Kisavideo

Kaikki mitä tänne kirjoitan saattaa olla puuta heinää johon itsekin uskon. Eilen koirat eivät todellakaan pyrkineet ruohikkoalueen poikki, vaan jatkoivat suoraan loogisesti sitä tietä mitä edettiin. Totesin tämän tänään allaolevasta videosta:

Video eilisistä kisoista

Äiteen pyrähys

 Päivityksissä on tullut tovi taukoa. Olen ollut kovin väsynyt ja puhki. Eilen tuntui vielä ettei tämän päivän kisoista voi tulla mitään, kun sydän löi ja keho kävi kierroksilla eikä suinkaan fyysisestä rasituksesta tai edes jännityksestä. Nukuin kuitenkin sikeää unta viime yön ja aamulla oli ihan hyvä olo.

Koirat odottelivat kisaa alkuun kärryssä. Vaikka ympärillä raikasi korvia huumaava lähtöhumu, oli tunnelma kärryn suojissa suorastaan raukea.

Niin paljon väkeä ja ääntä, että korvatkin harittaa

Loistavia talkoolaisia ja kisan järjestäjä Lasse Valo

Lähtöä odotellessa

Perillä Pertunmaalla oli taas oikein ihana odottava kisafiilis. Odotin innolla ja kauhulla tulevaa starttia. Kävin hölkkäämässä koirien kanssa radan alkuosuuden. Ruohittunutta paikoin möykkyistä vanhaa pururadan pohjaa höystettynä liukkailla lehdillä, muutamalla tiukalla mutkalla ja mutaisilla pätkillä. Ville tuli vastaan mönkijällä kierrettyään koko reitin ja totesi että jättää nelosen lähdöt väliin, sen verran hurjalta reitti näytti x-rotuisille. Jos en olisi niin odottanut ekaa kisaa, olisin saattanut harkita samaa. Aika paljon olisi kuitenkin tarvittu, että olisin jättänyt lähdön väliin.
 
 Lähdimme toisena omasta ryhmästämme. Sain koirat hyvin valjaisiin ja ne odottelivat nätisti maassa. Corveten valjastin viimeisenä, kun muistin kevään kisasta että se kävi melko kuumana. Sekin pysyi maassa pienellä muistutuksella, mutta sen kierrokset olivat selvästi korkealla. Anne ja Teija tulivat auttamaan lähtöpaikalle siirtymisessä. Silloin Corvetella alkoi mopo karata ja se alkoi huudella. Lumiltakin kuului jokunen muistutus sen olemassalosta. Odottaessamme vuoroa kävin Corveten luona kertomassa sille ettei huutelu ole suotavaa. Se hiljenikin, mutta hetken päästä aloitti uudelleen. Tarvitsisin handleriksi jonkun joka saa sen pysymään kuosissa tai sitten otan sen pyörään, jossa se on lähempänä minua ja helpompi hallita.

Täältä tullaan!

Näytän ihan ufolta kypäräni kanssa (johon olin vielä teipannut jesarilla kameran).

