Supia? ja pihatreeniä

Jänis vai supikoira. Yksi yö olivat koirat korvat höröllä ja keho valppaana tarhassa katse tiukasti naapurin pihalle päin. Aamulla huomasin pienen montun ilmestyneen aidan viereen missä Surku päivysti... Seuraavana iltana Surku nukkui rauhallisesti kopissa. Lumi päivysti katolla tarkkaavaisena, josko jotain ilmaantuisi. Kolmentana yönä olivat taas kumpikin tarkkailuasemissa. Epäilen supeja.

Luna käväisi leikityttämäsä. Aika raatoja ovat kaikki poislähdön hetkellä.

Sirpan vinkistä ostin 6kpl harjanvarsia, sahasin ne kahtia ja löin ison naulan piikiksi pohjaan. Naruun tein solmut 120cm välein, narun pää telttaraudalla maahan ja kepit paikoilleen kujaksi. Vähän lyhyethän nuo on, mutta en tiedä haittaako se mitään. Vaatii hieman viitseliäisyyttä pystyttää kiviselle pihalle kujaksi, mutta toimii. Harjoitellaan siis keppejä aina kapenevalla kujalla. Tässä meidän toiset pihatreenit:

Palloilun lomassa viilentymässä -helleraja taitaa olla rikki

Kaikkea hömppää tehtiin parina päivänä. Pallon kanssa on leikitty isällä käydessä ja siitähän nuo kovin innostuvat. Surku Lumin vanavedessä. Toistojakin jaksavat jonkunverran, mutta olen pyrkinyt lopettamaan, kun se on vielä parasta. Surkun osalta ei käynyt viime kerralla oikein hyvin, kun onnistuin Lumin kanssa reuhutessa tökkäämään Surkua sormella silmään. Senkin jälkeen Surku kyllä inostettuna hyppeli meidän kanssa, mutta palloa väisti. Saa nähdä onko Surkun muisti ikuinen...
 Lenkillä  on harjoiteltu "takaa"-käskyä, jossa koiran tulee kiertää puu tai tolppa. Surku hoksasi sen idean aika hyvin. Lumi ei ollut ihan varma mitä halutaan ja hyppäsi kivipaaden päälle tai puuta vasten ennen kuin hoksasi. Puita pujoteltiin myös agilitya silmälläpitäen -vaihtelevalla menestyksellä.

Surku on aloittanut ilokseni taas karvanpudottamisen. Ja tuossa lauseessa ei ole mitään sarkasmia. Pyrin hillitsemään itseni ja välttämään karstaamista joka päivä, että karvaa ehtisi irrota tarpeeksi. Ei ole mitään iloa harjata koiraa jolta ei irtoa karvaa reilusti. Jos saan aikaiseksi niin koetan syksyllä toimiiko rukkini ja koetan saada lankaa aikaiseksi. Surkulla on selvästi ollut enemmän turkkia ja se on väsynyt kuumassa Lumia herkemmin. Kohta osat taas vaihtuvat.

Yksi arviointimoka sattui tässä yksi päivä, kun koirat kaahailivat jalkapallokentällä. Viereisellä kentällä (hiekkatie välissä) oli sorsia. Lumi keksi sorsat täydessä vauhdissa kentän reunalla juostessaan ja painoi sinne Surku perässään -ei auttanut tänne huuto. Sorsat eivät ilmeisesti olleet tottuneet hätyyttelyyn ja nokkivat kenttällä kaikessa rauhassa, vaikka kaksi koiraa lähestyi niitä täydessä vauhdissa. Surku  liukastui kostealla nurmella viimehetkellä ja pelasti sillä yhden sorsista -loput älysivät lähteä lentoon. Kaikki oli hetkessä ohi. Takaisin tullessa Lumi otti kaiken kirjaimellisesti: Kutsuin sitä seisoen puiston penkin takana ja Lumi katsoi, että nyt on parasta tulla suorinta tietä ja kiipesi penkin selkänojan yli eteeni. Silloin ei hymyilyttänyt, mutta nyt jo vähän.
Agikentällä Lumi lähti paikaltaan kentän reunalle siskoaan tervehtimään, kun kuuntelin ohjeita. Samoin yksi ilta lenkiltä tullessa laskin koirat irti jolloin ne yleensä juoksee portille. Naapuri oli kuistilla ja Lumi kaartoikin sinne ja Surku tietysti perässä. Ok olin juuri sanonut niille "vapaa", mutta korjasin heti käskyni "tänne" muotoon, kun huomasin mihin kaartavat ja menivät silti. Siankorvat niillä kiilteli varmaan silmissä. Kerroin kyllä mitä mieltä olin kyseisestä toiminnasta.  Monta kertaa ollaan samalla tavoin menty kotiin, vaikka naapuri siellä istuisikin ja kiinnostaisi kovin, muttei näköjään nyt. Sellaisella tasolla hallinta täällä.

