Koirien kohtaamisia ja mustikoita

 Toisten koirien kanssa Lumi välillä intoutuu juoksemaan liian kauas leikin ja vauhdin hurmassa. Etenkin jos sopivaa suoraa on edessä. Tulee tietenkin takaisin, mutta yritän kiinnittää huomiota siihen ettei välimatka venyisi silloinkaan liikaa. Yleisimmin leikkii kuitenkin onneksi siinä suurinpiirtein lähettyvillä.

Tänään oltiin viiden kultaisennoutajan kanssa aamulenkillä. Lenkillä on paikka missä osa noutajista lähtee aina tekemään kierroksen metsässä jonkun hajun (?) perässä. Tiesin missä paikka sijaitsee ja pidin Lumin edelleen irti, mutta ihan muutaman metrin säteellä minusta. Kun muut lähtivät, niin Lumin ensi reaktio oli tietenkin painaa mukaan, mutta pysyi vierellä kun kielsin, eikä lähtenyt siitä missään vaiheessa ennen kuin sai luvan. Hienoa Lumi!
Muutenkin olen huomannut, että jos Lumi joskus pinkaisee hajun tai muun perään, niin saattaa olla jopa ensimmäinen joka kääntyy takaisin, kun on mennyt kiellosta huolimatta jonkin matkaa (ja joskus se viimeinen). Jos Lumi on mennyt kiellosta huolimatta, vaikka pienenkin matkaa, niin pidän sitä jonkin aikaa ihan lähietäisyydellä. Pitkään aikaan se ei ole lähtenyt kuin ihan muutaman kymmenen metrin päähän. Liekö oppimista vai hyvää tuuria, ettei mitään kiinnostavampaa ole tullut eteen...
Koirien kohtaamisissakin Lumilla tuntuu loksahtaneen joku paremmin kohdalleen. Tänään tuli vastaan koira jonka huomasin vasta juuri mutkan jälkeen melkein kohdalla. Kielsin Lumia ja ennenkuin ehdin edes kutsua sitä luo ja ottaa kiinni se oli painellut polun reunaa koirakon ohi ja odotti siellä heidän takanaan.
Hihnassa emme edelleenkään käy haistelemassa tai tutustumassa yhteenkään koiraan. Ei edes tuttuihin. Eräs tuttavani tuli vastaan koiransa kanssa ja kysyi jatkaisimmeko yhdessä matkaa. Sanoin etten taida jaksaa komentaa Lumia pitämään kuonoaan irti toisesta niin pitkää aikaa. Lähdimme kuitenkin yhdessä eteenpäin ja ihan muutaman kerran koko matkan aikana Lumi yritti hieman kontaktiin. Muuten se piti kuononsa erossa ja odotti jopa vuoroaan mennäkseen haistelemaan puunjuurta. Siinä sitten käveltiin ihan leppoisasti ilman että koirat tutustuivat lainkaan.
Muista koirista Lumi tuntuu välittävän yhä vähemmän. Ehkä on ymmärtänyt, että kun tulee kielto, on voimien haaskausta edes yrittää. Ja edelleen kaikki riippuu hetkestä ja tilanteesta. Joskus edelleen pyrkii enemmän muiden luo ja saa kovastikin kieltää. Useimmiten riittää kuitenkin ihan tavallinen puheääni ja mennään siististi ohi.
Kun Lumi on irti ja tuttu koira tulee lenkillä vastaan tai vaikka meidän pihaan, se odottaa luvan ennenkuin menee. Monesti se jo tietää odottaa jotain kun pysähdymme lenkillä istuskelemaan. Se jää tarkkaavaisena seuraamaan katseeni suuntaan ja usein sieltä tuleekin joku kaveri. Lumi pitää minua varmaan huippuvainuisena ja -kuuloisena, kun jo niin kaukaa erotan tutun äänen ja jään odottelemaan =)
Ihmisten kanssa olen vähän lepsuillut. Pienenä Lumi ei päässyt tutustumaan kehenkään kylillä ja sittemmin vain luvan kanssa. Nykyään huomaan, että olen päästänyt sitä haistelemaan ja rapsuteltavaksi jos joku on työntänyt käsiään kohti lenkkeillessämme. Pyrin kuitenkin siihen, että päästän sen vain luvalla, vaikka toinen selkeästi kutsuisikin. Monesti tilanne vain on jo ohi, kun huomaan, että taas se tapahtui...

