Taas mentiin -kun ei muutakaan voinut

Lumi veljensä Kaislan hellässä huomassa

Veljen vierelle valjakkoon

Sisarusten välinen tilannekartoitus

Juoksujen rippeet jatkuvat viidettä viikkoa...

Lumi ja Kaisla

 Vietettin taas lauantai aamupäivä Evolla sisaruksia ja kotilaumaa tavaten. Toista kertaa elämässä Lumi pääsi myös valjakkoon. Veljensä Kaisla valjastettiin vierelle. Pari kilometriä mentiin Lumi ja Kaisla takimmaisina. Itse juoksin pitkällä edellä ja oli Lumi kuulemma jossain vaiheessa jopa juossut liinat kireällä, kun sai hajustani kiinni. Enimmäkseen se oli kuitenkin sitä, että mentiin kun ei muutakaan voinut =) Maalissa odotti kunnon lihakimpale ja niin ihmeissään Lumi oli kaikesta ettei meinannut millään ymmärtää maahan komentoa ennen lihan antoa.
 Hieno kokemus ja kyllä se Lumikin jossain vaiheessa hoksaa mistä on kysymys.

Lumin veli Kaisla on ollut alustavasti suunnitteilla uudeksi koiruudeksi meille. Saa nähdä miten käy...

Juoksut jatkuu edelleen nyt jo viidettä viikkoa, tosin aika mitättöminä. Vaikka kyllä 14 vuotias leikattu uroskin reagoi vielä Lumin hajuihin...

Veto poissa...

Kaisla

Kummalle touhu on vieraampaa? -korvien asento kertoo kaiken

Tietäisipä epäonninen marjastaja etteivät puolukat suinkaan hukkaan menneet...

Unna pitämässä Lumille seuraa

 

Kesän rippeitä

Lumi, Jossu ja Elias

Ensimmäiset juoksut alkavat olla pikkuhiljaa pulkassa. Vielä vähän turvottaa ja hiukan on vuotoa joskus. Neljäs viikko on jo menossa, joten ihan hyvän aikaa sitä näköjään kestää. Lumi vaikuttaa toisinaan hieman vaisulta joskus jopa apaattiselta. Toki sitä normaalia energiaakin löytyy. Etenkin silloin kun lenkillä saavutaan "myyräpaikaan". Voi sitä iloa ja juoksua ja hyppelyä mikä siitä syntyy =) Ihan joka kerta en sitä kuitenkaan sinne laske, vaikka ihan vierestä kuljetaankin. Silloin mennään vain ohi, vaikka kaihoisia katseita sinne luodaankin.
Viikon verran Lumi ontui asfaltilla ja hiekkateillä vasenta etutassua. Siellä oli pieni haava ja ihmettelin kun ei se ala paranemaan. Lenkkeiltiin mahdollisimman paljon pehmeillä alustoilla ruohikolla ja sammalpohjaisessa metsässä. Eilen sitten otin oikein otsalampun ja aikani tihrusteltuani ja ronkittuani hammaslääkärin piikillä sainkin näkyviin pienen lasinpalan. Nyt tuo mokoma pikkuesine on poissa ja ontuminenkin jäänyt melkein kokonaan.

Aamuisin olemme siirtyneet taas lenkkeilemään metsään -pilkkopimeään sellaiseen. Tunnin verran kuljemme pimeässä ennenkuin alkaa valjeta. Valkoisesta väristä on huomattavasti etua pimeässä liikuttaessa. Ostoslistalla ovat kuitenkin keltaiset huomioliivit, mutta olen ollut olevinani niin kiireinen etten ole ehtinyt kaupunkiin ostoksille.
Olen ihmetellyt Lumin intoa metsässä ja miten se yrittää saada ilmavainua. Pari kertaa se lähtenyt jonkin perään, mutta olen saanut sen pysäytettyä tiukalla "P...rk..le" komennolla. Se on sana jota on mahdoton sanoa kauniisti ja olen huomannut sen olevan tiukoissa tilanteissa tehokkain pysäyttäjä. Silloin kun "ei" sanalla ei ole välitöntä vaikutusta täytyy ottaa järeämmät aseet käyttöön ja toivoa etteivät maahiset ja menninkäiset laita pahakseen kun luonnossa kirotaan.
Tänään sitten kuulin, että ilvekset ovat tulleet kirkonkylään ja peurat ovat siirtyneet niiden tieltä meidän lenkkeilymaastoille. Yhtään en ole onistunut näkemään, mutta niidenkin kohtaaminen tulee vääjäämättä eteen. Tulee lisää haastetta ja päästään taas testaamaan mikä on meidän hallinnan taso kun tulee tiukka tilanne eteen. Jos näyttää, että siinä on puutteita, niin Lumi saa taas peräänsä pitkän narun varmistamaan ettei perään pääse.


