Agilitykuulumisia

 

Kuvat: Tomi Niemi P-Haun toukokuun agilityepiksistä. 

Surku ja Lumi osallistuivat siis maximölleihin. Kumpikin meni radan hienosti ja itsekään en möhlinyt mitään selkeällä radalla. 

Lumi voitti kisat. Olen jo pitkältä talvesta pohtinut jatkanko Surkun kanssa. Kyllä se velvollisuudesta menee ja joskus ihan hyvinkin, mutta ei sillä mitään suurempaa paloa hommaan ole. Ihmettelee miksi esteet kannattaa hypätä, kun vähemmällä vaivalla ne kiertää. Kisat menee sen kanssa suurimmaksi osaksi paremmin kuin treenit. Johtunee siitä, että toistoja ei ole ja itse olen enemmän täysillä mukana. Fiksu koira se on siis kaikinpuolin.

Jatkan nyt ainakin kesäkuun sen kanssa kun Lumi jää sairaslomalle ja katsotaan sitten, josko Surku jää katsomon puolelle.

Nyt on agilityepiksiä tulossa enemmänkin. Ensi viikolla olisi keskiviikkona yhdet Janakkalassa. Sitten on meidän oman seuran järjestämät agilityepikset Tuuloksen Kapakanmäellä su 8.6. Tervetuloa mukaan, niin möllit kuin kisaavat! Luokka myös huippumölleille, jossa vain hyppyjä ja putki. Lisätietoa ilmoittautumisohjeineen löydät 

täältä: epikset 

Maanantaina 9.6 onkin Lumin leikkauspäivä ja siitä alkaa noin kk:n sairasloma. Heti sen päätteeksi olisi agirotukisat jossa osallistun huskyjoukkueeseen kahdella koiralla (jos Lumi on kunnossa siihen mennessä). 

 

Hyvä Surku!

Lumilla ei ole hätää, mutta pojat ovat päässeet vähän kuihtumaan. Surku etenkin on päässyt laihtumaan liikaa ja Corvetellekaan ei pieni painonlisä tekisi pahaa. Lihat pääsivät juuri loppumaan ja seuraava satsi on tulossa vasta juhannuksen jälkeen, joten pääasiassa nappuloilla mennään. Kermassa liotettuna öljyn kera saivat pojat eilen ruokansa.

Estekorkeudet olivat matalammalla kuin yleensä =)

Lumin mielipide mokomista ruusukekuvista. "Onks tää ihan pakollista?" Sehän sai jo lihapullansa radan jälkeen...

  Surkulle on kaikista koiristani parhaiten selvillä suunnat ja niiden noudattaminen. Lenkillä se vaihtaa helpoiten käskystä oikeaan tai vasempaan reunaan ja käännökset ovat sillä jo selkäytimessä. Täyskäännökset välillä vähän liiankin, kun se yrittää pyörästä kääntää Corvetteakin ennen "omaa vuoroaan". Kunhan aika koittaa, niin uskon siitä tulevan toimiva kärki.
Corvettekin osaa jo ihan käyvästi oikean ja vasemman, mutta kyllä Surku varmuudessaan menee vielä ohi. Täyskäännökset ovat Corvetella vielä opettelussa. Oikeassa reunassa se pysyy jo lähes aina. Käskystä oikeaan reunaan siirtyminen ei kuitenkaan vielä aina toimi.
Nyt on kuitenkin kesäloma. Ehkä vielä ihan satuinnaisina aamuina anivarhain päästään pienelle vetolenkille. Tänään pyöräilin koirien kanssa isolle supalle ja juoksutin niitä siellä. Vesikippo oli tarpeen vaikka lämpöä ei ollut +15 enempää. Tekee varmaan oikein hyvää juosta pehmeällä sammaleella hyppien puunrunkojen ja oksien yli mäkeä ylös ja alas. Kun löytäisin vielä jonkun avuksi niin saisin juoksutettua niitä ison supan päästä päähän. Tulisi hyvää treeniä loppukesästä, kun Lumikin on taas kuvioissa ja valmistaudutaan "tulevaan kauteen".

