Aita!!!

Luutauko

 Kymmenen jälkeen aamulla aloitettiin ja kahden jälkeen oli reilut140m aitaverkkoa viritetty tontin ympäri. Kaunis kiitos kaikille auttamassa olleille. Homma hoitui joutuisasti ja hyvässä seurassa. Kerrankin joku asia sujui nopeammin, mitä oli kaavailtu. Rinnemaasto toi omat pienet mutkansa matkaan ja aitaverkkoon. Vanha talo jossa mikään ei ole aivan suorassa kulmassa - eikä aitatolpat ja- verkko tee siihen poikkeusta.
Lumi oli koko projektin ajan pihalla. Kävi välillä ihmettelemässä verkkoa ja tarkkailemassa puuhia ja otti sitten rennosti vahtien etupihaa autuaassa unessa.
Jos hyvin käy niin ensi viikolla saan vielä uudet valkoiset puiset portit aukkojen kohdille. Toisesta tulee ajoportti 3,5m ja toisesta metrinen käyntiportti. Ihan koiranpitävä ei aita siis vielä ole. Aukkoja löytyy. Mutta jos toista kuukautta on riittänyt pelkät tolpat (yöllistä karkureissua lukuunottamatta), niin nyt pihassa pysyminen on entistä varmempaa. Saa vaikka juoksutkin alkaa niin pysyy myös innokkaat kosijat portin toisella puolen. Tänään naapurin tontilla oli aamulla peura ja toisella supikoira pentuineen, saa siis myös illan ja aamun hämärässä pitää Lumia pihalla varmemmin mielin.

Multifort 150cm reunustaa nyt pihaa

Tontin suurimmat maasta kaivetut kivet. Ei sentään ihan käsivoimin =)

Tästä tulee mainio tähystyspaikka

Viimeisen kerran keroostaloasunnolla

Täällä minä elin ensimmäiset Vääksyn kuukauteni ja viihdyin hyvin

 Koirakoulussa olimme harjoittelemassa toisen ja viimeisen kerran koirien keskellä olemista niihin kontaktia ottamatta. Lumi muisti paikan selvästi viimekerrasta ja oli kuin herran enkeli heti alusta. Ei mitään kieltoja tarvittu eikä mitään yritystä ollut toisiin koiriin. Ei ihan normaali tilanne kotioloissa. Makasi mieluiten minun jaloissa. Siirtymisiin sai Lumia houkutella ja ne tapahtuivat epätavallisen verkkaisesti. Mielestäni Lumi käytti monia sijaistoimintoja. Kun liikuimme se kulki kuono maassa ikäänkuin haistellen ja venytteli usein. Vaikka mentiin väillä ohituksissa ihan toisen koiran nenän alta oli Lumille selvästi hyvin selvillä mitä siltä odotettiin: se ei millään lailla ottanut kontaktia toiseen. Pujottelimme, pysähdyimme juttelemaan, potkimme palloa liikuessamme ilman että koira sai koskea palloon tai ottaa kontaktia toisiin tai syödä maassa olevia siankorvia ja kuivattuja kaloja -kaikki koko ajan vapaana. Kuulostaa vaativalta nuorelle pennulle, mutta mitään niistä ei tarvinnut erikseen kieltää. Lumilla ei ollut edes yritystä tällä kertaa edes kuivattuun kalaan. Muisti varmaan viime kerrasta, että siitäkin tuli kielto. Eläväiseksi ja aktiiviseksi ei neitiä kyllä voinut kuvailla.

Kotonakin ohitukset ovat alkaneet sujua etenkin vapaana. Tänä aamuna olimme pururadalla ja vastaan tuli kaksi koiraa hihnassa. Pelkkä normaalikielto ja Lumi ei mennyt, vaikka koirat haukkuivat. Jäin juttelemaan omistajan kanssa ja Lumi pysyi poissa koirien luota, vaikka kerran yrittikin mennä kutsumaan muita leikkiin (tai lepyttelemään niitä). Vasta jutusteltuamme aikamme annoin Lumille luvan mennä tutustumaan.
 Vähän myöhemmin toinen innokas belgianpaimenkoira tuli vastaan. Se yritti päästä kontaktiin Lumin kanssa, mutta oli hihnassa. Kysyin omistajalta luvan koettaa ohitusta vapaana ja niin mentiin. Lumi kulki minun ja koiran välistä ihan vierestä ja meni ohi!!!!!! Pysähdyin vielä juttelemaan omistajan kanssa ja Lumi hillitsi itsensä eikä mennyt. Tilaa oli todella vähän ja Lumi ohitti koiran ihan vierestä toisen yrittäessä kontaktiin. Erinomaista Lumi!!! Kyllä olin sillä kerralla ylpeä Lumista.

