Rusakko, Kiima ja Yhteisajot

Yksi koiristani on kaikkien suosikki -niin pienten kuin isojenkin -Surku.

Viime viikon lopulla purin ketjut tarhasta. Saavat uroksetkin olla kokoaikaisesti kahleetta ja itsellä on vähän kevyempi mieli. Vaikka katsoin ettei ne pääsisi niitä mihinkään kiertämään, niin olihan se Surku ensimmäistä kertaa elämässään ryöminyt kopin terassin alta ja jäänyt nalkkiin.

Hyppyrimäen rinteessä. Flexi on vähän hankala metsässä kuljettaessa, mutta pakollinen varuste vielä

Vetämiset ovat olleet viime aikoina aika onnettoman lyhyitä, mutta sentään mönkkärillä hieman raskaampaa menoa. Maanantaina heräsin 3:30. Päästin koirat pissalle ja annoin juotot. Tähtitaivas aamuyöstä oli kaunis ja kirkas. Ennen töiden alkua pääsin ajamaan mönkkärillä melkein 3km:n lenkin! Hullua hommaa. Ihme kyllä päivällä ei väsyttänyt lainkaan.
Sunnuntaina käveltiin pitkin Lahden Veskun rantaa kolmen koiran kera hyvä tovi. Ihan kivasti se toimi, kun muistaa oman rauhallisen toiminnan. Vaikeinta mulle koirien kanssa on pitää ärtyisyys kurissa, jos asiat ei toimi juuri niin kuin haluan. Ääneen ja liikkeisiin tulee kärsimätön ärtyisyys sehän ei toimi vieden uskottavuutta tasapainoiselta johtajuudelta ja harmittaa itseä. Jos mahdollista pyrin viemään koirat kotiin, jos ketutus jää päälle.

Maanantaina otin koirat pyöräilylenkille yksitellen. Corvette meni ensimmäistä kertaa pyörällä ja ihan kivasti sujui. Juoksupaikka on vielä vähän hakusessa, mutta kyllä se sieltä sitten löytyi. Jos otan Corveten yksin ja haluan kaikki ulkoiluttaa, niin se tarkoittaa kolmea eri lenkkiä. Corveten jättäminen yksin tarhaan tuntuisi aika kohtuuttomalta ja uhkarohkelta.  

Viime viikolla se sitten tapahtui, suuresti kammoavani tapaus -Rusakko ihan likellä. Käveltiin läheisellä hakkuuaukiolla töiden jälkeen päiväsellä. Yhtäkkiä jotain tapahtui. Muistan ajatelleeni, että miten niitä on nyt neljä? Kaikki oltiin varmaan 10m säteellä. Valtava rusakko oli säikäytetty päiväuniltaan ja se poukkoili hetken meidän keskellä. Luulen että kukaan ei heti tajunnut mitä tapahtuu ja mistä on kyse. Lumi tokeni ensin ja säntäsi rusakon perään, Surku seurasi siskoaan ja samalla minäkin tajusin mistä on kyse. Aikaa kaikkeen meni ehkä 2sekuntia. Sitten huusinkin jo kuuroille korville ja sain seurata kuinka koirat menivät omiaan. Lumi piti "jahtihaukkua" yllä jota en ole kuullut siltä missään muussa tilanteessa. Corvette ei joku ollut kartalla lainkaan tai sitten sitä ei kovin kiinnostanut. Se oli myös ainoa joka oli flexissä. Ihmeekseni maailma ei kuitenkaan loppunut, enkä minä luhistunut. Ihmeen rauhallisesti totesin pelkoni käyneen toteen. Koirat juoksivat muutamia satoja metrejä ja palasivat sitten juosten takaisin ensin Surku ja ihan kohta perään Lumi lähestyen vähän varovaisemmin. Heti kun näköyhteys katkesi, niin loppui ajo. Koko homma kesti ehkä puolisen minuuttia. Hallintaa ei ollut kyllä lainkaan. Olin auttamatta sen pari sekuntia myöhässä ja ihme olisi jos siinä tilanteessa olisin saanut koiria kuriin, vaikka olisinkin ensimmäisenä ehtinytkin reagoida. Surku sai siitä vähän siimaa ja torstaina ennen agilitya se lähti pusikon takaa ilmestyneen koiran perään, ilmeisesti luulleen sitä joksikin muuksi. Kaarsi sitten takaisin huomatessaan kohteen olevan koira, mutta vasta kun sen oma kiinnostus loppui -ei käskystäni. Surkun kanssa etenkin pitää muistaa terävöittää omaa toimintaa. Lumi käveli rusakkoepisodin jälkeen takanani vilkulematta ympärilleen, Surku koetti vielä tarkkana seurata polunreunoja. Nyt pyrin käymään iltasella lenkillä rusakkojen liikehdinnän aikaan flexin kanssa, jotta voisin antaa Surkulle ja Lumille vähän hallittua vapautta ja näpäyttää heti jos korvat katoaa rusakon ilmestyttyä näköpiiriin. Voitte varmaan arvata, ettei olla niillä reissuilla nähty kanin kania...

