sitä sun tätä

Eliaksen puuhat on kiinnostavia.

Tarkkailevan silmäparin alla täydellinen keskittyminen helmien lajitteluun

Koirat asuvat siis tarhassa. Monena päivänä otan ne kuitenkin myös sisällä käymään. Surku makoilee pääosin viileämmässä eteisessä, Lumi taas nautiskelee mielellään myös leivinuunin lämmössä. Lattialta puhdistuvat samalla kätevästi sinne joutuneet muruset. Etenkin Eliaksen vierailun jälkeen pöydänalus nuuskittiin tarkasti. Mielellään koirat sisälle tulevat ja mielellään lähtevät myös takaisin ulos. Lumi usein valmiiksi menee kuistille istumaan ja odottamaan josko sisäänkutsu tänään kävisi.

Ollaan pieniä ja harmittomia

Torstaina olivat vuorossa taas yhteistreenit Kärkölässä Annen luona. Paikalla oli 3 valjakkoa omani lisäksi: Annen, Erkin ja Annin. Harjoitusten pääpaino oli ohituksissa. Ennen kuin valjastin omani, käveltiin hihnassa valjakoiden ohi ja huomautettiin tarvittaessa purkilla ärisijöitä. Aika hyvin toimi ja saatiin hihnan kanssa onnistuneita ohituksia ilman häiriöitä.
Ajoin omillani kikkarilla. Tiet olivat paikoin liukkaat ja paljon mentiin pellolla. Oikein hyvä harjoituskerta. Melko paljon ohituksia, joissa varmistettiin tarvittaessa pysähtymällä ettei häiriöitä tule. Matkaa kertyi Erkin gepsiin 9.5km. Oma matka taisi jäädä tuon alle, kun pellolla ajettiin myös omia reittejä.
Yhden kerran olin oikein extra-tyytyväinen omiini, kun kääntyivät pellolla yhdellä käskyllä eri suuntaan kuin edellä mennyt valjakko.
Olen pyrkinyt olemaan tarkka myös siitä että pysähdyksistä liikkeelle lähdetään vasta kun käsky käy - ei silloin kun edellä oleva valjakko lähtee.
Nämä yhteisajot on kyllä tosi hyödyllisiä. Koirilla on hyvä tsemppi päällä ja tottuvat toimimaan toisten valjakoiden läheisyydessä.

Tauko auton luona oli myöskin oikein hyvä harjoitus. Matkaa oli jo jonkun verran takana, mutta lähdettiinkin siitä vielä uudelleen liikkeelle. Veikkaan että yksin ilman muita valjakoita olisi lähtö ollut melkoisen tahmeaa. Nyt tarvittiin vain pieni ynähdys "mennään" ja matka jatkui

Ja lopuksi istuttiin hämärtyvässä iltapäivässä nuotiotulille heinäpaalien päälle.

Nuotiotulilta matka jatkui agilitytreeneihin Tuulokseen. Tuntui ihan pikku viikonlopulta tuo päivä. Ihana tauko arkiviikon keskellä.

Koetin ohjata myös Rentukkaa. Ensimmäinen kierros meni suuremmitta kommeluksitta. Toisen Rentukka voitti 10-0

Näyttökatkos

Uusi reitti odottaa

 Keskiviikkona hajosi puhelin. Torstaina pimeni otsalamppu. Perjantaina tietokoneen näyttö pysyi mustana. Viikonloppuna en siis viettänyt aikaa minkäänlaisen ruudun ääressä (televisiota en omista). Aluksi meinasi iskeä epätoivo. Perjantaina kun olin töiden jälkeen käynyt ajattamassa koirat ja tulin kotiin -mitä nyt??? Mitä kotona tehdään? Hätäpäissäni kokeilin jopa  mainosten lukemista. Pikkuhiljaa toivuin pahimmasta lamaannuksesta ja huomasin peseväni jääkaappia, sitten viikkaamani vaatteeni SIISTEIHIN pinoihin... Pihalta tuli vietyä kaatopaikalle kesästä asti lojuneet rojut, koiratarha sai tukipuita, alapohjan aukot tilkitty... olen jopa valmistanut kotijuustoa ja hunajapipareita kuunnellen samalla häämarsseja CD:ltä joka oli kesästä asti lojunut soittimessa. Ja parasta kaikessa: olen käynyt yllätysvierailuilla tapaamassa ihmisiä ihan silmätysten!