Koirakoulussa. Vaikka emme mitään tokoliikkeitä treenanneetkaan. Koitimme kuitenkin paikallaan oloa omistajan kävellessä kauas ja sieltä luoksetuloa

Lumi suoriutui loistavasti. Ei tehnyt elettäkään liikahtaakseen, vaikka aikaa meni jonkun aikaa ennen kuin kaikki olivat valmiit. Ainoa tilanne missä sain tilaisuuden ottaa kuvan odotellessani lupaa kutsua Lumi luo =) Luoksetulo olikin sitten verkkaisempi. Hitaasti, mutta varmasti, kuono välillä maassa ikään kuin haistellen.

 

Lupaa odotellessa katseli myös muiden touhuja.

  Olimme taas pitkästä aikaa lähteneet aikaisin aamulla liikkeelle jos vaikka kohtaisimme jäniksiä. Pidin Lumin taas pitkässä liinassa, joka laahasi sen perässä. Lisäksi minulla oli kivillä täytetty kaljatölkki kädessä vamiina tarvittaessa tehostamaan ei sanaa. Ensimmäisen pupun kohdalla Lumi lähti perään. Otin narusta kiinni ja kielsin ja heitin samalla tölkin omiin jalkoihini, jolloin siitä kuului räsähdys. Lumi pysähtyi tietenkin kun ei narulta eteenpäin päässyt ja tölkin kolahdettua kutsuin sen luokse ja se tulikin ja jätti jäniksen muutaman vilkaisun jälkeen omaan arvoonsa. Myöhemmin samalla lenkillä näimme toisen loikkivan rusakon. Kielsin Lumia tiukasti pari kertaa ja se riitti. Se ei lähtenyt perään lainkaan! Purki sen sijaan nousseen adrenaliinin löytämäänsä kalanpäähän. Hienosti meni siis tällä kertaa.
Minusta on tulossa etevä rusakoiden havaitsija. Lumi havaitsi kaksi, mutta itse näin viisi. En vain oikein voi tahallaan kiinnittää Lumin huomiota niihin, jos se ei itse niitä havaitse. "Lumi katso mikä tuolla on!!!!" ja sitten: "hähää, mutta etpäs pääse" Ensin kiihdytetään ja sitten kielletään, ei kuulostaisi reilulta....

Hieno on aitaverkko -niin kuin koira ja kivikin. Aukon paikalle tulee lähitulevaisuudessa puinen portti

Tässä Kati Kontulan ottamia kuvia Lumista ja Wunjosta

Punkeista ollaan päästy tänä kesänä vähällä. Kaksi olen poistanut iholta, muuten niitä ei ole kiinni jäänyt. Valkoinen lyhyt turkki myös helppottaa kaiken ylimääräisen havaitsemista. Magneettipannan aikana kesällä on toinen noista punkeista löytynyt. Tiedä siis sen tehosta - etenkin kun löysin sen irronneena Lumin häkistä. Tuskin silläkään kovin pitkää toimintasädettä on =)
Lumin suhtautuminen käärmeisiin on jäänyt vielä arvoitukseksi -onneksi! Yhdellä metsälenkillä näin vaskitsan ja kaksi kyytä. Lumi ei niitä huomannut. Toisen kyyn kohdalla otin Lumin kiinni ja päätin kävellä muina miehinä käärmeen ohi nähdäkseni miten Lumi reagoi. Kyy ehti kuiteniin fiksuna kadota pensaikkoon. Niin paljon liikumme, että jossain vaiheessa kohtaamisen luulisi tulevan väistämättä eteen. Muutaman kerran Lumi on tuijottanut jotain pururadan pielessä koskematta siihen. Voihan olla että s on jo tehnytkin tuttavuutta matelijoihin. Aikaisempina vuosina ennen Lumia olen joka kesä kohdannut kymmenkunta käärmettä. Asiaa auttanee huomattavasti se, että teemme metsälenkit usein aikaisin aamulla, kun käärmeet eivät ole vielä hakeutuneet poluille paistattelemaan.