Lumilla epäilen juoksuja alkavaksi kohtapuoliin. Se on alkanut merkkailla enemmän ja hajut kiinnostaa myös.

Tarha valmistui toukokuussa ja nyt jo olen lyönyt pari keppiä maahan. Alustavissa ajatuksissa siintää tarhan laajennus. Isosta laajennuksesta ei ole kyse, mutta täytyyhän uudelle kopille olla tilaa, niin ettei sen katolta hypitä aidan yli... 

Lauantaian käytiin taas omatoimiagissa kirkolla. Ensimmäisessä pätkässä mennään kaksin, kun halusin nähdä miten se toimii. Etenemisen vauhtia ei lainkaan edistä se, että edelleen vilkuilen taaksepäin, vaikka videolta kyllä näen miten ne tulee vai tuleeko.
Alemmassa pätkässä mennään kolme estettä niin, että itse liikun vain taustalla.
Torstain varsinaisissa agitreeneissä opin taas paljon. Haettiin oikeata liikkumisnopeutta suhteessa koiraan. Ei liikaa edellä, mutta silti vauhdikasta.
Keppikujalla sain hyviä huomioita kuinka annan koiralle ristiriitaisia viestejä. Kun koira tulee kujalta pysähdyn ja heitän namin. Pysähdys on koiralle ristiriitainen viesti. Seuraavalla kerralla jatkoin juoksua ja heitin samalla namin käden heilahtaessa taakse. Siinäkin tulee koiralle kaksi viestiä kun käsi osoittaa ensin taaksepäin... Siis liike jatkuu ja käden heittorata lähtee vartalon vierestä.

Agin jälkeen käytiin remmilenkillä suunnistaen kotiseutumuseolle. Niin mun sielunmaisemaa tämä...

Koirat pääsi myös ensimmäistä kertaa aikoihin sisällä pistäytymään. Ensin jäivät seisomaan eteiseen ja vasta kutsusta uskaltautuivat pidemmälle. Melkein kaikki hajut olivat uutta ja olivat vähän orpoina "uudessa" ympäristössä.

Mitä täällä sisällä oikein tehtiinkään?

Saako maata?

Otan edelleen aina silloin tällöin viitsiessäni ja muistaessani vain yhden koiran lenkille, että Surkukin oppisi sitä yksinoloa.
Koirat osaavat suunnat jo näemmä paremmin kuin omistajansa -joka on niiden suhteen aika toivoton. Surku todisti sen taas eilen, kun pyöräillessä päätin ottaa pitkästä aikaa suuntia. Sanoin "oikea" kääntyen samalla pyörineni vasemmalle -Surku kääntyi käskystä oikeaan suuntaan... Minun täytyy muistaa aina ennakoida suunnat hyvissä ajoin, että annan oikean käskyn.

Ida-Lumia 4v vietti tämän viikon Vääksyssä ja kävi meitä piristämässä moneen kertaan. Koiratkin saivat vieraita mökkiinsä.

Tarha on jännä paikka

Varhainen kesäaamu

Maanantai-aamuna päästin koirat tarhasta 3.30. Voi sitä iloista hyppelyä mikä aamuyöllä oli pihalla, kun siihen aikaan herätettiin. Ja iloisemmaksi hyppely vain muuttui, kun Tomi ja Sirpa saapuivat koirakärryineen puoli tuntia myöhemmin. Sää ei ollut ihan odotettu ja odoteltiin hetken aikaa pilvien rakoilemista istuskellen ainoilla huonekaluilla -patjoilla lattialla.
Tomilla oli valkoiset koirat mukana Inkkarilla höystettynä. Inkkari kirmaili kuin nuoret nassikat ikään, eikä sen ikää pystyisi menosta arvaamaan -koiranetti kertoo 11vuoden häämöttävän.

