Mission impossible??

Pasolanharjulla taas vapaana metsän tuulia haistellen.

Löysin taas aarteen - ihanan kuolleen päästäisen. Emännän mieliksi useimmiten vain kanniskelen niitä hetken aikaa.

Lumin riistavietti on aiheuttanut harmaita hiuksia. Jos jänis, orava tai kissa tms. osuu kohdalle, niin se on menoa. Muutamia kertoja Lumi on jahdannut jänistä ja siinä olisi oikeasti voinut olla vaaratilanne jos olisi tielle päätynyt. Tähänkö loppui Lumin vapaana pito??? "Ei sille mitään ole tehtävissä" olen kuullut monelta ja en yhtään epäile etteivätkö he olisi hyvinkin oikeassa. Olen silti päätänyt tosissani yrittää jos se olisi mahdollista saada hallintaan.
Olen alkanut ehdollistamaan Lumia pillin ääneen aina kun on ruokaa tiedossa. Ei siis pientä herkkupalaa, vaan oikeasti ruokaa. Aluksi pari kertaa kotona ja nyt sitten ulkona eri tilanteissa. Tarkoitus olisi käyttää pilliä ainoastaan jo alkaneen ajon keskeyttämiseen (joo tiedän... ei ole kuulemma mahdollista) tai jos ehdin ennakoida, niin ennen kuin Lumi lähtee.

Tänään käytiin koirankouluttaja Henna Hallan luona ihan yksityiskäynnillä. Oli kovasti hyödyllinen kerta. Puolitoista tuntia kuljettiin maastossa ja teillä vapaana ja hihnassa. Henna teki huomioita ja antoi vinkkejä ja palautetta. Hyvin kuulemma toimin pääsääntöisesti koiran kanssa ja luen sen eleitä. Annan kuitenkin liikaa periksi siinä että toistan käskyjä turhan monta kertaa ennen kuin todella vaadin (olen pitänyt kolmea toistoa rajana ja sitten alan kävellä uhkaavasti muristen kohti). Nyt ohjeena on yksi käsky ja jos ei siihen reagoida niin tulee toinen ja samantien seuraus. Seuraus on Lumin vapaana ollessa kauko-ohjattavasta pannasta tuleva pieni vesisuihke. Lumin hihnassa ollessa se on nyppäisy hihnasta ja tiukka kielto. Ja tietenkin kehu ja tarvittaessa palkkaus samantien kun homma toimii.
Kun ohitamme toisia koiria Lumin ollessa hihnassa en reagoi mitenkään tilanteeseen (tähän asti olen pyytänyt vierelle) jos hihna pysyy löysällä ja Lumi vain katselee. Jos lumi kiristää hihnaa tai nostaa selkäkarvoja pystyyn tulee kielto.
Agilityä suositeltiin erityisesti harrastuksena. Siinä ohjaaja ja koira kommunikoivat jatkuvasti keskenään.

Mitään liikoja toiveita en saanut vietin hallitsemiseen ainakaan kun kyse on huskystä. Perushallinnan ja suhteen vahvistamisella muissa tilanteissa lähdetään liikkeelle. "Vapaana ei huskyjä (etenkään käyttölinjaisia)voi pitää" kuuluu liiankin usein.
Niin... tilasin sitten kuitenkin tuon suihkepannan. Kyllä se toimii, vaikka ei sillä mitään tekoa olekaan tosi tilanteessa, kun ympäristö häviää. Suurin hyöty on siinä, että se tekee minut varmemmaksi ja rennoksi.
Tämän päiväisessä koulutuksessa koulutettiin minua ei Lumia. Omalla asenteella, selkeydellä ja varmuudella on huikaiseva merkitys. Sanoisin melkein että se on kaikkein tärkeintä. Kun minä muutun ja saan selkeät ohjeet mitä muuttaa, niin Lumi seuraa.

Toivoa antaa se, että lintujen jahtaamisen saan useimmiten hallintaan (tarvittaessa tiukalla komennolla ja ennakoinnilla). Myös autojen jahtaaminen on loppunut. Eikä jänisten ajot Lumilla kauan kestä. Juuri kuulin, kuinka eräs nainen oli odottanut tunnin koiraansa takaisin pupun perästä. Minuutti on ehkä todellinen aika jonka Lumi painaa perässä, tosin se tuntuu tunnilta ja täysiä laukaten siinä ajassa pystyy juosta uskomattoman kauas. Missähän voisi kontrolloidusti hallita jänisten kohtaamista, niin että olisin hyvin varautunut ja varmistanut pitkällä perässä roikkuvalla liinalla, ettei perään päästä? Saisikohan huomen aamuksi tilattua kanavan kentälle pari pupua. Siellä istuskelimme tänään lenkin lomassa seuraamassa lintujen parveilua, niin ettei Lumi lopulta kiinnittänyt niihin enää mitään huomiota.

