkuvaa, kunnes lopulta väsähtää. En ole erityisesti opettanut tontin rajoja, paitsi tietenkin kun rajalla puuhastelen tolppien kanssa niin jos kuono eksyy naapurin puolelle sanon kyllä. Jotenkin tuo tuntuu ne aika vaivatta omaksuneen. Ehkä tolpat ajaisi tehtävänsä ilman verkkoakin. Päivät ovat niin lämpimiä, että molemmilta alkaa olla puhti pois kuumimpaan aikaan. Itse ei vain aina malttaisi ajoissa lopettaa. Tänäänkin huomasin, että nyt on aika lopettaa päivän työt kun juomalasia pidellessä vesi läikkyi käden täristessä. On se niin kivaa kun on puuhaa kaikennäköistä ja vielä hyödyllistä sellaista. Maa kallistettiin eilen talon ympäriltä ja uutta urakkaa on sadeveden johtamiseen kaivettavat kourut ja routaeristys muutamaan kulmaan. Vesi-ja viemäriliittymäkin löytyi kaikkien yllätykseksi valmiina tontin reunalta maata siirrettäessä.

 Taidetaan saada lisää Sipposia Vääksyyn. Käytiin Lumin kanssa kuvaamassa veljeni perheen tulevan torpan pihaa. Paikka aikoinaan annettu peltiseppä Aallolle Grimin sodan läänityksenä, eli reilusti 1800-luvun puolelle menee =)

 Alkuillasta päivän päätteeksi kävellään vielä toistaiseksi nykyiseen kotiin kerrostaloon. Tänään tultiin rannan kautta, joka olikin täynnä siitepölyä. Ensimmäistä kertaa Lumi intoutui oikein kunnolla vedestä ja kävi polskimassa vähän pidemmällä. Kotona makaakin nyt melko keltainen koira. Mietin pitäisikö se viedä suihkuun. Päätin kuitenkin odottaa ja katsoa rapiseeko se itsekseen. Laiskottaa ja mietin että parempi siitepöly koirassa kun kaakelien saumoissa, etenkin kun asunto on myynnissä. Aika tahmaiselta tuo siitepöly ainakin omissa käsissä tuntuu.

 

 

Uitettu koira =)

Viljami ja "Lumi oia"

Kotimatkalla käytiin moikkaamassa myös Viltsua

 Ollaan taas treenattu uudella innolla koirakoulussa vinkattuja temppuja. Motivaatio on kova ja into huipussaan, kun päiväysvanhat kananfileet ja porsaankyljykset häviää parempiin suihin ja maahanmenokin alkaa pikkuhiljaa sujua oikeaoppisesti ilman sivulle lösähtämistä. Vähän on ajatuksissa jospa yritettäisiin joku ALO toko tulos saada. Saa nähdä riittääkö into niin tarkkaan hiomiseen. Ja agilitykin on vahvasti mielessä. Niin ja tietenkin se tärkein: oikein odotan syksyä ja viileämpiä ilmoja, että pääsisin alkamaan koirajuoksu ja Lumi pääsisi kokeilemaan myös toimimista oikeassa valjakossa.

Esteissä siirrytty jo ulkoharjoitteluun

Aitaverkkokin on saapunut. Toistaiseksi se saa kuitenkin olla vielä rullalla sen aikaa, että piha saadaan myllättyä

Juuri kun pari päivää sitten kirjoitin, että Lumi pitää itse sopivaa välimatkaa, niin tänä aamuna tilanne oli  aivan toinen. Ensimmäisen tunnin metsälenkkimme aikana lumi säntäili eteenpäin sellaisella innolla, että välimatkoista viis. Seis, seis, seis.... ainakin tuli tuolle käskylle hyvää harjoitusta.

Olen päättänyt kirjoittaa tänne blogiin kaikesta. Tämän jättäisin mieluummin kertomatta, mutta ei se tapahtumia miksikään muuta. Siis :
Päivällä kanavalla Lumi toimi taas kuin enkeli. Liekö ollut tarpeeksi väsynyt aamusta vai opit taas tuoreessa muistissa. Olin taas oikein tyytyväinen. Sitten kävi niin, miten ei pitäisi ikinä käydä, mutta kävi kumminkin. Vastaan tuli toinen koira ja otin Lumin kiinni. Kysyin voiko sitä toista päästää irti leikkimään. No laskettiin koirat vapaaksi ja samantien toinen säntäsi ties minne ja Lumi perässä aivan kuurona. Kun sain Lumin taas näkyviin huusin sen luokse. Olisi tehnyt mieli antaa Lumin kuulla todella kunniansa. Sen sijaan sen tullessa luo annoin sille namin ja laitoin remmin kiinni, vaikka oikeasti olisi tehnyt mieli pyöräyttää pentu muutaman kerran oikein  kunnolla ympäri. Oikeasti olin vain niin vihainen itselleni arviointikyvyn puutteesta.
Muutama ihminen oli viereisellä parkkipaikalla jonne koirat olivat sännänneet ja kävin siellä kysymässä ja pahoittelemassa tapahtunutta. Lumi oli käynyt toisen koiran kanssa vieraassa autossa, jossa oli vauva istumassa! Ja yleensä Lumia ei autoon ilman hihnaa saa ja silloinkin tulee luimien. Mitään ei sattunut, mutta tuosta hyvästä näin itseni jo Ilta-Sanomien lööpissä. Kyllä hävetti ja suututti. Kyllä minullakin leikkaa: pyytää nyt vierasta ihmistä päästämään vieras koira leikkimään, ilman takeita mistään -eniten siitä oman koiran hallinnasta... Täytynee laittaa itsensä taas kouluun oppimaan asioita, niin ettei tuollaista tarvitse kenenkään enää kokea.
Juuri kun eilen ajattelin kirjoittavani blogiin, kuinka kaikki sujuu niin hienon mallikaasti ja olen niin tyytyväinen itseeni ja koiraan....
Illalla koirakoulun viimeisellä kerralla sain vähän taas uskoani takaisin, kun saimme hienot kehut edistymisestä ja huskystä jolla on mahdollisuuksia vaikka mihin.

