Agilitykuulumisia

 

Kuvat: Tomi Niemi P-Haun toukokuun agilityepiksistä. 

Surku ja Lumi osallistuivat siis maximölleihin. Kumpikin meni radan hienosti ja itsekään en möhlinyt mitään selkeällä radalla. 

Lumi voitti kisat. Olen jo pitkältä talvesta pohtinut jatkanko Surkun kanssa. Kyllä se velvollisuudesta menee ja joskus ihan hyvinkin, mutta ei sillä mitään suurempaa paloa hommaan ole. Ihmettelee miksi esteet kannattaa hypätä, kun vähemmällä vaivalla ne kiertää. Kisat menee sen kanssa suurimmaksi osaksi paremmin kuin treenit. Johtunee siitä, että toistoja ei ole ja itse olen enemmän täysillä mukana. Fiksu koira se on siis kaikinpuolin.

Jatkan nyt ainakin kesäkuun sen kanssa kun Lumi jää sairaslomalle ja katsotaan sitten, josko Surku jää katsomon puolelle.

Nyt on agilityepiksiä tulossa enemmänkin. Ensi viikolla olisi keskiviikkona yhdet Janakkalassa. Sitten on meidän oman seuran järjestämät agilityepikset Tuuloksen Kapakanmäellä su 8.6. Tervetuloa mukaan, niin möllit kuin kisaavat! Luokka myös huippumölleille, jossa vain hyppyjä ja putki. Lisätietoa ilmoittautumisohjeineen löydät 

täältä: epikset 

Maanantaina 9.6 onkin Lumin leikkauspäivä ja siitä alkaa noin kk:n sairasloma. Heti sen päätteeksi olisi agirotukisat jossa osallistun huskyjoukkueeseen kahdella koiralla (jos Lumi on kunnossa siihen mennessä). 

 

Hyvä Surku!

Lumilla ei ole hätää, mutta pojat ovat päässeet vähän kuihtumaan. Surku etenkin on päässyt laihtumaan liikaa ja Corvetellekaan ei pieni painonlisä tekisi pahaa. Lihat pääsivät juuri loppumaan ja seuraava satsi on tulossa vasta juhannuksen jälkeen, joten pääasiassa nappuloilla mennään. Kermassa liotettuna öljyn kera saivat pojat eilen ruokansa.

Estekorkeudet olivat matalammalla kuin yleensä =)

Lumin mielipide mokomista ruusukekuvista. "Onks tää ihan pakollista?" Sehän sai jo lihapullansa radan jälkeen...

  Surkulle on kaikista koiristani parhaiten selvillä suunnat ja niiden noudattaminen. Lenkillä se vaihtaa helpoiten käskystä oikeaan tai vasempaan reunaan ja käännökset ovat sillä jo selkäytimessä. Täyskäännökset välillä vähän liiankin, kun se yrittää pyörästä kääntää Corvetteakin ennen "omaa vuoroaan". Kunhan aika koittaa, niin uskon siitä tulevan toimiva kärki.
Corvettekin osaa jo ihan käyvästi oikean ja vasemman, mutta kyllä Surku varmuudessaan menee vielä ohi. Täyskäännökset ovat Corvetella vielä opettelussa. Oikeassa reunassa se pysyy jo lähes aina. Käskystä oikeaan reunaan siirtyminen ei kuitenkaan vielä aina toimi.
Nyt on kuitenkin kesäloma. Ehkä vielä ihan satuinnaisina aamuina anivarhain päästään pienelle vetolenkille. Tänään pyöräilin koirien kanssa isolle supalle ja juoksutin niitä siellä. Vesikippo oli tarpeen vaikka lämpöä ei ollut +15 enempää. Tekee varmaan oikein hyvää juosta pehmeällä sammaleella hyppien puunrunkojen ja oksien yli mäkeä ylös ja alas. Kun löytäisin vielä jonkun avuksi niin saisin juoksutettua niitä ison supan päästä päähän. Tulisi hyvää treeniä loppukesästä, kun Lumikin on taas kuvioissa ja valmistaudutaan "tulevaan kauteen".

Toiset möllikisat

Viilentymässä ennen möllikisaa. Lämpötila +27

"Isoäiti täällä. Tule sisään vain pikku punahilkka."

 Tiistaina oli meidän toiset möllikisat P-haun hallilla. Alkoi taas hirvittämään jo kotona ennen lähtöä.

