Lämpimiä ilmoja ja puuhakkaita päiviä

 Nämä lämpimät päivät ovat kuluneet enimmäkseen niin, että aamulla tehdään pitkä lenkki kun on vielä viileämpää. Joskus hengataan enemmän toisten koirien kanssa, tänään mentiin 10km pääosin metsässä. Sen jälkeen tontille hommiin. Minä edelleen kaivuu ja täyttöhommia ja Lumi tutkiskelee ympärillä kaikkea liikkuvaa, kunnes lopulta väsähtää. En ole erityisesti opettanut tontin rajoja, paitsi tietenkin kun rajalla puuhastelen tolppien kanssa niin jos kuono eksyy naapurin puolelle sanon kyllä. Jotenkin tuo tuntuu ne aika vaivatta omaksuneen. Ehkä tolpat ajaisi tehtävänsä ilman verkkoakin. Päivät ovat niin lämpimiä, että molemmilta alkaa olla puhti pois kuumimpaan aikaan. Itse ei vain aina malttaisi ajoissa lopettaa. Tänäänkin huomasin, että nyt on aika lopettaa päivän työt kun juomalasia pidellessä vesi läikkyi käden täristessä. On se niin kivaa kun on puuhaa kaikennäköistä ja vielä hyödyllistä sellaista. Maa kallistettiin eilen talon ympäriltä ja uutta urakkaa on sadeveden johtamiseen kaivettavat kourut ja routaeristys muutamaan kulmaan. Vesi-ja viemäriliittymäkin löytyi kaikkien yllätykseksi valmiina tontin reunalta maata siirrettäessä.

 Taidetaan saada lisää Sipposia Vääksyyn. Käytiin Lumin kanssa kuvaamassa veljeni perheen tulevan torpan pihaa. Paikka aikoinaan annettu peltiseppä Aallolle Grimin sodan läänityksenä, eli reilusti 1800-luvun puolelle menee =)

 Alkuillasta päivän päätteeksi kävellään vielä toistaiseksi nykyiseen kotiin kerrostaloon. Tänään tultiin rannan kautta, joka olikin täynnä siitepölyä. Ensimmäistä kertaa Lumi intoutui oikein kunnolla vedestä ja kävi polskimassa vähän pidemmällä. Kotona makaakin nyt melko keltainen koira. Mietin pitäisikö se viedä suihkuun. Päätin kuitenkin odottaa ja katsoa rapiseeko se itsekseen. Laiskottaa ja mietin että parempi siitepöly koirassa kun kaakelien saumoissa, etenkin kun asunto on myynnissä. Aika tahmaiselta tuo siitepöly ainakin omissa käsissä tuntuu.

 

 

Uitettu koira =)

Viljami ja "Lumi oia"

Kotimatkalla käytiin moikkaamassa myös Viltsua

 Ollaan taas treenattu uudella innolla koirakoulussa vinkattuja temppuja. Motivaatio on kova ja into huipussaan, kun päiväysvanhat kananfileet ja porsaankyljykset häviää parempiin suihin ja maahanmenokin alkaa pikkuhiljaa sujua oikeaoppisesti ilman sivulle lösähtämistä. Vähän on ajatuksissa jospa yritettäisiin joku ALO toko tulos saada. Saa nähdä riittääkö into niin tarkkaan hiomiseen. Ja agilitykin on vahvasti mielessä. Niin ja tietenkin se tärkein: oikein odotan syksyä ja viileämpiä ilmoja, että pääsisin alkamaan koirajuoksu ja Lumi pääsisi kokeilemaan myös toimimista oikeassa valjakossa.

Hikeä, kyyneleitä ja ihania ihmisiä

Päijänteen rannassa

Aamulenkillä kaveriksi sattui Heta 7kk. Tämän nallen kanssa ei juoksu onnistunut, mutta ihana kaveri painiin.

 

Ja lopuksi kummatkin reporankana

 

Ja eikun kaivuutöihin

 Aidan tolppien kanssa on vuodatettu hikeä ja kyyneleitä. Nyt kaikki reiät on kaivettu ja puolet aidasta myös juntattu paikalleen. Eilen sain avuksi pelastavat enkelit Sirkan ja Pian. Kivisimmältä sivulta saatiin tolpat juntattua paikalleen. Ja kaiken aikaa Lumi pysyy omalla pihalla ja on jo oppinut, että näkösällä lähettyvillä voi touhuta keppien, hyönteisten ja lehtikasojen kanssa, mutta kauemmas ei ole asiaa. Vaikka naapuri tuli tontin viereen juttelemaan koiransa kanssa niin Lumi ei lähtenyt (toki se vaati kiellon)... Melkein jo toivoisin, että Lumi olisi koko ajan pyrkimässä pois pihalta, että työ tuntuisi vaivansa arvoiselta =)