Koirien kanssa on tullut tietysti myös touhuttua. 

Kikkari valmiina lähtöön. Koirat valjaisiin ja uusia reittejä tutkimaan

 Käytiin viikolla kahteen otteeseen kikkarilenkillä uudella reitillä. Nyt on pelkällä omalla porukallakin kulkenut ihan kohtuullisesti, vaikkei mistään hullun lailla kirmaamimesta voikaan puhua. Perjantaina Lumi jopa HYPÄHTELI ilosta kun kutsuin sen valjastettavaksi!! Agissa se innoissaan tekee samaa.
Matkat olivat siinä 5.5-6.5km:n välillä. Maasto oli sopivasti mäkistä parempi ja huonompi kuntoista hiekkatietä. Polkujakin olisi, mutta kikkarin maavara ei anna myöten. Sen voisi säätää vähän korkeammalle, mutten yksin ilkeä. Viimeksi jarrut hankasivat kumit rikki, kun en ollut saanut niitä tarkasti kohdilleen.

 Vetolenkin jälkeen käytiin vielä hieman jalkaisin tutkimasssa maastoa. Kirmailtiin yhdessä kaikki kolme pitkin rantaa ja pieniä polkuja. Kaikilla oli kivaa ja hyvillä mielin palasin kotiin -ihmettelemään miten siellä aikaa kulutetaan.

Ihana haiseva hauenruho

Surku susihukkanen

Sunnuntaina käytiin Länsi-huskyjen ensimmäisissä yhteisissä ajoissa Kärkölässä Anne vieraina. Tomi ja Sirpa olivat myös paikalla. Muita ei ollut tällä kertaa. Menin omilla kikkarin kanssa. Ensimmäistä kertaa ajelin myös pellolla. Ihan hyvin siellä kikkarillakin pääsi ja koiratkin saivat vähän enemmän työskennellä.
Ohituksia harjoiteltiin ja ihan kaikki eivät menneet vieraan valjakon kanssa nappiin. Torstaina otetaan uusiksi. Tarkoitus on saada ohitukset kuin ohitukset hoitumaan kunnialla, kun ollaan sopivasti valmistauduttu ja ennakoidaan tilanteet.
Omien kanssa harjoittelin myös muutamissa kohden kääntymistä eri suuntaan edellä menevän valjakon kanssa. Ei ihan jouhevasti, mutta kääntyivät sitten kumminkin. Loistavaa harjoittelua joka kerta kun päästään muiden kanssa yhteistreeneihin. Paljon on opittavaa.
Annelle perheineen isot kiitokset. Ajelu päättyi mukavasti nuotiohetkeen metsän reunassa heinien päällä istuskellen.

Annoin kotijuustosta ylijääneen heran koirille aamuna juottona ja vielä juuri ennen lähtöä vähän lisää. Seuraus: ripuli kummallakin juostessa ja jatkuen vielä illan mittaan. Yleensä vatsat kestävät lähes mitä vain. Viikolla annoin mm. äidinmaidon vieroitusvastiketta juoton mukana -ensimmäistä kertaa sitäkin -eikä mitään reaktiota (älkää kysykö miten minulle on sellaista päätynyt=). Tällä kertaa litran verran heraa äkkiseltään oli kuitenkin liikaa.

