Aidantolppien pystytystalkoot keskiviikkona. Ajattelin, että tolpat
saadaan pystyyn päivässä, mutta jo ensimmäisen reiän poraaminen antoi
ounastella, että tässä tuskaillaan vielä pitkä tovi. Kiviä, kiviä,
kiviä.... Kairakin hajosi lopulta. Ei kun lapio ja rautakanki kauniiseen
käteen ja iloitsemaan jokaisesta reiästä, joka maahan syntyy.
Syvyydestä ja suorista linjoista on pakko tinkiä. Toivottavasti pysyy
kuitenkin tiukasti maassa ainakin seuraavat 15 vuotta. Tulee sellaista
ylävartalotreeniä, että mahtuukohan sitä kohta enää hartiat ovista läpi.
Kaunis kiitos kaikille kuoppien kaivajille!
 |
| Innokas auttaja. Lenkin jälkeen tulin kaivamaan lisää kuoppia Lumin kanssa. Pysyi hienosti omalla pihalla ilman aitaakin. Vaan ei se ihan turhaan sinne tule. Naapuri kertoi tienoon vilisevän oravia, rusakko asuu tyhjälle ylätontilla ja supikoirat ovat tavallisia vieraita... |
 |
| Viivaan asti oli tarkoitus saada tolpat upotettua, mutta muutama kivi on esteenä... |
Lumi tutkii jokaisen pörräävän elävän. Ihme että niillä on riittänyt
kärsivällisyys eikä yhtään pistoa ole vielä kuononpäähän ilmestynyt.
Käärmeitä emme ole vielä kohdanneet, mutta se tulee väistämättä eteen.
Meitä on jo monesti varoiteltu sahakuvioisista matelijoista. Varomaan en
kuitenkaan lähde, se tulee kuitenkin jossain vaiheessa eteen, vaikka
kuinka olisi tarkkana. Ja toivon, että Siperia opettaa, mutta on
tarpeekisi armollinen ettei käy pahemmin. En voi kuvitellakaan, että
Lumi malttaisi olla työntämättä uteliasta kuonoaan kohti matelijaa, kun sellainen eteen tulee.
 |
| Makupaloja saattaa löytyä joskus vähän ylempääkin. Maistuu sitä paremmalta mitä enemmän vaivaa sen saamiseksi näkee. |
Pienien koirien kanssa Lumi ei ole juuri leikkinyt ja olikin iloinen
yllätys miten hienosti Lumi osasi toimia pienen koiran kanssa, vaikka
isompien kanssa leikit saattavat olla hyvinkin rajuja ja vauhdikkaita.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti