Lapsi ja pentu -lähes mahdoton yhdistelmä saada kuvia ilman että toisesta näkyy vain hanska tai toisesta korva. Tässä kaksi parasta lukuisista otoksista.

Lumi ja Viljami. Vähään aikaan ei olla oltu taas pienten lasten kanssa tekemisissä ja kaksivuotias viipottaja suorastaan kutsui juoksemaan perässä ja hyppäämään maahan muksahtaneen pojan päälle.

Muistakaahan kun luette tätä blogia, että kirjoittelen koira-asioista tasan 4kk:n kokemuksella! Useat kirjoittamani asiat ovat omia kokemuksiani ja tulkintojani. On hyvin mahdollista etteivät ne ole faktoja tai ovat jopa virheellisiä. Otan mielelläni vastaan palautetta ja oikaisuja, opin niistä aina jotain uutta.

Tämän aamun Jänissaldo: Yksi istuskeli jalkapallokentällä ja lähdin muina naisina kävelemään siihen suuntaan Lumin tullessa perässä nuuskutellen omiaan. Kun pupu alkoi liikehtä Lumikin huomasi sen ja jäi hetkeksi katsomaan. Pupu lähti rauhakseen loikkimaan ja Lumi tuli ihan normaalilla tänne kutsulla luokse. Eli ainakin kun etäisyyttä on kohtuullisesti ja tilanne ennakoitu homma toimii. Toisaalta taas puskassa pöhissyt siili vei voiton käskyistä. Kyllä se taitaa enemmän olla hallinnasta kiinni. On vain helpompi vedota johonkin ulkopuoliseen asiaan (riistaviettiin), johon ei itse juuri voi vaikuttaa, kun siihen, ettei pentu vain kaikissa tilanteissa ole hanskassa. Ja se on oikeastaan upea juttu, sillä hallinnalle on aina tehtävissä jotain.
Mission impossible -on olemassa vain, kun uskon niin- ainakin tässä asiassa.

Kuuden aikaan aamulla Vesijärven rannassa.

Vesi on vapaana!

Ehkä orastavan kesän merkiksi voidaan lukea myös se, että ensimmäinen punkki bongattu mönkimästä turkissa.