 

Takaisin tullessa poikettiin hakeman koirille kunnon luita. Miten iloiseksi sitä voikaan tulla, kun saa kerrankin antaa koirille "oikeaa ruokaa". Noin isoja ja lihaisia luita en ole koskaan mistään saanut. Muutamaksi viikoksi riittää pureskeltavaa. Lumi yritti saaliinsa kanssa koppiin ja en saanut naurultani tarhan ovea kiinni luun kopsahdellessa kopin aukkoon uudelleen ja uudelleen blondi-valkoisen yrittäessä saada kammettua sitä poikittain sisään.

Tänään tietokone sitten käynnistyikin. Olen ilmeisesti oppinut läksyni tällä erää.

Jyllin käyttökoetreenit

 Viikonlopun käyttökoetreeni Jyllin  Rantapoirillä oli mielenkiintoinen kokemus. Tilaisuus oli käyttökoetuomareiden jatkokoulutusta, jonka yhteydessä kuvattiin videomateriaalia. Paikalle sai tulla treenaamaan omia valjakoita. Järjestäjä oli SHS ja kouluttajana ylituomari Tomi Niemi.
Koiria tarvittiin myös osallistumaan tähän REKÄ- harjoitukseen. Lumi ja Surku pääsivät toistamiseen arvioitaviksi YLE-luokaan. Samassa valjakossa oli johtajakoira arvosteltavana, joten omat junnut laitettiin heti johtajan taakse. Se olikin haastava paikka juosta. Heti takana oli korkean statuksen omaavia koiria. Tämä aiheutti haasteensa mm. täyskäännöksessä, jossa Lumi ja Surku haraavat täysillä vastaan, niiden yrittäessä parhaan kykynsä mukaan antaa "isompien" mennä ensin. Seuraavat täyskäännökset sujuivat vähän jouhevammin. Koirat siis juoksivat Tomin valjakossa. Tomi ajoi ja Ari Tolonen toimi tuomarina. Itse näin koirien suorituksen myöhemmin videolta, joita katselimme iltasella tuvassa.

Häiriökoira oli loistava ja melkoinen haaste valjakoille. Bordercollie haki frisbeensä tarvittaessa vaikka valjakon läpi, eikä arastellut lainkaan juosta suoraan valjakon edestä saaliinsa perässä. Nähtiin kaikenlaisia tilanteita, jotka ovat tuomareita varten tallennettuna videolle. Lumi ei ollut kovin kiinnostunut häiriöstä. Se oli kyllä katsonut, mutta jättänyt sen sitten omaan arvoonsa. Surku sen sijaan olisi tuomarin mukaan kovasti ollut menossa mukaan.

Työskentelystä kumpikin koira sai 8/10. Lumi oli löysäillyt alkumatkasta ja Surku taas lopusta. Surkun löysäilyn epäilen johtuvan enemmän väsymyksestä. Tomin valjakko kun on huippukunnossa (ei välttämättä Tomin oma mielipide=) ja painaa sellaista vauhtia, että taajamahuskyt ovat väliin helisemässä.

häiriökoira työssään

Video, joka keikkuu kivasti. Ymppy on toisessa kädessä hihnassa ja toisella kädellä koetan kuvata. Mainittakoon vielä, että mönkkärissä ei ole moottori päällä missään kohden:
Lumi ja Surku Jyllin käyttökoetreenien harjoitteissa

lähtövalmisteluja

häiriökoira oli myös lähtötilanteessa

Mutkis

Wintry-valjakko valmiina lähtöön

Ensimmäisessä lähdössä tapahtui. Kaira juoksi puun väärältä puolen ja seisinki irtosi ja valjaiden lenkki katkesi. Vierellä juossut Ymppy ilmeisesti sai liinasta jonkinmoisen osuman jalkaansa. Ymppy jäikin minun kanssa sivuun ja käveltiin fleksissä valjakkoa vastaan. Toiselle kierrokselle Ymppykin pääsi jo mukaan

Sunnuntaina koirat pääsivät taas Tomin valjakkoon -tällä kertaa pyörään. Kunnon treeniviikonloppu meidän porukalle, kun kahtena päivänä oeräkkäin pääsivät työntekoon.
Paikalle olisi mahtunut enemmänkin valjakoita. Facebookin husky palstoilla on aika ajoin vääntöä, mutta sellaista en ole nähnyt vielä yhdessäkään tapahtumassa. Tapahtumat ovat hauskoja ja opettavaisia. Kaikki vähänkään yhteistreeneistä, kokeista tms. kiinnostuneet mukaan vain!