Oli kuuma päivä. Hallille saapuessa auton mittari näytti +27. Vaikka oltiin vieraammassa paikassa kaikkien uusien hajujen keskellä, niin "pissakävelyllä" olivat tavallista rauhallisempia. Siinä kohti tuntui, että mitähän tästä oikein mahtaa tulla tänään. Paikalla kuitenkin oltiin, joten mukaan vain.
Olin varautunut ottamalla mukaan vesikanisterin ja pyyhkeen. Pidin märkää pyyhettä hetken kummankin päällä viilentämässä ja ei nuo ainakaan pois sieltä pyrkineet.

Rata näytti tällä kertaa jopa mahdolliselta muistaa. Kai se sitten oli oikea möllirata toisin kuin edellinen.
Surkun kanssa aloitettiin taas maximöllit. Ihan hyvin meni mielestäni siihen nähden missä vaiheessa Surkun kanssa ollaan. Puomin meinasi aluksi kiertää, mutta ihmeekseni A:lle meni ensimmäisellä.

Kohta olikin jo Lumin vuoro... Lumipa yllätti. Pelkäsin ettei sitä kuumuudessa ja uusien hajujen keskellä jaksa kiinnostaa ja pysyyköhän se edes radalla... Mitä vielä. Neiti pisteli varmaan ennätysvauhtia. Jos olisi kyennyt, olisi varmaan loikannut koko A:n yli kertaheitolla. Seis-käsky A:n alastuloon tuli auttamatta myöhässä koiran ollessa jo ilmassa ja päätyessä komealla loikalla kyljelleen maahan.Kontaktit kaipaavatkin kovasti sitä harjoitusta, mitä ei olla viimeaikoina tehty lainkaan. Vauhtia oli vähän liikaakin tietyissä paikoissa enkä tajunnut jarrutella menoa lainkaan ennen kontakteja.
Taitaa tämän arktisen vetokoiran sytyttää hellelukemat.

Tässä meidän radat -kaikki sensuroimatta. Sirpa ja Nuutti selostajina =)

 tässä lumin ensimmäinen rata
Lumin toinen rata
Surkun ensimmäinen rata
Surkun toinen rata

Ei siis saatu tulosta kummaltakaan radalta.
Jäi taas oikein hyvä mieli, vaikka videolta näkyykin  ettei ihan huipulla olla =) Kuulin kentänlaidalta kommenttia Lumin A:sta "noin ei saisi missään nimessä tehdä". Enemmän kuin oikeassa olivat ja harjoitellaan sitä varmasti jatkossa. Viimeksi ollaan menty kontakteja muistaakseni edellisten kisojen jälkeen toukokuun lopussa. Mutta intoa ja motivaatiota riitti tällä kertaa, mikä on oikein hieno juttu.
Olen tyytyväinen. Jos koiria ei olisi kiinnostanut tai olisivat haistelleet tai puuhailleet jotain muuta olisin ollut harmissani. Nyt ne oli tekemisessä mukana ja oli kivaa. Se on tällä hieno asia etenkin Lumin kohdalla. Surku ei ihan ole vielä saanut juonesta kiinni, mutta hellyttävästi se radalla koikkelehtii.
Tomi ja Sirpa olivat mukana kameroineen ja videokameroineen, joten saatiin kaikki nauhalle, mikä on loistojuttu. Videolta voi oppia kaikenenlaista etenkin jos ne pääsee katsomaan asiantuntevassa seurassa. Joitain asioita omasta ohjauksesta huomasin jopa itsekin.

Alla Tomin kuvia kisoista. Laatu muuttui taas surkeaksi, kun en saanut kopioitua niitä isoina.
Täältä löytyy parempilaatuiset versiot agikuvista

Kyllä, kynsi hipaisee kontaktia kun oikein tarkasti katsoo...

 

 

 

 

 

Tiukka katse ja putkeen

Lähtökiihdytys

 

Lauantaian käytiin taas omatoimiagissa kirkolla. Ensimmäisessä pätkässä mennään kaksin, kun halusin nähdä miten se toimii. Etenemisen vauhtia ei lainkaan edistä se, että edelleen vilkuilen taaksepäin, vaikka videolta kyllä näen miten ne tulee vai tuleeko.
Alemmassa pätkässä mennään kolme estettä niin, että itse liikun vain taustalla.
Torstain varsinaisissa agitreeneissä opin taas paljon. Haettiin oikeata liikkumisnopeutta suhteessa koiraan. Ei liikaa edellä, mutta silti vauhdikasta.
Keppikujalla sain hyviä huomioita kuinka annan koiralle ristiriitaisia viestejä. Kun koira tulee kujalta pysähdyn ja heitän namin. Pysähdys on koiralle ristiriitainen viesti. Seuraavalla kerralla jatkoin juoksua ja heitin samalla namin käden heilahtaessa taakse. Siinäkin tulee koiralle kaksi viestiä kun käsi osoittaa ensin taaksepäin... Siis liike jatkuu ja käden heittorata lähtee vartalon vierestä.