Samaisella kanavan laidalla vielä hienosti mukana kulkien.

Kaikki pörisevä on Lumin ihanaa. Häntä heiluu ja kuono seuraa ääntä

Ilmari poikkesi Lumia tervehtimään koulumatkalla...

...ja hetken kuluttua Tomi Ilmarin äidin kanssa

Hikeä, kyyneleitä ja ihania ihmisiä

Päijänteen rannassa

Aamulenkillä kaveriksi sattui Heta 7kk. Tämän nallen kanssa ei juoksu onnistunut, mutta ihana kaveri painiin.

 

Ja lopuksi kummatkin reporankana

 

Ja eikun kaivuutöihin

 Aidan tolppien kanssa on vuodatettu hikeä ja kyyneleitä. Nyt kaikki reiät on kaivettu ja puolet aidasta myös juntattu paikalleen. Eilen sain avuksi pelastavat enkelit Sirkan ja Pian. Kivisimmältä sivulta saatiin tolpat juntattua paikalleen. Ja kaiken aikaa Lumi pysyy omalla pihalla ja on jo oppinut, että näkösällä lähettyvillä voi touhuta keppien, hyönteisten ja lehtikasojen kanssa, mutta kauemmas ei ole asiaa. Vaikka naapuri tuli tontin viereen juttelemaan koiransa kanssa niin Lumi ei lähtenyt (toki se vaati kiellon)... Melkein jo toivoisin, että Lumi olisi koko ajan pyrkimässä pois pihalta, että työ tuntuisi vaivansa arvoiselta =)

Ja aina kannattaa kysyä... Tänään suojatiellä eräs mies pysähtyi ihailemaan Lumia ja kuulin, kuinka suustani pääsi: jaksaisiko hän heiluttaa lekaa. No, kyllä jaksoi! Saatiin taas yksi rivi aitaa juntattua paikoilleen. Siinä työn lomassa sitten esiteltiin itsemme. Toivottavasti ihmiset ei jatkossa ala vaihtaa kadunpuolta minut nähtyään...

Vielä viime silaus...

...ja urakka valmis

 Naapurit ovat olleet iloisia ja ihmeissään, kun on koira joka ei hauku. Yksi huskyn etuja =) Kun eilen jätin Lumin kotiin lähtiessäni kaivamaan kuoppia, tuli naapuri kohta jo kyselemään, että missäs se prinsessa on. Ihania naapureita minulla onkin. Eilen tuntikausia kiviä kammettuani tuli eräs tuomaan minulle jäätelön ja tuumasi sen jälkeen, että otahan toinenkin, näytät siltä, että tarvitset sen. Ja taas lähti kivet uudella puhdilla. Myös jääkiekon erätauolilla olen saanut tilannetiedot suoraan tolpan juurelle =)

Puuhastelun jälkeen lepäämään kukkapenkkiin

 Selvästi näkee kuinka neiti rakastaa ulkona oleilua. Suosikkipaikka uudella pihalla on pehmeässä kukkapenkissä makoilu ja kieriminen ja kaiken mielenkiintoisen tutkiminen ja tonkiminen.
Tänään kanavalla todistimme keskellä kirkasta päivää, kuinka peura loikki jalkapallonurmen poikki ja törmäsi kovalla rysäyksellä erään pihan verkkoaitaan. Hetken se makasi maassa tuupertuneena ja jatkoi sitten matkaansa. Lumi huomasi peuran vasta tapauksen jälkeen sen jo vilahtaessa talojen taakse. Toki sitä kiinnosti, mutta arvoitukseksi jäi lähtisikö se myös isomman juoksevan eläimen perään vai pelkäiskö se niitä.
Metsä on selkeästi Lumin suosikkipaikka ja kaikkein mieluiten vielä ihan umpimetsä ilman polkuja. Kun vielä joskus päästään hallinnassa siihen asti ettei tarvitse kokoajan mennä pienellä riskillä josko rusakko tms pompsahtaa eteen niin sitten nostan lipun kotipihan salkoon!

 Hmmm... ruokaakin pitäisi antaa... Mitähän voisimme tehdä? Sivulle, vierellä, istu, maahan, seis...tylsää... jotain uutta... Niinpä otimme loistokkaan agilityuramme ensi askeleet olohuoneen lattialla. Hyppy esteen yli. Tästä se alkaa!