Agirotu

 Elämäni ensimmäinen agirotu ja iso agilitytapahtuma oli sunnuntaina Turengissa. Kisat pyörivät samanaikaisesti neljällä radalla ja koirakoita puikkelehti joka puolella. Alkuun omat olivat vähän täpinöisssään kaikesta hälinästä ja ahtaassa tilassa koirien ohittelusta. Nopeasti siitä tokenivat kun samat säännöt pätivät siellä kuin kotikulmillakin. Heittäytyivät kohta niin rennoksi lämpimässä säässä, että kävivät ihan kapean kulkuväylän viereen kyljelleen koirakoiden kävellessä ohitse kuonoa hipoen.

Olimme paikalla jo puoliltapäivin, vaikka oma kisa, alo-huskyjen joukkue, alkoi vasta 16.20. Ilmoittautuminen piti hoitaa kuitenkin ennen yhden jälkeen alkavaa pukukisaa. Pääsin myös seuraamaan kilpailevan huskyjoukkeean suorituksia, jotka menivät sen verran hyvin, että niillä irtosi 27. sija. Niin korkealle epäillään ettei huskyilla ole aiemmin ylletty.

Pukukilpailun kuvat Jaana-Maarit Perkkalan

Nala, Surku, Lumi ja Corvette taustalla

Pukukisa oli melkoisessa kuumuudessa. 4Run-huskyjoukkue pääsi viiden parhaan joukkoon formula teemalla. Paikalla oli tietysti myös oikea kilpakärry ja huskyt valjaissa. Vähän ensin mietitytti onko järkeä laittaa kolme koiraa valjaisiin ja ottaa hihnat käteen... Odottelua kuumassa oli kuitenkin sen verran, että näyttävä mahallaan kyntäminen valjakon perässä jäi tekemättä. Se olisi saattanut olla pukukilpailun voiton avain =)

Sitten hengailua nurmikolla puun varjossa. Olin varannut Aku Ankan taskukirjan mukaan, mutta sainkin parempaa ajanvietettä joukkuekaverista. Ihanan leppoisa päivä ja ihania ihmisiä. Koiratkin ottivat tapansa mukaan lunkisti loikoillen.

Juuri ennen kisastartteja...

Vihdoin koitti oma vuoro. Sain jokaiselle koiralle "huoltajan". Eräs ulkopuolinen nainen istuskeli Corveten kanssa rataantutustumisen ja kisan ajan. Ihan rauhakseen Corvette oli, vaikka lauma poistui seuraillen aidan takaa radan tapahtumia. Rata oli ihan mukava eikä ihan suoraviivainen. Sisälsipä muutaman peruutusaskeleenkin. Surkun kanssa aloitettiin. Se pysyi lähdössä kiltisti -niin kuin aina. Jännitystä oli jonkun verran jäsenissä ja rehellisesti sanoen en tiennyt lainkaan miten Surku menisi radan tietyt kohdat. Se ohitti muutamia esteitä ja otettiin ne uusiksi. Jotain muutakin säätöä tuli radalla. En esim muistanut vaihtaa puolta ja Surkun kanssa ei takanaleikkaus onnistu. Ei ollut lainkaan sujuvaa menoa, mutta yllättävän leppoisin mielin silti etenin. Kuuluttaja totesi radan aikana miten husky hyppää kepoisasti esteet, mutta sitäkin täytyy ohjata ei olettaa =) Aika kuvaavaa. Surkun kanssa en ole löytänyt oikein yhteisiä askelia agilityyn, toinen menee humppaa ja toinen jenkkaa. Joulusta asti olen ajatellut jättää Surkun kanssa treenamisen ja nyt on sen aika. Voin sen kanssa joskus kisata huvin vuoksi joitain mölliratoja, jos siltä tuntuu.
Surkun jälkeen menivät huskyt Huuru (Anni Mettälä) ja Nala (Marjo Vesa). Kummatkin tekivät hyvät radat, mitä ehdin näkemään. Lähtö oli liukuva, joten jo hyvissä ajoin Nalan ollessa radalla laitoin Lumin odottamaan lähtöasemiin ja päästiinkin lähtemään samantien Nalan ylittäessä viimeisen esteen. Lumia minun on huomattavsti helpompi ohjata ja se kulkikin hyvin. Lumi teki heinon radan virheettömällä tuloksella. Huskyjen alo-koukkue sijoittui hienosti 4/17! Lumi meni jopa niin lujaa, että taakse jäi jokunen bortsukin. Täältä löytyvät tulokset
Ja täytyy vielä mainita, että joukkuehenki oli meillä loistava, vaikka osa porukasta oli kaikille uusia.

