Ruokailuasiaa

Powerline X-traa olen syöttänyt nappulana viimeisen kahden kuukauden ajan. Se on tuhtia ja tuntuu toimivan hyvin. Ei tule samalla lailla läpi kuin Valion nappulat, joita minulla aikaisemmin oli. Nappulaa koirat syövät keskimäärin 4x/vk ja lihaa/kananmunaa/kalaa 3x/vk. Kaikki noin suunnilleen keskimäärin. Yksi paastopäivä sisältyy usein viikkoon. Nappulat heittelen yleensä pihalle, josta koirat ne etsii. X-tra on ollut sen verran tuhdimpaa ravintoa, että olen alkanut pienentää vähän nappulamäärää, etteivät ala turhaan kerätä lisälämmikettä. Surku kastroituna on alkanut ehkä hieman helpommin lihoa. Se kuluttaa ja työskentelee enemmän kuin Lumi, mutta ravinnontarve on samaa luokkaa. Vielä keväällä Surku oli laiheliini, mutta nyt on hyvässä lihassa. Tosin karvaakin sillä on jo runsaasti.
Luita annan noin kerran viikossa. Luut tai lihat saattavat joskus olla päiviä varastossa tai joskus toista viikkoakin ja haiskahtaa jo sen mukaiselle. Liika hygieenisyys ravinnossa heikentää vastustuskykyä -näin uskon. Pientä siedätystä bakteerien suhteen, niin homma toimii paremmin. Ja koiran sieraimiin tuo tuoksu taitaa olla erityisen houkutteleva...
Tarkkaa ruokailuaikaa ei ole. Usein se menee kuitenkin iltapäivään tai iltaan. Koirien kanssa olen huomannut, että kolme kertaa peräkkäin ruoka samaan aikaan alkaa olla jo tapa ja koirat osaavat sitä odottaa. Useimmiten ruokin kerran päivään, joskus tulee annettua useamminkin pienempinä erinä. 

Mitään tiettyä ruokapaikkaa ei myöskään ole: pihalla, tarhassa, sisällä, lenkillä...
Useimmiten odottavat ruokailulupaa maassa, muttei sekään pidä aina paikkaansa. Joskus kasvatan malttia laittamalla lihanpalan tai luun maahan ihan niiden jalkojen väliin melkein kuonoon kiinni ja vasta luvan saatuaan saavat iskeä kiinni.

Juottoliemeen sekoitan kermaa, jos sitä on saatavana päivämäärävanhentuneena. Muutoin olen alkanut sekoittaa pienen kissanruoka annosrasian aina yhteen muovipullolliseen vettä. Sitä on helppo kuljettaa reisussakin mukana ja pitää kotona varastossa. Kummankin litkivät oikein mielellään. 3-4h ennen treeniä olen juottanut n. puoli litraa/koira ja ehkä vielä hieman ennen matkaa. En tiedä kuinka iso merkitys tuolla on, mutta niin olen kuullut monen tekevän

Tiistaina päästiin tekemään meille niin harvinaista ja tuiki tarpeellista voimatreeniä. Tomin mönkkärillä mentiin metsäpolkuja 10 koiran voimin. Lumi ja Surku pyörässä. Toinen otti kaiken hyödyn irti ja toinen juoksi ihan kivasti mukana. On se erilaista mennä ilman moottoria -siinä tuntee koirien työskentelyn takapenkille asti. Sorakuopalla vielä pieni jaloittelu ja sitten laumakäyttämiskurssille tarhaan. Surkulle tuttua, Lumille jännää.
Kyllä nyt olisi niin haaveissa alkaa oikein kunnolla treenaamaan koiria ensi syksystä. Pitäisi olla painavampi menopeli ja joku ajopeli, jolla sitä siirtää paikasta toiseen. Koiria jos olisi neljä niin siinä olisi jo pikku valjakko ja Lumi ei söisi Surkun motivaatiota omissa treeneissä -jos se on mahdollista. Se juoksee ihan ok, kun on muita mukana, antaen kuitenkin veljensä tehdä todellisen työn. Omissa treeneissä jos se ei jaksa, niin ei se turhia pinnistä.