On tämä jännää katsoa miten homma toimii.

Mistä vain vielä löytyy lunta etenkin lenkin loppuvaiheessa on tulos sama:. Lumi työntää päänsä syvälle hankeen ja jää siihen - kuin hukkuva vetäisi viimeisiä talven henkäyksiä sisäänsä. Sitten alkaa vimmattu kaivuu ja yhä harvinaisemmiksi käyvät pentuhepulit.

 

Seuraavaksi aletaankin harjoitella rappusissa kulkemista. Asun neljännessä kerroksessa ja tähän asti ollaan kuljettu hissillä. Jossain vaiheessa koitettiin rappusissa kulkemista, mutta tassut lipsuivat niin kovin, että tyydyin suosiolla hissiin. Lumi arastelee rappuja eikä itse vapaaehtoisesti niihin mene. Pitkä matto aluksi alle lipsumista estämään. Kyllä naapurit ihmettelee kun koiralle oikein mattoa viritellään rappukäytävään. Ei sentään satu olemaan punaista sellaista =)

Lumi pitää myös marjoista. Tiinan mustaseljapensaassta Lumi söi ja riipi alas kaikki löytämänsä talvenpuremat marjat. Myös tienvarsien ruusunmarjat syödään jos vain kohdalla pysähdytään. Kesän mustikkasatoa siis odotellessa.


Tomi kävi tänään tervehtimässä. En ole ikinä nähnyt Lumilla vastaavaa reaktiota jonkun tullessa käymään. Voi sitä iloa! Matot meni rullalle Lumin säntäillessä ja samalla kuitenkin vähän arasteli. Ei jäänyt pienintäkään epäselvyyttäkään siitä etteikö koira muistaisi kuka sen kanssa on viettänyt kaksi ensimmäistä kuukautta.

pihassa iltapissalla

Kanavalla seuraamassa joutsenia ja sorsia

Koirajuoksua ajattelin alkaa pikkuhiljaa kokeilemaan, kunhan saadaan sopivat valjaat. Lumi jaksaa jo pidempiäkin matkoja ja kohta tarvitaan muutakin liikuntaa kuin pelkät kävelyt. Ympäristö käy minun kävellessä ja Lumin juostessa vapaana liiankin mielenkiintoiseksi. Vauhtia lisää =) Ja tulee minunkin taas lähdettyä oikasti lenkkeilemään pelkän kävelyn sijaan.

Lumin liikkeet ovat ihailtavan kauniita. Nopeaa sulavaa voimaa. On nautinto katsoa kun se oikein tosissaan intoutuu juoksemaan yksin tai toisen koiran kanssa. Etenkin kotia tai mummolaa lähestyttäessä näkee kuinka Lumi oikein innostuu ja silloin mennään riemusta juosten. Kyllä se kotimatka on aina paras, kaikesta muusta kivasta huolimatta.

Testataan, testataan... toimii..ei toimi....toimii...ei toimi...

Lumista on tullut jo kovin iso, mutta ei niin iso ettei leijonan kainalossa olisi edelleen paras paikka nukkua yönsä ja aamulla ennen ulosmenoa kuuluu säkkituolin rahinaa.

Tilasin Lumille muutaman aktivointilelun joihin saa ruokaa sisään. Ihan hyvin ne toimii ja kiinnostaa, mutta mikään ei kuitenkaan voita oikeaa luuta tai vaikkapa raakaa kanankoipea, jonka makuun Lumi pääsi eilen. Siinä riittikin askarreltavaa ja järsittävää muutamaksi toviksi.
Kun kävimme Miisalla kylässä sai Lumi maistaa myös kuivattua kaninkorvaa. En ollut moisesta koskaan kuullutkaan. Sen saatuaan Lumi paineli vikkelästi toiseen huoneeseen josta kuului hetken aikaa murinaa ja kolinaa Lumin hoidellessa saalistaan.


Oravia ja muita peiniä menijöitä on ilmaantunut enenevässä määrin poluille ja se on sitten menoa. Jopa kotipihasta jos Lumi saa metsän puolelta hyvän vainun kaikuu kutsut kuuroille korville. Mitään pitkiä harharetket eivät ole. Ne kestävät vain peinen hetken, mutta sekin on liikaa.
Usein muutenkin Lumi huomioi käskyni monesti vasta, kun sanon ne todella painokkaasti tai joskus vasta silloin kun lähden uhkaavasti tuijottaen sitä kohti. Toisinaan taas kuulee pienen pihauksenkin.