Tässä aamun kuvasatoa:

www.wintry.fi  C Tomi Niemi

 raakakuvia...

 

 

Ja loppukommenttina täytyy mainita etten varmaan ikinä lakkaa ihailemasta Tomin tapaa olla koirien kanssa ja hänen koiriensa iloa ja kuuliaisuutta.

Hauska seurailla koirien touhuja. Heitin aamulla kolme vähän jo heikommassa kunnossa olevaa tomaattia koirille. Kaksi keräilin myöhemmin pois pihalta ja arvelin Lumin ehkä syöneen sen kolmannen. Iltapäivällä Lumi kävi kuitenkin kaivamassa multaisen aarteensa esiin leikkiäkseen sillä. Surku tuli tietenkin kiinnostuneena paikalle katsomaan mitä kivaa tapahtuu. Lumi irvisti sen kauemmas ja kävi kainosti vähän surkun niskavilloissa asti ilmoittamassa kenelle tomaatti kuuluu. Sitten se jemmasi sen uuteen piiloon pusikkoon kuono mullassa. Surku seurasi Lumin touhuja kauempana. Hetken aikaa Lumi vartioi aarrettaan. Kun se oli unohtunut, kävi Surku kaivamassa tomaatin esiin ja juoksi iloisena tomaatti suussaan. Lumi seurasi harmissaan mokaansa. Surku asettui makuulle tomaattinsa kanssa josta ei oikeasti välitä yhtään ja Lumi päivysti vieressä.

Pääasia ei ole että se on minulla, vaan ettei se ole sinulla

Sain vihdoin pyörän huollosta melkein kahden kuukauden jälkeen. Maanantai-iltana päätin ajaa koirien kanssa lenkin. Ensin ajattelin juoksuttaa yhtä koiraa kerrallaan, kun hihnan kanssa pyörällä ajosta on jo hujahtanut paljon aikaa. Laiskuus kuitenkin iski ja otin kummatkin mukaan. Olipas mallikasta menoa. Kummatkin juoksi nätisti vieretysten pyörän vieressä. Ihan näin mutkattomasti en odottanut selviäväni. Mentiin leppoisaa vauhtia ja ehkä max. 4km matka, kun on kuitenkin heinäkuu ja vaikkei kuumin
päivä ollutkaan niin lämpöasteita oli ihan riittävästi. Pienenä palkkiona oikaistiin puraradalle ja päästin koirat irti ja pyöräiltiin/juostiin täysiä alamäet, huilattiin ylämäissä ja taas mentiin. Kaikilla tuntui olevan kivaa ja kerrankin koirat sai päästellä täysiä pysyäkseen perässäni.

Koti näyttää tänään ensimmäistä kertaa aikoihin jo vähän enemmän asuttavalta:

 

 

 

 

 

 Aamulenkiltä tullessa väsytti niin, että oikaisin suoraa päätä pihalle maton päälle makuulle. Lumi makoili kauempana kopissaan ja Surku jossain Lumin lähellä. Aukaistessani silmät tunnin kuluttua näytti vieressäni tältä:

läheisyys lämmittää

Kanavalla odotti kaunis puinen purjevene sulutusvuoroaan ohikulkiessamme.

Sisällä lattiat on nyt kolmeen kertaan maalattu ja se työ on ohi. Sähkäri tulee maanantaina ja pikkuhiljaa saadaan sähkötkin taas kuntoon. Ehkä jo ensiviikolla pääsen kalustamaankin huoneita. Jos sen jälkeen vielä viitsin laitan eteisen ja keittiön kuntoon. Se olisi alakerta silloin tältä erää valmis.