Ihka uusi koppi

Torstaina olikin sitten vähän lämpimämpää ja kosteampaa ja heti näkyi Lumin työskentelyssä, vaikka samassa seurassa mentiin kuin tiistaina. Vaikka Surku on paksummassa karvassa niin silti se puurtaa. Lauantaiaamuna tehtiin pieni nipinnapin 3km:n kikkarilenkki. Nyt sitten tulee taukoa väkisinkin kun ilmat näyttää melko lämmintä. Jos viikolla saisi vielä yhden vetokerran ennen viikonlopun käyttökokeita niin taidan tyytyä siihen. Surkulle odotan ihan kelpo tulosta viikonloppuna.

Koppeja on nyt neljälle. Yksi rivari ja kaksi yksiötä. Tänään tuli koppi oikein kotiin tuotuna naapurikunnasta. Hinta oli kuljetuksineen niin edullinen etten viitsinyt itse alkaa väsäämään ja kaiken lisäksi koppi on uusi. Ajatus ei kuitenkaan ole tarjota koirille loputtomasti valinnanvaraa, vaan jokaiseen odotellaan asukkia. Hyville koirille on paljon kysyntää. Vanhempaa ja kokeneempaa sakkia meille haaveilen. Saa nähdä miten käy. Ja käy miten käy, niin varmasti juuri niin kun on tarkoituskin kaikkien kannalta. Kaikki aikanaan ja nyt odottelen onko minun aika vielä vai ei. Jännää!

Sunnuntaiajelu kirkolla

 

Viikolla ei treenattu kuin yhden ainoan kerran. Toinen vähän ponneton yritys päättyi kikkarin renkaan puhkeamiseen, vain 2km matkan jälkeen ja siitä tulikin sitten kävelyreissu. 

 Sunnuntaina päädyttiin lopulta ajamaan Piiraisten kanssa lenkki Asikkalan kirkolla. Kirkonkellojen kumistessa odottelin juhlallisesti valjakkovieraita saapuvaksi. Matkaan päästiin 11 aikaan. Lämpötila oli vielä juuri pakkasen puolella ja aurinko paistoi kauniisti. Ripaus talveakin peitti hiekkatietä monin paikoin. Kahdeksan koiraa valjastettiin mönkkärin eteen. Lumi ja Surku tokavika pariin. 

Lumi alkoi matalasti murisemaan edessä olevalle siskolleen, joka kääntyi haistelemaan takana olevia vieraitaan. Samoin kävi täyskäännöksessä, kun olin kääntämässä johtajia ja omat oikoi muiden sekaan. Kummallakin kerralla sain huomautettua sitä, vaikkakin vähän myöhässä. 

Täyskäännöstä ei olla valjakossa harjoiteltu ja se ei itsestään suju. Lähtivät oikomaan kun kärki kääntyi. Jos päästään vielä valjakkoon ennen käyttökoetta, niin sitä pitäisi treenata ja opettaa koirille mitä niissä toimitaan. Muuten mennään niillä taidoilla ja kokemuksella mikä tähän asti on ehtinyt kertymään. 

Lähtö sujui rauhallisisissa tunnelmissa maltilla, samoin pysähdykset. Matkalla tuli yhden auton ohitus, muutoin ei kohdattu muuta kuin syksyisen kaunista maisemaa. Taukoja pidettiin muutamia matkan aikana ja lunta oli silloin tarjolla ken kaipasi. Nopeus vaihteli n. 15-17 välissä ja matkaa tuli 8.9km. Hyvän mielen treeni kaikenkaikkiaan -taas kerran. Kun on muita mukana, niin matkanteko sujuu.

Johdossa lähempänä Wintry Tönteri, jonka takana pienempi versio Surkusta: Maya-sisko

Treenilenkki valjakossa

Kesken matkan en ole koiria koskaan juottanut ja eivät juoneet pisaraakaan, vaikka kuonon nedessä oli tarjolla.

Tiistaina ajoin Kuhmoisiin Vuokon vieraaksi. Koirat pääsivät 11 koiran valjakkoon pyöräpariksi mönkkärin eteen. Lumi vilkaisi taakseen kun mönkkäri hurahti käyntiin. Sen jälkeen asia oli ok. Ei ole koskaan ollut käynnissä olevan mönkkärin edessä. Tämä oli meidän koirille niitä harvoja voimatreenejä mitä ollaan koskaan tehty ja hyvin tervetullut sellainen. Keskinopeus oli siinä 15km/h paikkeilla ja matka 7km. Koko matkan piti Lumikin liinat kireällä. Surku on oikea työmyyrä ja työskentelee hienosti. Loppupuolella Vuokko katsoi Surkun läähätysasennosta, että alkaa olla jo kohta liiankin poikki. Silti työskentely ei loppunut. Askellus hieman vain muuttui. Onneksi oltiin jo lähes perillä.
Pysähdeltiin matkan varrella muutamia kertoja. Juomaakin oli kerran tarjolla ja muut koirat joivatkin hanakasti - omani eivät koskeneetkaan.
Tällaisia voimaharjoituksia, jossa koirat todella tekevät työtä tarvitaan kovasti lisää.

