Kummatkin kaarteessa.

Töistä tullessa laskin normaaliin tapaan koirat pihalle. Kun hetken päästä katsoin ikkunasta ulos näin Surkun syövän jotain. Tiesin, ettei ulkona ole koirilla luun luuta ja nyt se syö jotain ihan tohkeissaan. Lumia ei näy. "Naapurin kissa! -olisiko se juossut miedän pihaan... ".  Pihalle katsomaan. Pyydän Surkun esittelemään aarrettaan ja luuhan se on, ihan kunnon sellainen. Karvoja ja nahkaa ei näy missään, joten ihan niin tuoreesta tavarasta ei siis ole kyse. Lumi järsii omaansa mahdollisimman kaukana Surkusta. Varisten tiputtama? Mutta, oikein kummallekin omansa? Taitaa olla naapuri asialla =) No asia ei ratkennut, mutta käytin tilaisuuden hyväksi ja lenkin sijaan painuin päiväunille, mikä tulikin tarpeeseen.

Lumi, Elias ja Surku. Elias tulee aina seuraamaan meidän ajeluita jäällä oman kelkkansa kanssa. "Unku" on suosikki. Elias on upeasti koirien kanssa. Puhuu kyllä niistä, mutta kun koirat ovat lähellä on kuin niitä ei olisikaan.

 Vetäminen reellä sujuu hienosti Lumilta edelleen. Eilen oli meidän koirille raskas keli, kun hanki ei kantanut edes koiria. Liinat kireällä meni Lumikin koko matkan, vaikka vauhti oli rauhallista. Tai paremminkin aina välillä ottivat spurtin, lepäsivät hetken rauhallisella menolla ja sitten taas hetki lujaa. Sama jatkui koko matkan. Tänään sitten huilitaan ja huomenna taas menoksi. Neljä kertaa viikossa käydään yleensä vetämässä. Ke, to ovat vakituisia "vapaapäiviä".

Toisten koirien kanssa eivät Lumi ja Surku ole kauheasti leikkineet. Tänään kuitenkin tervehdittiin ensin kahta puolituttua ja sitten tuli vanha ystävä Unna toisen lapinkoiran kanssa vastaan. Toimin yleensä niin, että koirat tulevat lähelleni, kun huomaavat vieraan koiran. Jos jään juttelemaan, niiden tulee pysyä lähellä ilman yritystä lähestyä toisia koiria. Jos lupa käy niin saa mennä. Olen päästänyt vieraampia koiria moikkaamaan vain yhden koiran kerrallaan. Yleensä Lumille annan ensin luvan mennä ja Surkun on pysyttävä lähellä. Kun he ovat tutustuneet. Pyydän Lumin luokse ja Surku saa mennä. Sitten saavat vasta mennä kummatkin yhdessä. Yleensä yhdessä ovat huomattavasti dominoivampia, etenkin Lumi. Tänäänkin Lumi meni aluksi ihan nöyränä tervehtimään vanhempaa, mutta lopulta se oli niin häntä pystyssä, kuin vain suinkin. Luulen, että sai Surkusta tukea. Pyysin Lumin pois kun huomasin kuinka se on kuin maailman omistaja. Pitäisi löytää joku oikein dominoiva yksilö, jota Lumi kunnioittaisi. Sellaisia ei ole löytynyt Tomin lauman lisäksi kuin ihan muutama yksilö.

Kukkulan valloitusta:

Surku nauraa

Elämä on soljunut ihan rauhakseen. Välillä hermostutan itseäni jos huomaan Lumin hännän olevan tavallista ylempänä sen lähestyessä tai jollain muulla asialla ja sehän tunnetusti auttaa meitä huimasti eteenpäin.  Pääasiassa kaikki on kuitenkin ollut aika tavallista.

Lenkillä kävelytän koiria nyt enemmän itseni lähellä (vaikkakin vapaana). Saatan päästää ne temuamaan keskenään tai innostaa leikkiin yhdessä minun kanssa ja sitten taas mennään lähekkäin. Tarkoitus olisi saada Lumia innostumaan enemmän yhteisestä tekemisestä, eikä ominpäin tutkimisesta mikä tulee esille mm. agissa.

Tomi kysyi miten ruokin koirat. Ajopäivinä ruokin ne lenkin jälkeen. Välipäivinä saavat ruuan usein ihan normaaliin tapaan. Tästä sain idean. Miksi tosiaan antaa ruoka valmiina kupista, kun sen voi samalla vaivalla antaa toisinkin.
Välipäivinä aion siis ottaa ruuat mukaan lenkille ja annan koirien mennä vapaasti, toiveena, että kumpikin alkaa mennä enemmän omia menojaan. Silloin katoankin johonkin "puun taa" ja olen löytänyt sieltä meille ruokaa. Nopeimmat syövät ja hitaimmille jää herkulliset tuoksut.
Tänään päätin heti aloittaa. Sanoin koirille vapaa metsässä ja oikein toivoin, että ne menisivät ja kiinnostuisivat jostain muusta. Arvata saattaa mitä tapahtui. Kumpikin meni kyllä edellä, mutta piti hyvin yhteyttä. Lopulta tuli pienen pieni tilaisuus ja katosin kuusen taa. En ehtinyt edes kyykistyä kun kaksi kuonoa oli selän takana. Mussuttelin hetken muka löytämääni aarretta ja heitin loput hankeen koirille. Muutaman tunnin päästä koetin samaa tutulla kanavan pätkällä. Lumi kulki korkeintaan 10m edellä pysähtyi ja tuli viereen toistaen samaa. Surku kulki hivenen kauempana tasaiseen tahtiin. En mielestäni millään lailla ilmaissut, että minulla on ruokaa mukana. Lopulta menivät hieman kauemmas ja heti löysin ruokaa, jonka jätin maahan. Lumi ehti ensin ja Surku sai vain vihaisen ärähdyksen kun yritti samoille apajille.

Lumilla on ilmeisesti juoksut alkamassa, kun on alkanut ulkona pissailla tiheään.

On ne niin ihanat