Kiitollinen saan olla terveestä koirasta. Pienempänä pentuna kuolasi kovin pidemmillä automatkoilla ja joskus oksensi. Nyt nuo matkapahoinvoinnit ovat jääneet taakse. Syö mitä vain ja vatsa kestää. Oikeastaan en ole sitä sen kummemmin osannut edes arvostaa vaan pitänyt itsestäänselvyytenä. Vasta kuin olen kuunnellut toisten koiranomistajien huolia olen oppinut arvostamaan asiaa. Joskus toki saattaa vatsa olla hieman löysällä. Oksentaakin saattaa toisinaan ja taas heti sen jälkeen on kaikki ok. Terve koira siis kaikinpuolin. Jäntevä, kaunis ja nopea. Sellainen on meidän Lumi. Tänään eräs ohikulkija sanoi että olette koiran kanssa ihan samantyyliset. Otin sen suurena kohteliaisuutena.  Vai liekö tarkoittanut,  omapäisyyttä ja itsenäisyyttä tai kuuntelee silloin kun itse on samaa mieltä...hmmm... kai sekin pitää paikkansa =)
Tällä hetkellä Lumi syö puoliksi koiranmakkaraa (sain erän vanhaksi menneitä) ja jauhelihaa perusruokana. Sen lisäksi mitä tahansa jää yli, ellei ole mausteista tai suolaista. Usein myös vanhaksi menneitä kyljyksiä tai kanaa. Ida ja Viljami kävi ongella ja tänään Lumi herkutteli ahvenilla ja särjillä.  Kananmunankuoria ja öljyä Lumi saa silloin kun muistan antaa. Lenkillä ollessa syö vanhoja kalojen perkeitä ym. Olen antanut sen syödä löytämänsä jos vaan ei jää liian kauaksi taakse vaan pysyy matkassa. Joskus saataan ottaa jonkun "haaskan" pois, kuten yksi päivä kokonaisen patongin...
Luita ja rustoja annan ajankuluksi ja hampaiden kunnossa pitämiseksi. Useimmiten silloin kun jätän sen yksin. Yksinolossa ollaan edetty 5h. Oikastaan ei voi anää puhua yksinoloharjoituksista. Se kun sujuu ilman näkyviä oireita. Kun jätän Lumin pidemmäksi aikaa yksin huolehdin, että se on tarpeeksi väsynyt (pitkä lenkki tms takana) ja usein annan sille luun tms puuhaksi. Pyrin siihen, että viikoittain tulisi useampia pidempiä yhtäjaksoisia yksinoloja. Se ei ole aina helppoa, kun kotona olisi niin paljon puuhaa ja luontevia menoja ei riitä niin usein. Elokuussa sitten kun työt alkaa niin yksinoloistakin tulee säännöllisiä.

Karkuteillä

Vesi-ja viemärilinja saatiin jo ihan talon kupeeseen. Vielä kuitenkin kantoveden varassa kesän yli.

Puoliseitsemän jälkeen aamulla nousin ylös lähteäkseni aamulenkille. Ulko-ovi oli selkosen selällään ja Lumia ei näkynyt missään. Huhuilin pihalta ja tarkistin talon. Ei koiraa. Pyörän kanssa poljin lähikulmat yöpuku takin alla. Ei havaintoa Lumista. Tulin kotiin ja puhelimeen oli tullut soitto. Lumi oli löytynyt kanavanpuistosta haahuilemasta ja koiranlenkittäjä oli ottanut sen kiinni ja vienyt kotiinsa. Lähdin pyörällä hakemaan Lumia. Se vain vilkaisin minua ja halusi toisen koiran luo.
Ilmeisesti ulko-ovi oli auennut itsekseen. Se jää välillä huonosti kiinni ja saattaa aueta. Luulen Lumin lähteneen joskus varhaisesta aamusta tai aamuyöstä. Kanavan kentällä on aamuisin jäniksiä. Niitä se lie jahtaillut ja haahuillut kylillä töihin matkaavien autojen ym seassa. Eräs mies koirineen kertoi Lumin seuranneen heitä pitkälle keskustaan. Töihin matkaavat autot olivat sitä väistelleet... Toinen kertoi nähneensä sen vanhassa keskustassa. Väsynyt se oli kotiin tullessamme. Kyllä taas harmittaa: se , että olin huolimaton oven kanssa ja se, että Lumi lähtee itsekseen niinkin pitkälle ja pitkäksi aikaa. Huono yhdistelmä: avonainen ovi, aamuyö kaikkine eläimineen ja puolivuotikas pentu ilman ketään katsomaan perään....
 
