Markkinahiihto

Vihdoinkin laavulla

 Jostain syystä kameraan on jäänyt päälle mustavalkoasetus enkä ole saanut sitä pois.

Tänään oli Asikkalassa perinteinen Markkinahiihtotapahtuma. Hiihto- ja ulkoilureittejä oli pitkin Vääksyä ja sivukyliä. Me päätimme osallistua Varjansaaren reitille.

Lähdettiin "kotirannasta" täydelliseen umpihankeen. Lunta on tullut kaksi päivää reilusti ja nyt se on raskasta suojalunta. Aluksi jätin suosiolla valjastamatta koirat, kun pelkkä reen työntäminen oli urakka sinänsä. Koirat saivat juosta vapaana vieressä tai oikeammin kävellä -vauhti oli sen mukaista. Mutta kun kerran olin päättänyt, että tänään mennään Varjansaari ympäri, niin mehän mennään.

 Kun löydettiin jonkinlainen kelkkaura, jossa reen oli mahdollista liikkua, pääsivät koirat töihin. Alusta oli raskas ja pehmeä ja keli nihkeä. Eteenpäin kuitenkin päästiin, niin kauan kuin uraa riitti. Sitten saaren kulmalla taas umpihankeen. Kyllä tuli kuuma. Koirat pitivät liinat kireällä, vaikka vauhti oli minimaalista ja itse olin läpimärkä hiestä. Suunta oli hakusessa useampaan otteeseen, mutta päästiin kuin päästiinkin taas vähän paremmalle jäljelle. Hetken aikaa mentiin pehmeää latua pitkin. Suokaa anteeksi kaikki muut perässä hiihtäjät (onneksi niitä ei ollut paljon, harva oli lähtenyt enää saarta kiertämään). Tassunjäljet pyrin siloittamaan reen suksilla. Alettiin olla jo ihan puhki.

Päästiin kuin päästiinkin laavulle, jossa oli tarjolla nuotio ja kuumaa mehua. Koirille annoin pienen makkaranpätkän ja juotavaa. Ne saivat hyvää harjoittelua paikallaan olosta ihmisten keskellä ilman hihnoja -jotka olivat jääneet rantaan. Hyvin siitä suoriutuivat, muutaman kerran yrittivät nousta tutkimaan paikkoja, mutta asettuivat käskystä takaisin. Valjakkokokemuksia oli monella paikallaolijalla kertoa nuotion ääressä.
Takaisin oli onneksi lyhyempi matka kun saari oli jo kierretty. Matkaa tuli kaikenkaikkiaan arviolta 6km kävely mukaan lukien. Monelle huskylle se olisi ollut vastaa alkupala, mutta meidän joukolle aikamoinen suoritus. Rantaan tultiin väsyneinä, kaikki 3. Kaksi nuorta koiraa, jotka ovat tottuneet juoksemaan siloiteltuja jalkakäytäviä ovat päässeet raapaisemaan vähän oikeaa työntekoa. Vaikka vauhti oli hidasta eivät liinat löystyneet, paitsi silloin kun oltiin epävarmoja mihin pitäisi suunnistaa.

Lumi on ollut pari päivää vähän apaattinen jopa ihan hihnalenkeillä ja löntystellyt jäljessä. Tänään sitten kotiinpäin kävellessä huomasin, että juoksuthan ne ovat alkaneet.

Oli hieno kokemus. Tunnelma kotona on tällä hetkellä kovin uninen, suorastaan taintunut. Taidetaan pitää huomenna lepopäivä.

Varjansaaren laavulla