Toisen päivän treenit takana

Aika palautella

Lumi etualalla seuraa laumaa mieluummin aavistuksen sivummalta

Frisbee lähtee tässä aivan valjakon eteen

Ja taas mennään!

Suunta hakusessa

 Torstaina päästiin Kärkölään valjakkovieraaksi. Matka oli vain 4km, mutta raskas ja töitä sai tehdä kumpikin koira kiitettävästi. Valjakko, vähän hitaampi vauhti, raskas taakka ja oikea tähtien asento sai myös Lumin pinnistelemään!!! Siitä jäi oikein hyvä mieli. Surku puursi tuttuun tapaansa ja omisti taas pisimmän kielen lopussa.

Hyvä mieli tuli myös tänään, kun sain vuorostani itse vähän ponnistella. Tehtiin hölkkälenkki metsässä ja useampaan kertaan poikkesin polulta metsän puolelle juoksemaan. Pehmeä epätasainen alusta sai hengästymään oikein mukavasti. Koiratkin selvästi riemastuivat vaihtelusta ja kirmailivat eukkonsa kanssa palautellen jäseniään.

Huomenna aamulla Renault suunta kohti Jylliä uusi osakasko takataskussa; jos matka katkeaa, niin kotiin päästään silti. Perillä odottaa arktisten rotujen käyttökoetreenit lauantaina ja sunnuntaina. Sitä en tiedä vielä  mitä se meidän osalta tarkoittaa...

Kiitokset Annelle uudesta valjakkokemuksesta!

Mönkijäkuume

Ja sitten piti tietenkin vähän palautella metsässä =)

En olisi tätä päivää uskonut kokevani. Oikeasti olen ihan fiiliksissä mönkijöistä. Siis mönkijöistä, niistä jotka pitävät pahaa ääntä ja jättävät pehmeään maastoon ikäviä jälkiä.
Kävin tänään testaamassa koirien kanssa lastenmönkijää työkaverini luona. N. 110kg oli painoa minä mukaan lukien. Koirat olivat alkuun hieman ihmeissään kun ei nytkähdettykään liikkeelle entiseen malliin. Alun kannustamisen jälkeen päästiin eteenpäin ja Lumikin teki töitä KOKO kilometrin matkan. Yhdessä mäessä hyppäsin pois kyydistä, toinen loivempi meni nipinnapin koiravoimalla. Tuollainen vähän isompi, että jalatkin mahtuu hyvin kyytiin ja ilman moottoria ja ehkä 1-2 koiraa lisää ja....

Agia ja ajoa

 Meidän ominpäin treenit ovat hieman nahkeita. Tiistaina mentiin reilu 4km kikkarilla pimeällä ja märällä metsätiellä. Surkun kunto kasvaa, kun se saa yksin tehdä todellisen työn. Koska otsalampun valo alkoi pikkuhiljaa himmetä mentiin vain kilometrin verran ja käännyttiin sitten autoa kohti. Voi sitä nahkeutta kun ei pysähdyttykkään autolle vaan jatkettiin eteenpäin. Jopa Surkukin juoksi hetkiä löysin liinoin taakse vilkuillen. Vasta takaisin tullessa löytyi taas kunnon vauhtia ja Surkukin sai todellista vetoapua.
Torstaina ja lauantaina koirat pääsivät onneksi Tomin valjakossa ajamaan lenkin pyöräparissa.