Kesän odotusta ja valjakointia aamutihkussa

Yritin saada yhteiskuvan. Pyysin koirat makaamaan poikien eteen ja katsomaan kameraan. Jälkimmäinen ei onnistunut, liekö poikien syömällä jäätelöllä osuutta asiaan...

Maanantaina riitti pihalla vilinää, kun poikkesin kesken työpäivän oppilaiden kanssa jäätelölle ja purkkista pelaamaan. Koiratkin pääsivät hetkeksi mukaan hyörinään. Lapset omaksuvat heti ohjeet miten toimia koirien kanssa. Kun päästin ne tarhasta niin KUKAAN ei kiinnittänyt koiriin minkäänlaista huomiota -ei edes katseella- vaikka ne kävivät vähän haistelemassa. Vasta kun niiden kiinnostus oli laantunut saivat lapset kutsua koiria. Lumi oli ainoa joka suhtautui vähän epäilevästi moiseen lauman huomionosoituksiin ja pyysinkin lasten jättämään se täysin huomiotta. Jäätelöä syödessä muutama oppilas ihan oikeaoppisesti murahti liian likelle tulleen koiran kauemmas. Joku meinasi ettei tohdi niin tehdä. Kerroin ettei se tarkoita, että olet vihainen koiralle tai et pidä siitä. Se on vain koirien kielellä sanottu, että haluat oman ruokarauhan. Asia ymmärrettiin heti. Matikan oppiminen ei aina tapahdu yhtä nopeasti =)
Lapset olisivat kovasti halunneet koirien osallistuvan purkkikseen paljastamalla toisten piiloja. Surku kuitenkin meinasi innostua lasten juoksusta vähän liikaa ja koirat saivat tarhasta käsin seurata lasten iloista juoksentelua.

Huoltohetki helteessä. Kynnet, karvat ja korvat.

 Rakastan harjaamista silloin kun karvaa irtoaa. Muutoin se on täysin turhaa touhua. Surku on pudottamassa ensimmäisenä alusvillojaan. Lumi ja Corvette ovat vielä lähes talviturkissa. Ei se sellaisina levyinä lähde niin kuin monilla huskyilla, mutta irtoaa sitä kuitenkin. Toinen intohimoni on korvien putsaus. Ei koiralle varmasti lainkaan välttämätön toimenpide, mutta minulle kyllä. Miten ihanaa jos korvissa on töhnää jota voi kaivella ulos. Puhtaat korvat ovat pettymys. Koiratkin ovat oppineet nauttimaan mokomasta touhusta.

Näyttävät vielä nauttivan

 Ollaan tehty muutakin kuin maattu helteessä. Tiistai ja keskiviikko aamuina lämpötila laski huimasti ja päästiin ajamaan. Tiistaina käytiin motocrossipyörällä ja tänään mönkkärillä. Lämpötila kumpanakin aamuna +3. Pienessä tihkussa ajettiin lyhyehköt lenkit. Tänään mönkijällä saatiin keskivauhdiksi jopa 14.2km/h, joka on enemmän kuin koskaan (mönkijällä mennään aina sama lenkki).
Tiistaina ajon jälkeen jaloittelin vielä koirat. Rusakko ylitti tien hetikohta meidän edessä. Corvette ja Surku olivat hieman edelläni, mutta silti ihan lähellä. Corvette ehti ensin ottaa pari askelta, mutta kääntyi tiukasta kutsusta takaisin. Surku sen sijaan meni perään. Jänis katosi kuitenkin tien yli metsään ja Surkun matka jäi kovin lyhyeksi. Ei se kuitenkaan käskyyn pysähtynyt. Lumi oli ainoa koirista, joka oli takanani ja flexissä eikä tehnyt mitään. Se ei varmaan heti huomannut tilannetta ja samassa komensinkin tiukasti Corvettea jolloin sekin reagoi. Corvetella on selvästi kiinnostusta, kun haistaa tai näkee riistan, mutta saattaa näköjään pysyä hallussa, jos kaikki menee kohdalleen. Oli hieno tunne, kun se kääntyi käskystä takaisin.