Keskiviikkona Lumi aloitti juoksunsa. Nyt on sitten seuraavat neljä viikkoa tiedossa erityisjärjestelyitä. Lauantaina, kun Corvette alkoi haistella Lumia kiinnostuneen oloisena, tein Lumille ketjupaikan varaston kulmalle. Yöt se saa nukkua sisällä. Kun urokset pääsivät ketjuista niin nyt on sitten nartun vuoro. Varasuunnitelmakin on tärppipäivien ajaksi jos näyttää siltä, että pojat alkavat huutelemaan tarhassa. Lumi juoksee nyt kaikella todennäköisyydellä viimeisiä juoksujaan. Toukokuussa se oli tarkoitus leikata. Voi olla että nyt alkaneet juoksut vähän siirtävät leikkausajankohtaa.

Tuntui vähän ikävältä ajatukselta ketjuttaa yhtä koiraa erilleen muista. Lumi meinasi heti, että stressi on ajan hukkaa ja kävi samantien nauttimaan auringosta omassa rauhassa

 

Tänään sunnuntaina oli pitkästä aikaa yhteisajot. Kolme mönkkärivaljakkoa oli kasassa. Omat pääsivät juoksemaan Piiraisten valjakossa, kun sitä mönkijää minulla ei edelleenkään ole. Oli oikein hyödylliset treenit. Tehtiin paljon ohituksia. Jatkossa meidän pitää omien kanssa harjoitella ensimmäisenä letkassa juoksemista. Se on kaikkein vaikeinta ja aiheuttaa kuikuilua ja himmailua. Ei aina, mutta liian usein. Sirpa toimitti meille irtokoiriensa kanssa loistavaa häiriötreeniä. Pääsin kaksi kertaa näpäyttämään Corvettea ja se tehosi sillä erää. Ei me vielä ihmisten ilmoille olla valmiita, mutta hyvä päänavaus. Nyt vaan lisää harjoitusta ja kontrolloituja tilanteita, niin saadaan ohitukset kuntoon. Ihan täysipäinen hyvä koira Corvette on, täytyy vain kertoa sille miten haluan sen käyttäytyvän. Valjakot se ohittaa hienosti noteeraamatta lainkaan. Työkentelymotivaatio sillä on kohdillaan. Tuppaa rehkimään vähän liikaakin. Suu on vaahdossa lähes riippumatta lenkin pituudesta ja valjaat yltäpäältä kuolassa. Tänään mentiin reilut 8km tauko välissä ja matkallakin muutamia pikku pysähdyksiä.

Aamujuotto

Corvette kävi muiden kanssa pikaisesti siätiloihin tutustumassa

Punnerrusta kahden kokonaisen ja yhden 3/4 koiran voimin

 Lauantai aamuna koirat oli käytetty tarpeilla ja juotettu 5.30 mennessä. Tarkoitus oli ajaa aamusella ennen lämpötilan kohoamista reilusti plussan puolelle. Olen niin tyytyväinen kun olen saanut luvan lainata mönkkäriä, kun ei päästä kaksipyöräisillä ajamaan. Sen säilytyksestä ja kuljettamisesta minun ei tarvitse huolehtia ja paikanpäälle ei ole kuin 5km matka. Aikaisemmin olisin ilman muuta kulkenut sen jalan, mutta autolliselle se ei tullut edes mieleen.
Päätin tänään kokeilla metsäpolkua hiekkatien sijaan. Koirat pääsi tosissaan punnertamaan heti alkuunsa. Huomaa ettei oikein raskas veto ole koirille tuttua. Kovin tiukassa paikassa kaikki jäävät vain katsomaan taakseen  ja kukaan ei hoksi pinnistää mönkkäriä liikkeelle edes käskystä. Kun eivät enää muuta keksi niin koettavat, josko tarkoittaisin sittenkin täyskäännöstä, kun ei muuta vaihtoehtoa näytä olevan...
Metsäpolku muuttui kohta sen verran kapeaksi ja vaikeakulkuiseksi nousuksi, että oli pakko hypätä itse pois mönkkärin kyydistä ja työntää etenkin lumipaikoissa. Hikihän siinä tuli. Sitten polku päättyi lähestulkoon kokonaan ja edessä oli niin tiukka nousu ettei se koirien määrällä ja kunnolla olisi ollut mahdollinen. Käännyttiin ympäri ja jatkettiin takaisin kylätielle. Aurinko paistoi jo kovin ja tie oli paikoin mutaista. Vaihdoin Corveten Surkun pariksi kärkeen, kun Lumi ei tsempannut enää täysillä. Yhtään hevosta tai koiraa ei tänään tullut vastaan. Matkaa tuli 4,4km.
Seuraavaksi kerraksi katsoin kartasta vähän helppokulkuisemman metsätienpätkän. Vajaa kilometri loivaa nousua, päässä lenkki ja loivaa laskua takaisin. Loput taas kylätiellä. Pikkuhiljaa koirien kunnon kasvaessa ja ehkä sen neljännen koiran myötä paikalta pääsee mukavasti pidemmille metsäteille. Pidemmät reitit ovat sen verran tiukkojen nousujen takana ettei sinne ole vielä asiaa. Mitään loputtoman pitkiä nousut eivät ole, mutta kovin jyrkkiä ja alusta pehmeää "uimaranta"hiekkaa.
Nyt vain toivon että saataisiin ohitusharjoituksia järjestettyä, että saataisiin kohta Corvette Lumin tilalle keulaan. Suunnat alkavat mennä jo kutakuinkin, kun niitä päivittäin lenkeillä kertaan.
Koirat olivat raukeita lenkin jälkeen ja mikäs se on pötkötellä kauniissa säässä jäseniä palautellen.