Agin jälkeen käytiin remmilenkillä suunnistaen kotiseutumuseolle. Niin mun sielunmaisemaa tämä...

Koirat pääsi myös ensimmäistä kertaa aikoihin sisällä pistäytymään. Ensin jäivät seisomaan eteiseen ja vasta kutsusta uskaltautuivat pidemmälle. Melkein kaikki hajut olivat uutta ja olivat vähän orpoina "uudessa" ympäristössä.

Mitä täällä sisällä oikein tehtiinkään?

Saako maata?

Otan edelleen aina silloin tällöin viitsiessäni ja muistaessani vain yhden koiran lenkille, että Surkukin oppisi sitä yksinoloa.
Koirat osaavat suunnat jo näemmä paremmin kuin omistajansa -joka on niiden suhteen aika toivoton. Surku todisti sen taas eilen, kun pyöräillessä päätin ottaa pitkästä aikaa suuntia. Sanoin "oikea" kääntyen samalla pyörineni vasemmalle -Surku kääntyi käskystä oikeaan suuntaan... Minun täytyy muistaa aina ennakoida suunnat hyvissä ajoin, että annan oikean käskyn.

Ida-Lumia 4v vietti tämän viikon Vääksyssä ja kävi meitä piristämässä moneen kertaan. Koiratkin saivat vieraita mökkiinsä.

Tarha on jännä paikka

Ensimmäiset agikisat

Tomi Niemen ottamia kuvia kisoista (www.wintry.fi). Valitettavasti blogi tai kopiointini heikensi kuvan laadun surkeaksi.

paikoillanne, valmiina... katse tarkkana... ensimmäinen startti ikinä alkakoon

Osallistuin Surkun ja Lumin kanssa P-Hau cupin agikisoihin mölliluokassa. Se oli meidän ihka ensimmäinen kilpailumme. Jännitti ennen kisaa aikamoisesti. Surku aloitti maximöllit. Aikamoista sähläystä. Tilanteen hallinnan menettänyt ohjaaja ja kokematon koira. Lopputulos hauskuutti ainakin yleisöä ja vei suorituspaineet seuraavilta.

Putken suu ja A:n alku olivat ihan rinnan ja Surku yritti A:n sijaan putkeen. Siinä sitten mietin pitäisikö koko A jättää väliin, kun se on niin tuore este vielä meille. Lopulta mentiin A, mutta sählingin seurauksena jatkoin väärälle esteelle ja siinä sitten tein ihan oman radan ja Surku parka yritti ottaa ohjaajastaan selvää.  

koira hukkui, mutta hymyssä näyttää olevan kummankin suut

Hienosti puomilla. Taisi olla kolmas kerta Surkun elämässä

Lumi meni nätisti ja jopa kontaktit onnistui toisella radalla (mikäli kykenen muistamaan). Hyvä Lumi! Ensimmäisellä radalla ohjasin taas väärälle esteelle, viimeisellä meni sentään järjestys jo oikein. Kummankin kanssa mentiin kaksi rataa. Kun muutamia viikkoja sitten harjoittelimme vielä esteiden ylittämistä ohittamisen sijaan ei voi kuin olla tyytyväinen.
Näinpä radalla ensimmäistä kertaa myös pituusesteen ja se ylitettiin ongelmitta. Tästä se lähtee ja lisää intoa treeneihin. Kyllä se on nyt ohjaajalla ja koirilla nyt treenien paikka.

Tavoitteet saavutettiin: koirat eivät jääneet haistelemaan ja pysyivät kentällä lähtemättä muita koiria tervehtimään. Tekivät parhaansa minkä ohjaajalta kykenivät. Hyvä mieli jäi. Ennen ekaa suoritusta jalkoja tärisytti. Sen jälkeen oli rennompi meno, ei ollut enää mitään hävittävää =). Eikä se oikeasti niin vakavaa ole. Vaikeaksi sanoivat muut möllirataa. Itse en sano mitään, kun ei ole minkäänlaista vertailupohjaa.

 

 

Tämähän näyttää jo hyvältä

Sopivathan ne kisatkin irtoamisharjoitteluun =)

 Lumi sai 1.5v taipaleensa kunniaksi kuvansa lehteen ja korkkasi hienosti ensimmäiset agikisansa.