Juoksuaika

Päästäinen?...

...ei vaan Unna

Nämä puut pitäisi saada pätkittyä. Löytyisiköhän ketään innokasta moottorisahan omistajaa? Oma on niin tylsä, ettei sillä saa aikaan kuin kovan ääneen. Teroittaminen ei auta. Se terä on työnsä tehnyt.

 Juoksut tekee tuloaan ja muutama tippa vertakin on jo tipahdellut -kaksi päivää aiemmin kun tilasin ne, joten aika lähelle meni.
Huomenna pääsemme kaikesta huolimatta Evolle sisaruksia ja kotilaumaa tapaamaan. Tosin tämänpäiväisen metsälenkin perusteella Lumi ei ollenkaan ansaitse tapaamista (koirien maailmassa ei kai tunneta tämäntapaista kiristystä...). Kaksi kertaa se ampaisi metsään. Toisen kerran kanalintujen perään! Lintujen -- sen ajan soisi jo olevan ohi. Sitten Lumi lähti toisen koiran perässä jonkin jäljelle, vaikka oli lähelläni ja kielsin sitä menemästä. Jonkun aikaa se pysyikin lähellä, vaikka toinen oli mennyt, mutta lähti sitten kuitenkin.... Sen jälkeen Lumi oli loppumatkan sellaisessa komennossa ettei sen mielessä käynyt mihinkään suuntaan poukkoilu. Eipä ne pitkään ollut metsän kätköissä, mutta vajaa minuuttikin on liikaa ja siinä ehtii jo kauas, etenkin kun kielto on käynyt ja silti mennään.

Portti saadaan todennäköisesti paikalleen ensi viikolla Lumin juoksujen vauhdittamana. Veikkaan, että ensi viikon alun se pysyy ainakin vielä entiseen malliin pihalla, mutta sitten voi vaistot viedä... Tänään se ei ainakaan tehnyt elettäkään lähteäkseen tien toisella puolen metsässä touhuavan uroksen perään, vaikka katselikin uteliaana.

Vähän hirvittää miten selvitään kaksi viikkoa, kun Lumi on tottunut juoksemaan vapaana ja saamaan suuren osan (isosta) liikkumistarpeestaan tyydytettyä. Varhaiset aamulenkit metsässä mennään ainakin vielä tositaiseksi vapaana, kun silloin ei ole muita liikkujia. Tosin jos tämänpäiväinen toistuu, niin Lumi saa pitkän narun peräänsä estämään luvatta metsään syöksymiset. Olen aika ehdoton, mutta niitä ei saisi olla lainkaan.

Nyt illalla näimme piiiiiiiitkästä aikaa kaksi jänistä. Lähdin oikein tarkoituksella liikkeelle illan jo hämärtäessä ja jänisten kömpiessä koloistaan. Vähään aikaan en ole Lumilla käyttänytkään pitkää ohutta narua perässä. Nyt halusin ehdottomasti varmistaa ettei se saa enää minkäänlaista tilaisuutta toimia oman päänsä mukaan. Ensimmäisen kohdalla kun varmuuden vuoksi kielsin Lumia sen huomatessa loikkivan rusakon, se tuli ihan jalkani viereen kävelemään, vaikka tarkkailikin jäniksen menoa. Toisenkaan kohdalla se ei pyrkinyt perään, vaikka meinasikin kiihtyä, kun pääsi jäljen kohdalle jäniksen jo mentyä. Tämä toi vähän tasoitusta iltapäivän hölmöilyille.

olet varmaan jo huomannut, että minulla ei ole mitään tietoa onko kyseiset pitkäkorvat rusakkoja, jäniksiä vai kenties pupuja=)

Kavereiden kesken oma kotikutoinen tokokoulukin siirtynee nyt pari viikkoa eteenpäin. Sitten aloitetaankin kokoontuminen aina keskiviikko iltapäivisin. Niin minun pennusta alkaa tulla vähitellen narttu...