Tiimiinsä tyytyväinen

 Tänään olin koiriin todella tyytyväinen. Sain oppilassuhteilla lainaksi mönkijän. Vähän mietitytti kuinka koirat sitä jaksavat vetää. Painoa minut mukaanlukien tulee kuitenkin jonkun verran. Moottorikin oli paikallaan, mutta sitä ei ollut tarkoitus käyttää. Pihasta lähdettäessä koirat nykäisivät ja kun mitään ei tapahtunut jäivät ihmeissään katsomaan taakseen. Lopulta päästiin liikkeelle. Tie oli tasainen kylätie ja kova, joten mönkkäri rullasi ihan hyvin ja meno oli iloista.
Vähän lähdön jälkeen huomasin hevosen menevän edellämme. Kääk! No mennään ja katsotaan. Käveltiinhän sitä eilen Corvetenkin kanssa hevosaituksen ohi. Ja mönkkäristä käsin minulle jää tarvittaessa ihan erilaiset toimintamahdollisuudet kuin kaksipyöräisellä. Olin jo valmistautunut huhuilemaan ratsukolle tulostamme. Ratsastaja huomasi meidät hyvissä ajoin ja siirtyi tiensivuun pellon reunaan. Koirat painelivat kauniisti ohi. Surku kärjessä huomasi hevosen muttei edes katsonut. Lumi vilkasi muutamaan kertaan, mutta vauhti pysyi yllä ja suunta oikeana. Corvette oli pyörässä ja en ole aivan varma huomasiko se tienposkessa olevaa ratsukkoa lainkaan.  Etäisyyttä oli ohitettaessa n. 20m. Olin niiiiiiin tyytyväinen!
Mönkkäristä käsin päästään hyvin harjoittelemaan myös muiden koirien ohituksia, kunhan saadaan järjestettyä sovittu tilanne. Tällä menolla on toiveita niidenkin sujumiseen. Luulen että Corveten pitäminen näin aluksi pyörässä on oikea ratkaísu.
Matka jatkui taas autolta vielä eteenpäin, eikä siinäkään tullut mutinoita. 4km oli tämän päivän matka Jatkossa saatetaan tehdä kierros metsässäkin. Se vaatii jo ihan erilailla punnertamista. Olen nyt kaksi kertaa ajanut mönkkärillä ja olen ihan myyty!

Tässä videokuvaa tämän päivän menosta. Valitettavasti alun hevoskohtaamista ei ole videolla.

Ajamaan on päästävä ja jostain se reitti aina löytyy

Myönnän olevani kärsimätön, jos ei olla pariin päivään päästy kunnolla ajamaan. Tällä hetkellä suurin syy on lumi -siis se, että sitä on. Kaksipyöräisillä ei pääse turvallisesti kolmella koiralla, kun jäiset kohdat ovat peittyneet lumen alle. Reelle lunta ei taas ole tarpeeksi. Tai olisi, ihan kotikulmilla pururadalla, mutta Corvette estää meidän ihmisten ilmoilla ajelut vielä toistaiseksi. Koirantaluttajien ohitusharjoituksia ei olla saatu vielä järjestettyä ja se asia ei ole lähimainkaan kunnossa. Hihnassa se onnistuu kaikkien kolmenkin koiran kanssa kävelytiellä, kun ne ovat välittämässä läheisyydessä, mutta valjaissa tilanne on aivan toinen.
Perjantaina kävin edellisen kerran crossipyörällä vedättämässä koiria. Sunnuntaina vedettiin hieman rengasta paremman puutteessa. Matkana urheilukentän ymäpäristössä alta 2km. Laitoin Lumin yksinään vetämään ja Corveten ja Surkun pariksi toiseen renkaaseen, joka oli omassa juoksuvyössäni vielä varmuudeksi kiinni. Kyllä valkoisestakin löytyy puhtia ja punnerrusta, kun muut mentiin edellä. Tuli urheilukentän ympärys aurattua kolmeen otteeseen. Corvette piti välillä vaihtaa vetämään yksin rengasta, kun kahden uroksen vetovoima meinasi kaataa minut lisäpainoksi perään. Lumi ja Surku kuunteli käskyjä ihan kivasti, vaikka olivatkin melkoisesti edellä. Ensimmäistä kertaa renkaanveto sujui niin, että oli itse takana. Surku on vähän arastellut sitä ja saikin juosta tällä kertaa aina parin kanssa.
Ajatuksissa on viileämpinä kesäaamuina vedättää koirilla rengasta aina pätkä metsälenkin yhteydessä.