Yksi aamu pimeässä metsässä liikuessamme näkyi kirkas valonväläys, joka kohosi puiden yläpuolelle. Se toistui useampaan kertaan ehkä minuutin välein ja muutti välillä paikkaa. Mitään ääntä ei kuulunut. Mikään taskulamppu tai vastaava se ei ollut -ei edes extrahypervoimakas. Sen verran laaja ja kirkas se oli. Yritin keksiä kaikki loogiset selitykset ja lopulta päädyin ainoaan jäljelle jäävään: ufot olivat liikenteessä. Seuraavana aamuna valoja ei näkynyt, mutta mielikuvitus lensi sitäkin kirkkaammin....

 Päästiin yllättäen avustamaan koirankoulutuksessa, kun lenkillä ollessamme koulutuspari pyysi meitä avuksi ohitusharjoitukseen. Lumi näytti parasta osaamistaan ja kuuliaisuutta ja kulki hienosti käskyttä ohi. Kun viimeisellä kerralla pysähdyimme parin kohdalle juttelemaan Lumi jäi vähän kauemmaksi makoilemaan ja pysyi siinä vaikka juoksijoitakin meni ohi ja kaikki ilman mitään erillistä käskyä. Hienoa Lumi! Tällaista lisää!

 

Vähän vielä juoksut turvottaa

Koiravieraita ja koirakuumetta

Unna, Lumi ja Viltsu

 Unna tuli päiväksi hoitoon. Siinäpä vasta lystiä riitti. Pikkumiehetkin piipahtiuvat vierailulle ja Viljami oli aivan haltioissaan koirien leikistä. Halusi kovasti osalliseksi, mutta Viltsun huomaavaisesti tarjoama keppi ei oikein saanut ansaittua huomiota. Kyllä kahden koiran kanssa on etunsa. Ainakin vielä kun on uutuuden viehätystä. Välillä hetki lepoa ja sitten taas leikitään tai yhdessä tutkitaan pihaa tai kalutaan luuta. Kun illalla palautimme Unnan makasi kahvipöydän vieressä lattialla kaksi lopen uupunutta tyytyväistä koiraa. Itse sain päivän aikana valtavasti aikaiseksi rakennuksilla, kun aamulenkin ja Unnan palautuslenkin lisäksi sain koko päivän vapaata muusta ulkoilutuksesta. Mukavaa välillä näinkin.

Vähän on neiti vielä turvoksissa...

Sinnikäs pikkumies yrittää parhaansa tarjotakseen keppiä

Nyt sitten vakavasti harkitsen toisen koiran ottamista. Siitä sitten enemmän jos edetään siihen asti, että poika pääsee koevisiitille.
Juoksut ovat loppusuoralla. Turvotus on hieman laskenut. Tänään huomasin, että Lumilta tuli muutama tippa kirkasta vuotoa. Eilen kylässä piipahtanut leikattu uros yritti parhaansa mukaan astua Lumia eikä Lumilla näyttänyt olevan asiaan mitään vastaansanomista. Tosin yritti Lumikin varmuuden vuoksi samaa urokselle...

Takapihan luumuja syömässä. Lumillekin ne maistuvat kivineen päivineen.

