Esteissä siirrytty jo ulkoharjoitteluun

Aitaverkkokin on saapunut. Toistaiseksi se saa kuitenkin olla vielä rullalla sen aikaa, että piha saadaan myllättyä

Juuri kun pari päivää sitten kirjoitin, että Lumi pitää itse sopivaa välimatkaa, niin tänä aamuna tilanne oli  aivan toinen. Ensimmäisen tunnin metsälenkkimme aikana lumi säntäili eteenpäin sellaisella innolla, että välimatkoista viis. Seis, seis, seis.... ainakin tuli tuolle käskylle hyvää harjoitusta.

Olen päättänyt kirjoittaa tänne blogiin kaikesta. Tämän jättäisin mieluummin kertomatta, mutta ei se tapahtumia miksikään muuta. Siis :
Päivällä kanavalla Lumi toimi taas kuin enkeli. Liekö ollut tarpeeksi väsynyt aamusta vai opit taas tuoreessa muistissa. Olin taas oikein tyytyväinen. Sitten kävi niin, miten ei pitäisi ikinä käydä, mutta kävi kumminkin. Vastaan tuli toinen koira ja otin Lumin kiinni. Kysyin voiko sitä toista päästää irti leikkimään. No laskettiin koirat vapaaksi ja samantien toinen säntäsi ties minne ja Lumi perässä aivan kuurona. Kun sain Lumin taas näkyviin huusin sen luokse. Olisi tehnyt mieli antaa Lumin kuulla todella kunniansa. Sen sijaan sen tullessa luo annoin sille namin ja laitoin remmin kiinni, vaikka oikeasti olisi tehnyt mieli pyöräyttää pentu muutaman kerran oikein  kunnolla ympäri. Oikeasti olin vain niin vihainen itselleni arviointikyvyn puutteesta.
Muutama ihminen oli viereisellä parkkipaikalla jonne koirat olivat sännänneet ja kävin siellä kysymässä ja pahoittelemassa tapahtunutta. Lumi oli käynyt toisen koiran kanssa vieraassa autossa, jossa oli vauva istumassa! Ja yleensä Lumia ei autoon ilman hihnaa saa ja silloinkin tulee luimien. Mitään ei sattunut, mutta tuosta hyvästä näin itseni jo Ilta-Sanomien lööpissä. Kyllä hävetti ja suututti. Kyllä minullakin leikkaa: pyytää nyt vierasta ihmistä päästämään vieras koira leikkimään, ilman takeita mistään -eniten siitä oman koiran hallinnasta... Täytynee laittaa itsensä taas kouluun oppimaan asioita, niin ettei tuollaista tarvitse kenenkään enää kokea.
Juuri kun eilen ajattelin kirjoittavani blogiin, kuinka kaikki sujuu niin hienon mallikaasti ja olen niin tyytyväinen itseeni ja koiraan....
Illalla koirakoulun viimeisellä kerralla sain vähän taas uskoani takaisin, kun saimme hienot kehut edistymisestä ja huskystä jolla on mahdollisuuksia vaikka mihin.

Samaisella kanavan laidalla vielä hienosti mukana kulkien.

Kaikki pörisevä on Lumin ihanaa. Häntä heiluu ja kuono seuraa ääntä

Ilmari poikkesi Lumia tervehtimään koulumatkalla...

...ja hetken kuluttua Tomi Ilmarin äidin kanssa