Kovasti yritin saada maanantaiksi mönkijää lainaan siinä onnistumatta. Mönkijällä pääsisi hyvin vaikka missä, mutta sitä en vielä omista. Niinpä nostin reen auton katolle ja ajoin vähän syrjäisemmälle lähiseudulle. Ensimmäinen pätkä oli kohtalainen 500m matka ja sitten alkoin hiekka. Ei muuta kuin takaisin. Olin jo valmistautunut auton luona käymään tahtojen taiston, mutta kaikeksi yllätyksekseni Lumi (!) johdatti joukon laukalla ohi auton ja matka jatkui kohti toista metsätietä. Siellä oli ihan mukavasti lunta ja päästiin lopulta vähän puskittunutta metsätietä takaisin autolle. Matkaa kertyi 7-8km.
 
Corvette kuuntelisi mielellään silloin kun sille sopii. Jos sillä on jokin kiinnostava haistelu tms menneillään se hoitaisi sen mieluummin loppuun ja merkkaisi vielä yhden kohdan ja sitten saattaisi jo joutaa tullakin, ellei vielä joku haju pakottaisi pyörähtämäänn ylimääräistä lenkkiä. Joka tilanteessa harjoitellaankin sitä, että käskyt eivät tarkoita "Olisitko nyt kiltti ja viitsisitkö tulla." vaan "Tänne -kyllä, nyt heti!!".
Vaikka kyllä Lumikin sikaili yksi päivä. Se löysi ilmeisesti sorsille tarkoitetun leivänsiivun. Käskin sen jättämään sen. Seuraavana päivänä leipä oli yhä samassa kohden ja Lumi nappasi sen taas. Kutsuin sitä huomaamatta mitä se oli taas napannut. Lumi varmaan luuli joutuvansa uudelleen luopumaan herkustaan ja juoksikin kauemmas. Kutsuin uudelleen ja se meni vielä kauemmas eikä tullut ennenkuin oli hotkinut leipäpalansa. Pidin sen käskyn alla koko episodin ajan ja ilmoitin sille ettei tuollaista käytöstä katsella. Tiedä toiminko oikein vai en, mutta loppumatkan se käveli ihan takanani jaloissa kiinni.

Corvette ihmettelemässä epiksien hyörinää

Tarhassa Surku on saanut vapautuksen ketjusta yöaikaan. Mitäpä sillä nukkuessa tekee. Corvette saa vielä varuilta nukkua kahleissaan.

Tänään oltiin Kanava koirakillan epävirallisissa agilitykisoissa. Surkun kanssa sählättiin. Lumi meni hienosti ja voitti maximöllit. Osallistujia luokassa oli kokonaiset 4. Corvette oli tietenkin mukana ja pääsi lopuksi seuraamaan kentän tapahtumia. Käveltiin myös hevos- ja poroaitauksen ohi. Ei mitään kovin suurta reaktiota, kun porotkin vain maata möllöttivät ja ympärillä tapahtui paljon muutakin mielenkiintoista.

Pihasta löytyy Corvette ja Honda

Tämä kuva kertokoon, että jää on kutakuinkin sulanut ja tarhassa syödään jo luita rennosti yhdessä

Oppilaat ovat kuulleet, että minulla on Corvette. Torstaiaamuna poikalauma juoksi vastaan: "Ope, ope onks sulla Corvette?!!" Mitäpä siihen voisi muuta vastata kuin: "Kyllä vain, sellainen valkoinen, jossa on edessä ja takana vähän ruskeaa. Menen sillä taas tänään ajamaan."  

Ja nykyään lainassa on myös Honda...

Vasta viikko takana Corveten saapumisesta ja tuntuu että siihen väliin mahtuu vähintään kuukausi. Surku ja Corvette ovat ketjuissa vielä työpäivien ja öiden ajan, varmistamassa ettei Corvette lähde kotiinsa. Muutoin elo jopa tarhassa on jo melko leppoisaa. Pihassakin on koitettu leikintynkää. Kaikki kolme matkustavat myös yhdessä auton takakontissa. Alkuun pidin Corveten ja Surkun autossa erillään, kun en halunnut ajon aikana mitään mutinoita. Corvette on oppinut ettei tarhasta, portista tai autosta pääse hönkimällä ulos ennen lupaa. Jopa lähtöluvan odottelu valjaissa maassa maaten on alkanut kutakuinkin toimia ihan siihen asti että saan menopelin nostettua ylös -sitä pidän pienenä työvoittona.

 Kaksi viimeistä ajoa olen tehnyt istuen "uuden" crossipyörän päällä. Hauskaa menoa -kunhan ei ole jäisiä paikkoja! Omat ovat edelleen kärjessä siihen asti, että saan mahdollisuuden opettaa Corvetelle toisten koirien ohituksen ja suunnat. Sen jälkeen ainakin Lumi saa siirtyä pyörään. Tänään oli alustavasti suunnitteilla koirakoiden ohittamisharjoitus, mutta sää sotki sen suunnitelman. Sitä ennen täytyy etsiä ajoreiteittejä joissa ei koirakoita olisi. Nyt näyttää kyllä siltä ettei päästä millään kaksipyöräisellä hetkeen liikkumaan. Tänään satoi ohut lumipeite, joka peitti alleen jäiset kohdat. Olenkin laittanut hakuun pienen moottorittoman mönkijän...