Surku kuuntelee tarkkana joelta kuuluvaa isoa molskahdusta

Laiheliini. Lumi ei erityisemmin välitä harjauksesta ja onkin onnistunut pudottamaan karvansa suureksi osaksi minun huomaamatta.  Taitava se on siinä ollut, koska yleensä huomaan pienenkin irtonaisen karvatukon heti ja silloin tämä himoharjaaja iskee

Se voi toimia näinkin: Wintrylauman videoita

 Linkitän tuohon alle kaksi videota jossa näkyy mielestäni erinomaisesti miten koirat toimivat kun ne ovat todella omistajansa hallinnassa. Huskyista kuulee ja näkee kaikennäköistä ja ei omankaan kokemuksen mukaan ole niitä helpoimpia koiria, mutta kun homman osaa niin se näyttää tältä.  Syy muuhun on usein tietämättömyys ja osaamattomuus toimia oikein koiran kanssa. Tässä on tavoitetta ja toivoa: Mikä vain on mahdollista. Se ei ole koirasta kiinni vaan omistajasta -ja se on hyvä asia se, ainoa mitä pystyy oikeasti muuttamaan.

Wintrylauma aamukävelyllä      ja     Wintrylauman lähtö, valjastus ja rekiajo



Metsässä on taas mustikoita. Pysähdytään välillä tankaamaan vitamiineja metsälenkkien lomassa. Surku ei heti hoksannut mitä siellä puskissa kyykimme. Tarjosin sille kädestä muutamaa vinkiksi. Surkuhan oppi kerrasta -nimittäin odottamaan valmiiksi poimittuja marjoja. Yritti kuonoa tunkea käteen noukkiessani marjoja. Kun niitä ei enää tippunutkaan, niin loppumatkasta vaivautui jo itse noukkimaan muutaman puskasta.

Metsässä käydään aamuisin silloin kun on hölkkäfiilis. Tänään oli luvattu sadetta ja ajattelin juoksuttaa koirat vähän reippaammin aamusta. Riisuin kikkarin vetoadapterista (kai se on sen niminen...) ja potkuteltiin 8km reipasta vauhtia.

Meille asti oli menneen vuosikymmenen autoja parkissa, kun ei enää kaikki mahtuneet näyttelyalueelle

Vanhojen autojen näyttely Vääksyssä keräsi taas valtavasti väkeä ja vanhoja ajoneuvoja tähän ihan kotikulmille. 500 vanhan auton raja täyttyi jo 45 minuuuttia tapahtuman alusta ja lisää autoja ja väkeä tulvi paikalle. Koirien kanssa käytiin paikalla pahimman tungoksen mentyä ohi. Mutta kyllä väkeä ja autoja riitti silloinkin kun vilkkailla markkinoilla. Surku oli alkuun vähän ihmeissään ahtaissa paikoissa, mutta ihan kivasti nuo kulkivat.

Koppi

 Kun ei ollut muutakaan tekemistä rakensin ylijääneistä vanhoista lattialaudoista kopin. Se on vielä kattoa vailla, kun ei ollut tarpeeksi isoa levyä nurkissa ja lautojakaan ei tarpeeksi pitkiä. Lakattu lauta on materiaalina mielestäni lähinnä karmivaa, mutta kun ei noille muuten olisi ollut käyttöä, niin menköön.

Nyt on kolmelle koiralle koppitilaa...

...tai neljälle, kun näyttävät tuonne hyvin kaksinkin mahtuvan...

...tai sitten vain kahdelle. Oma koppi kummallekin luiden syöntiä varten.

Koirat tutustumiskäynnillä kopissa ja hyvin näyttivät viihtyvän, kun sinne jäivät loikoilemaan

Hmm... taas se blondius paljastui. Katto kallistuu väärään suuntaan -eteenpäin! Ehkä jätän sen niin, ehkä rakentelen sen vielä kallistumaan taaksepäin

On tämä blogi ihmeellinen, aina kun jotain pyydän niin se tapahtuu. Tulee apua aidantolppien hakkaamiseen, verkon kiinnitykseen ja tänään oli viikate pihalla odottamassa kun aamulenkiltä tulin. Huomenna on varmaan kattolevy portin pielessä...
 Pitäisi kai toivoa kultaharkkoja, mutten ole ihan varma haluanko oikeasti. Miten sitten iloita siitä, että on saanut hyödynnettyä vanhaa talonseinää hyllyihin ja lattiaa koppeihin ja omin käsin sahatut hieman irvistävät listat lattiaan. Onhan niitä kovia ammttilaisiakin joita voisi harkoilla ostaa. Torppa olisi jo viimeisen päälle valmis, mutta se jokin siitä puuttuisi.