Kuvat radalta Toni Pollasen. Valitettavasti Huurusta ja Annista ei ole kuvan kuvaa.

Surku

Nala Ja Marjo

Nala ja Marjo

Lumi

Lumpsu-lompsottaja meni hienosti

Agilityä ja aikaisia aamuja

Janakkalan agilityepiksistä kaikki kuvat Susanne Stenfors

Möllien rata

  Keskiviikkona osallistuin Janakkalassa agilityn epiksiin. Lämpötila oli lähes hellelukemissa vielä seitsemän maissa, kun päästiin radalle. Rata oli ihan mukava ja sisälsi vähän haastettakin. Menin ensin Surkun kanssa. Ihan hyvin se meni -jopa esteen takaa kierron. Virhepisteitä tuli Surkun tehdessä liian laajan kaaren 3. hypyn jälkeen, jolloin meni samalla seitsemäskin este. Vaikka Surkun kanssa varmaan kohta lopetankin agilityn, niin kisoissa se on mennyt ihan kivasti. Lumi meni oikein hyvin. Harmittava moka sattui kun 7. esteen takaakierrossa olin hivenen liikaa edellä tai/ja käännyin liian aikaisin. Lumi oli jo kiertämässä takaa, mutta kääntyikin sitten ja hyppäsi esteen väärässä suunnassa. Lumi sijoittui kolmanneksi 10 virhepisteellä ajalla 28.8s. Surku oli 4. myöskin 10 virhepisteellä ja aikana 34.4. Koiria maximölleissä oli ihan mukava määrä (+10?). Ketään ei hylätty vaan kaikki saivat tuloksen.
Tänään kävin Lumin kanssa pitkästä aikaa kirkolla treenamassa agia. Se meni kyllä todella hyvin. Putkia, esteitä ja puomia. Huomenna sunnuntaina on oman seuran Lammin seudun koirakerhon epikset Tuuloksessa. Maanantaina alkaakin Lumin tauko agista, kun vien sen sterilisaatioon....

maalissa

Ensimmäinen lomaviikko alkaa olla takana. Kesäaamut ovat ihania, valoisia ja levollisia. Joka ikinen aamu olen noussut kukonlaulun aikaan (3:30) ja lähtenyt koirien kanssa lenkille -usein yksitellen. Kun olen palannut aamuretkiltä viimeistään 7:00 mennessä, käyn usein vielä tunniksi-pariksi nukkumaan. Huippua, kun voi itse säädellä aikataulujaan. Ensimmäisenä aamuna Lumin kanssa kanavan puistossa ilman hihnaa. Kaksi rusakkoa oli kentällä. Rusakot lähtivät, koira ei. Sama toistunut useampana aamuna. Koko aikana ei useimmiten tarvitse sanoa sanaakaan. Surku toimii yksin samoin, ei lähde, vaikka kiinnostuukin kovin. Corveten kanssa jouduin jo avaamaan suutakin useammin, mutta kuuntelee.  
Jos rusakko ei lähde ihan nenän edestä eivät yksin ollessaan näköjään lähde?!! Koirat kuitenkin provosoivat toisiaan. Kun niitä on enemmän kuin yksi mukana, niin aivan varmasti lähtisivät paljon alhaisemmalla kynnyksellä perään. Jos saavat ensi hajun, niin se myös nostaa kierroksia. Surku on ehkä kaikkein kiinnostunein tällä hetkellä!