Ensimmäinen testiajo crossipyörällä takana

Honda CR80

Peräkärryäkin olen ajanut jo kahdesti. Hätätilassa sen saa kätevästi käännettyä käsivoimin =)

 Corvette pääsi torstaina mukaan agilityyn. Koiria ja toimintaa oli ympärillä paljon ja tilanne sen verran jännä, että Corvette oli ihmeissään ja kaikki meni ihan ok. Surkun kanssa pääsivät myös ensimmäisen kerran koittamaan samassa tilassa oloa.
Tänään käytiin kirkolla agissa. Siellä ei ole häkkejä ja pelkässä hihnassa Corvette oli alkuun ymmärrettävästi tohkeissaan, kun juoksin aina Lumin tai Surkun kanssa ohitse. Otin Corveten hetkeksi mukaan harjoittelemaan vähän hallintaa ja sen jälkeen se makoilikin rauhassa seuraten tarkasti kentän tapahtumia.
Olen erityisesti koettanut panostaa siihen, että oma toimintani on rauhallista ja päättäväistä. Jos huomaan että kärsimättömyys tai ärtyisyys nostaa päätään, muistutan ensin itseäni rauhallisuudesta ja jos tilanne vaatii niin Tomin sanoin: "Ota tilanne haltuun". Usein se auttaa. Jos kuitenkin ärtyisyys jää päälle, ei auta jäädä harmittelemaan, vaan yrittää seuraavalla kerralla toimia toisin.
Näillä mennääm. Alussa Lumin kanssa kokemukseni oli 0. Surkun tullessa olin jo vähän viisaampi ja Corvette on se kolmas mahdollisuus oppia lisää. Ja mikä onkaan mielenkiintoisempaa kuin seurata koirien keskinäistä kommunikointia.

.

Surku ja Corvette ensimmäistä kertaa samassa tilassa

Tunnelma vapautuu vähitellen

  Sunnuntaina tunnelmat olivat seuraavanlaisia:

Voisin kirjoittaa päivästä kahdenlaisen tarinan joista kumpikin on totta.
Hetken aikaa tuntui tältä:
Tarina nro 1: Toivotonta menoa kolmella reen kanssa. Corvette on ihan mahdoton muiden koirien perään valjaissa. Tänään sain seistä piikkijarrun päällä kun Corvette hönki kahdella jalalla ohimenevien irlanninsetterien perään aivan kuurona kaikella muulle. Suunnat ovat arpomista. Minulla ei ole koiraan minkäänlaista kontaktia, eikä se kiihdyttävässä tilanteessa noteeraa minua lainkaan. Tarhassa on kaksi ketjutettua koiraa ja yksi kopissa kyhjöttäjä. Surku luulee itsestään suuria. Corvette väistelee ja pysyttelee poissa tieltä ja sillä ei ole minkäänlaista asemaa.
Koirat eivät ole keskenään kontaktissa tarhassa lainkaan, mitä nyt Surku yrittää joskus varovasti kyttäillä vilkaisten sitä ennen ikkunaan. Hihnassa kävely ei ole enää leppoisaa ja vapaana ulkoilut koko lauman voimin saa unohtaa hyväksi toviksi. Surku pääsi näykkäämään Corvettea kahdesti tänään ja toinen niistä oli kotipihan ulkopuolella lenkillä! Tästä ei selvitä varmaan ikinä, niin että koirat vain leppoisasti olisivat keskenään Corvette ikänsä mukaisessa johtajan asemassa ja lauma harmoniassa. Corvette ei meinaa tulla kopista ulos edes kutsuttaessa. Aikaisempina päivinä se on oma-aloitteisesti tullut ulos kopistaan kun olen lähestynyt tarhaa. Corvette varoo Surkua enemmän kuin yleensä ja säpsähtää myös minun äkkinäisiä eleitä kuten liukastelua.


Tarina nro 2 samoista tilanteista: Tänään selvisin viimeisestä rekireissusta tälle vuodelle ehjänä, vaikka meno oli väliin hurjaa. Corvette pysyi lopulta maassa niin kauan että päästiin liikkeelle. Yksi työvoitto! Corvette myös matkusti etupenkin sijaan Lumin kanssa auton takaluukussa ja alun epäröinnin jälkeen hyppäsi sinne toisella kertaa jo ihan itse. Päivällä otin ensimmäistä kertaa kaikki 3 koiraa hihnaan ja lähdettiin kylille. Puolitoista tuntia vierähti auringon paistaessa. Olin yllättynyt miten hienosti kaikki sujui. Corvette kulki muiden mallin mukaan ja tiukassa komennossa melko kivasti. Saattoi näyttää jopa aika idylliseltä: tyttö kävelee kolmen uljaan koiran kera leppoisasti kevät auringossa. Corvette näytti lenkin jälkeen oikein rentoutuneelta lepuuttaessaan etutassujaan ja kuonoaan kopin ulkopuolella. Lumi kävi taas kanavalla haastamassa Corvettea leikkiin Corveten siihen lähtemättä. Kumpikin hyviä asioita. Surkukin olisi tullut yritykseen mukaan, mutta siirtyi katseesta kauemmas. Corvette ei myöskään näyttäisi enää noteeraavaan sorsia kiihdyksiin asti. Pientä toivoa on että sen riistavietti ei olisi kovin voimakas.