Koirakoulu on nyt loppu. Viisi kertaa meni nopeasti. Paljon opittiin ja ennen kaikkea saatiin uutta intoa ja vinkkejä jatkaa eteenpäin. Huomaan, että ominpäin ollaan harjoiteltu vähän liian isoja kokonaisuuksia. Nyt pilkottiin liikkeet osiin ja esim. paikkamakuussa istumaannousu lopuksi toteutetaan vain silloin tällöin, ettei koira rupea ennakoimaan. Useimmiten vapautetaan suoraan sivulta. Seuramisen täyskäännöstä harjoiteltiin kuin lavatanssikurssilla ikään: neljäsosakäännös kerrallaan. Periaatteessa kaikista alokasluokan liikkeistä ehdittiin mennä perusteet läpi. Uutta koirakoulua ei ole toistaiseksi tiedossa. Niinpä päätin kutsua sellaisen kokoon itse. Tuttavapiiristä löytyy paljon kokemusta ja innokkuutta, jopa EVL:n asti (onnea Laura!). Saa nähdä saadaanko oma vapaamuotoinen tokotunti järjestettyä kerran viikossa. Ensi keskiviikkona olisi tarkoitus tavata. Huomasin kuinka mukava fiilis jäi aina tunnin jälkeen ja jos oli ollut muuten raskaampi päivä, niin sieltä sai aina uutta virtaa. Sama siis jatkukoon.

Telve Lumi-oia, kuului pikkumiehen iloinen ääni kun tulimme autoa palauttamaan

  Pieni turhamaisuus piristää aina. Hain Maikin lemmikkieläinkellarista Lumille luita ja raakaruokaa. Kuinka ollakaan palasin myös uuden pinkkikuvioisen pannan kanssa. Vanha -samanlainen sininen- on vielä täysin käyttökuntoinen, mutta kun se on niin poikamainen... Kyllä on yt tyttö hienona neitinä valmiina vastaanottamaan ensimmäisiä juoksuja. Olen tilannut juoksut alkamaan ensi sunnuntaista ja siitä kaksi viikkoa eteenpäin. Silloin päästään tulevana viikonloppuna huskytapaamiseen ja sitten syyskuussa aloittamaan agilitykurssi.

 Tänään sähkäri oli hommissa samaan aikaan minun kanssa ja sanoi, että "on sinulla ihme koira. Vieras ihminen tulee sisään, ovi on auki ja koira makaa paikallaan, eikä edes yritä ulos" Kysyin oliko Lumi käynyt tervehtimässä. Oli kuulemma tullut hetkeksi viereen katselemaan ja palannut sitten omalle paikalleen. Mitään käskyä Lumila ei ole pysyä omalla paikallaan, vaan poissaollessani se saa vapaasti liikkua koko asunnossa.

Tärkeät sulkapallomailat pitää tietenkin esitellä myös koiralle

Lumi veneessä aamusumussa

Lumi pääsi taas perjantaina moottoriveneen kyytiin. Huristeltiin 40 minuuttia saareen. Lumi tuli veneeseen itse, mutta ei osannut vielä mennessä täysin rentoutua. Takaisin tullessa kävi jo mukavasti makuulle. Perillä saaressa olikin sitten kivaa juoksennella kaverin kanssa. Ensin kävin kuitenkin tarkistamassa etteivät saareen pesiytyneet minkit ole näkösällä. Ne ovat tottuneet ihmiseen ja kuulemma melko huolettomina leikkivät, vaikka vieressä puuhailtaisiin. Olin varustautunut tekemään Lumille selväksi ettei minkkeihin ole koskemista. Torpan haltija taas oli sitä mieltä, että Lumille makkarapötkö palkaksi jos minkin tuo.  Niistä kun olisi hankkiuduttava eroon. Selvittiin tästä ristiriidasta sillä, että minkit pysyivät poissa näkösältä, vaikka niiden hajuja oli rannassa.

Illalla kävimme laskemassa verkot ihan lähelle rantaa muutaman kymmenen metrin päähän. Lumi jäi rannalle toisen koiran kanssa. Yhtäkkiä kuului kuitenkin molskahdus ja Lumi oli hypännyt laiturilta veteen ja ui kaislikon halki veneen viereen. Ei auttanut kuin soutaa rantaan Lumin uidessa vierellä ja ottaa koira sieltä mukaan verkoille. Olin otettu siitä, että Lumi huolestui kun etäännyin rannasta ja  lähti seuraamaan, ettei jää laumasta jälkeen, vaikka rannassa oli kaveri ja kaikkea muuta mielenkiintoista tutkittavaa.
Myöhemmin kävimme vielä kokemassa verkot. Lumista tuli oikea kalamiehen kaveri. Se istui veneen keulassa ja katseli nenä melkein kiinni verkossa, kun verkkoa nostettiin ja särkiä ja ahvenia irrotettiin.