8kk tulee pian täyteen

Mustikanpoimintatauko kunnan saunalla

Mustikkametsässä

Lumi pysyi melko hyvin siinä lähettyvillä, vaikka kykimme puskissa paikallamme. Muutaman kerran sitä piti muistuttaa, ettei lähde kauemmas. Kaikkein mielenkiintoisin oli Päijänne Instituutilta tuleva lannan haju =)

 

Lämpimiä ilmoja ja puuhakkaita päiviä

 Nämä lämpimät päivät ovat kuluneet enimmäkseen niin, että aamulla tehdään pitkä lenkki kun on vielä viileämpää. Joskus hengataan enemmän toisten koirien kanssa, tänään mentiin 10km pääosin metsässä. Sen jälkeen tontille hommiin. Minä edelleen kaivuu ja täyttöhommia ja Lumi tutkiskelee ympärillä kaikkea liikkuvaa, kunnes lopulta väsähtää. En ole erityisesti opettanut tontin rajoja, paitsi tietenkin kun rajalla puuhastelen tolppien kanssa niin jos kuono eksyy naapurin puolelle sanon kyllä. Jotenkin tuo tuntuu ne aika vaivatta omaksuneen. Ehkä tolpat ajaisi tehtävänsä ilman verkkoakin. Päivät ovat niin lämpimiä, että molemmilta alkaa olla puhti pois kuumimpaan aikaan. Itse ei vain aina malttaisi ajoissa lopettaa. Tänäänkin huomasin, että nyt on aika lopettaa päivän työt kun juomalasia pidellessä vesi läikkyi käden täristessä. On se niin kivaa kun on puuhaa kaikennäköistä ja vielä hyödyllistä sellaista. Maa kallistettiin eilen talon ympäriltä ja uutta urakkaa on sadeveden johtamiseen kaivettavat kourut ja routaeristys muutamaan kulmaan. Vesi-ja viemäriliittymäkin löytyi kaikkien yllätykseksi valmiina tontin reunalta maata siirrettäessä.

 Taidetaan saada lisää Sipposia Vääksyyn. Käytiin Lumin kanssa kuvaamassa veljeni perheen tulevan torpan pihaa. Paikka aikoinaan annettu peltiseppä Aallolle Grimin sodan läänityksenä, eli reilusti 1800-luvun puolelle menee =)

 Alkuillasta päivän päätteeksi kävellään vielä toistaiseksi nykyiseen kotiin kerrostaloon. Tänään tultiin rannan kautta, joka olikin täynnä siitepölyä. Ensimmäistä kertaa Lumi intoutui oikein kunnolla vedestä ja kävi polskimassa vähän pidemmällä. Kotona makaakin nyt melko keltainen koira. Mietin pitäisikö se viedä suihkuun. Päätin kuitenkin odottaa ja katsoa rapiseeko se itsekseen. Laiskottaa ja mietin että parempi siitepöly koirassa kun kaakelien saumoissa, etenkin kun asunto on myynnissä. Aika tahmaiselta tuo siitepöly ainakin omissa käsissä tuntuu.

 

 

Uitettu koira =)

Viljami ja "Lumi oia"

Kotimatkalla käytiin moikkaamassa myös Viltsua

 Ollaan taas treenattu uudella innolla koirakoulussa vinkattuja temppuja. Motivaatio on kova ja into huipussaan, kun päiväysvanhat kananfileet ja porsaankyljykset häviää parempiin suihin ja maahanmenokin alkaa pikkuhiljaa sujua oikeaoppisesti ilman sivulle lösähtämistä. Vähän on ajatuksissa jospa yritettäisiin joku ALO toko tulos saada. Saa nähdä riittääkö into niin tarkkaan hiomiseen. Ja agilitykin on vahvasti mielessä. Niin ja tietenkin se tärkein: oikein odotan syksyä ja viileämpiä ilmoja, että pääsisin alkamaan koirajuoksu ja Lumi pääsisi kokeilemaan myös toimimista oikeassa valjakossa.

Testataan, testataan... toimii..ei toimi....toimii...ei toimi...

Lumista on tullut jo kovin iso, mutta ei niin iso ettei leijonan kainalossa olisi edelleen paras paikka nukkua yönsä ja aamulla ennen ulosmenoa kuuluu säkkituolin rahinaa.

Tilasin Lumille muutaman aktivointilelun joihin saa ruokaa sisään. Ihan hyvin ne toimii ja kiinnostaa, mutta mikään ei kuitenkaan voita oikeaa luuta tai vaikkapa raakaa kanankoipea, jonka makuun Lumi pääsi eilen. Siinä riittikin askarreltavaa ja järsittävää muutamaksi toviksi.
Kun kävimme Miisalla kylässä sai Lumi maistaa myös kuivattua kaninkorvaa. En ollut moisesta koskaan kuullutkaan. Sen saatuaan Lumi paineli vikkelästi toiseen huoneeseen josta kuului hetken aikaa murinaa ja kolinaa Lumin hoidellessa saalistaan.


Oravia ja muita peiniä menijöitä on ilmaantunut enenevässä määrin poluille ja se on sitten menoa. Jopa kotipihasta jos Lumi saa metsän puolelta hyvän vainun kaikuu kutsut kuuroille korville. Mitään pitkiä harharetket eivät ole. Ne kestävät vain peinen hetken, mutta sekin on liikaa.
Usein muutenkin Lumi huomioi käskyni monesti vasta, kun sanon ne todella painokkaasti tai joskus vasta silloin kun lähden uhkaavasti tuijottaen sitä kohti. Toisinaan taas kuulee pienen pihauksenkin.