 

Elias ja Lumi

Lumi sai erään työmiehen toimesta lempinimen Lumppari.

 

Vähän kuutamolla

  Lumilla on juoksut kestäneet nyt 13 päivää. Viimeiset neljä päivää se on ollut enemmän tai vähemmän kuutamolla. Vielä se tiputtelee silloin tällöin muutaman veripisaran (kuten silloin kun se automatkalla istui sylissäni, kun oli himppasen ahdasta...), mutta pääsääntöisesti vuoto on lakannut. Hajut kiinnostaa kovin ja toiset koirat. Pyörällä saattaa silti päästä melko nätisti muiden ohi jos ei sitten taaksepäin vilkuiluja lasketa. Muutaman kerran on törmännyt puuhun, kun on jäänyt katselemaan takana tulevaa koiraa ja samalla jolkutellut hiljakseen eteenpäin =) Yöllä Lumi on tavallista levottomampi ja liikuskelee enemmän, joskus jopa hiljaa vinkuu. Lenkillä saattaa yhtäkkiä hidastaa ja pysähtyä vain katselemaan. Tai saattaa haistella jotain ja sitten jäädäkin vain paikoilleen.
 Aamulla tehdään metsälenkin sijaan pitkä pyörälenkki. Kaipaan jo kovin sitä, että päästään taas tavalliseen tapaan metsään. Kylillä pyörällä pyöriminen on aika tylsää ja yksitoikkoista.
Veljeni Jossun ja Eliaksen kanssa tehtiin yksi päivä pikkuretki Paolanvuorelle. Tässä Jossun kuvasatoa:

 

 

Eilen sain ilmalämpöpumpun ja voi sitä suloista lämpöä! Lämpötila nousi pikkuhiljaa 10 asteesta 17 kosteus alkaa myös pikkuhiljaa poistua. Vaikkei tuo mikään seinän kaunistus olekaan, niin asiansa se ajaa loistavasti.

Aika kaaos -pihaa myöten.

 Yhdeksäs päivä juoksuista menossa ja alkaa neiti olla pikkuhiljaa vähän hajamielinen. Tästä kituviikko edessä hihnassa. Vuoto on pikkuhiljaa loppumassa. Olenkin toivottanut kaikki nartut ja leikatut urokset meidän pihaan seuraavan viikon aikana Lumia juoksuttamaan. Tänään tulikin oikein lauma koiria ja emäntiä sipsien, limpparin ja karkkien kanssa. Tapetointi sai siirtyä, raivattiin ulkopöydältä tilaa ja istuttiin filmivanerien päälle herkuttelemaan. Lauantai ja karkkipäivä! Tosin viimeaikoina on ollut: sunnuntai ja karkkipäivä, maanantai ja karkkipäivä, tiistai ja karkkipäivä....

Hajamielisyys alkaa tosiaan näkyä siinä, että Lumi tuntuu toisinaan olevan ihan omissa maailmoissaan. Odotettiin koivun alla sateen laantumista  ja kun lähdin jatkamaan matkaa Lumi jatkoi edelleen istumista ja katsomista kaukaisuuteen. Ei sellaista tarkkaavaista katsetta, joka syntyy kun joku liikkuu jossain, vaan sellaista jossa osa ympäristöstä häviää. Kutsuin sitä -ei mitään reaaktiota, kutsuin toisen kerran -ei reaktiota. Vasta murahdus sai Lumin palaamaan takaisin tähän maailmaan.
Välillä lenkillä ei oikein tiedä mitä tehdä. Saattaa olla  hakemassa pissapaikkaa ja sitten vain istahtaa kesken kaiken kuin olisi unohtanut mitä oli tekemässä. Olisi kiva päästä kurkkaamaan Lumin pään sisään mitä siellä liikkuu tai enemmänkin vaikuttaa siltä ettei siellä aina liiku yhtikäs mitään.
Uroskoirien kohdalla on joko kiinnostunut tai sitten saattaa ohimentäessä kävellä ihan minussa kiinni ilman käskyä seurata ja sitten jäljestäpäin kuikuilla perään. 