Juomatauko

Lumi pysyy monissa tilanteissa hyvin hallinnassa. Vielä on kuitenkin tilanteita joita yritetään petrata. Toisten koirien kanssa leikkiessä Lumi intoutuu toisinaan juoksemaan kovin kauas eteen. Silloin normikutsut kaikuvat kuuroille korville. Minulla on käytössä "ÄP", joka tarkoittaa, että välimatka ei saa enää kasvaa. Se toimiikin hyvin, kun olemme kahden matkassa. Kun leikki on vauhdissaan ja koira kirmaamassa kauas se pitää usein sanoa sotilaallisen tiukasti ja lujaa. Nyt ihan viimeaikoina, Lumi onkin tullut vauhdilla ihan luokse asti kun on ensin saanut korvansa takaisin. Jos se on jatkanut matkaansa useista kielloista huolimatta pyydän sen luo -en kehu enkä moiti- mutta silloin sen pitää pysyä tiukasti kahden metrin säteellä minusta kunnes sanon sille "vapaa". Rikkeen laadusta ja kestosta johtuen jäähyn pituus vaihtelee. Kiinni en sitä ota vaan yritän harjoittaa niin, että Lumin pitää pysyä yhtälailla hallinnassa ilman hihnaa kuin hihnan kanssa. Samaa käytän silloin jos se on ampaissut jonkin perään metsään vaikka olen sitä kieltänyt. Jäniksiä olemme nähneet viimeaikoina hyvin vähän. Vähän aikaa sitten se lähti yhden pupun perään äännellen "jahtihaukkuvikinää", tuli heti takaisin kun jänis hävisi näkyvistä. Olin hyvin pettynyt. Olin jo vähän elätellyt toivetta ettei se enää lähtisi... Ja sitten on niitä monia kertoja, että se ei ole tehnyt elettäkään lähteäkseen, vaikka se on nähnyt jäniksen, kuten tänä aamuna kun pupu loikki kentän reunassa.  Kiellän sitä myös kiihtymästä jos se saa tuoreen jäniksen hajun nenäänsä. Sitä ei voin olla huomaamatta, kun se alkaa pyöriä kuono maassa pienellä alueella. Joskus olen itse nähnyt jäniksen jota Lumi ei ole huomannut ja kun päästään jäljen kohdalle kiellän sitä kiihtymästä. Se näyttääkin toimivan ihan hyvin.
Usein Lumi tottelee ihan pienestäkin kiellosta, toisinaan taas saa olla todella tiukka ja ehdoton. Ensimmäinen käsky on aina ystävällinen, jos toistoa tarvitaan se on jo murahdus tai hyvin tiukka käskyn toisto ja kolmas kerta sisältää jo uhkaavan tuijotuksen ja lähestymisen. Viimeistään silloin sillä tulee kiire luo.
On päiviä ja lenkkejä jolloin tuntuu, että sille saa olla jatkuvasti kova ja kieltämässä tiukasti ja sitten niitä kun kaikki sujuu hyvin leppoisasti.

Lumi on oppinut luopumaan hienosti houkuttelevistakinn saalista jos kiellän sitä. Yksi aamu oikein hämmästyin kun se päästi hiiren raadon heti suustaan kun sanoin rauhallisesti "irti" vaikka Lumi oli melko kaukana minusta. Pihassa sitä voi pitää melko huolettomasti, vaikka muutamien metrien aukkoja tulevien porttien kohdalla vielä onkin. Jos koiria menee ohi se katselee niitä omalta pihalta, muttei lähde perään. Olen tietenkin itse myös jossain lähettyvillä. Kerran seurasin sivusta kauempaa kun koira käveli ohi. Lumi istui ja katseli tarkasti, muttei tehnyt elettäkään yrittääkseen pihalta pois. Naapuri on sanonut samaa, että kun he koirineen ovat kävelleet ohi niin Lumi on vain katsellut heidän kulkuaan.

