VAU:n epiksissä

Väinö-pikkuinen vetää Surkua puoleensa ja päinvastoin.

  Siinä on puolensa, että lähtisi julkisille kentille vasta kun taidot ovat paremmalla tasolla. Säästyisi suuremmalta kritiikiltä itseään kohtaan. Toisaalta tuollainen järkevä ja turvallinen tapa kuulostaa pidemmän päälle jokseenkin tylsältä.  Ei siis kun testaamaan itseään ja päin haasteita. Ja nyt puhutaan niin suuresta asiasta kuin agilityn epikset eli epäviralliset kisat, joissa ollaan mölliluokassa. Jos joku ei tiedä mitä mölliluokka tarkoittaa, niin nimestä voi päätellä paljon.

Kaksi ekaa rataa meni ihan sumussa. Muutaman "hankalamman kohdan" selkeä suunnitelmani haihtui tuon sumun mukana ilmaan ja menin miten sattuu. Ekan radan aikana Lumi joko ei kuunnellut A:n jälkeen tai/ja sitten ohjailin sitä hätäillen. Intoa se oli ainakin täynnä. Viimeisessä radassa Lumin kanssa toimin jo lähes niin kuin olin suunnitellut, vaikka sydän jyskytti edelleen sataa. 

Kontaktien alastulot menivät nyt kaikilla radoilla oikein kummaltakin. Toisella radalla Lumi juoksi puomilla jonkin verran edessäni, mutta pysähtyi oikein alastulolle, kun huusin tiukan "seis". 

Lisäksi koirat saivat kokemuksen hallista, jossa kaikuu koirien haukunta koko ajan ympärillä. 

Voi minkä jännityksen mokoma hassutus sai aikaan. Onneksi Jaana kuvasi kännykälläni meidän radat. Jo seuraavana aamuna totesin, että aika normaalilta meidän menolta tuo näyttää. Itseltä puuttui eilen kokonaiskuva tapahtumista ja tuntui vain, että aluksi lähes kaikki meni pieleen. Onneksi niitä voi tihrustaa uudelleen ruudulta. Ja totta, paljon meni pieleen, muttei ihan sillä tasolla mitä kuvittelin.

  Tuohon jännitykseen ei taida auttaa, kuin mennä mukaan epiksiin uudelleen ja uudelleen, niin kauan ettei enää tunnu missään. Ja nyt kun näin sanon, niin se vasta tylsältä tuntuu. Kun sydän hakkaa, aivot on sumussa ja on voittamssa itseään niin siinä on ainakin elämisenmakua. Mukaan lähdetään siis aina kun on mahdollista. Tässä kaikki neljä rataa kaikessa komeudessaan.  

Kaikki radat

   Kotipihassa harjoiteltiin keppejä. Ihan kivasti sujui. Tuo oma askeltikkaus on varmasti täysin tarpeeton. Siitä(kään) minulla ei ollut mitään käsitystä ennen videon katselua. Keho ja mieli elää näköjään ihan omaa elämäänsä ja toinen ei välttämättä tiedä mitä toinen tekee.