Lämpötila taisi tänään kivuta sinne +10!

Enpä viitsinyt poistaa noita sunnuntain kirjoituksia. Niitä on hauska lukea "sitten joskus". Kotipihassa ja tarhassa on jo rennompi tunnelma. Surku ei ole sunnuntain jälkeen yrittänytkään härkkiä tai kyttäillä Corvettea. Viimeisellä näykkäisyllä pääsin sitä näpäyttämään ja se loppui toistaiseksi siihen. Edelleen poissa ollessani urokset ovat ketjutettuna tarhaan, samoin öisin. Tarhassa on rauhallista ja Corvette tulee kopistaan ihan itse kutsumatta ulos minun tulessa tarhalle. Muutoin ei tarhassa vielä juuri liikettä näy.  Makaavat omissa kopeissaan. Siellä saatetaan hetken päästä, Corveten kotiutuessa, vähän katsella kuka tätä showta lopulta pyörittääkään.
Pidin Corveten aidatussa pihassakin monta päivää aina hihnassa siiryttäessä paikasta toiseen. Nyt lasken sen ulos normaalisti lenkille lähdettäessä muiden kanssa.
Maahan menot ja siinä pysyminen ennen tarhasta tuloa ja valjaissa ennen lähtöä ovat olleet ihan oma lukunsa mistä ollaan väännetty tiukastikin. Etenkin valjaissa, kun kierrokset ovat korkeammalla, aikaa kuluu. Maanantaina testasin kikkarilla Corvettea kummankin oman koiran parina pikku lenkin. Matkaan lähtöön saattoi kulua jopa enemmän aikaa kun itse lenkkiin. Kun koira lopulta oli maassa ja otin askeleen kikkarin suuntaan oli vieteri jo ponkassut ylös. Tiesin etten voi luovuttaa ja lopulta päästiin matkaan. Heti perään Surkun parina sama tarina ehkä hieman vähemmillä yrityksillä. Maahan menot ennen ruokailua ovat sujuneet paremmin. Pihaportista lähteminen on jo melko sujuvaa rynnimättä ilman lupaa. Koirat tulevat istumaan portin eteen ja saavat hihnat kaulaansa. Portti auki, itse ulos ja koirat luvalla perässä.
Valjaissa Corvette saa juosta jatkossa pääosin pyörässä, kunnes oppii ohittamaan muita koiria ja hahmottamaan suuntia. Tietysti se vaatii sen että Lumi kestää juosta kärjessä... Lauantaiksi oli suunnitteilla vartavasten treenit koiranulkoiluttajien ohituksiin, mutta luvattu lumipyry sotki suunnitelmat.
Hihassa olen ollut tiukka. Toiset koirat ja jopa ihmiset saavat Corveten kierrokset nousemaan kovastikin, mutta siinä Corvette on helppo pitää aisoissa, kun se on niin lähellä, toisin kuin reen edessä. On se varmasti kummaa olla uusissa ympyröissä erilaisten asioiden äärellä, uusien olentojen kanssa ja tavatkin on vieraita. On lenkkejä jotka sujuvat jo ihan jouhevasti kaikkien kanssa.

Eilen tiistaina käytiin Annan kanssa Ohkolassa ajamassa mönkkäritreenit. Alusta oli pehmeä ja raskas. Laitoin aluksi omat kärkeen ja Corvette juoksi Mayan kanssa pyörässä. Hyvin kulki pitkän matkaa. Sitten Lumi alkoi kuikuilla liikaa takana tulijoita ja vaihdoin Corveten Surkun viereen kärkeen. Se kokoonpano toimi parhaiten. Surku oli loistava. Se teki suureksi ilokseni sekä Lumin että Corveten parina vasemmalla täyskäännöksen vetäen myös parinsa mukanaan. Se oli myös ainoa, joka olisi kääntynyt risteyksestä oikeaan suuntaan auton sijaan, mutta siskonsa sekoitti sitä vieressä.
Corveten kohdalla oli positiivista huomata, että toiset koirat eivät varikolla juuri vieneet sen huomiota. Rauhallisesti se odotteli uuden minilaumansa kanssa. Valjaissakaan se ei kovin hötkyillyt.

Kuraista oli:

Corveten toinen päivä

Vapaahetki metsälenkin lomassa

Ensimmäinen yö oli hiljainen. Jokainen nukkui kopissaan, minkä varmistin otsalampulla pariin kertaan yön aikana... Surku ja Corvette olivat ketjussa, mikä vähän arvelutti, vaikka katsoinkin ettei ketjun pitäisi päästä mihinkään kiertymään tai ylettyisi aidan yli.

