Arctic Cross 2014 Mikkeli

Mikkelin epävirallinen Arctic Cross kisa sunnuntaina ei mennyt ihan ennakko-oletusten mukaan. Joo, Lumi ei loistanut, mutta kyse ei ole siitä. Eikä siitäkään, etteivätkö pojat olisi tehneet yhdessä hienon suorituksen...

 Rata oli lyhennetty 4.2km:sta 3.2km:n. Aluksi tuo matka kuulosti naurettavan lyhyeltä. Rataselostusta kuunnellessa se alkoi jo tuntua ihan hyvältä vaihtoehdolta. Hölkätessäni radan läpi koirien kera ennen kisan alkua olin melkoisen tyytyväinen ettei se ollut pidempi. Olisin arvioinut sen 5km:n mittaiseksi ilman parempaa tietoa. Vanhaa paikoin heinittynyttä melkoisen monttuista ja oksaista pururadan pohjaa. Pehmeitä kohtia onneksi vain paikoin lisäämässä pujotteluhaastetta. Takaosa lenkista kierrettiin kahteen kertaan.

 
Olin ajatellut ajaa Corvetella DS1:n ja harmi, että viime hetkellä muutin suunnitelmaa. Rata ei ollut niin nopea etteikö Lumikin olisi pysynyt mukana ja yksin se ei oikein kulkenut (Kun lumista on kyse, ei voi olla varma olisiko kulkenut kaksinkaan=).

Päädyin kuitenkin ajamaan Lumilla yksin. Se oli alusta asti vähän eksyneen ja orvon oloinen. Lähti onneksi kuitenkin matkaan. Lenkki oli raskas ja Lumin eteneminen ei ollut toivotunlaista. Kun edellä menevä koira pysähtyi merkkaamaan puskaa yritti Lumikin päästä sivuun samaaa asiaa hoitamaan. Aika tiukasti palautin sen takaisin radalle.  Lämpötila oli juuri alle10 astetta, mutta keli oli todella kostea ja tihkuinen. Itsellä oli hieman jo ensimäisellä kierroksella vaikeuksia, kun tuntui että ilma on niin painostava, että happi loppuu. Potkin kuitenkin Lumille apuja, että päästiin eteenpäin. Viimeinen kerta kun ajan sillä yksin... Jos se ei enää syksyllä juokse nelosessa, niin ajellaan sitten huvikseen sen kanssa vaikka DS2, jonkun muun koiran kanssa. Toiselle kierrokselle se kääntyi ihan nätisti ja tsemppasi aina kun joku oli takana tai menossa edessä. Peesissä se pysyi lopun matkaa ja meni maalisuoralla vielä ohikin. Ainakin se laukkasi maaliin ja olisi jatkanut vielä reippaasti eteenkinpäin, kun ei ollut itseään niin matkalla väsyttänyt.

Lähtöpaikalla omaa vuoroa odottamassa. Huomaa kuinka uskon Corveten päättelevän etusormeni asennosta, että paras pysyä paikallaan. Kuva: Lasse Valo

Minä hymyilen!! Saan numeron myös selkääni, mikä sinetöi lähdön. Olo on "hieman" hutera

 Minulle jäi n. 15min aikaa palauttaa Lumi ja valjastaa pojat. Aika olisi riittänyt mainiosti ellei autolla olisi sydän taas alkanut hakata vähän turhan tiuhaan ja tuli hutera olo. Lepäilin hetken ja se hiukan auttoi. Olo oli kuitenkin vielä aika epävarma valjastaessani Surkua ja Corvettea. Eetu ja Noora olivat mukana ja pyysin Eetua varmuuden vuoksi kiinnittämään toisen numerolapuistani takkiinsa, jos vaikka en pääsisikään lähtemään, niin ajakoon Eetu. Ja Eetu taisi nyökytellä =)
Lähtöalue oli n. 100m päässä pururadalla. Corvette kävi vähän turhan kuumana ja paikalla pysyminen tuotti vaikeuksia. Komensin sen maahan, mutta jonkun lähtiessä se oli taas menossa. Se tietää mistä kisoissa on kyse ja se mitä se on oppinut omissa treeneissä oli jossain kaukaisemmassa aivosopukassa lähtöä odotellessa. Samalla oma olo ei ollut vielä kohdallaan, vaikkei ihan pahin mahdollinenkaan. Komensin Corveten takaisin maahan aina uudelleen ja ajattelin, että jos myöhästytään lähdöstä sen vuoksi, että käskyä ei ole toteutettu, niin voi voi, ei mahda mitään. Meitä huhuiltiin jo siirtymään lähtöviivalle. Vasta kun kummatkin makasivat maassa annoin luvan siirtyä sen parikymmentä metriä viivalle. Ehdittiin hyvissä ajoin. Apukäsiä oli tarjottu, mutta sanoin, että enköhän pärjää. No en oikein pärjännyt. Seis-käskyä voimakkaampi ärsyke oli päästä juoksemaan. Siinä vielä yrittäessäni toipua, en ollut tarpeeksi valmistautunut siihen ja kikkari kiskaistiin poikittain Corveten nykiessä.