Naapuri rapistelee siankorvia. Ja sanoi vielä että on niin kivat koirat kun ei ne koskan mitään pyydä. Hmmm...

Lumi valmis pyrähtämään saaliin kanssa kauas Surkun ulottumattomiin

Agia ja muuta turinaa

Fantasia 2 

 

www.wintry.fi   C Tomi Niemi

Tässä eräänä aamuna olin juuri päästänyt Surkun portista sisään aamulenkiltä tullessa. Lumi odotti (onneksi hihnassa) portin toisella puolen omaa vuoroaan. Surku painoi viereiseen puskaan ja sieltä alkoi kuulua aikamoista kahinaa. Kaikki kävi salamannopeasti. Kissanpentu livahti Surkun ulottumattomiin portin ali tietämättä mikä siellä odottaa. Lumikaan ei ollut ihan kartalla mitä tapahtuu ja myöhästyi hitusen ja pentu pinkoi pakoon. Tilanne oli niin nopea, etten itsekään ehtinyt hätääntyä, vaan toimin tyynen rauhallisesti ja koirat rauhoittui tilanteen jälkeen pikaiseen. Se kissa on nyt ensimmäisen henkensä käyttänyt.

Nappulat jäivät yksi ilta osaksi syömättä kummaltakin. Ensimmäinen kerta ikinä, kun ruokaa jää. Surku on yleensä aavistuksen rauhallisempi syöjä, mutta hyvin on sillekin ruoka tehnyt kauppansa. Olenkohan ruokkinut niitä hieman liian avokätisesti kun on varaa käydä nirsoilemaan ja syödä vain lihat. Taitaa näiden päivien painostavilla ilmoilla olla oma osuutensa asiaan. Aika raukeaa on ollut meininki suurimmalta osalta.
 
Koirat ovat olleet ehkä kuukauden verran ympärivuorokautisesti ulkona. Syy on varsin käytännöllinen. Oikeanpuoleinen kuva on tämänhetken sisäänkäynti. Lattioiden maalausprosessi on menneillään.
Yksi päivä sain aikaiseksi tehdä jotain pihallakin kun sisällä lattiat odottavat maalin kuivumista. Raivasin hieman rehottavaa kasvillisuutta ja näkymä tarhasta parani jonkunverran. Välineet olivat vähän hitaanmoiset kun oksasaksilla katkoi nokkosia ja vuohenputkia. Viikate olisi ollut loistava. Ehkä sen vielä jostain lainaan ja raivaan enemmän näköalaa tarhaan. Ensi vuonna varmaan jo pihakin on lyhemmällä kasvustolla ja tarhasta voi paremmin seurata pihan touhuja. Tänä vuonna pihan kasvit ovat saaneet elää ihan omaa elämäänsä ja raivaustyö on keskittynyt sisälle -jossa se kyllä jatkuu vielä ensikesänäkin =)

Ennen torstain agiharkkoja metsässä

Agilityssa harjoiteltiin torstaina esteiden ylittämistä -ei alittamista. Kummankin kanssa oli yksi este josta olisi mieluummin tultu ali kuin yli.
Niinpä käytiin taas lauantaina omatoimisesti harjoittelemassa esteitä. Esteissä ollaan alettu hyppiä korkeampia rimoja. Laitoin ne yhtä pykälää alemmas kuin torstain harjoituksissa. Kaiki esteet mentiin nyt yli.
Mitä opin videoista:
KIINNITÄ PUTKI! Kamalaa katsoa kun se heiluu minne sattuu. Muuhun en oikein osannutkaan kiinnittää huomiota videota katsoessa.

 Lumin ensimmäinen pätkä. Putkeen käsky olisi saanut tulla aikaisemmin ja putken jälkeen Lumi vilkaisee minua, olisin voinut ohjata eteen käskyllä jo ennen kun tuli putkesta ulos.

 

Lumin toinen pätkä:

 Surku vuorossa:

Ripaus fantasiaa

Meillä on jokaisella oma tarinamme tämän elämän tapahtumista. Tässä niistä yksi.

www.wintry.fi   c Tomi Niemi 

"Neljä Lumia", naapurini totesi ohikulkiessaan. Kila (sisko), Lumi, Ymppy ja takana Possu (emä)