Tilastotietoa: paino 14,5kg. Ikä 5 1/2 kk. Hampaat ovat vaihtuneet ja kokoakin piisaa, vaikka ihan lapsi vielä onkin.

Lumi menee kuin elohopea metsässä, kaikki aistit äärimmilleen tarkkaavaisena. Pysyy kuitenkin näköetäisyydellä ja ihmekyllä tottelee myös siinä tilassa käskyä lähes aina. Metsässä kuuluu ääniä ja on hajuja, mutta näköetäisyys on pieni. Saattaa hetkeksi sännätä näkyvistä, mutta tulee kyllä takaisin kun saa jarrun päälle. Yhtään jänistä tai edes oravaa emme ole metsässä kohdanneet (tietääkseni).

 Yksi aamu Lumi pinkoi kanavan kentän asuinalueiden halki 15m liina perässä kun se lipesi minun otteesta jäniksen lähtiessä liikkeelle. Tilanne oli taas nopeasti ohi, mutta kyllä harmitti! Taas yksi onnistunut jahtaamiskokemus ja taas aloitetaan alusta...
Olen lievästi sanottuna kateellinen niille joiden koirat eivät osoita juuri kiinnostusta jäniksiä yms kohtaan vaan saattavat korkeintaan juosta 10m perässä ja palata takaisin omia aikojaan. Tämän asian suhteen taitaa muutamaksi toviksi olla puuhaa ja päänraapimista. Kun jänis on paikallaan niin ei lähde kiellon saatuaan kohti, vaikka tarkkaileekin hyvin intensiivisesti kohdetta. Liike onkin sitten lähes aina jo liikaa.
 Kissan kanssakin sattui yllättävä kohtaaminen johon en ehtinyt puuttua (onneksi) kun tilanne oli jo ohi. Lumi työnsi uteliaana kuononsa kissan kuonoon ja sai palkaksi pari verinaarmua. Niin se luonto opettaa. Olisipa jäniksilläkin terävät kynnet tai valtavat raateluhampaat...

Ensimmäisenä tuulisena aamuna järvien vapauduttua Lumilla riitti ihmeteltävää rantakiviin loiskuvista aalloista. Lumi juoksi ja säntäili ja yritti pyydystää vaahtopäitä niin pitkään kun niitä riitti.  Kyllä maailma on ihmeellinen pienelle. Uusia asioita ja pörriäisiä joka puolella. Ja huomenna aloitamme Lumin kanssa ensimmäisen oikean koirakoulun Kanavan koirakillassa.Kotona ollaankin pitkästä aikaa harjoiteltu muutamaan kertaan tuttuja käskyjä ja uutena mm seis-käskyä myös silloin kun Lumi on tulossa minua kohti ja haluan sen pysähtyvän matkalle. Vähän kaukokäskyjäkin ollaan harjoiteltu istu ja maahamenon suhteen. Ihan hauskaa puuhaa, jotenkin se on viime kuukausina vain jäänyt tosi vähälle. Tietysti jokapäivä tarvitaan vierellä, seis ja tänne käskyä, mutta erikseen treenailumielessä niitä ei ole juuri tullut tehtyä.

Ostin Lumille myrkyttömän magnetismiin perustuvan punkki ja ötökkä karkottimen. Se näkyy kuvassa Lumin kaulassa. Se kesti siinä tasan puolitoista päivää, kun huomasin Lumin pureskelleen koko kapistuksen. Täytynee ostaa toinen ja kiinnittää se pannan nurjalle puolen.

Kameran linssi on saanut taas osuman ja kuvat näkyvät usvan läpi. Jaana ja tytöt kävi kylässä =) Lopuksi Miki pääsi myös autosta sisälle Lumia tervehtimään. Ensimmäinen kerta kun Lumi kohtasi koiran kotona. Mukavastihan se meni vähän toisia kuulostellen. Kun ulos päästiin niin jännitys purkautui ja Lumi painoi pihalla ympyrää niin paljon kun jaloista lähti (ja aika mukavasti niistä nykyään lähteekin).