Matkakertomus: Saariretki Päijänteellä

Juuri saavuttu Karisalmelle.

 Tänään käytiin valtaamssa uusia alueita. Lähdettiin Pulkkilanharjulta Karisalmen sillalta kohti tuttavan saarimökkiä.

Koirat ihmettelee uuden paikan tuoksuja

 Karisalmen silta oli tottakai auki, kun vesi virtaa kapeassa salmessa. Vähän hurjaltahan se näytti kun reellä lasketeltiin alas lähtöpaikalle. Uskaltaakohan tuonne mennä? Mutta kaipa se meidät kantaa kun saareen on kerta muutkin päässeet.

"Mitä! Meinataanko me vesihiihtää!"

Surku meinasi, että parasta kääntyä kotiin

 

 Alku oli aikamoista tarpomista. Koirilla oli kuitenkin puhtia ja päästiin melko mukavasti eteenpäin.

 

  Aurinko siivitti menoa menomatkalla ja teki siitä myös aikamoisen hikistä. Töitä saivat tehdä paitsi koirat myös ajaja.

 

 Vaihdoin koirat kesken matkaa parivaljakkoon, kun Surku meinasi kääntyillä omiaan. Loppumatka mentiin rauhakseen ja varmasti. Muutama pätkä päästiin jopa melko hyvää pohjaa, muutoin selvää uraa ei aina ollut ja sitten alkoi taas rämpiminen. Reen jarrusta irtosi kuminauhat ja aina välillä tuli ikävästi astuttua sen päälle. Kyllä rekeillessä ajajan kuntokin kasvaa -ainakin meillä. Kyllä oli kuuma ja jano kun perille päästiin.

 

 Matkaa tuli suuntaansa noin 5km. Kaiken kaikkiaan edestakaisin siis reilu 10. Periltä ei ole kuvan kuvaa, mutta kerrottakoon, että koirat sai juotavaa ja naudan vatsaa. Emäntä sai puuhellalla lämmitetyn ruuan, mainiot kahvit ja iPad infon (olen antamassa myöten tekniikalle). Puolitoista tuntia vierähti perillä ja sillä välin koirat olivat ulkona sitä mieltä, ettei risuluutaa enää mökillä tarvita.

Maata näkyvissä!

  Takaisin tultiin tasaisen varmasti rauhakseen. Löydettiin vähän helpompi reitti, eikä rämpimistä ollut kuin lopussa, jossa saatiin kahlata pohkeisiin myöten vedessä. Kelkkakin juuttui tuohon vesilumimassaan oikein kiitettävästi.
Oikein mainio reissu ja yhdessä tekemisen meininkiä. Vaikka vauhti ei päätä huimaa, niin tasaisen varmasti eteenpäin. Olen oikein tyytyväinen meidän porukkaan. Vaikka olen lähtenyt ihan siitä, että omaksi iloksi ja huviksi tässä mennään, niin kyllähän 3-4 koiralla pääsisi huimasti joutuisammin vähän raskaammissakin olosuhetuissa... Toisaalta sulan maan aikaan kikkarilla kahden koiran vauhti on kyllä ihan tarpeeksi.

Matka alkaa olla pulkassa

Huomenna ja torstaina on sitten välipäivä vetämisessä. Tai no koirajuoksua käydään vähän testaamassa huomenissa, mutta se on vain kevyt kokeilu. Ja huomenna saadaan myös ensimmäisen kerran yövieraita tähän torppaan. Ida 4v ja Kusti-veli Tampereelta. Kyllä lomalla on mukavaa!