Torstaina osallistuin P-haun agilityepiksiin. Surku ja Lumi menivät kumpikin hienosti radan. Lumi voitti maximöllit =)

 Ja kesälomaan on enää muutama hassu päivä...

Corvette parasta on tullut ihan huomaamatta Kortsu. Kun on Lumi-pumi ja Surku-purku, niin on tietenkin myös Kortsu-portsu...
Myönnetään etten lainkaan ajatellut sitä, kun oppilaiden kuulleen kutsuin Kortsua. Se kikatutti vielä koulun pihallakin: "Open koiran nimi on Kortsu!" Toivottavasti unohtivat sen ennen kotiinmenoa....

+27

+27. kahluureisuulta palaamassa

Mutkahäntä

 Aikamoisen lämmintä ollut viimepäivät. Yksi viileämpi päivä oli välissä, jolloin juoksutin koirat pyörän kanssa pururadalla ihan keskellä iltapäivää! Vaikka kolmen koiran kanssa ei ole yhtä leppoisaa mennä pyörällä hihnojen kanssa kuin yhden, niin ihan kivasti ne kulkevat. Alkuun oli vähän tekemistä, että homma alkoi toimimaan Corveten tullessa kuvioihin. Edelleen muistutan niitä, ettei kukaan lähde vähässäkään määrin kiihdyttämään pyörän ohi. Otan yleensä kaikki samalle puolelle, jossa yleensä hölkyttävät siistissä rivissä. Jos tulee ohitettavia niin ei tarvitse alkaa säätämään. Pururadalla päästän ne irti ja annan niiden väliin irrotella. Lumi on siinä kaikkein laiskin ja Corvette innokkain. Yleensä kerääntyvät taas itsestään pyörän viereen kulkemaan, kun ovat vähän päästelleet. Kun näkyvyys eteen on huono kutsun ne kulkemaan pyörän vierellä. Kun näen että tie on varmasti kulkijoista vapaa, saatan antaa luvan juosta omaan tahtiin ja silloin myös itse poljen niin kovaa kuin lähtee.

Enimmäkseen ovat koirat kuitenkin vain olleet ja rauhalliset liikutukset tehty pääsosin aamuisin ja iltaisin. Päivän kuumuudessa olen korkeintaan käyttänyt ne kahlaamassa. Corvette ei tullut veteen edes siankyljyksen avulla. Autoin sitä vähän pannasta ja kastelihan se vatsanahkansa sen suurempia vastustelematta. Lumi ahneimpana ui (ja jopa sukeltaa) ja Surkukin jos sillä ei ole mitään muuta keinoa päästä herkkuun käsiksi. Tänään käytiin Kanavaniemessä vähän viilentymässä.

Ei paljon juoksututtanut koiria kastautumisen jälkeenkään hellesäässä

 

 

 

 

Toukokuinen kanava

Koirien kesäloma alkoi

Maanantaina käytiin Asikkalan kirkolla agilityn epiksissä. Surku -kyllä Surku!- ylsi toiselle sijalle. Lumi jäi ilman tulosta, kun meni väärän esteen. Osallistujia ei ollut paljoa. Meidän sarjassa taisi olla 5.