Niin kuin olen ollut tyytyväinen siihen ettei Lumi ole lähtenyt pihasta ja uskonut sen tietävän rajat. Testasin karkureissun jälkeen asiaa. Lumi oli pihassa ja menin itse tielle kävelemään. Lumi tuli perässä. Kielsin sitä ja se selkeästi reagoi kieltoon eleillään, muttei tiennyt mistä sitä kielsin, jatkoi hyvin varovaisesti matkaa minua kohden. Vein sen omalle pihalle ja menin uudelleen tielle. Tällä kertaa se ei lähtenyt perään.

Tänään seurasin Lumin reaktioita kun kantelin puita varastoon ja ihmisiä käveli talomme ohi. Lumi katseli heitä hyvin kiinnostuneena. Meni lähemmäs tontin rajaa, istui kuitenkin alas ja korvat kääntyivät vuoroin puuvaraston (=minun), vuoroin ihmisten suuntaan. Välillä se kääntyi katsomaan minun suuntaan ikään kuin odottaen ohjetta miten toimia. Se ei nähnyt minua, mutta pysyi kuitenkin paikallaan tietäen minun olevan lähistöllä.

Illalla oltiin sitten pitkästä aikaa koirakoulussa harjoittelemaasa ohituksia. Niistä jäi hyvä mieli. Paikalla oli 16 koiraa. Ohitukset tehtiin vapaana ja irti. Alun testailun jälkeen Lumi ei juuri edes yrittänyt kontaktiin muiden koirien kanssa, vaikka kierrettiinkin heitä melkein nenät hipoen. Kieltoja ei alun jälkeen enää käytännössä tarvittu. Se oliko Lumi kiinni vai irti ei juuri vaikuttanut asiaan. Vapaana meni jopa hieman paremmin. Häiriöksi ohituksiin heitettiin vielä maahan houkuttelevaa kuivattua kalaa. Lumi kiinnostuikin niistä heti, mutta jätti suosiolla kiellolla koskematta. Parituntisen jälkeen Lumi oli hyvin nöyrä. Ensimmäistä kertaa se tuli todella hakemaan turvaa minusta kun odottelimme vuoroa ja ympäriltä saattoi kuulua tiukkojakin komennuksia toisille koirille. Se tuli ihan jalkoihin ja jos istuin työnsi päänsä syliin.
Kotona kaikki ei sitten sujukaan vielä ihan yhtä vaivattomasti, mutta eteenpäin mennään, vaikka tiukkoja kieltoja tarvitaankin vielä usein. Paljon auttaa myös se, että koirakoulussa kielto tulee sekä minulta, että ohitettavalta jos Lumi pyrkii kontaktiin. Ideana on meillä edelleen se, että kun Lumi on kiinni niin hihna ei saa ohtituksissa kiristyä, eli hihnalla ei ohjailla koiraa. Vapaana pyrimme harjoittelemaan kotonakin ohituksia aina silloin kun tilanne sen sallii. En voi kuitenkaan vielä täysin luottaa Lumiin, joten ohitettavan täytyy olla jokseenkin tuttu ja kysyä lupa ennen kohtaamista.

Karkureissun jälkeen naapuriakin tervehditään taas oikeaoppisesti kaikki tassut omalla tontilla

Vielä viimeisiä tavaroita haetaan kerrostalosta. Samalla kurkistetaan onko naapurin setä kotona..

...ja onhan se!

 

Kattotikkaat saapuneet ja kukaan ei ole poistanut muoveja

Kaikenlaista apua sitä saakin remontin suhteen

Koska tuo lähtee liikkeelle??

Lumi ja Unna, erottamattomat