Kuvat: Lasse Valo

Pientä hämminkiä. Corvette olisi jo lähtenyt matkaan

Valmiina

Nyt

Päästiin kuitenkin ihan oikeaoppisesti lähtöviivan taakse. Lähtökäskyä odottaessa huomasin, että potkimisesta on turha haaveilla -olo on sen mukainen. Eetun numerolappu oli kuitenkin jo kiinnitetty minun selkään, joten lähdin sitten vapaamatkustamaan. Kovaa silti mentiin vaikka köröttelin koko matkan kikkarin kyydissä potkimatta käytännössä lainkaan. Tai ei ihan köröttelystä voi puhua. Vauhti oli melkoisen kova ja reitillä sai keskittyä ajamiseen ja ajolinjojen hakuun ja pelkkään pystyssä pysymiseen. Pojat kulki loistavasti, vaikka keli oli kostea ja reitti raskas. Takalenkille uudelleen kääntyminenkin sujui hyvin. Toisella kierroksella käännöskohdassa meidän oli tarkoitus jatkaa suoraan eteenpäin kohti maalia. Edellä oli kaksi kikkaria jotka kummatkin kääntyivät sinne minne olimme juuri hetki sitten menneet. Annoin oikein tiukan ja selkeän "VASEN"-käskyn etteivät omat lähtisi muiden perään tutulle uralle, vaan jatkaisivat maaliin. Kun pojat siitä huolimatta yrittävät kaartaa muiden perään karjaisin: "VASEN!" Samassa tajusin, että VASEMMALLEHAN koirat ovat koko ajan kääntymässä! "EI KUN OIKEA" kuului seuraava selkeästi muotoiltu komentoni. Surku reagoi siihen, mutta Corvette ei hevin luovuttanut. Narusta ne piti vetää oikealle ja sieltäkin Corvette vielä kertaalleen oli kääntymässä pois. Kaiken lisäksi olimme juuri jyrkän ylämäen alla. Vauhti vähän tyssäsi ja en kyennyt potkimaan. Astelin sentään jyrkkimmän osan kikkarin vierellä. Lopun koirat menivät rauhallisemmin ollen selkeästi väsyneitä. Itse en lopussa pystynyt niitä edes kannustuksin tsemppaamaan. Hienot pojat. Tämän päiväinen osoitti, että kisa on tälle keväälle viimeinen. Sen verran lämmintä on luvattu toukokuun lopun Jämin kisoja ajatellen. Talviturkissa olevat koirat saavat seuraavan kisalähdön syksyllä -toivottavasti nelosissa.
 Kisan tulokset löytää täältä.
 Lumi oli 9. ja Surku ja Corvette 4. sarjassaan

Moni asia jäi mietityttämään. Miten käy haaveilemani nelosen ensi syksynä? Entä jos en vaan itse kykene niin nopeatempoisiin suorituksiin? Vai olenko silti mukana ihan huvin vuoksi pyrkien treenaamaan koirat siten etteivät ihan viimeisiksi jää -vaikkeivat välttämättä apuja saisikaan? Entä Lumi? Vai ajelenko vain omaksi iloksi, mikä kuulostaa vähän lattealta.
 Vähän harmittaa etten tänään juoksuttanut Lumia kakkosissa. Olisin nähnyt miten se tsemppaa. Syksyllähän se meni ihan kivasti kisoissa. Yksin Lumi ei oikein kulje, niin kuin ei Surkukaan. Corveten sen sijaan pitäisi toimia myös yksin.

Kisoissa on aina mukava tunnelma. Nyt se jäi hetkittäin vähän oman olon varjoon. Oli tarkoitus käydä tervehtimässä muutamaa facebookista nimeltä tuttua, mutta se jääköön seuraavaan kertaan. Nooraa ja Eetua oli mukava nähdä pitkästä aikaa ja kuulla heidän suunnitelmistaan. Kotimatkan kohokohta oli lounas ABC-asemalla. Oli oikesti nautinnollinen hetki.