Tässä ensimmäinen edustava otos. EVVK-sanovat koirat

 Koirien kesäloma alkoi kaksi viikkoa ennen omaani. Viimeiset ajot on ajettu tälle "kaudelle". Aikaisin lauantaiaamuna tehtiin pieni lenkki mönkijällä. Aika raskas vedettävä se on kolmelle koiralle, kun vauhtia ei ole alla ja on pientäkin ylämäkeä. Lisäksi omat ovat tottuneet kevyempään crossimopoon ja todellinen vääntäminen on vierasta. Kun liikkeelle päästiin, niin matka jatkui ihan mukavalla temmolla. Lumi huomasi alkumatkasta rusakon ja se vei sen huomiota. Pojat eivät sitä nähneet ja matka jatkui eteenpäin.
Sunnuntaiaamuna oli edelleen vain +3 astetta ja tehtiin kauden viimeinen ajelu crossimopolla. Matka taittui mukavasti kaikkien osalta ja jäi oikein hyvä mieli. Viikonlopun Jämin kevätkisat olen jo hylännyt. Lämpötilat ovat aivan liian korkeita meille.
Uskomatonta, että vielä eilen aamulla ajatin koirat ja tänään ne ovat loikoilleet +30 asteen lämmössä. Aamulla vielä kärsi juoksuttaa niitä pyörän kanssa hetkisen. Päivällä kukaan ei jaksanut kuin maata. Kaivoin pakastimesta jäiset luut ja keskityin itse kasvihuoneen katon kasaamiseen -ja myönnetään myös siihen pihalla makoiluun =)

Mönkijällä kohti auringonnousua

Video mönkijäajelusta

täällä

                        

Viimeinen ajelu ohi ja kesäloma alkaa

Tulevaisuus avoinna

 Antti Heikkisen kuvia Mikkelin Arctic Cross kisasta

Lumin kanssa lähdössä. Vielä potkitaan =)

Sitten poikien kanssa vapaamatkustelemassa.

Koirien voimat ovat huvenneet matkalle ja kosteaan keliin. Tasatahtia ravaten lähestyvät maalia. Voi kun olisin pystynyt potkiman tai edes kannustamaan etenkin tuossa lopussa.

Vielä muutama kuva kevään viimeisistä kisatunnelmista, jotka jättivät pohtimista. Välillä toivoisi ettei olisi yksin ja voisi jakaa asiat aina jonkun kanssa ja pähkäillä mitä seuraavaksi. Oma keho ei ole toiminut toivotulla tavalla nopeatempoisessa rasituksessa, niin kuin ei Lumikaan. Pojat sen sijaan menevät hyvinkin mallikkaasti. Niiden kohdalla on perusta kunnossa. Mutta kun kerran tilanne on se mikä on, niin niillä mennään. Pitää siis panostaa erityisesti koiriin ja jos sitten pystynkin potkimaan, niin se on ylimääräistä bonusta. En minä vielä luovuta, vaikka sekin kävi heikkona hetkenä mielessä. Olen huomannut usein ratkaisevani ongelmia antamalla periksi luovuttaen, mutta tällä kertaa päätin toisin. Kunhan Lumi selviää kesän leikkauksesta, meinaan ottaa sen kanssa aikasina aamun tunteina renkaanvetoa yksin. Matkat tuskin tulevat kummoisia olemaan, mutta haluan pitää sillä edes jonkunmoista voimaa yllä, kun se ei ole sitä kovin kerännyt. Onneksi se on ahne ja saakoon osan ruuastaan työn kautta. Jos vedätän sitä yksin renkaan kanssa, niin se käytännössä tarkoittaa, että juoksen edellä ja palkkaan aina välillä. Katsotaan sitten syksyllä miten sen juoksu sujuu. Uroshusky(t) on edelleen hakusessa. Ei ole ihan varmaa pystynkö kisoissa potkimaan avuksi vai en, joten koirilta tarvitaan voimaa.

 Vielä ajellaan aamuisin, niin kauan kuin sää sallii. Tänä aamuna tehtiin pitkästä aikaa raskaampi mönkkäritreeni. Matka oli hyvin lyhyt 2.8km. Lumi kulki taas ihan ok ja pojat kuten aina. Corvette piti pariin otteeseen käydä palauttamassa oikeaan reunaan.
Kesää kohti kuitenkin mennään ja matkat ovat jo lyhyitä noin 4km:n luokkaa. Joka toinen päivä ollaan suunnilleen vielä ajeltu. Syksyllä jatketaan taas tositoimia.

