Huomio välillä myös Surkuun

Jostain syystä tämä blogi ei suostu lisäämään tekstiin kuvan kuvaa. Ja kerrankin kun olisi ollut parempilaautuisia kuvia veljeni ottamana...

Ensimmäinen pieni vetolenkki tehtiin pe-aamuna lämpömittarin näyttäessä 11-12 astetta. Iloisesti lähtivät matkaan, mutta  taitaa olla vielä liian lämmin ja/tai kostea ilma. Tuon n. 2-3km.n lenkin aikana pysäytin  kahteen kertaan ja toisella kertaa päästin koirat juomaan, mitä tekivätkin hanakasti.
Oikea ja vasen sujuivat hyvin yhtä käännöstä lukuunottamatta. Käännöksissä vähän jännittää. Minulla on aika pitkät liinat ja kun ehdin käännöksiin kikkarin kanssa, ovat koirat jo täyttä vauhtia viilettämässä eteenpäin. Piti hillitä koiria ja jarruttaa samaan aikaan, etten olisi oikaissut ihan pitkin pientareita. Muutoinkin uudet liinat ovat tilauksessa. Mihinkään kisoihin ei minun solmuvirityksillä varmasti päästäisikään.
Koirat olivat liinoissa peräkkän, Surku kärjessä. Seuraavalla kerralla saavat mennä rinnakkain tai Lumin johtaessa. Samalla tulisi testattua osaako Lumi käännökset. Jotenkin on sellainen kutina, että Surku hahmottaisi ne paremmin, mutta tiedä tuota.
Aamulenkillä olleesta koirakosta mentiin nätisti ohi. Käskin koirat toiseen reunaan, minne ne kivasti siirtyivät ja painoivat reippaasti eteenpäin. Sen sijaan kentällä aterioinut sorsaparvi sai Surkun kääntymään pois tieltä. Lumi olisi painellut tällä kertaa kiltisti tietä pitkin.

Surku taitaa olla päässyt välillä kuin koira veräjästä, se kun on se "helppo" tapaus. Agissa Tomi mainitsi asiasta, kun Surku monella toistolla olisi kääntynyt putkesta renkaalle tai esteen ohi, vaikka ohjasin sen hypylle. Se on saanut siis toimia joissain tilanteissa oman päänsä mukaan. En heti keksinyt missä tilanteissa niin olisi, mutta hetken pohdittuana ja havainnoituani huomaan, että se välillä vedättää eikä toimi heti käskyn saatuaan. Nyt kiinnitän huomiota siihen, etten anna Surkun päättää tuleeko heti, vai ihan kohta. Olen tiukentanut käskyjä, koska huomaan ettei ensimmäiseen normiäänellä sanottuun "tänne"-kutsuun tule aina reaktiota. Olen kiinnittänyt huomiota myös siihen, että kun kutsun koirat luokse esim. kesken leikin, niin Lumi on usein se joka kääntyy ensin ja Surku tulee Lumin perässä. Tuleeko Surku silloin käskystä vai vaan Lumin perässä? Sitä en ole aikaisemmin ajatellut. Ajattelin myös aina silloin tällöin palkata niitä nakinpalalla luoksetulosta -siis sitä joka ensin ehtii.
Jos ollaan Surkun kanssa kahden niin silloin se uskoo luoksetulon kerrasta. Testasin sen tänään päivällä ja ei mitään ongelmia. Sorsien seassakin käveltiin. Surku kiinnostuu niistä kovin ja alkaa vaanimisen, muttei yrittänyt sännätä perään. Kielsin sitä vaanimasta ja lopetti sen  alkaen kohta taas uudelleen. Hetken aikaa kierreltyämme ei enää juuri noteerannut sorsia.
Kun vien Surkua tarhaan ja se aavistaa joutuvansa sinne yksin ilman Lumia, se lähtee kyllä käskystä mukaan, ottaa ehkä pari askelta ja pysähtyy. En aina huomaa pysähtymistä ennen kun olen jo tarhan ovella. Sieltä sitten uusi käsky. Tänään annoin tuon yhden käskyn ja kun Surku pysähtyi en toistanut enää käskyä, vaan kävin hakemassa sen pannasta rauhallisen määrätietoisesti.

Tänä aamuna mentiin pururadalla 7km hölkkälenkki. Hikistä oli kosteassa aamumetsässä, vaikka vauhti oli leppoisaa hölköttelyä. Välillä pidettiin kirmailu/mustikansyöntitauko metsässä. Kutsuin tarkoituksella koiria -etenkin Surkua muutamaan kertaan luokse. Ensimmäisellä kerralla Lumi reagoi heti, Surkun jatkaessa vielä mättään tutkimista. Tiukka käsky ja jo heräsi Surkukin: "Ai se koski muakin, miksei kukaan ole kertonut". Seuraavalla kerralla kutsuin pelkästään Surkua. Sama tilanne, ensimmäiseen käskyyn ei reaktiota, kun Lumi sai jatkaa juoksua. Erittäin tiukka käsky ja haltuunotto loppuun asti ja seuraavilla kerroilla olivat jo Surkunkin korvat mukana.
Kotiin tuli kolme tyytyväistä olentoa. On ihan erilaista aloittaa päivä kun on reippaillut hikeen asti aamulla.  Ennen oli yhtä itsestäänselvää, kuin aamuinen töihin meno, että kolme kertaa viikolla 7-10km ja viikonloppuna yksi pidempi hölkkä. Nyt kun ottaisi tavaksi hölkätä sen kolmekin kertaa viikossa, niin olisin tyytyväinen ja saisin pidettyä kuntoa yllä.