Jämi 2013

Jämin kauniilla kankaalla jaloittelemassa.

Tätähän se on suurimmaksi osaksi. Odottelua ja ihmettelyä.

Lauantaiaamuna klo 5.20 starttasin auton pihasta. Silloin se vielä starttasi -onneksi. Suuntana Jämijärvi ja vetokoirien SM-etuliitteen omaava DS2-luokka. Puoli yhdeksän aikaan oltiin perillä. Äänestä kuului, että oikea paikka häämöttää jo hetkeä ennen kuin mitään näkyi. Iso osa porukasta oli ilmeisesti tullut paikalle jo perjantaina ja väkeä oli. Asuntoautoja, telttoja ja telttakatoksia oli tekemässä oloa mukavaksi. Kangasmetsä levittäytyi ympärillä ja houkutteli kävelylle.

Sain oikein mukavan paikan autolla ja rataselostuksen jälkeen koirat pääsivät nuuhkimaan paikan tunnelmaa autonrenkaaseen hihnoitettuna.

Meidän lähtövuoro oli vasta 12.45 ja olin hieman huolissani lämpötilasta. Aamulla oli vielä hyvinkin kylmä, mutta päiväksi oli luvattu jopa 12 astetta. Lähdön hetkellä lämpömittari oli kuitenkin kumpanakin päivänä 9 asteen molemin puolin.

Juotin koirat n. 3h ennen lähtöä ja noin tuntia ennen vielä vähäsen. Olen itse käynyt jokaisessa kisassa ennen lähtöä n.3km kevyen hölkän saadakseni itseäni vähän lämpimäksi. Näin henki ei salpaudu heti ensimmäisiin mäkiin. 

Sitten koirat valjaisiin, kikkarin eteen ja siirrytään pikkuhiljaa lähtöpaikalle. Sain pari minuuttia ennen lähtöä "rytmihäriön". Odottelin rauhassa ja se meni kuin menikin ohi ja matkalla ei ollut onneksi oireita. Lähtijöitä DS2-luokaan oli ilmoittautunut 20, lähtöviivalle ilmestyi 17 kilpailijaa. Matkana oli 4.2km. Oltiin lähtövuorossa loppupäässä. Radalla olivat olleet jo kaikki kärryluokat DS1 lukuunottamatta ja taisivat olla pyöräilijätkin jo. 

Paikkapaikoin oli pehmeää ja keskityin pitämään kikkarin pystyssä. Alku sujui mainiosti. Matka taittui vauhdilla ja puolen matkan paikkeilla tehtiin ohitus. Se sujui hienosti. Pelkoni oli, että koirien vauhti tippuu ohituksen jälkeen ja jäävät kuikuilemaan taakse. Niin ei kuitenkaan käynyt vaan matka jatkui vauhdilla kannustaessani koiria eteenpäin. Ehkä kilometri ennen loppua koirat väsähtivät. Surku vaihtoi raville ja en saanut sitä enää laukalle loppumatkasta. Lumi laukkoi vielä eteenpäin kannustaessani sitä. Toisesta kengästäni aukesi nauha ja sitä piti muistaa varoa aina jalkaa vaihtaessa. Aikaan se ei meidän tasolla vaikuttanut, mutta muistin silti seuraavana päivänä sitoa nauhat kaksoisrusetille. 

Ensimmäisen päivän aika oli 10.33 ja sijoitus 10/17. 

Viihdyin kisapaikalla vielä hyvän tovin oman suorituksen jälkeen. Majoituin n. 9km päähän Hevoskievarissa. Aivan ihana paikka. 14 Suomenhevosta ja vanha 1800-luvulta peräsiin oleva pihapiiri. Nukuin vanhassa viljamaksiinissa oikein mukavasti. Koirat koisivat autossa ja luulen, että nekin oikein mukavasti. Aamulla ei auto sitten inahtanutkaan. Akku oli tyhjä. Onneksi paikan isäntä sai sen lopulta virkoamaan ja pääsin kisapaikalle ja vielä kotiinkin ihan omilla renkailla. Nyt uusi akku odottaa asentajaansa.