Matka sujui hienosti. Rata ei ollut kovinkaan nopea, mikä sopi meille. Painelin jonkun verran myös jarrua. Olin päättänyt olla potkimatta juuri lainkaan. Muutamassa kohdin koetin ja sekin sujuu tulevaisuutta ajatellen. Pahoissa kohdissa hiljensin vauhtia myös käskyillä. Pahimmassa jyrkässä mäessä huusin kerran jo paniikissa seis, kun oli kiviä. Ei ne pysähtyneet, mutta hiljensi kuitenkin niin että selvittiin.
Vajaa kilometri ennen maalia ohitettiin édellä mennyt valjakko. Ohitus sujui hyvin, vaikka ohitettavan yksi koira olisi mielinyt lähempään kontaktiin. Ohituksen jälkeen kärki -eli Sälli ja Corvette- kuitenkin löivät totaalisen löntystelyvaihteen päälle. Näytti siltä, että Lumi ja Surku olisivat enemmänkin jatkaneet matkaa. Hetki kului ennen kuin sain väsyneet koirat taas jatkamaan kunnolla matkaa.
Varsinainen floppi tapahtui kuitenkin maalisuoralla, vain viitisenkymmentä metriä ennen loppua. Tie jatkuin suorana ja sen kummallakin puolen oli nauhat. Ilmeisesti Corvette päätti oikaista kaukalon laidalla kulkevalle tielle ruohopenkan yli. Pysäytin valjakon, mutta kärki ei käskyistä huolimatta kääntynyt takaisin tielle. Kävin sitten kädestä pitäen ohjaamassa nitä, mutten varmaan ottanut niitä tarpeeksi takaisin ja sain nousta vielä kerran. Sälli oli jo siinä vaiheessa käynyt kyljelleen retkottamaan ja valjaat valjaat sotkussa ratakepin ympäri. Valjakko jonka olimme ohittaneet oli painellut ohi jo hyvänaikaa sitten ja hävisimme sille lopulta 1min3s.
Sellainen loppuhuipennus!
Seuraaviin kisoihin laitan Surkun Sällin pariksi kärkeen. Täytyy vielä videolta tarkistaa olisiko sieltä löydettävissä jotain vinkkiä, mikä sai koirat pyrkimään pois radalta. Lopullinen sijoitus oli 4/8.
Olen kuitenkin oikein tyytyväinen koirien muuhun suoritukseen. Ilman tuota loppusähläystä olisimme olleet selkeästi toisia Burklandin Erkin jälkeen (Erkin voitto oli silti ihan omaa luokkaansa). Kisa on kuitenkin kisa ja yhteistyö koirien kanssa saattaa ratkaista paljonkin. Neljäs sija oli juuri se minkä tänään ansaitsimme ja olen siitä iloinen.
Palkintopallit menivät oikeisiin osoitteisiin.

DR 4 palkintojenjako. Kuva Anne Mäkimaa

Ihana päivä ja oli taas niiiiin mukava jutella muiden harrastajien kanssa ja tutustua uusiin ihmisiin ja FB-kavereihin ihan kasvokkain.
Kypäräkamerani nauhoitti koko matkan, Mutta olin kiinnittänyt kameran kypärään sivuttain... Katselin ekan pätkän kääntämällä läppärin kyljelleen =) Täytyy katsoa, josko löydän ohjelman jossa videon voi kääntää. 

 

 

 

Viimeaikojen tapahtumista:
Viimeinen kokeilu kärryllä ennen kisoja meni hyvin. Koirat jaksoivat pitää hyvää vauhtia 2.5km:n lenkin ja itse pysyin kärrynpäällä, vaikka otsalampun valossa menin.
Koirat olivat viimeviikolla neljä päivää Tomilla hoidossa leirikouluni ajan.
Lumin kiimaoireet jatkuvat. Se aiheuttaa kitkaa Sällin ja Corveten välillä. Sälli käy kyttäilemässä Corvettea tarhassa ja Corvette ärähtää sen pois aina muutaman kerran päivässä. Muutoinkin ne jäykistelee toisilleen aika ajoin, mitä ei aikaisemmin ole ollut lainkaan. Lumi kävi veri- ja papakokeissa. Kaikella todennäköisyydellä pala munasarjaa on jäänyt Lumin sisälle ja se pitää uudella leikkauksella poistaa. Leikkaus tulisi kuitenkin tehdä vasta kun seuraava kiima on voimakkaimmillaan, että pala löytyisi. Harmittaa aika paljon. Jos leikkausta ei tehdä sinne kehityy todennäköisesti kysta. Kiimaoireet vaivat jäädä myös jatkuviksi -ne on nyt kestäneet jo kuukauden... Jos munasarjasta ei aiheutuisi kuin normaalin kiiman kestävä vaihe ilman kystia, niin en varmaan laikkauttaisi lainkaan uudelleen. Haluan myös normaalin levollisen vaiheen uroksien välille. Kuukausi on mennyt jo näin.

Kuvakertomus: Ensimmäinen kärryajo nelosella

Ensin tuntumaa kärryyn ilman koiria. Yhtään en vielä tiedä minkälaista meno on kun edessä on neljä koiraa ja innostunutta jännitystä on ilmassa. Veli on mukana kuvaamassa ja turvaamassa monoa maastopyörällä. Kaikki kuvat Johannes Sipposen. En tiedä koska se ehti ne ottaa...