Ja aina kannattaa kysyä... Tänään suojatiellä eräs mies pysähtyi ihailemaan Lumia ja kuulin, kuinka suustani pääsi: jaksaisiko hän heiluttaa lekaa. No, kyllä jaksoi! Saatiin taas yksi rivi aitaa juntattua paikoilleen. Siinä työn lomassa sitten esiteltiin itsemme. Toivottavasti ihmiset ei jatkossa ala vaihtaa kadunpuolta minut nähtyään...

Vielä viime silaus...

...ja urakka valmis

 Naapurit ovat olleet iloisia ja ihmeissään, kun on koira joka ei hauku. Yksi huskyn etuja =) Kun eilen jätin Lumin kotiin lähtiessäni kaivamaan kuoppia, tuli naapuri kohta jo kyselemään, että missäs se prinsessa on. Ihania naapureita minulla onkin. Eilen tuntikausia kiviä kammettuani tuli eräs tuomaan minulle jäätelön ja tuumasi sen jälkeen, että otahan toinenkin, näytät siltä, että tarvitset sen. Ja taas lähti kivet uudella puhdilla. Myös jääkiekon erätauolilla olen saanut tilannetiedot suoraan tolpan juurelle =)

Puuhastelun jälkeen lepäämään kukkapenkkiin

 Selvästi näkee kuinka neiti rakastaa ulkona oleilua. Suosikkipaikka uudella pihalla on pehmeässä kukkapenkissä makoilu ja kieriminen ja kaiken mielenkiintoisen tutkiminen ja tonkiminen.
Tänään kanavalla todistimme keskellä kirkasta päivää, kuinka peura loikki jalkapallonurmen poikki ja törmäsi kovalla rysäyksellä erään pihan verkkoaitaan. Hetken se makasi maassa tuupertuneena ja jatkoi sitten matkaansa. Lumi huomasi peuran vasta tapauksen jälkeen sen jo vilahtaessa talojen taakse. Toki sitä kiinnosti, mutta arvoitukseksi jäi lähtisikö se myös isomman juoksevan eläimen perään vai pelkäiskö se niitä.
Metsä on selkeästi Lumin suosikkipaikka ja kaikkein mieluiten vielä ihan umpimetsä ilman polkuja. Kun vielä joskus päästään hallinnassa siihen asti ettei tarvitse kokoajan mennä pienellä riskillä josko rusakko tms pompsahtaa eteen niin sitten nostan lipun kotipihan salkoon!

 Hmmm... ruokaakin pitäisi antaa... Mitähän voisimme tehdä? Sivulle, vierellä, istu, maahan, seis...tylsää... jotain uutta... Niinpä otimme loistokkaan agilityuramme ensi askeleet olohuoneen lattialla. Hyppy esteen yli. Tästä se alkaa!

 

Kiviä, kiviä, kiviä

 Aidantolppien pystytystalkoot keskiviikkona. Ajattelin, että tolpat saadaan pystyyn päivässä, mutta jo ensimmäisen reiän poraaminen antoi ounastella, että tässä tuskaillaan vielä pitkä tovi. Kiviä, kiviä, kiviä.... Kairakin hajosi lopulta. Ei kun lapio ja rautakanki kauniiseen käteen ja iloitsemaan jokaisesta reiästä, joka maahan syntyy. Syvyydestä ja suorista linjoista on pakko tinkiä. Toivottavasti pysyy kuitenkin tiukasti maassa ainakin seuraavat 15 vuotta. Tulee sellaista ylävartalotreeniä, että mahtuukohan sitä kohta enää hartiat ovista läpi. Kaunis kiitos kaikille kuoppien kaivajille!

Innokas auttaja. Lenkin jälkeen tulin kaivamaan lisää kuoppia Lumin kanssa. Pysyi hienosti omalla pihalla ilman aitaakin. Vaan ei se ihan turhaan sinne tule. Naapuri kertoi tienoon vilisevän oravia, rusakko asuu tyhjälle ylätontilla ja supikoirat ovat tavallisia vieraita...

Viivaan asti oli tarkoitus saada tolpat upotettua, mutta muutama kivi on esteenä...