Sunnuntaina vähän arvelutti miten koirat jaksavat, kun lauantainakin puhti hiipui jo ennen maalia. Matka sujui hienosti ja puolenvälin jälkeiset mäetkin mentiin vielä ihan kivasti paljon pidemmälle kuin edellisenä päivänä. Ihan lopussa ei sitten enää kannustuksetkaan auttaneet ja Surku siirtyi taas raviin. Itselläkään ei enää henki kulkenut niin jouhevasti, että olisin kyennyt kovin hihkumaan. Maali kuitenkin häämötti jo. Parannetiin aikaa tasan 29sekuntia (10.04) ja noustiin yhteistuloksissa 9/17. Huskeista olimme todennäköisesti neljänsiä. Omassa luokassani ei ollut näkyvillä rotuja, joten tein taas epävirallisia tiedusteluja kisan jälkeen joten täyttä varmuutta ei ole.

Oli oikein ihana viikonloppu -koko reissu alusta loppuun! Jäi niin hyvä mieli. Treeniä ja vielä oikeanlaista koirat kaipaavat paljon. Askel kerrallaan tässä opiskellaan valjakkourheilun saloja. 

Maaliin tulo pitää saada vauhdikkaammaksi. Nyt ovat oppimassa, että kun näkee/kuulee maalin ja jaloissa painaa, niin voi aavistuksen vielä höllätä armottoman loppukirin sijaan. Ajattelin mielessäni pyytää seuraavaksi jonkun huutamaan koiria ja palkaamaan ne samantien mehevällä lihakimpaleella. Jos löytyisi vielä silloin se viimeinen rutistus.

 Koirat käyttäytyivät hienosti ja niiden kanssa oli vaivatonta toimia. Odotukset sujuivat hiljaa ja nätisti. Valjastukset onnistuvat helposti, kun odottavat maassa. Lähtöpaikalle siirtyminen sujui myös ilman kommervenkkejä tai muiden sekaan pyrkimisä. Toisessa lähdössä Lumi istahti lähtöviivalle. Kun lähdettiin matkaan kuulin takaa lapsen vähän ihmettelevän kommentin: "Se valkoinenkin lähti lujaa".

Kotimatkalla saatiin viesti Pialta, että tiedossa olisi hirvenluita. Kotitarhassa odotti siis illalla saapuessamme vielä mieluisa yllätys joka tuntui maistuvan erinomasiesti. Lumi olisi niellyt varmaan kokonaisena jos olisi suinkin kyennyt.

Lumista ja Surkusta ei ole yhtään kisakuvaa, kun minulla oli sillä hetkellä vähän muuta puuhasteltavaa. 

Kikkari ja liinat valmiina. Enää koiria vaille valmista lähtöön.

Koirieni aktiivisuustaso... Ainakin ovat sisäistäneet, että työkoira lepää aina kuin mahdollista

 

 

Muiden koirien kisafiiliksiä:

Lähdön tunnelmia

Matka taitettu

Muutama muukin koira oli vuoroaan odottamssa

Tarhan laajennus

Tarhan "lisäsiipi"

 Tiistaina sain Pian ja Heikin avuksi tarhan verkon virittämiseen tarhan lisäosaan. Verkkona on samaa Rautarantalan Multifort verkkoa kuin tarhassa ennestään ja myös pihan ympärillä. Tarhassa verkon korkeus on 2m ja pihan ympärillä 1.5m.
Satoi koko ajan. Projektin jälkeen olin kuin uitettu koira ja hyvin tyytyväinen sellainen. Kaksi muuta samanmoista vaikuttivat lähinnä uteliaan hämmentyneiltä, kun lopuksi pääsivät uuteen laajentuneeseen kotiinsa.
Nyt on tarhassa yhden kahden koirankopin lisäksi yhden koiran yksiö. Lumin juoksujen jälkeen koirat ovat nukkuneet kopissa useimmiten vain yksi kerrallaan, vaihdellen sen mukaan kumpi sinne on ensin asettunut. Toinen on viettänyt yönsä terassin alla, jonne olen vienyt muutaman tyhjän halkosäkin.