Arctic Cross 2014 Mikkeli

Mikkelin epävirallinen Arctic Cross kisa sunnuntaina ei mennyt ihan ennakko-oletusten mukaan. Joo, Lumi ei loistanut, mutta kyse ei ole siitä. Eikä siitäkään, etteivätkö pojat olisi tehneet yhdessä hienon suorituksen...

 Rata oli lyhennetty 4.2km:sta 3.2km:n. Aluksi tuo matka kuulosti naurettavan lyhyeltä. Rataselostusta kuunnellessa se alkoi jo tuntua ihan hyvältä vaihtoehdolta. Hölkätessäni radan läpi koirien kera ennen kisan alkua olin melkoisen tyytyväinen ettei se ollut pidempi. Olisin arvioinut sen 5km:n mittaiseksi ilman parempaa tietoa. Vanhaa paikoin heinittynyttä melkoisen monttuista ja oksaista pururadan pohjaa. Pehmeitä kohtia onneksi vain paikoin lisäämässä pujotteluhaastetta. Takaosa lenkista kierrettiin kahteen kertaan.

 
Olin ajatellut ajaa Corvetella DS1:n ja harmi, että viime hetkellä muutin suunnitelmaa. Rata ei ollut niin nopea etteikö Lumikin olisi pysynyt mukana ja yksin se ei oikein kulkenut (Kun lumista on kyse, ei voi olla varma olisiko kulkenut kaksinkaan=).

Päädyin kuitenkin ajamaan Lumilla yksin. Se oli alusta asti vähän eksyneen ja orvon oloinen. Lähti onneksi kuitenkin matkaan. Lenkki oli raskas ja Lumin eteneminen ei ollut toivotunlaista. Kun edellä menevä koira pysähtyi merkkaamaan puskaa yritti Lumikin päästä sivuun samaaa asiaa hoitamaan. Aika tiukasti palautin sen takaisin radalle.  Lämpötila oli juuri alle10 astetta, mutta keli oli todella kostea ja tihkuinen. Itsellä oli hieman jo ensimäisellä kierroksella vaikeuksia, kun tuntui että ilma on niin painostava, että happi loppuu. Potkin kuitenkin Lumille apuja, että päästiin eteenpäin. Viimeinen kerta kun ajan sillä yksin... Jos se ei enää syksyllä juokse nelosessa, niin ajellaan sitten huvikseen sen kanssa vaikka DS2, jonkun muun koiran kanssa. Toiselle kierrokselle se kääntyi ihan nätisti ja tsemppasi aina kun joku oli takana tai menossa edessä. Peesissä se pysyi lopun matkaa ja meni maalisuoralla vielä ohikin. Ainakin se laukkasi maaliin ja olisi jatkanut vielä reippaasti eteenkinpäin, kun ei ollut itseään niin matkalla väsyttänyt.

Lähtöpaikalla omaa vuoroa odottamassa. Huomaa kuinka uskon Corveten päättelevän etusormeni asennosta, että paras pysyä paikallaan. Kuva: Lasse Valo

Minä hymyilen!! Saan numeron myös selkääni, mikä sinetöi lähdön. Olo on "hieman" hutera