Eilen olin Tuuloksen tanssilavalla autoja ohjailemassa. Kahden aikaan yöllä olin kotona. Päätin lähteä pururadalle kokemaan ovatko kesäyöt aamujen veroisia... 
Siispä pyörän selkään ja ensin Corvette mukaan pururataa kiertämään. Paikoin sumua ja niin lempeän rauhallista. Hiljaisuuden rikkoi vain käen kukunta. Takaisin tullessa jänis pomppi kauempana pururadalla. Kielsin Corvettea lähtemästä ja se kuunteli. Päätin lisätä haastetta. Olin alamäessä ja päästelin sen reipasta laukkavauhtia alas. Ei edes vauhdin lisäys saanut sitä irtoamaan kauempana pomppivan pupun perään -muistutettuani asiasta.
Surkun ja Lumin kanssa sama lenkki peräjälkeen. Jäniksiä myös näkösällä samassa kohden -ei kuitenkaan ihan likellä. Lumin kanssa alkoi jo aurinkokin paistaa siinä neljän maissa. Näköala järvelle auringon noustessa ja sumun leijaillessa oli kaiken arvoinen. Puoli viiden aikaan ja 24km:n jälkeen olin kotona. Hullua, mutta hulluilla on hauskempaa. 
Tämän kesän tavoite olisi mahdollisimman hyvä hallittavuus rusakoista huolimatta ja ihanat aamuyöt =)

Surku pääsi tänään sosiaalistumaan pikkukoiraan ja poniin. Lumi kävi edellisellä viikolla saman reisuun ja toivottavasti Corvettekin pääsee joskus tulevaisuudessa.

Kerrankin joku joka jaksaa reunata pidemmän aikaa.

 

Ponin luona Surku oli flexissä. Luovutin sen suosiolla Miikalle, joka osasi paremmin tulkita Surkun eleitä. Alkuun oli jännää

Vähän lähemmäs ja lopulta nuuhkaisu kuono turpaa vasten

... ja se oli siinä, poni ei kiinnostanut enää. Lumin kohdalla kävi lähes samoin.

Valjaat on pesty ja laitettu naulaan odottamaan syksyä. Viimeiseksi ajopyrähdykseksi jäi 31.5

Kesän odotusta ja valjakointia aamutihkussa

Yritin saada yhteiskuvan. Pyysin koirat makaamaan poikien eteen ja katsomaan kameraan. Jälkimmäinen ei onnistunut, liekö poikien syömällä jäätelöllä osuutta asiaan...

Maanantaina riitti pihalla vilinää, kun poikkesin kesken työpäivän oppilaiden kanssa jäätelölle ja purkkista pelaamaan. Koiratkin pääsivät hetkeksi mukaan hyörinään. Lapset omaksuvat heti ohjeet miten toimia koirien kanssa. Kun päästin ne tarhasta niin KUKAAN ei kiinnittänyt koiriin minkäänlaista huomiota -ei edes katseella- vaikka ne kävivät vähän haistelemassa. Vasta kun niiden kiinnostus oli laantunut saivat lapset kutsua koiria. Lumi oli ainoa joka suhtautui vähän epäilevästi moiseen lauman huomionosoituksiin ja pyysinkin lasten jättämään se täysin huomiotta. Jäätelöä syödessä muutama oppilas ihan oikeaoppisesti murahti liian likelle tulleen koiran kauemmas. Joku meinasi ettei tohdi niin tehdä. Kerroin ettei se tarkoita, että olet vihainen koiralle tai et pidä siitä. Se on vain koirien kielellä sanottu, että haluat oman ruokarauhan. Asia ymmärrettiin heti. Matikan oppiminen ei aina tapahdu yhtä nopeasti =)
Lapset olisivat kovasti halunneet koirien osallistuvan purkkikseen paljastamalla toisten piiloja. Surku kuitenkin meinasi innostua lasten juoksusta vähän liikaa ja koirat saivat tarhasta käsin seurata lasten iloista juoksentelua.

Huoltohetki helteessä. Kynnet, karvat ja korvat.

 Rakastan harjaamista silloin kun karvaa irtoaa. Muutoin se on täysin turhaa touhua. Surku on pudottamassa ensimmäisenä alusvillojaan. Lumi ja Corvette ovat vielä lähes talviturkissa. Ei se sellaisina levyinä lähde niin kuin monilla huskyilla, mutta irtoaa sitä kuitenkin. Toinen intohimoni on korvien putsaus. Ei koiralle varmasti lainkaan välttämätön toimenpide, mutta minulle kyllä. Miten ihanaa jos korvissa on töhnää jota voi kaivella ulos. Puhtaat korvat ovat pettymys. Koiratkin ovat oppineet nauttimaan mokomasta touhusta.

