Viitailan kyläpäivät

 

Varsin hauskan perjantaisen kuvausillan päätteeksi käytiin ajamassa koirien kanssa vielä himpun vajaa 3km lenkki Evolla. Juuri hämäräntulon aikaan ehdittiin takaisin. Mukavaa menoa. Puolimatkassa kääntöpaikalla keskinopeus näytti 21km/h. Sitten sekoilin Sports trackerin kanssa siihen malliin, että takaisin tullessa se ei ollutkaan enää päällä. Lämpötila näytti lähtiessä +10 ja tullessa +9. ilma oli kuiva, joka teki juoksemisen vähemmän läkähdyttäväksi.

Lumi aloitti juoksunsa keskiviikkona. Vähän väsyneempi se on eikä lähde samaan malliin kirmailemaan kuin aikaisemmin. Ensi viikon agilityepikset jätetään sen vuoksi väliin. Lokakuussa taas uudelleen kehään=)

 Mutta myyriä Lumikin jaksaa jahdata. Niitä on ilmestynyt vähän joka paikkaan. Lumi on opettanut myös Surkulle niiden pyydystämisen jalon taidon. Pihassa jos ovat hetken irti niin heti ovat puskanjuurella. Samoin kun tullaan lenkiltä. Tänään jopa metsässä painelivat kummatkin vapautuksen saatuaan juoksemisen sijaan myyräjahtiin. Surkun kiinnostus lakkaa nopeammin. Lumi viettäisi varmaan mielellään koko päivän myyriä tonkien. Pihassa ovat nykyään hyvin rajoitetusti irti, joten myyrätkin ovat saaneet hyvin aikaaa temmeltää.

Komea kaksikko

Tänään lauantaina oli Viitailassa kyläpäivien yhteyteen rakennettu agilityrata. Koirakoita oli Lumin ja Surkun lisäksi vain kaksi. Paikalla oli kylän väkeä ja varsin leppoisa tunnelma. Oli köydenvetoa traktorilla, lankkuhiihtoa, puuharataa, poniratsastusta ja keppihevoskisaa elävän musiikin kera.

Hengailua kyläpäivillä

Koirat pääsivät kuuntelemaan oikein aitiopaikalta perinteisiä suomalaisia lauluja huilulla soitettuna

tuolla näkyy jotain tuttua

 Lumi meni vasta viimeisenä juoksujensa vuoksi ja siitä ei ole radalla kuvan kuvaa. Esiteltiin alkuun Surkun kanssa osa esteistä.
Radalla olivat kepit, keinu ja rengas, joita minun koirat eivät osaa. Tai niin kuvittelin. Rengas oli matalalla ja Lumi paineli sen läpi muitta mutkitta. Samoin kävi keinun kanssa. Liian myöhään huusin Lumille käskyn tulla mukaani ja kiertää este ja Lumi meni keinun läpi, vain loppukontakti ei sujunut. Koitettiin pelkkä keinu uudelleen ja toisella harjoituskerralla Lumi tuli sen jo itsenäisesti kenenkään pehmentämättä alastuloa ja pysähtyi oikein alastulokontaktille. En ymmärrä miten se voi muistaa, kun keinua ollaan koitettu joskus talvella vain muutamia kertoja. Surkunkin kanssa mentiin keinu yksistään läpi pehmentämällä alastuloa.

Eräälle pienelle tytölle annoin vastuullisen tehtävän, josta hän suoriutui oikein mallikkaasti. Niinpä kun Surku tuli viimeisen esteen oli sen takana odottamssa lohta kipossa. Surkun kohdalla se onnistui täydellisesti, eikä se tiennyt mistä herkku sinne ilmestyi eikä osannut sitä odottaa. Sain sille siis loppuun vielä onnistunut "eteen" harjoituksen. Lumi joka pääsi radalla viimeisenä nähden muiden suoritukset, osasi jo aavistaa mitä tuleman pitää.