  Tähän asti Lumi on ollut hyvin kuulolla juoksuista huolimatta. Jopa toisten koirien kanssa leikkiessä on alkanut kääntyä takaisinpäin kun olen kieltänyt enää etenemästä kauemmas tai kutsunut lähemmäs.

 

Meidän Lumi ei koskaan kerjää. Tässä kuvassa on jokin häikkä...

 

 

 Ehdin sitten hyvin tapetoidakin. Se olikin mukavaa puuhaa. Valmista jälkeä syntyi ripeästi ja ensikertalaiseltakin onnistui helposti. Rautakaupan palvelua aina moititaan, mutta tänään ei voinut valittaa. Olin pyörällä tekemässä kaikenlaisia ostoksia. Iso pelti olisi ollut hankala kuljettaa. Sanoin, että minun täytyy pyytää auto ja tulla hakemaan pelti myöhemmin. Myyjä tarjoutui heittämään sen meille kotiin töistä lähtiessään ja niin myös tapahtui!!!

Uutta kuistia sisältä. Mattomies tulee ensiviikolla ja sitten pääsen wc:n ja suihkutilan seinien kimppuun. Matto saa toistaiseksi toimittaa oven virkaa. Haluaisin vanhan mallisen parioven, mutta tänään sen hinnaksi selvisi reilusti päälle 3000e! Nyt täytyy pikaisesti pohtia muita vaihtoehtoja...

Väärä hälytys -onneksi!

Pikkuportti. Alle täytyy vielä väkertää irrotettava lauta esteeksi.

Portit on vihdoin asennettu tontin ympärille. Neljä kuukautta siihen sitten lopulta meni, että piha saatiin suljettua. Ilman Lumin juoksuja se olisi saattanut venyä toiset neljä lisää. Tai ei piha nyt vielä ihan täysin suljettu ole, aitaverkko on vielä kiinnittämättä juuri maalattuihin portintolppiin. Ihan leppoisa kaveri Lumi tuntuu olevan juoksujenkin aikaan. Ei ole mennyt korvattomaksi eikä viettien viemäksi ainakaan vielä. Tosin vuotoa on ollut vasta 4 päivää ja varsinainen kiima vielä odottaa.

 

 Kolme koirakaveria tuli tänään tervehtimään Lumia. Lumi kävi vain hetken moikkaamassa ja jätti sitten kohteliaana emäntänä vieraat keskenään ja lähti kuopan kaivuuseen. Mikähän myyrä lie koloaan kaivanut tukkipinon alle. Siellä Lumi kuitenkin vietti koko illan työskennellen ankarasti. Lopen uupuneena ja läähättäen kävi vain joskus etsimässä vettä itselleen ja palasi työhön. Ei tarvinnut erikseen tehdä illalla kuin pikkupissatus.

 

 

 

 

 

 Tullessamme päivälenkiltä sattui naapurin mies tulemaan vastaan tienristeyksessä. Lumi kellahti maahan rapsutettavaksi ja minä puhuin puhelimeen. Kun rapsutus loppui Lumi jäi raukeana kyljelleen pötköttelemään. Siitä sitten lähdimme kotiin. Hetken päästä soi puhelin ja ystäväni soitti, että joku heidän tuttu oli nähnyt kuinka valkoinen koira oli jäänyt auton alle ihan meidän kohdalla. Piti oikein käydä tarkistamassa, että Lumi varmasti makasi viereisessä huoneessa -ja siellähän se. Siinä sitten päivittelin tapahtunutta ja ihmettelin kukahan se voisi olla. Kun ystäväni kertoi, että se oli tapahtunut juuri, ihan hetki sitten alkoi minulla raksuttaa ja samalla hymyilyttää. Kyllä se varmaan ohi ajaneesta autosta saattoi näyttää tilanteelta, jossa kuollut koira makaa maassa ja yksi soittaa juuri apua. Kyllä huskyt osaa rentoutua perusteellisesti heti kun ei mitään ihmeellistä tapahdu.