Näyttävät vielä nauttivan

 Ollaan tehty muutakin kuin maattu helteessä. Tiistai ja keskiviikko aamuina lämpötila laski huimasti ja päästiin ajamaan. Tiistaina käytiin motocrossipyörällä ja tänään mönkkärillä. Lämpötila kumpanakin aamuna +3. Pienessä tihkussa ajettiin lyhyehköt lenkit. Tänään mönkijällä saatiin keskivauhdiksi jopa 14.2km/h, joka on enemmän kuin koskaan (mönkijällä mennään aina sama lenkki).
Tiistaina ajon jälkeen jaloittelin vielä koirat. Rusakko ylitti tien hetikohta meidän edessä. Corvette ja Surku olivat hieman edelläni, mutta silti ihan lähellä. Corvette ehti ensin ottaa pari askelta, mutta kääntyi tiukasta kutsusta takaisin. Surku sen sijaan meni perään. Jänis katosi kuitenkin tien yli metsään ja Surkun matka jäi kovin lyhyeksi. Ei se kuitenkaan käskyyn pysähtynyt. Lumi oli ainoa koirista, joka oli takanani ja flexissä eikä tehnyt mitään. Se ei varmaan heti huomannut tilannetta ja samassa komensinkin tiukasti Corvettea jolloin sekin reagoi. Corvetella on selvästi kiinnostusta, kun haistaa tai näkee riistan, mutta saattaa näköjään pysyä hallussa, jos kaikki menee kohdalleen. Oli hieno tunne, kun se kääntyi käskystä takaisin.

Torstaina osallistuin P-haun agilityepiksiin. Surku ja Lumi menivät kumpikin hienosti radan. Lumi voitti maximöllit =)

 Ja kesälomaan on enää muutama hassu päivä...

Corvette parasta on tullut ihan huomaamatta Kortsu. Kun on Lumi-pumi ja Surku-purku, niin on tietenkin myös Kortsu-portsu...
Myönnetään etten lainkaan ajatellut sitä, kun oppilaiden kuulleen kutsuin Kortsua. Se kikatutti vielä koulun pihallakin: "Open koiran nimi on Kortsu!" Toivottavasti unohtivat sen ennen kotiinmenoa....

Koirien kesäloma alkoi

Maanantaina käytiin Asikkalan kirkolla agilityn epiksissä. Surku -kyllä Surku!- ylsi toiselle sijalle. Lumi jäi ilman tulosta, kun meni väärän esteen. Osallistujia ei ollut paljoa. Meidän sarjassa taisi olla 5.

Tässä ensimmäinen edustava otos. EVVK-sanovat koirat

 Koirien kesäloma alkoi kaksi viikkoa ennen omaani. Viimeiset ajot on ajettu tälle "kaudelle". Aikaisin lauantaiaamuna tehtiin pieni lenkki mönkijällä. Aika raskas vedettävä se on kolmelle koiralle, kun vauhtia ei ole alla ja on pientäkin ylämäkeä. Lisäksi omat ovat tottuneet kevyempään crossimopoon ja todellinen vääntäminen on vierasta. Kun liikkeelle päästiin, niin matka jatkui ihan mukavalla temmolla. Lumi huomasi alkumatkasta rusakon ja se vei sen huomiota. Pojat eivät sitä nähneet ja matka jatkui eteenpäin.
Sunnuntaiaamuna oli edelleen vain +3 astetta ja tehtiin kauden viimeinen ajelu crossimopolla. Matka taittui mukavasti kaikkien osalta ja jäi oikein hyvä mieli. Viikonlopun Jämin kevätkisat olen jo hylännyt. Lämpötilat ovat aivan liian korkeita meille.
Uskomatonta, että vielä eilen aamulla ajatin koirat ja tänään ne ovat loikoilleet +30 asteen lämmössä. Aamulla vielä kärsi juoksuttaa niitä pyörän kanssa hetkisen. Päivällä kukaan ei jaksanut kuin maata. Kaivoin pakastimesta jäiset luut ja keskityin itse kasvihuoneen katon kasaamiseen -ja myönnetään myös siihen pihalla makoiluun =)

Mönkijällä kohti auringonnousua

Video mönkijäajelusta

täällä

                        

Viimeinen ajelu ohi ja kesäloma alkaa