Lumin lempparipaikka ensihetkistä lähtien

Kesän jälkeen kanava on hiljentynyt. Kovin on autiota... koulut ovat alkaneet ja ihmiset hiipineet koloihinsa ahertamaan

Näin hienoon asentoon Lumi on oppinut jäämään maahan menossa.

Katse kyllä usein harhailee, mutta se kuulemma sallitaan ihan virallisissakin kisoissa

Kanavalla kävellessämme kalastaja antoi Lumille särjen, josta riittikin hupia pitkäksi aikaa. Kovin nälkiintynyt ei Lumi ulkomuodosta huolimatta liene, kun ruualla vain leikittiin.

Koulut ovat alkaneet ja arki hakee uudelleen paikkaansa. Lumin kanssa yksinolot sujuu hienosti normaaleina koulupäivinä. Ainoastaan maanantait vähän mietityttää, kun päivät venyy kokousten myötä pitkiksi. Siihenkin minulla on suunnitelma, johon tarvitsen vielä rehtorin siunauksen...

Lumi ja Unna

 

Pellavaeristeet viimeistä kerrosta vaille valmiina lattiassa

Aamulla pitkä lenkki entiseen malliin. Siksi on vakiintunut 12km lenkkipolku metsässä. On pururataa, hiekkatietä ja pientä metsäpolkua. Joskus poikkeamme ihan umpimetsään, joka on Lumin ehdoton suosikki. Usein meille on jäänyt vielä aikaa tehdä pieni kyläkierros kaupanpäälle. Niinä aamuina kun menen suihkuun liikuntahallille tehdään lenkki hölkäten, muuten kävellen. Lumi saa juosta vapaana. Siihen aikaan ei ole vielä ihmisiä liikkeellä lenkkipoluilla ja toki hihna on matkassa, jos joku sattuisi olemaan myös niin aikainen lintu. Lumi jääkin töihin lähtiessäni ihan tyytyväisenä nukkumaan säkkituoliinsa. Siinä se taitaa maata koko työpäivän ajan. Samalla paikalla se ainakin on minun palatessa töistä. Tullessani kotiin se katselee rauhassa touhujani ja saattaa hyvinkin vielä jatkaa uniaan. Muutaman ensimmäisen lyhyen päivän viiden tunnin poissaolon jälkeen otin vielä rauhassa torkut Luminkin jatkaessa uniaan.

Sähkömiehiä ja putkimiehiä saattaa päivän aikana olla touhuamassa sisällä ja uudella kuistilla minun ollessa töissä. Heräsin oikein miettimään kuinka en ole edes ajatellut, että Lumin läsnäolo voisi olla ongelma. Se kun kaikella todennäköisyydellä on vain raottanut silmiään ja katsellut säkkituolistaan miesten touhuja ja jatkanut uniaan. En usko, että se on mennyt edes tervehtimään (kiitos pentuaikaisen ihmisten huomiomattomuuden), saatika pyrkinyt ulos avonaisesta ovesta. Toki kun työmiehet poistuvat kokonaan paikalta niin he laittavat oven kiinni.

Kanavan toisella puolen jolkottelee mielenkiintoinen vieras musta koira

Aarre...

... vannha hirvenkallo hampaineen

...ja sitten kuuluu jotain, joka voittaa kallonkin...

...päästäinen! Luulisi neidin olevan jo kyllästynyt niihin

Tokoilut sujuu hienosti ja opin siellä paljon uusia asioita mihin kiinnittää huomiota ja mitä en ole edes ajatellut aiemmin. Pieniä asioita hiotaan, jotta ne lähtisivät menemään oikein, kuten paikkamakuun asentoa ja suoraa perusasentoa sivulla. Kaikkein suurin haaste on vielä katseen pysyminen minussa. Paikallaan maatessa Lumi kyllä jää siististi oikeaan asentoon, mutta kun huomaa, että tässä nyt kökötetään vähän pidempään, niin vaihtaa mukavasti kylkiasentoon =) -viisas koira!
Muutama kuva Lumin tokoiluista äidin luona. Kuvia varten tehdyt liikkeet eivät jaksaneet Lumia enää kovin motivoida tunnin treenien jälkeen.