 Lumi tutkii jokaisen pörräävän elävän. Ihme että niillä on riittänyt kärsivällisyys eikä yhtään pistoa ole vielä kuononpäähän ilmestynyt. Käärmeitä emme ole vielä kohdanneet, mutta se tulee väistämättä eteen. Meitä on jo monesti varoiteltu sahakuvioisista matelijoista. Varomaan en kuitenkaan lähde, se tulee kuitenkin jossain vaiheessa eteen, vaikka kuinka olisi tarkkana. Ja toivon, että Siperia opettaa, mutta on tarpeekisi armollinen ettei käy pahemmin. En voi kuvitellakaan, että Lumi malttaisi olla työntämättä uteliasta kuonoaan kohti matelijaa, kun sellainen eteen tulee.

Makupaloja saattaa löytyä joskus vähän ylempääkin. Maistuu sitä paremmalta mitä enemmän vaivaa sen saamiseksi näkee.

 Pienien koirien kanssa Lumi ei ole juuri leikkinyt ja olikin iloinen yllätys miten hienosti Lumi osasi toimia pienen koiran kanssa, vaikka isompien kanssa leikit saattavat olla hyvinkin rajuja ja vauhdikkaita.

Oma tupa

Lumi kotiovella <3

Uusi pieni tupa on nyt meidän!!! Sisällä ei vettä, ei vessaa, lämmitys puilla ja olen niin onnellinen! Puutarhasta mansikat, omenat, luumut, kirsikat, karviaiset ja tietysti viinimarjat. Kasvihuoneeseen tomaattia yms.
Jostain syytä numero yksi on tontin aitaus.... keskiviikkona alkaa aitatolppien pystytys ja toivottavasti saadaan myös verkko pian tolppien väliin. Seuraavana tärkeysjärjestyksesssä onkin vesi-ja viemäriliittymä ja katon korjaus. Puuhaa riittää. Tervetuloa kaikki koiralliset ja koirattomat tervehtimään ja toki saa tulla myös talkoisiin!

Tupatarkastus

Nämä rappuset Lumi kipaisi ylös vain muutaman sekunnin tuumailun jälkeen. Ne on sellaiset oikeat rappuset puiset ja asiaan kuuluvalla narinalla. Ihan toista maata kuin kerrostalon liukaat luistavat pelottavat raput

Kunhan vielä hippusen kasvan, niin voin ihailla siintävää Päijännettä.

Kauppakeskus Karistossa käytiin ostamassa Lumille valjaat. Matkalla pahoinvointia ja ripulit kävelytielle. Siivoukseen ei tietysti ollut muuta kuin kakkapussi ja nenäliina. Sillä ei katua puhtaaksi raavittu. Itse kauppakeskuksessa olikin sitten kaikkea kiinnostavaa ja erityisesti Mustissa ja Mirrissä oli kiinnostavaa ja mielenkiintoista tutkittavaa yllin kyllin ympärillä. Sovittamalla saatiin sopivat säädettävät valjaat.
Ensimmäinen vetoharjoitus: äidille vyöhön mustekalalla hihna kiinni ja Lumi hihnan päähän valjaisiin. Minä kutsuin ja houkuttelin Lumia edestä. Meno tyssäsi tietysti automaattisesti kun veto alkoi. Niinhän sitä on koko pienen elämänsä opetettu. Viitisenkymmentä metriä edettiin ja kehujen ja lihapullan saattamana. Siitä se vetokoiran ura pikkuhiljaa urkenee. Täytynee kysellä vaikka jotain lasten kärryä lainaan johon laittaa vähän painoa, niin voidaan harjoitella ilman apuvoimia.

Ensimmäinen kerta koirakoulussa. Ei oltu ihan mallioppilaita =) Lumin huomio oli kovin muissa. Vaikka tekikin pyydettäessä niin katse pysyi toisissa koirissa. Yllättäen lelut toimivat parempana huomion kiinnittäjänä ja jopa palkkauksessa kuin nakit ja lihapullat. Harjoiteltiin luoksetuloa ja ohitusta ja huomion pitämistä minussa. Makupaloja kului, mutta homma alkoi toimia. Kotiläksyksi tuli harjoitella vasemmalla puolen istumista ja kulkemista. Lumi on tähän asti istunut juuri siihen mihin on huvittanut istu sanalla. Apua, huomasin Tokon jälkeen isän luona innoissani harjoittelevan uusia juttuja. Ei minun pitänyt varsinaisesta Tokosta innostua. Tarkoitus oli vaan mennä harjoittelemaan arjessa hyödyllisiä taitoja....ihan sama istuuko vasemmalla tai oikealle, edessä, takana tai vinossa, kunhan istuu.... ja nyt harjoitellaan sitä että istutaan vasemmalle tassut samassa linjassa mun jalkojen kanssa. Ei mitään järkee