 Minulle jäi n. 15min aikaa palauttaa Lumi ja valjastaa pojat. Aika olisi riittänyt mainiosti ellei autolla olisi sydän taas alkanut hakata vähän turhan tiuhaan ja tuli hutera olo. Lepäilin hetken ja se hiukan auttoi. Olo oli kuitenkin vielä aika epävarma valjastaessani Surkua ja Corvettea. Eetu ja Noora olivat mukana ja pyysin Eetua varmuuden vuoksi kiinnittämään toisen numerolapuistani takkiinsa, jos vaikka en pääsisikään lähtemään, niin ajakoon Eetu. Ja Eetu taisi nyökytellä =)
Lähtöalue oli n. 100m päässä pururadalla. Corvette kävi vähän turhan kuumana ja paikalla pysyminen tuotti vaikeuksia. Komensin sen maahan, mutta jonkun lähtiessä se oli taas menossa. Se tietää mistä kisoissa on kyse ja se mitä se on oppinut omissa treeneissä oli jossain kaukaisemmassa aivosopukassa lähtöä odotellessa. Samalla oma olo ei ollut vielä kohdallaan, vaikkei ihan pahin mahdollinenkaan. Komensin Corveten takaisin maahan aina uudelleen ja ajattelin, että jos myöhästytään lähdöstä sen vuoksi, että käskyä ei ole toteutettu, niin voi voi, ei mahda mitään. Meitä huhuiltiin jo siirtymään lähtöviivalle. Vasta kun kummatkin makasivat maassa annoin luvan siirtyä sen parikymmentä metriä viivalle. Ehdittiin hyvissä ajoin. Apukäsiä oli tarjottu, mutta sanoin, että enköhän pärjää. No en oikein pärjännyt. Seis-käskyä voimakkaampi ärsyke oli päästä juoksemaan. Siinä vielä yrittäessäni toipua, en ollut tarpeeksi valmistautunut siihen ja kikkari kiskaistiin poikittain Corveten nykiessä.

Kuvat: Lasse Valo

Pientä hämminkiä. Corvette olisi jo lähtenyt matkaan

Valmiina

Nyt

Päästiin kuitenkin ihan oikeaoppisesti lähtöviivan taakse. Lähtökäskyä odottaessa huomasin, että potkimisesta on turha haaveilla -olo on sen mukainen. Eetun numerolappu oli kuitenkin jo kiinnitetty minun selkään, joten lähdin sitten vapaamatkustamaan. Kovaa silti mentiin vaikka köröttelin koko matkan kikkarin kyydissä potkimatta käytännössä lainkaan. Tai ei ihan köröttelystä voi puhua. Vauhti oli melkoisen kova ja reitillä sai keskittyä ajamiseen ja ajolinjojen hakuun ja pelkkään pystyssä pysymiseen. Pojat kulki loistavasti, vaikka keli oli kostea ja reitti raskas. Takalenkille uudelleen kääntyminenkin sujui hyvin. Toisella kierroksella käännöskohdassa meidän oli tarkoitus jatkaa suoraan eteenpäin kohti maalia. Edellä oli kaksi kikkaria jotka kummatkin kääntyivät sinne minne olimme juuri hetki sitten menneet. Annoin oikein tiukan ja selkeän "VASEN"-käskyn etteivät omat lähtisi muiden perään tutulle uralle, vaan jatkaisivat maaliin. Kun pojat siitä huolimatta yrittävät kaartaa muiden perään karjaisin: "VASEN!" Samassa tajusin, että VASEMMALLEHAN koirat ovat koko ajan kääntymässä! "EI KUN OIKEA" kuului seuraava selkeästi muotoiltu komentoni. Surku reagoi siihen, mutta Corvette ei hevin luovuttanut. Narusta ne piti vetää oikealle ja sieltäkin Corvette vielä kertaalleen oli kääntymässä pois. Kaiken lisäksi olimme juuri jyrkän ylämäen alla. Vauhti vähän tyssäsi ja en kyennyt potkimaan. Astelin sentään jyrkkimmän osan kikkarin vierellä. Lopun koirat menivät rauhallisemmin ollen selkeästi väsyneitä. Itse en lopussa pystynyt niitä edes kannustuksin tsemppaamaan. Hienot pojat. Tämän päiväinen osoitti, että kisa on tälle keväälle viimeinen. Sen verran lämmintä on luvattu toukokuun lopun Jämin kisoja ajatellen. Talviturkissa olevat koirat saavat seuraavan kisalähdön syksyllä -toivottavasti nelosissa.
 Kisan tulokset löytää täältä.
 Lumi oli 9. ja Surku ja Corvette 4. sarjassaan

