 |
| Lähtöä odotellessa |
En olisi uskonut, että vetäminen on niin hienoa, ennen kuin sen olen itse kokenut: Kun kaksi karvahäntää juoksee riemulla edessä. Vaikka ollaan vasta vähän saatu tuntumaa aiheeseen -se on yllättävän koukuttavaa. Mitä se onkaan sitten kun koirat ymmärtävät muutakin kuin "mennään" ja "seis" ja päästään oikeasti kokeilemaan pidempää matkaa, yhteistyö toimii ja matka taittuu...
Ehkä kaikkein ihaninta on kuitenkin olla todistamassa innokasta menoa. Tai oikastaan se kun tehdään yhdessä työtä yhteisen päämäärän eteen... Ja päämäärää ei ole, on vain matka. - Tai no ettei mene ihan henkeväksi niin koirilla päämääränä väreilee varmasti lihan tuoksu nenässä =)
 |
| Ja maalissa herkuttelemassa |
Lumin ja Surkun yhteiselo on sisällä ja toisinaan myös pihalla edelleen jännittynyttä Lumin taholta. Lumi liikkuu sisällä edelleen varautuneesti. Surku joskus vielä minun läsnäollessanikin irvistää tai murisee Lumille sisällä. Sen pidemmälle se ei pääse, kun puutun asiaan, mutta Lumilla on tuoreessa muistissa aiemmat kurmootukset ja se reagoi siihen voimakkaasti. Toisaalta voin hyvinkin antaa niille luut ja heittää nappuloita lattialle yhdessä etsittäviksi kun olen itse paikalla.
Työpäiviksi ajattelin ensin varmuuden vuoksi erottaa koirat eri huoneisiin, ettei mitään isoa takapakkia pääsisi syntymään. Sunnuntaina testasin asiaa ja jätin Surkun vajaaksi tunniksi eri huoneeseen lähtiessäni asioille. Tullessani sängystäni tyynyt oli lattialla (koirat ei ole meillä koskaan sängyssä), ikkunalaudan kynttilä lattialla ja kännykän laturin johto vedetty irti pistorasiasta. Avatessani oven Surku käveli monta minuuttia ympäri huoneistoa rauhattomana. Niinpä päättelin että vähimmillä vahingoilla päästään kun jatketaan entiseen malliin. Se tarkoittaa toistaiseksi sitä, että Lumi on tullessani täsmälleen samalla paikalla kun lähteissäni =)
Jos jään lenkin jälkeen puuhastelemaan itse pihalle, niin Lumikin pikkuhiljaa vähän rentoutuu Surkun kanssa ja ne saattaa puuhastella jotain yhdessäkin. Jos menen sisään, niin kumpikin koirista tulee kuistille odottamaan. Lenkillä syntyisi hienot leikit, mutta Surkun flexi on kyllä esteenä oikeille leikeille ja Surkun niskanikamat vaarassa.
 |
| Näin voidaan olla sisälläkin, jos se on Surku joka lähestyy makaavaa Lumia. Toisinpäin tilanne ei ole vielä meillä mahdollinen. |
Yhden asian olen Surkun myötä huomannut mitä Lumin kanssa ei olla kunnolla toteutettu. Surku nimittäin väistää minua AINA sekä sisällä, että ulkona. Kun olen itse muuttanut käytöstäni on myös Lumi alkanut antaa minulle ulkona tietä. Sisällä pienissä tiloissa toimitaan siten mikä on meille helpointa, mikä ei aina ole se, että koira säntää ylös heti jos lähestyn. Ulkona aion kuitenkin jatkaa tähän malliin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti