Uusi reki

Kun juuri kehuin Lumin vetämistä niin annas kun tuli seuraava kerta. Taisi painaa vähän edellispäivien pidemmät ja vauhdikkaammat matkat ja juuri syöty valtava luu. Siksi ajattelinkin ajattaa vain kaupassa käymään (5km yhteensä). Kun mentiin ihan pelkästään kylillä, kytkin koirat parivaljakoksi. Poikettiin ensin hakemaan unohtuneet kännykät koululta. Laiskalta näytti Lumin meno. Koitettiin vielä jonkun matkaa ja huomasin, että hermot meinaa mennä, kun vetäminen ei meinaa sujua toivotulla tavalla. Niinpä vanhoista viisastuneena päätin, että nyt Lumi viedään kotiin, eikä yritetä väkisin. Jätin sen pihaan odottamaan, mistä se oli ihmeissään. Surkun kanssa jatkettiin vielä lenkki kylillä. Senkään into ei ollut tavanomaista ja palattiin pian kotiin. Juotin ja ruokin Surkun ensin ja Lumi sai odottaa ennenkuin oli sen vuoro.
Kaksi päivää taukoa ja mentiin taas kikkarilla peräkanaa huomattavasti paremmalla menestyksellä.

Lähdössä. Vähän ihmetellään, että minnehän tässä aavassa valkoisuudessa olisi tarkoitus suunnistaa...

Eilen saatiin reki Tomilta ja tänään heti aamusta testaamaan kuinka matka etenee jäällä.
Minulla on onnea, kun veljeni asuu puolen kilometrin päässä järven rannassa ja saan säilyttää rekeä siellä. Samalla sain ilmaisen kuvauspalvelun ikuistamaan ensiajeluamme.
Vietettiin oikein mukava aamupäivä veljen perheen kanssa jäällä.
Rannassa ei ollut minkäänlaista uraa ja oltiin jäällä ensimmäistä kertaa valjakkoilun merkeissä. Alku olikin vähän ihmettelyä, mutta kun päästiin jonkinmoiselle kelkan jäljelle niin matka taittui vauhdikkaasti. Lumi veti koko matkan liinat kireällä. Mentiin sellainen 4-5km. Tarkoitus oli, että jää vielä hyvä tsemppi päälle ja motivaatio säilyy. Alusta kun on jäällä raskaampi, kun ne tasaiset auratut jalkakäytävät mihin ollaan totuttu. Olipa hauskaa! Reen ohjaaminen ei olekaan ihan niin helppoa kun olin ajatellut ja joustot takasivat sen, että minullekaan ei tullut kylmä.

Siihen nähden, että edessä ei ollut mitään selkeitä risteyksiä tai edes uraa, vasen ja oikea toimivat ihan kohtalaisesti.

Sitten päästiinkin jo jonkinmoiselle uralle ja matka alkoi edetä

Nainen ei voi lähteä edes rekiajelulle ilman laukkua =)

Takaisin tullessa kaartamassa vasemmalle taas ilman uraa

 

Lopuksi vielä Elias stigan kyytiin äitinsä sylissä. Koiria kiinnostaa veljeni valtava radio-ohjattava lennokki, joka juuri heitettiin taivaalle.

Ja eikun menoksi. Isäkin oli todistamassa menoa ja innostui niin, että nyt meitä odottaa 3,5kg keitettyjä pikkiahvenia pappilan eteisessä.

 

Ja takaisin

Tippuiko joku matkasta?

 Toinen veljistäni tuli jäälle lennättämään isoa radio-ohjattavaa lennokiaan (on niissä SM- tasoa=). Välillä lennokki kaarteli hyvinkin alhaalla ja laskeutui hänen käsiinsä lähteäkseen taas uudelleen ilmaan. Koirat kiinnostuivat moisesta kovin, mutta eivät sännänneet perään kun kielsin. Plussa tästä.

Taivaalla menee jotain hyvin outoa

 Lopuksi vielä irrottelua jäällä. Kyllä oli kiva aamupäivä.