Ennen Pian ja Heikin saapumista purin yhden sivun vanhasta tarhasta pois. Koirat olivat joko sisäistäneet tarhan rajat tai sitten eivät tajunneet, että vapaus oli ihan käden ulottuvilla ja pysyttelivät vanhan tarhan alueella, kunnes kutsuin ne pois talkoolaisten saapuessa. Lunan tuli pitämään koirille seuraa, mutta enemmän vaikuttivat tällä kertaa kiinnostuneiltä ihmisten touhuista, kuin kaverin kanssa kirmaamisesta.

Olen hyvin tyytyväinen tarhaan, vaikka se onkin hyvin kotikutoisen näköinen ja ei mikään pomminvarma. Yhden vuorokauden olivat ainakin pysyneet aitojen sisällä. Kaivuusuojat ovat vielä aika vaiheessa, lipoista puhumattakaan. Nämä eivät toistaiseksi ole kiivenneet, enkä ole sallinut niiden nousta edes verkkoa vasten. Kaivavat kyllä, mutteivät toistaiseksi ole yrittäneet itseään ulos vängätä.
Vähän reilu tuo on kahdelle koiralle, mutta ajatus on jo tulevaisuudessa ja kukaan ei vielä tiedä mitä se tuo tullessaan. Nyt laumanlisäys ei ole ainakaan tilasta kiinni ja saa routa tulla rauhassa. Mahtuvat jopa vähän telmimäänkin tarhassa, jos sille päälle sattuvat.

Vanhasta tarhasta näkymä lisäosaan

Vanha tarhan osa

Vähän jää vielä siistimisprojektia ensi keväälle....

 

 

Maanantaina ja tiistaina käytiin pieni 3-4km vetolenkki. Ei ihan priimamenoa ja nyt sitten pidetäänkin taukoa viikonloppuun asti.
Hyvin kevyellä vastuksella ovat koirat vetäneet lähes koko ajan. Kun muita on mukana kirittämässä pystyn enemmän jarruilla kuormittamaan matkaa. Jos nyt näyttää, että tästä jotain tulee ja into säilyy, täytyy ensi syksynä oikein suunnitella miten kannattaisi koirien kanssa treenata. Neljä vetävää koiraa on ehdoton maximi. Eilen pohdin, että se saattaisi jossain vaiheesssa tietää jopa kuutta koiraa, jos yksi on tuulella käypä vetäjä ja joku jo eläkkeellä... Ja näillä kahdellakin tulen toimeen. 


7

 

Vaikka esitys oli mitä oli, niin tämä kuva on upea. C Tomi Niemi (wintry.fi)

 Tosrataina oltiin P-Haun epiksissä. Tällä kertaa jännitys ei yltänyt ihan polviin asti. Mukana oli Lammin koirakerhosta muitakin jäseniä ja menestystä tuli. Sirpan Rentukka-rekikoira voitti mm. kilpailevien maxien luokan. 
Surku teki kummallakin radalla ihan hyvää omantasoistaan työtä ja meni jopa pussiin ensimmäisellä yrittämällä. Ensimmäisellä radalla puomi vielä aavistuksen epäilytti Surkua -toisin kuin siskoaan joka ei muuta kuullut eikä nähnyt, kuin tuon kyseisen esteen... 
Lumi meni kummankin radan alussa juuri ne esteet ja juuri siinä järjestyksessä missä itse halusi, eikä korvaansa lotkauttanut käskyille. Ensimmäisellä radalla en heti edes hoksannut mitä tapahtui, kun lähdön jälkeen ei koira ollutkaan siellä missä kuvittelin. En osannut ajatellakaan että se lähtisi tekemään ihan omaa rataa. Ja se ei tehnyt sitä vain kerran, vaan useasti puomin läheisyydessä. Olisi varmaan pitänyt lopettaa koko rata tasan siihen kun Lumi alkoi toimia oman mielensä mukaan tai vähintään olla palkaamatta sitä puomilla. En ollut lainkaan varautunut tuollaiseen esitykseen ja niin mentiin kummatkin radat loppuun asti.   
Lumista liikkuu nykyään innokkaammin ja nopeammin agissa kuin aikaisemmin, mutta niinkuin Sirpa totesi jokin aika sitten Peetsan sanoin:  "Vauhdilla ei tee mitään, jos se ei ole hallinnassa". En ole vielä ihan kokonaan maatani -ja Lumia sen mukana- myynyt ole, kyllä asia vielä korjataan. Täytyy sanoa, että välillä olen aika kuutamolla noiden koirien kanssa. Juuri viimeviikolla ajattelin kuinka Lumi on kohta yhtä hyvin hanskassa kuin Surku. No Lumi tietää kyllä miten tiputtaa minut maanpinnalle omista pilvilinnoistani =)
Lumista on ehdotettu karvaukkasia ja vaikka tuo ajatus on käväissyt useampaankin kertaan mielessä vajaan kahden vuoden aikana, niin vielä ei ole valkoisten karvakintaiden aika. 2 koiraa on taas ilmoitettu lähtöviivan taakse ensi viikonloppuna ja seuraavan kerran marraskuun alussa... Ehkä tämän syksyn pärjään vielä ihan tavallisilla hanskoilla...
(Videotkin suorituksista ovat. Ne löytyvät Tomin kuvien lopusta  täältä.
Surkun suoritukset kaksi ensimmäistä ja Lumin esitykset 5. ja 6.)