Moni asia jäi mietityttämään. Miten käy haaveilemani nelosen ensi syksynä? Entä jos en vaan itse kykene niin nopeatempoisiin suorituksiin? Vai olenko silti mukana ihan huvin vuoksi pyrkien treenaamaan koirat siten etteivät ihan viimeisiksi jää -vaikkeivat välttämättä apuja saisikaan? Entä Lumi? Vai ajelenko vain omaksi iloksi, mikä kuulostaa vähän lattealta.
 Vähän harmittaa etten tänään juoksuttanut Lumia kakkosissa. Olisin nähnyt miten se tsemppaa. Syksyllähän se meni ihan kivasti kisoissa. Yksin Lumi ei oikein kulje, niin kuin ei Surkukaan. Corveten sen sijaan pitäisi toimia myös yksin.

Kisoissa on aina mukava tunnelma. Nyt se jäi hetkittäin vähän oman olon varjoon. Oli tarkoitus käydä tervehtimässä muutamaa facebookista nimeltä tuttua, mutta se jääköön seuraavaan kertaan. Nooraa ja Eetua oli mukava nähdä pitkästä aikaa ja kuulla heidän suunnitelmistaan. Kotimatkan kohokohta oli lounas ABC-asemalla. Oli oikesti nautinnollinen hetki.

1-2-3-... koiraa

Koirilla on jo pitkään ollut postilaatikko. Viime viikolla sinne oli ilmestynyt ensimmäistä kertaa postia.

Joskus joku kysyy onko työlästä kun on kolme koiraa.
Yhden koiran kanssa oli kaikkein työläintä. Kahden koiran kera työmäärä helpottui ja kolmas koira ei siihen juuri vaikuttanut suuntaan tai toiseen. Epäilen että neljäskin menisi vielä samalla vaivalla.
Kun Lumi oli yksin, liikuin sen kanssa joka ikinen päivä vähintään sen 20km. Joka aamu n. 13km lenkki + iltapäivä ja iltalenkit. Vaikka koirakavereita, joiden kanssa juosta, oli lähes päivittäin, niin omiakin jalkoja liikuttelin ihan kiitettävästi. Surkun tultua otin iisimmin. Jos laiskotti saivat koirat juosta keskenään. Vetoharrastus toi koirille myös ihan erilaisen mahdollisuuden liikkumiseen. Corveten tulo ei alun opettelun jälkeen ole muuttanut peruskuvioita juurikaan. Kolmen koiran kanssa onnistuu niin kävely, hölkkä kuin pyöräilykin siinä missä kahden. Jalkakäytävälläkin mahdutaan vielä toisten koirakoiden ja muiden kulkijoiden ohi. Jos on vastaantulijoita otan kaikki koirat pientareen puolelle reunaan ja yllättävän vähän tilaa ne vie ja päästään tarvittaessa kapeastakin paikasta ohi.
Kun tiedän ettei koira ole yksin, voin myös hyvällä omallatunnolla mennä omia menojani. Tarha myös helpottaa asiaa ja esim juottoja, kun ei tarvitse huolehtia siitä ettei sisälle tule vahinkoja.
Asia jota joutuu sitten miettimään koiramäärän mahdollisesti lisääntyessä vielä yhdellä on vetokaluston ja koirien kuljettaminen. Toistaiseksi kaikki mahtuu relluun ja crossipyörä kulkeutuu peräkäryssä...

 Nappulajuoksutusta metsässä

 Corvette on kyllä mukava koira. Viime treenit se on kulkenut hienosti oikeassa reunassa, joka on tärkeä taito yleisillä teillä ajettaessa.  Ensi syksynä on tavoite sillekin REKÄ-tulos vähintään yle-luokasta. Johtajakoirista ja niiden opettamisesta en mitään tiedä, mutta sinne olisi se varsinainen tavoite. Corvetessa voisi olla ainesta, kun jatketaan harjoitteluja. Perusasiahan sillä on ollut koko ajan kunnossa, eli suunta eteenpäin =)