Lumi ei aina luota minuun jos löytää jonkun aarteen mitä syödä. Kun kiellän sitä (tarkoittaa siinä tilanteessa että suunta pitää ottaa minua kohti) ja se ei "kuule", lähden kohti jolloin Lumi menee kauemmaksi. Koskaan en ole siltä saalista lopullisesti ottanut pois. Aiemmin se toimi niin että kun lähdin uhkaavasti kohti, jos Lumi ei välittänyt kiellosta, Lumi lähti minua päin ja silloin kehuin ja käännyin itsekin vain jatkamaan matkaa.
Tänään olin tuollaisesa tilanteessa. Kielsin Lumia, joka tarkoittaa, että suunta sinne missä minä olen. Lumi ei totellut. Se oli löytänyt kalan. Lähdin sitä kohti jolloin se yleensä on tullut samaan suuntaan. Nyt se lähti kauemmaksi. En halunnut kuitenkaan luovuttaa ja otin sen kiinni. Kun se ei kuullut mitään käskyä syödessään, pyysin sitä irrottamaan kalasta antaakseni sen sitten sille takaisin. Se hotki kalan äkkiä alas. Otin sitä leuoista kiinni ja avasin suun, mutta liian myöhään, kala oli syöty. Tarkoitus oli ottaa siltä saalis ja sitten palauttaa se sille että se oppisi etten ole kiinnostunut sen saaliista ja herkunkin kanssa minua on turvallista totella. Nyt en saanut aikaan kuin lisää epäluottamusta. "Yritti väkisin viedä minulta saaliin, joten syönpä sen äkkiä pois..." Ei olisi kai pitänyt kiinnittää mitään huomiota kalaan ja vaatia vain käsky perille, vaikka se toteutuisi vasta sitten kun kala olis syöty?
Onneksi myöhemmin lenkillä Lumi löysi puruluun (ei niin kova herkku) ja sen kanssa se lähti minua kohti kutsusta, niin kuin kuuluukin. Jäin istumaan joen varteen ja kutsuin sen ihan viereen ja siinä se sai rauhassa syödä luunsa loppuun. Toivottavasti se korjasi hieman luottamusta, etten ole viemässä sen ruokaa.

Laitoin Lumin 10m pitkään kevyeen nailonnaruun, joka sai kulkea sen perässä. En luottanut sen hallittavuuteen. Koko lenkin naru kulki Lumin perässä. Toivoin kohtaavamme oravia yms... että voisin varmistaa sen että Lumi ei pääse kielloista huolimatta perään. Yhden jäniksen näinkin,mutta se ehti hävitä ennenkuin Lumi sen huomasi. Sorsien ja lintujen ohi pääsimme ilman, että Lumi lähti perään. Sain kyllä olla tarkkana ja käyttää monia käskyjä ja huomion kiinnittämistä palloon tms.

Lumi on mielestäni kovan ja pehmeän sekoitus. Tietyissä tilanteissa (onneksi vielä useimmissa) on hyvin hallittavissa, mutta sitten löytyy se puoli joka ei kuule ja reagoi koviinkaan käskyihin. Jopa hihnassa esim. ennen tienylitystä saan joskus todella tiukasti sanoa Lumille, että se kiinnittää huomion minuun ja edes istuu saati sitten kulkee vierellä risteyksen yli (edellyttää katsekontaktia). Normaalilla äänellä sanottuun käskyyn ei tule mitään vastinetta. Silti aina kun olen jotain pyytänyt olen vaatinut sen loppuun asti, vaikka se veisi aikaa ja kärsivällisyyttä.
Toisia aikuisia kohtaan Lumi ei automaattisesti alistu, vaan ohitustilanteissakin saattaa kävellä häntä pystyssä ja kovin isona eteenpäin kumartuen. Joitain pehmeämpiä aikuisia koiria Lumi selkeästi dominoi kehonkielellään, kun ne on yhdessä vapaana. Ja ikää on vasta reilut 4 1/2 kk. Pitääkö olla huolestunut tai tehdä jotain? Eikö pennun kuuluisi alistua? Toki se niinkin tekee monen kanssa. Tänään kuitenkin esim. parivuotiasta irlanninsetterinarttua Lumi selkeästi dominoi.

Pian kuvia yhteislenkiltä:


Koiran kanssa tulee helposti juttuun ohikulkijoiden ja etenkin koiranomistajien kanssa. Vaikka periaatteessa kävelemmekin kaikkien ohi, niin toisinaan kysyn vastaantulijoilta voiko heidän koiraansa laskea irti tutustumaan. Vanhemmat ja arvokkaammat koirat Lumi jättää (toisinaan) rauhaan ja käy hetkittäein kokeilemassa saisiko heistä sittenkin leikkiseuraa. Tänäänkin lapinkoirauros intoutui omistajansa hämmästykseksi juoksuun ja painiin.

Ajoin pyörällä ja Lumi tuli vapaana hiekkapätkän hienosti lähellä kulkien. Vierellä käsky toimii näemmä ilman eri harjoittelua pyörälläkin ajaen. Mutta sitten omalla takapihalla Lumi sai vainun ja metsään meni kielloista välittämättä. Tuli onneksi nopeasti sieltä pois. Hallittavuudesta ei kuitenkaan voinut siinä kohdin puhua.