Lauantaina saatiin äkkihälytys peruutuspaikalle Lotta Vuorelan agitreeneihin. Pääsin harjoittelemaan kummankin koiran kanssa 15 min pätkän. Radasta en yrittänytkään muistaa kuin alun 11 estettä. Ihme ja kumma Lumin kanssa päästiin ensimmäisellä yrittämällä jopa 7 esteelle ihan kivasti. Vinkit oli ilmeisesti toimivia, kun hankalakin kohta alkoi sujua kun sain ajoituksen ja liikkeen oikein. Kömpelöähän tuo oma liikehdintä on silloin kun yrittää muistaa kumpi käsi ja missä kohden ja mihin suuntaan ja ainiin se koirakin pitää olla vielä mukana...

Lumin kanssa harjoittelemassa

Surkun kanssa meni heti alkuun sujuvammin, kun olin Lumin kanssa jo harjoitellut ohjausta.
15 min oli Surkulle kuitenkin liian pitkä aika keskittyä samaan. Lopussa into hiipui ja Surku luoksetulon sijaan kävi haahuilemassa yhden hypyn, mistä sitä huomautin.
Tässä kohden meillä oli kouluttajan kanssa erilaiset näkemykset. Lopussa keskusteltiin tuosta koiran komentamisesta agiradalla.
Lotan mielestä koiraa ei tulisi radalla komentaa, vaan pikemminkin innostaa ja houkutella takaisin vireeseen, tehdä sitten pieni pätkä ja lopettaa. Muuten koiran nopeus ja into helposti laskee. Tietyssä iässä koira saa vaikka ominkin päin suorittaa esteitä ilman, että siitä kannattaa tehdä suurempaa numeroa. Koska koirat ovat radalla hallussa ei pieniä ylilyöntejä kannata ottaa vakavasti, eikä hallinta siitä kärsi.
Itse olen erimieltä tuosta ja aion edelleenkin huomauttaa koiraa, jos se radalla alkaa tekemään jotain ominpäin tai ei kuuntele.
Tuo oli kuitenkin tarpeellinen muistutus siitä minkä helposti unohdan keskittyessäni oman suoritukseen ja oman kehon hallintaan: kannustaa ja olla täysillä mukana suorituksessa koiran kanssa (näkyy hyvin videossa). Hauskaa pitää ehdottomasti olla ja se tapahtuu yhteistyössä minun kanssani. Ominpäin ei radalla tapahdu mitään. Koetan muistaa tuon täysillä mukana olon ja yhteisen tekemisen loppuun asti. Iloinen olen siitä, että Lumin huomio on videossa ja kuvissa koko ajan minussa ei ympäristössä.
Hauska päivä kaikenkaikkiaan, joka päättyí Lammin seudun koirakerhon pikkujouluihin Evolle valjakkoajeluineen ja otsalamppulenkkeineen.

REKÄ

Tiivistetysti viikonlopun keli

Sirujen tarkistus ennen koetta

Koirat saivat punaiset ja siniset nauhat tunnistusmerkiksi

Liinoihin kiinnitettiin jousto, josta nähdään minkäverran kukin todella työskentelee