Menin kikkarilla yksi aamu kolmen koiran kanssa vauhtitreeniä sunnuntain kisoja silmälläpitäen. Lumi pysyi alun mukana, mutta sitten se ei enää syystä tai toisesta kyennyt. Syksyllä se juoksi kyllä samoja vauhteja ja kunto sillä pitäisi kaiken järjen mukaan olla nyt parempi. ???
Kun mennään tasaisella kahden koiran vetämänä kikkarilla niin se on kyllä lähempänä vapaajuoksua kuin vetämistä, vaikken potkinutkaan avuksi. Vauhti olikin ainoa tavoite sillä kertaa ja ihan reippaasti mentiin, vaikka ei ihan huippuvauhteja (25.5km/h).

Valjakointi jatkuu vielä pienimuotoisesti

Käytiin Kurhilassa ihmettelemässä mullikoita. Surku oli kaikkein kiinnostunein. Lumia kiinnosti puolenminuutin ensi-ihmetyksen jälkeen lähinnä kieriminen aivan mullikoiden turvan edessä ilmeisen "hyväntuoksuisessa" ruohikossa. Corvette ei kovin välittänyt, kun ei kerta päässyt ihan turpaan kiinni tuttavuutta tekemään. Kuva. Irja Koppanen

Perjantaiaamuna ajoin pitkästä aikaa Aitooseen ajamaan Tomin koirien kanssa. Meniin Motocrospyörällä omien kanssa ja Tomi mönkkärillä omineen. Corvette oli kolmatta kertaa yksin keulassa. Lähdettiin Tomin valjakon jälkeen ja niin kuin ounastelinkin, Corvette nousi ja lähti perään ennen lähtökäskyä. Yllättävän helposti se kuitenkin asettui takaisin aloilleen ja päästiin matkaan. Oikeassa reunassa pysyminen ei onnistunut paikoin lainkaan. Nyt pitää vaan jaksaa aina palauttaa se sinne, kyllä se kohta alkaa sujumaan. Eihän siitä ole kuin hetki kun samaa tahkosin omien kanssa, kun en sitä heti alkuun huomannut opettaa. Kun ei käsky vielä toimi, niin täytyy nostaa oma peppu satulasta ja käydä korjaamassa. 9.5km tuli matkaa, joka on pisin lenkki pitkään aikaan.
Kivasti koko iso lauma yhdessä jaloitteli lenkin jälkeen, Corvette mukaanlukien.

Sunnuntaiaamun omissa treeneissä Corvette pysyi oikealla lähes koko tutun lenkin!! Kerran se ajautui vasemmalle, mutta siirtyi käskystä (?) oikealle.

Koirien ohitusharjoitukset sen sijaan peruuntuvat ja odottavat vuoroaan vasta tulevaisuudessa. Mennään siis asia kerrallaan ja harjoitellaan ensin oikea reuna.

Tiistaina ajettiin vähän tasaisemmalla ja saatiin keskinopeudeksi 21km/h kahden ja puolen koiran voimin. Corvette oli taas yksin keulassa ja nuoriso takana. Jänis hyppi vähän sivummalla pellolla. Kaikki huomasivat sen. Lumi ja Surku olivat kovin kiinnostuneita. Corvettekin hieman, mutta hienosti veti letkaa eteenpäin kummemmin yrittämättä pellolle, toisin kuin kaksi takana tulevaa. Koko matkan Corvette kulki oikealla ja siirtyi myös sinne käskystä. Se on tainnut oppia! Corvetesta tulee vielä hyvä kärki. Torstaina meinaan ajaa vielä yhdet vauhdikkaammat treenit ennen sunnuntain kisoja. Vauhtitreenejä ei ole ollut vielä lainkaan. Kun ei kerran motocrossipyörällä siihen kyetä, niin aion mennä kikkarilla kaikilla kolmella, vaikka se onkin vähän riskiä. Mitään parempaakaan ideaa kun ei ole mieleen tullut.