Aamupäivästä pakkasin koirat autoon -Corveten etupenkille ja omat taakse. Suuntana oli tällä kertaa Taruksen metsät. Ajattelin, että puolueettomalla maalla on paras aloittaa. Olin kovin iloinen huomatessani tunnelman olevan heti ihan erilainen. Kaikki olivat vapautuneita. Surkullakaan ei ollut lainkaan kyttäysmeininkiä. Yhdessä kulkivat rinnakkain. Corvette kiskoi flexissä kuin hinaaja ja olkanivel oli koetuksella. "Täytyyhän sen nyt haistella ja tutkia uutta paikkaa. Eikä se voi tietää miten hihnassa kuuluu käyttäytyä, eikä sitä voi juuri tässä hetkessä oppia..." Onneksi sadan metrin jälkeen tulin järkiini ja otin tilanteen haltuun. Lumi oli alkuun myös hihnassa ja Surku irti. Ne ovat tottuneet kävellessä kulkemaan takanani ellen erikseen vapauta niitä. Niinpä "kylmästi" heti alkuun vaadin Corvetelta samaa. Olen huiman tyytyväinen. Kun jaksoin sille asiasta ilmoittaa se luovutti ja etenkin kapeilla poluilla kulku onnistui hyvin koirien kulkiessa takana. Leveämmällä tiellä hajut ja innostus meinasi viedä mukanaan, mutta palautin sen aina paikalleen. Reilusti yli puolet matkasta minulla oli hihnassa nätisti kulkeva koira, jolla kyllä virtaa riitti. Muutamaan kertaan pysähdyin ja vapautin koirat vähän irrottelemaan (Corvette tietysti flexissä). Ne intoutuivat jopa leikkiin Lumin kutsuessa Corvettea. Tosin tuosta leikkimisestä Corveten ja Surkun välillä en tiedä oliko se sittenkään pelkästään hyvä juttu. Surku oli se joka oli "niskan päällä", vaikka ihan normaalilta leikiltä se silloin näyttikin.  
Annoin välillä lihaköntit kaikille. Samalla harjoitutin maahanmenoa ja rauhassa odottelua, mikä meinaa olla hankalaa. Surku rähähti syödessä kerran ja tuli muutaman sekunnin paini, jonka seurauksena molemmat hetken ontui. Ei sitä sen enempää muisteltu ja matkui entiseen malliin.  Pari tuntia vierähti mukavasti metsässä ja aurinkokin ilmestyi esiin räntäsateen väistyessä. 

Kotipihassa varovainen ja väistelevä meininki jatkui.   
Surku löysi tarhasta kuivan luun jämän (luulin keränneeni ne kaikki) ja murahti Corveten suuntaan, joka makasi tarhan toisessa päässä, eikä vilkaissutkaan Surkua. Surku lopetti kerta kopauksella ikkunaan.
Surkun kanssa pitää olla tarkkana. Se luulee nyt itsestään suuria. Tajusin juuri senkin, että parempi pitää Surkua ja Corvettea (tai ainakin Surkua) ketjussa myös silloin kun olen paikalla ja seuraan tilannetta. Se rajoittaa Surkun liikkumista ja tilan haltuunottoa ja toisaalta pakottaa/mahdollistaa Corveten oleskelun muualla kun peränurkassa.

Tästä kuvasta on löydettävissä 3 huskya

Päivällä kävin pienellä kanavakävelyllä aina kahden koiran kanssa kerrallaan. Corvette oli aina mukana. Kyllä oli alkuun hankalaa pitää sen hihnassa kulkeminen kuosissa. Metsässä sujui paremmin. Nyt hajuja ja kaikkea kiinnostavaa oli joka puolella. Onneksi toinen koira käveli irti, joten kädessä oli vain yksi hihna. Ja kun vain jaksaa jämptisti ja ehdottomasti toitottaa samaa niin hetkittäin kävely sujui jo oikein kivasti. Toisia koiriakin kohdattiin ja kovasti ne kiinnostaisi, niin kuin kaikki muukin.
Illalla otin Corveten vielä yksikseen ulos ja on se jo jotain hoksinut =). 

Periksi en ole antanut. Vaikka olenkin saanut toistaa ja vaatia tiettyjä asioita kerta toisensa perään, niin kärsivällisyys on riittänyt. Erityisen vaikeaa on maahanmeno ja siinä pysyminen. Tarhan ovesta ja portista ei myöskään kuljeta ominpäin, eikä autosta hypätä ulos oven auetessa. Ihan perusjuttuja siis. Tuohon kulkemiseen on riittänyt usein pelkkä kehon kieli ja kulun estäminen. Ainoa asia missä en vaatinut samaa kuin omilta, oli valjastettuna maassa odottaminen. Corvette seisoskeli rauhassa ja annoin sen olla toistaiseksi niin. Annalle iso kiitos ajatusten vaihdosta. Kyllä tämä on taas niin opettavaista. Uusi laumanjäsen paljastaa lahjomattomasti niitä puutteita mitä omassa toiminnassa on ollut ja mikä onkaan hienompaa kuin oppia uutta ja katsoa miten homma tästä edistyy. 
Jos saisin jotain muuttaa, niin puuttuisin tiukasti Surkun käytökseen Corvettea kohtaan jo Mäkiahoilla, kun Corvetella oli vielä kotietu.