Kuva kertoo tunnelmat. Lumi livistämässä puomille.  C Tomi Niemi (wintry.fi)

Lopulta puomilla oikein luvan kanssa  C Tomi Niemi (wintry.fi)

C Tomi Niemi (wintry.fi)

Surku mutkahäntineen C Tomi Niemi (wintry.fi)

C Tomi Niemi (wintry.fi)

 Perjantai-iltana ajettiin lyhyt 3km lenkki omin voimin tasaisessa metsäpohjaisessa maastossa. Ihan hyvin kulki, vaikka Lumi oli jostain syystä ripuloikin illan aikana muutamaan kertaan.
Lauantaiaamuna ajoin Karoliinan ja Rainen luokse ajamaan koirien kanssa. Ajoin heidän valjakkonsa jäljessä kikkarilla. Matkaa tuli 6.4km. Maasto oli mäkistä metsäautotietä. Irtokivet tekivät kikkarilla ajon alamäissä melko hurjaksi. Max. nopeus näytti 36.9. Keskinopeutta en saanut, kun mittari jäi päälle vielä lenkin jälkeen. Surku antaa kyllä kaikkensa ihan viimeiseen pisaraan asti. Se oli niin poikki lenkin jälkeen että mätkähti samantien makaamaan vesikipon viereen ja kurotellen välillä kyljeltään kurotella juomaan. Lohenpalat se pystyi syömään, vasta hyvän tovin hengähdettyään. Lumikin veti koko matkan kivasti. Se oli kuitenkin paljon virkeämpi lenkin jälkeen. Pötkötteli hetkin ja nousi sitten haistelemaan lohenjämiä. Enkä usko, että se johtuu siitä että Lumin kunto olisi niin paljon Surkua kovempi...

Tunnin verran hengähdettiin kotona ja sitten lähdettiin Lammille osallistumaan Lystilauantain yhteydessä järjestettyyn agilitynäytökseen. Vähän arvelutti kun samalla kentällä oli kaksi hevosta. Kenttä oli kyllä iso, mutta muistaen Lumin torstaisen agiesityksen, vähän mietitytti laskenko sitä ollenkaan irti. Kävin jututtamassa hevosten omistajaa ja se sanoi etteivät heidän eläimensä vähästä hätkähdä. Tällä kertaa säästyin julkiselta nöyryytykseltä ja koirat pysyivät hallussa. Katsoin etteivät hevoset kulje ihan näköpiirissä, kun oli Lumin vuoro. Lopksi kävin kävelemässä hevosten lähellä koirien kanssa ja  ihan hyvin ne siitä suoriutuivat.
Rapsutuksia ja silityksiä koirat saivat monen viikon edestä. Etenkin Surku tuntuu rakastavan lapsia ja niiden hellyydenosoituksia.
"Ai nämä ovat huskyja, eikö niillä olekaan siniset silmät? Sopisivatko ne ihan kotikoiraksi, näyttävät niin rauhallisilta ja hyväntahtoisilta?" 
"On ne huskyja, vaikka silmät ovat ruskeat ja jos kotiin mahtuu lauma koiria, karvoja, reki, mönkkäri... niin sopivat kyllä"