Lumi ei aina luota minuun jos löytää jonkun aarteen mitä syödä. Kun kiellän sitä (tarkoittaa siinä tilanteessa että suunta pitää ottaa minua kohti) ja se ei "kuule", lähden kohti jolloin Lumi menee kauemmaksi. Koskaan en ole siltä saalista lopullisesti ottanut pois. Aiemmin se toimi niin että kun lähdin uhkaavasti kohti, jos Lumi ei välittänyt kiellosta, Lumi lähti minua päin ja silloin kehuin ja käännyin itsekin vain jatkamaan matkaa.
Tänään olin tuollaisesa tilanteessa. Kielsin Lumia, joka tarkoittaa, että suunta sinne missä minä olen. Lumi ei totellut. Se oli löytänyt kalan. Lähdin sitä kohti jolloin se yleensä on tullut samaan suuntaan. Nyt se lähti kauemmaksi. En halunnut kuitenkaan luovuttaa ja otin sen kiinni. Kun se ei kuullut mitään käskyä syödessään, pyysin sitä irrottamaan kalasta antaakseni sen sitten sille takaisin. Se hotki kalan äkkiä alas. Otin sitä leuoista kiinni ja avasin suun, mutta liian myöhään, kala oli syöty. Tarkoitus oli ottaa siltä saalis ja sitten palauttaa se sille että se oppisi etten ole kiinnostunut sen saaliista ja herkunkin kanssa minua on turvallista totella. Nyt en saanut aikaan kuin lisää epäluottamusta. "Yritti väkisin viedä minulta saaliin, joten syönpä sen äkkiä pois..." Ei olisi kai pitänyt kiinnittää mitään huomiota kalaan ja vaatia vain käsky perille, vaikka se toteutuisi vasta sitten kun kala olis syöty?
Onneksi myöhemmin lenkillä Lumi löysi puruluun (ei niin kova herkku) ja sen kanssa se lähti minua kohti kutsusta, niin kuin kuuluukin. Jäin istumaan joen varteen ja kutsuin sen ihan viereen ja siinä se sai rauhassa syödä luunsa loppuun. Toivottavasti se korjasi hieman luottamusta, etten ole viemässä sen ruokaa.

Laitoin Lumin 10m pitkään kevyeen nailonnaruun, joka sai kulkea sen perässä. En luottanut sen hallittavuuteen. Koko lenkin naru kulki Lumin perässä. Toivoin kohtaavamme oravia yms... että voisin varmistaa sen että Lumi ei pääse kielloista huolimatta perään. Yhden jäniksen näinkin,mutta se ehti hävitä ennenkuin Lumi sen huomasi. Sorsien ja lintujen ohi pääsimme ilman, että Lumi lähti perään. Sain kyllä olla tarkkana ja käyttää monia käskyjä ja huomion kiinnittämistä palloon tms.

Lumi on mielestäni kovan ja pehmeän sekoitus. Tietyissä tilanteissa (onneksi vielä useimmissa) on hyvin hallittavissa, mutta sitten löytyy se puoli joka ei kuule ja reagoi koviinkaan käskyihin. Jopa hihnassa esim. ennen tienylitystä saan joskus todella tiukasti sanoa Lumille, että se kiinnittää huomion minuun ja edes istuu saati sitten kulkee vierellä risteyksen yli (edellyttää katsekontaktia). Normaalilla äänellä sanottuun käskyyn ei tule mitään vastinetta. Silti aina kun olen jotain pyytänyt olen vaatinut sen loppuun asti, vaikka se veisi aikaa ja kärsivällisyyttä.
Toisia aikuisia kohtaan Lumi ei automaattisesti alistu, vaan ohitustilanteissakin saattaa kävellä häntä pystyssä ja kovin isona eteenpäin kumartuen. Joitain pehmeämpiä aikuisia koiria Lumi selkeästi dominoi kehonkielellään, kun ne on yhdessä vapaana. Ja ikää on vasta reilut 4 1/2 kk. Pitääkö olla huolestunut tai tehdä jotain? Eikö pennun kuuluisi alistua? Toki se niinkin tekee monen kanssa. Tänään kuitenkin esim. parivuotiasta irlanninsetterinarttua Lumi selkeästi dominoi.

Pian kuvia yhteislenkiltä:


Koiran kanssa tulee helposti juttuun ohikulkijoiden ja etenkin koiranomistajien kanssa. Vaikka periaatteessa kävelemmekin kaikkien ohi, niin toisinaan kysyn vastaantulijoilta voiko heidän koiraansa laskea irti tutustumaan. Vanhemmat ja arvokkaammat koirat Lumi jättää (toisinaan) rauhaan ja käy hetkittäein kokeilemassa saisiko heistä sittenkin leikkiseuraa. Tänäänkin lapinkoirauros intoutui omistajansa hämmästykseksi juoksuun ja painiin.

Ajoin pyörällä ja Lumi tuli vapaana hiekkapätkän hienosti lähellä kulkien. Vierellä käsky toimii näemmä ilman eri harjoittelua pyörälläkin ajaen. Mutta sitten omalla takapihalla Lumi sai vainun ja metsään meni kielloista välittämättä. Tuli onneksi nopeasti sieltä pois. Hallittavuudesta ei kuitenkaan voinut siinä kohdin puhua.