Kohta mennään

Kädet ei sentään täriseet, vaikka ilmassa väreilikin odottava jännitys

Sitten menoksi. Tämähän sujuu ihan hyvin. Ainoastaan koirat juoksee missä sattuu. Oikeassa reunassa pysyvästä kärjestä saa vain haaveilla

En jarrutellut kuin korkeintaan mutkiin ja ensimmäinen km mentiin aikamoista vauhtia. Päälle 30km/h veljeni mukaan, joka polki kieli sinisenä pyörällä perässä.

Sitten vähän hyytyi ja pidin kaksi lyhyttä taukoa. Tauot poislukien keskinopeudeksi tuli n. 25km/h 2.5km matkalla. Lumi väsähti eniten tai ehkä paremmin sanottuna sen yritys loppui selvimmin väsymyksen alkaessa painaa.

Iloisen näköisellä naamalla loppun asti. Omia hermoja kiristi oikealla pysymättömyys...

Loppusuora edessä. Maailmanloppu ei tullutkaan nelosen kärryajossa. -Ei ainakaan tuossa maastossa. Suorilla toivoin jopa lisää vauhtia. 

 

Tänään vaihdoin puhtaat Rurirexit ja lippukankaat koppeihin. Tuli oikein hyvä mieli kun sai kärrätä likaiset ja haisevat kompostiin ja roskiin. 

Koirat eivät osoittaneet kovinkaan suurta kiitollisuutta. Niistä oli käsittämättömän ajattelematonta vaihtaa tutulta haisevat kuivikkeet epäilyttävän puhtaisiin ja tuoksuviin. Koppeihin ei ollut tunkua

 

 Viime viikon ajot olivat mitättömän pieniä matkoja lämpötilojen ja kosteuden vuoksi. Tänä aamuna mittari näytti +5 ja kosteus oli 100%. Ajoin koirilla raskaamassa maastossa n. 4.5km:n lenkin. Kaksi pitkää 500m mäkeä ja kosteus veivät koirien voimia. Taukoja pidettiin useampia. Nyt ensi viikolle näyttäisivät lämpötilat laskevan useampana aamuna sinne +5 paikkeille. Olen saanut kolmipyöräisen kisakärryn, jota kävin testaamassa perjantaina kahdella koiralla. Kauhun hetkiä ei tullut kun mentiin melkoisen helppoa maastoa ja vauhti oli n. 20km/h. Tiistaiaamuna on tarkoitus valjastaa kaikki neljä sen eteen ja katsoa kuinka minun käy.

Allaoleva video on alkuun melkoisen pimeä, mutta kirkastuu, kun päästään vähän ylemmäs. En jaksanut alkaa pätkimään videota, joten se on piiitkä -vain yhden tauon katkaisin pois.

Sunnuntaiaamun lenkki 

Lumikin makoili mieluummin kopin ulkopuolella, kuin uusissa pehkuissa.

Lumi menee keskiviikkona uudelleen eläinlääkäriin, jossa otetaan verikoe tai papa. Jos näyttää siltä, että kiimaoireet aiheutuvat sisään jääneestä munasarjan palasesta, saattaa edessä olla uusi leikkaus. Kyllä harmittaa, ei sen näin pitänyt mennä. Vaikka Lumi ei ole todellakaan valjakon kirkkain tähti, on sen treenaus aluillaan ja se on yksi osa tiimiä, enkä lisää koiria ole ottamassa. Se tietäisi sairaslomaa ainakin lokakuun ajan ja sen jälkeen lihasten uudelleen rakentumista. Ja sitten vielä leikkaus ja siitä toipuminen. Vaikka toipuminen oli viimeksi nopeaa, veisi se kuitenkin taas syysloman ja olen todellakin nyt erilaisen loman tarpeessa. Tuloksia ei vielä kukaan tiedä ja voi olla, että kaikki harmitus onkin turhaa. Ja vaikka sillä olisikin edessä uusi leikkaus saatan siirtää sitä sopivampaan ajankohtaan. Toisaalta Lumi aiheuttaa nykyisellään pientä mutinaa tarhassa Sällin ja Corveten kesken. Ei se enää samalla lailla haise, kuin viikko takaperin, mutta sen pissat edelleen kiinnostaa.

Treenikuulumisia

Välillä käydään metsässä palautumassa. Puunkoloista saattaa löytyä aarteita. Corvettekin on sen pikkuhiljaa oppinut.

