Lumivalkoinen: Välikohtaus ja vaisua menoa

Puolessa välissä kääntöpaikalla pidettiin hetken taukoa.

Tänään päätin suunnistaa Vesijärven jäätä pitkin Kurhilan rantaan, kun pari muuta suunnitelmaa meni myttyyn.
Päästin koirat pihalle ja puuhastelin vielä hetken sisällä. Hetken kuluttua ulkoa alkoi kuulua huutoa. Pinkaisin samantien katsomaan. Portti oli auki. Paikalla oli nainen kahden pienen valkoisen koiran kanssa. Huusin Surkua ja se tuli portin ulkopuolelta. Surku oli saanut portin auki koirien kulkiessa ohi ottaen pienestä valkoisesta niskasta otteen. Lumi oli pysynyt koko ajan portin sisäpuolella. Nainen ja koirat tietysti säikähtivät. Mitään jälkeä ei koiraan onneksi tullut. Nainen oli saanut ne irti. Nyt on portissa sellainen metalliketju, jota ei ihan heti auki saa Surkukaan. Positiivista tilanteessa oli, että Surku tuli ensimmäisellä käskyllä luo, kun huusin sitä portailta.
Surku juoksi vielä jokin aika sitten aidan viertä hyppien ja haukkuen jonkun koiran kulkiessa ohi, ja sille sai olla todella tiukkana ennen kuin se lopetti. Ikkunasta näen, että se ei enää hypi eikä hauku, vaikka saattaakin tarkkana seurata ohikulkevan koiran menoa. Jos olen itse paikalla en anna sen mennä edes aidan viereen seuraamaan ja se totteleekin nykyään hyvin jo ensimmäisestä kiellosta tai kutsusta. En tiedä ovatko Lumin juoksut nyt saaneet sitä provosoitumaan enemmän vieraista koirista. Luulen, että se suojelee Lumia.
Vieraita koiria kohtaan Surku on vähän epäluuloinen ja saattaa joskus näykkiäkin kintereistä. Siksi päästänkin Lumin aina ensin tutustumaan, jos yleensäkään mennään.
Omaa mokahan tuo oli: Portissa heppoinen lukitus ja koirat valvomatta pihalla. Lumilla juoksu ja itse olen sisällä, joten Surku koki ilmeisesti tehtäväväkseen laittaa haukkuvat ohikulkijat ojennukseen. Onneksi ei käynyt pahemmin.

Niin kuin edellisessä postauksessa totesin, niin tuntuu, että Lumin juoksut ovat vaikuttaneet Surkuun voimakkaammin kuin Lumppariin. Sille on saanut viikon aikan muutamaan otteeseen olla ei vain tiukka, vaan todella ankara. Täytyy olla tarkkana ettei se saa nyt yhtään löysää.

Lähdettiin sitten kuitenkin jonkun ajan päästä rekeilemään. Meno oli melkoisen vaisua ison osan matkaa. Liinat pysyi kireällä, mutta puhti ja into oli poissa. Vaihdoin hetkeksi jopa Lumin kärkeen, kun tuntui, että sillä oli enemmän yritystä.