Lumi on niin kaunis, kun sen häntä on alhaalla

Corveten kotiintulo

Merkkailua, merkkailua ja merkkailua

Mäkiahojen juoksutarhassa

Corveten (McAhon Corvette) ensimmäisiä tunteja uudessa kodissa

 Tänään puolenpäivän jälkeen lähdin hakemaan uutta laumanjäsentä. Reki oli pakattu jo aamusta auton katolle ja siellä se keikkui koko keväisen matkan Jämsään.
Koirat olivat hetken aikaa juoksutarhassa keskenään. Lumille Corvette rähähti kerran ja se oli siinä sen osalta. Surku sen sijaan härkki Corvettea ja kyttäili sitä jo Mäkiahoilla. Vähän odotin, että Corvette olisi ärähtänyt myös sen omalle paikallaan. Niin ei kuitenkaan käynyt. Nuori koira on päässyt kohoamaan vähän turhan korkealle kahdestaan Lumin ja minun kanssa eläessään. Nössi se oikeasti olisi. Nyt täytyy vain hoitaa tilanne oikein.

Corvette istui tulomatkan etupenkillä hihnassa. Siinä se katsella killitteli maisemia vesitippojen tipahdellessa kielen päästä. Vähän taisi jännittää. Matka meni rauhallisesti ilman mitään sen kummempaa.
Kotona kurvasin suoraan urheilukentälle. Valjastin Lumin Corveten kanssa kärkeen ja Surku sai olla pyörässä. Suunnat olivat alkuun hankalia. Lopulta taisi käydä niin, että Surku veti kärjenkin oikeaan suuntaan. Lumi ei tohtinut kammeta vierustoveriaan. Heti perään tuli uudelleen sama tilanne ja sitten päästiinkin ihan joutuin matkaan. Yksi pienempi koirakin tuli vastaan ja varmuudeksi pysäytin reen. Pyysin jos koirakko voisi siirtyä hieman sivuun polulle ohituksen ajaksi, kun minulla on vieras koira valjaissa. Corvette oli kovasti koiran suuntaan, mutta Lumi painoi tiukalla käskyllä eteenpäin. Lumille siitä tilanteesta pisteet ja samoin koiranomistajan myötämielisyydelle. 7km mentiin. Muutamassa paikoin oli jo maata näkyvissä. Muuten pääsi vielä kohtuu hyvin reellä. Saa nähdä mikä on lumien tilanne sunnuntaiaamuna, jolloin ajattelin seuraavan kerran valjastaa koirat.

Sirpa antoi torstaina hyviä vinkkejä, miten pitää tulokas uudessa kotipiirissään. Se on nyt erotettu tutusta ja turvallisesta kotilaumastaan ja kaikki on sille vierasta. Niinpä rekeilyn jälkeen suunta oli rautakauppa, josta lähti mukaan ketjua. Eilen oli ajatuksissa ketjuttaa vain yksi koira tarhaan yöksi ja niiksi ajoiksi kun olen poissa. Koska Surku koitti vielä pihassa härkkiä toista päädyin ketjuttamaan myös sen kun jätin koirat keskenään. Kun olen läsnä Surku enää vain möllöttää ja väistelee, mutta keskenään tilaisuuden tullen saattaisi hyvinkin napauttaa. Ne ylettyvät halutessaan toisiaan haistelemaan, mutteivät sen pidemmälle. Lumi saa yksinoikeuden vaeltaa vapaana, joka tarkoittaa sen kohdalla kopissa kyhjöttämistä.

Ruuan annoin pihassa. Lumi meni maahan käskemättä, Surku vaati 2 käskyä ennen kuin pysyi. Corvette meni jo muutamaan kertaan maahan, mutta nousi samantien ylös. Ei pidä luovuttaa ja lopulta kaikki saivat syödäkseen -Corvette ensimmäisenä ja Surku viimeisenä. Niitä lihapaloja ei paljon pureksittu.

Tänä iltana minulla onkin ihan oma televisio kammarin ikkunassa. Sen tapahtumat etenevät vain hyvin verkkaisesti. Tähän mennessä olen päässyt seuraamaan kuinka: Surkun kuono työntyi kopin aukosta ulos ja Corvette meni koppiin nukkumaan. Lumista ei ole näkynyt karvaakaan.
Jännää kun tulee uusi jäsen laumaan. Uusi tilanne kaikille. Ja jos vielä sunnuntaina istun ikkunan ääressä kaiken sen ajan kun en ole pihalla, niin minut saa hakea hoitoon.

Lumi pesi kätensä ja painui koppiin samantien tarhaan päästyään ja siellä taitaa pysyä

Surku sen sijaan oli näennäisen leppoisasti, istui ja seisoskeli, mutta kyllä siellä hampaankolossa jotain jäytää