Lauantaiaamuna tehtiin lenkki pururadalla. Auron mittari näytti +9 ja liikuntahallin seinän mittari +12. Se näyttää aina enemmän, mutta tuona aamuna jopa epäilin sen olevan oikeassa. Otin juomatarvikkeet matkaan mukaan ja ajattelin pitää yhden pidemmän tauon. Kosteus% oli ilmeisen korkea. Menosta puuttui terä ja todellinen puhti ja puurtaminen mäkiin. Sälli oli oikealla kärjessä ja oikealla pysyminen tuntui paikoin mahdottomalta tehtävältä. Pikkutaukoja tuli sen vuoksi lukuisia. (Seuraavana päivänä Corvette oli oikeassa reunassa ja oikealla pysyminen sujui jo paremmin. Corvette osaa siirtyä sinne käskystä ja sen ei tarvitse silloin työntää Sälliä? Mutkat tosin oiottiin lahjakkaasti seuraavanakin päivänä). 
Hermot oli koetuksella koiria oikealle palauttaessa (videosta olen leikannut niistä lähes kaikki). Onneksi sinne joutui kävelemään muutaman askeleen, jolloin ehti muistuttaa itseään kiukun hillitsemisestä ja määrätietoisesta otteesta vaikka sisällä kihisi. Jos koirat ymmärtäisivät uhkauksia olisin käyttänyt kaikki keksimäni.
 1. "Palkkaa ei tipu lopussa, jollei homma ala toimia." 
2. "Se, joka ei toimi niin kuin käsketään jää tarhaan kököttämään muiden lähtiessä lenkille ja naapurin mummo tulee komentamaan jokaisesta inahduksesta joka sieltä kuuluu."  
Ja viimeisimpänä valttikortti: 3. "Agikeppitreenit jää sen kohdalta väliin, joka ei pysy reunassa."
Ei se mikään katastrofilenkki ollut, mutta paljon jäi parannettavaa ja erityisesti pohdittavaa kosteuden merkityksestä jaksamiseen. 

Välissä pidin pitkän -ehkä 5min- tauon ja sen jälkeen oli taas puhtia enemmän. 
Kyllä niin odottelen viileämpiä ja kuivempia ilmoja, ettei Forecaa tarvitse lukea sellaisella hartaudella ja intensiteetillä.

Tässä video lauantaiaamun lenkistä:
pururadan lenkki 

 Seuraavana aamuna ajoin Vierumäelle Annen kanssa treeneihin. Oltiin tarkasti tutkittu säätietoja ja siellä kosteus% oli alhaisempi kuin ihan kotikulmilla. Matkalla sinne lämpötila oli alimmillaan +4, paikanpäällä +6-+7. Kosteus oli lähempänä 90% kuin 100% -ainakin Forecan mukaan. Sumuista kuitenkin oli paikoin, joten tiedä todellisuutta...
 Asla laitettiin valjakkoon pyörään Lumin pariksi. Surku meni yksin keskellä ja Corvette ja Sälli keulilla. Anne lähti autolla mukaan. Reitti oli ihan uusi ja jos matkalla sattuisi jotain vieraan koiran kanssa, olisi apua saatavilla. 
Reitti oli lopulta lyhyempi kun yhtä pätkää ei ollut ollenkaan. Reilu 3km tuli yhteensä matkaa. Vauhti oli koirilla melkoinen. Menomatka oli laskuvoittoista. Paikoin jyrkähköjäkin mäkiä ja mutkia. Muutamaan kertaan meinasi mönkijä lähteä jarruttaessa sivuluisuun. Takaisintulo oli leppoisampaa, kun koirat punnersivat mäkiin -ja hyvin punnersivatkin. Ehkä ihan sopiva matka, vaikka 4km olikin ajatuksena ja matka loppui kuin seinään, kun oltiinkin jo autolla. Ainakin jäi hyvä mieli. Sunnuntaiaamuna kamera ei valitettavasti ollutkaan päällä. Se oli sellainen hyvänmielen lenkki.

Kaikenkaikkiaan koirat ovat mielestäni kohtuukunnossa tässä vaiheessa vuotta. Ollaan tehty elokuun alusta yhteensä 18 lenkkiä ja ilokseni kaikki mönkijällä. Helpossa maastossa keskinopeudet ovat olleet jopa 20km/h, vaikeammissa alta 10. Normaalisti ehkä 13-14km/h. Matkat ovat olleet lyhyitä keleistä johtuen, mutta niitä lienee aikaa pidentää myöhemmin kun viilenee.