Jämsänkoskella Koskenpään Rantapirtillä 2.11 käyttökoe. Tuomareina Tomi Niemi ja Sirpa Kärkkäinen. Sirpa arvosteli jääviyssyistä kaikki Wintrykoirat. En ole koskaan ollut käyttökokeessa paikanpäällä edes katsojana. Siihen nähden aamulla lähtiessä ei vielä kovin jännittänyt. Eikä oma tehtävä ollutkaan kuin hoitaa koirat valjaisiin. Antti -joka ei ota turhia paineita- ajoi kokeen. Kaikki neljä Wintrysisarusta osallistui kokeeseen samanaikaisesti. Liinoihin laitettiin kaikkiaan 9 koiraa: Lumi ja Surku takana, Maya ja Inka (myöskin arvosteltavina), Sökö ja Kisu, Tomilta lainakoirat Inkkari ja Kaira ja kärjessä Tönteri.
Keli oli poutainen, mutta maasto märkä ja mutainen.
Valjakoita lähti aina kaksi kerrallaan koetta suorittamaan. Oli ohituksia ja tiukkojakin paikkoja vastakkain. Ja ainakin peltoa ja rallitietä. Pieniä häiriökoiria oli alussa ja lopussa. Crossipyörä kaahaili pellolla valjakoiden kanssa. Koirat laitettiin todella testiin.
Ja niin laitettiin ihmisetkin, kun yritin Tomille niin kuuliaisia Inkkaria ja Kairaa saada maahan rauhoittumaan odottamaan lähtölupaa. Ei onnistunut ei sitten millään. Eivät korvia lotkauttaneet ja jos hetkeksi asettuivat, niin kohta olivat taas pystyssä -huoh.... Ja kyseessä siis koirat jotka odottavat aina maassa hiljaa lähtölupaa. Tomi kävi toteamassa ettei tuollaista käytöstä saa sallia.
 Onneksi omat kaksi killitteli samaan aikaan kiltisti maassa. Samoin sisaruksensa edessä olivat rauhakseen, muun valjakon liikehtiessä vuorollaan enemmän tai vähemmän rauhattomasti.

Koe alkoi ja aluksi ajettiin varikkoalueen halki ja häiriökoirien ohi ja siitä pellolle ja näkymättömiin toisen valjakon seurassa. Ehkä 40 minuuttia kaikkineen kesti koe meidän koirien osalta.

Häiriökoirien ohitus

 

Kääntyminen

Kärjessä Wintry Tönteri --> Wintry Indian ja Polar Speed Kairankummi

Viimeisiä metrejä arvosteltavana

Pikakatsaus tuloksiin

Tässä vaiheessa kuulin, että hyvin oli mennyt kaikilta neljältä. Surkulla paras työskentelymotivaatio 9/10. Lumilla heikoin 7/10 ja oli juossut kokemattomuuttaan muutamaan kerran pääliinan väärällä puolen. Surku sai hienot pisteet 58/60 ja REKÄ-YLE-1. Lumi pääsi juuri myös ykköstulokseen 54:llä pisteellä. 52 olisi merkinnyt jo REKÄ-YLE-2.
Jos joku miettii käyttökokeeseen osallistumista niin ei kannata; mukaan vain jos koira toimii. YLE-luokka ei vaadi mitään supertaitoja. Peruskäyttäytymistä ja vetohaluja. Hauska tapahtuma ja mukavaa yhdessäoloa. Illalla oli vielä savusauna ulkoporealtaineen odottamassa.

uudet Wintryläiset rekä yle ykköset

Surkun pisteet 58/60

Lumin arvostelu 54/60

Arviointitaulukko

Sunnuntaiaamuna olikin sitten vuorossa Arktisten rekikoirien leikkisä syystapahtuma samalla paikalla. Olin ilmoittautunut kikkariluokkaan, mutta kuulopuheiden mukaan reitti oli sellaisessa kunnossa, että tehtiin uudelleen järjestelyjä ja koirat pääsivät taas Antin valjakkoon mönkkärin eteen kiertämään 2.6km:n lenkin.

Huskyvaljakoista mukana oli 5 mönkkäriluokkalaista. Tomi paineli voittoon reilulla erolla muihin. Antti hävisi sekunnin Hannelle, joka kilpaili omilla ja Coastrunnerin koirilla ollen toinen.Ja taas oli kuraisia koiria kuljetuslaatikot pullollaan.
Jäin vielä seuraamaan malamuuttiyhdistyksen järjestämää kuormanvetokoetta. Saatiinkin oikein hauska esitys, joka nosti hymyn huulille useampaan kertaan.
Aika näyttää mitä seuraavaksi tapahtuu, mihinkään en ole ilmoittautunut -vielä...

Sunnuntain lähtöalueelle saapuminen

Tomi edellä lähtövuorossa.

Ja menoksi

Maalisuoralla