Täytyy myös syödä, että jaksaa.

Ei ole koirat enää turhan laihoja -kohta päinvastoin. Pakkanen on vielä pullollaan läskiä ja possua.

Johanneksen keppikuvat

 

Keppitreenit pihassa puolikkaalla keppikujalla jatkuvat lähes päivittäin. Intoa riittää edelleen kaikilla. Tarhassa alkaa melkoinen tohina, kun koirat näkevät minun nostavan keppejä pystyyn. Lumi hyppii katolta katolle edestakaisin ja muut eivät tiedä miten päin olisivat. Ensimmäisen vuoron saa se, joka malttaa rauhoittua maahan makaamaan, odottaessani tarhan ovella. Toistoja otan vain muutamia/koira ja into on taattu.  Johannes sattui perheineen olemaan yksi kerta vieraisilla ja tallensi kameraan muutaman kuvan.

 

Kovin lämmintä on taas viime päivinä ollut. Pari päivää sitten käytiin ajamassa helpossa maastossa, mutta paras puhti oli poissa. Ilmankosteus oli varmaan se suurin syy. Nyt on taas luvattu vähän kosteampia ja lämpimämpiä aamuja. Huomenaamulla pitäisi olla +9, mutta kosteuslukemien toivoisi olevan vähän alhaisemmat. Katsotaan minkä matkan kärsii ajaa.

Sällikin treenaa keppejä ja sille voi laittaa kujan jo paljon kapeammalle kuin Corvetelle

Lumin kiima jatkuu. Sälli syö jo, mutta edelleen urokset jäykistelee tarhassa ja Sälli pitää Corvettea ruodussa. Ulkoiluttaessani Lumia ja Surkua eräs puolituttu kysyi onko Lumilla kiima, piti häntäänsä kuulemma sellaisessa asennossa.
Samaan aikaan kullanarvoinen naapurini oli hiljentänyt Sällin ulvonnan tarhassa. Hän kertoi kuinka vihdoinkin pääsi koettamaan koirien komentamista hiljaiseksi. Sälli oli aloittamassa oikein kunnon konserttia. Naapurini kertoi, että oli kerännyt kaiken itsevarmuutensa ja mennyt lähemmäs tarhaa isot puutarhakäsineet kädessä. Hän oli lLäpsäyttänyt kätensä kuuluvasti yhteen ja samalla komentanut tiukalla, uskottavalla äänellä "Sälli hiljaa!". Sen jälkeen hän oli ollut täysin eleetön. Sälli hiljeni siihen paikkaan eikä aloittanut enää myöhemminkään uudelleen. Naapurini oli niin tyytyväinen suoritukseensa ja minä myös. Vanhassa rouvassa on poweria! Homma toimi juuri niin kuin pitää.

Lumin kiima

Lumilla on kiima. Kyllä, kiima. Ei se vuoda, mutta kaikki muu käytös viittaa siihen. Urokset ovat jo kesällä napsutelleet sen pissoille, mutta nyt se on voimistunut. Ne haistelee Lumia ja Lumi ärähti ne pois -nyt vetää jo hännän sivuun ja antaa haistella.... Corvette ja Sälli ovat parina päivänä kulkeneet tarhassa häntä pystyssä jäykistellen toistensa ohi. Viime yönä tarhasta kuului liikehdintää ja katsoessani lampulla Sälli ja Corvette(!) siellä tepastelivat. Sälli jätti tänään possunkeuhkot syömättä. Kyllä sille on ruoka aiemmin maittanut ihan loppuun asti. Lumi sai vapaasti viedä senkin osuuden. Tarhassa Sälli saattaa juosta rinkiä ja yrittää pyytää Lumia leikkiin (Surkukin kävisi paremman puutteessa). Nuoret katsovat sitä vähän hämmentyneinä reagoimatta. Sälli vaeltelee tarhassa edestakaisin eikä Corvettekaan tyydy pelkkään pötköttelyyn. Täytyy varmuudeksi nostaa häkki sisään, jos yöllä tarvitsee hakea sinne joku rauhoittumaan. Kauankohan tämä kiima kestää? Kiima tuli ihan ajallaan, samaan aikaan kuin kahtena aikaisempanakin vuonna. Vähän päänraapimista on kuitenkin aiheuttanut se tosiasia, että Lumi steriloitiin kesäkuussa...