Lumivalkoinen: Aamulenkin maisemia

Aamun hämärässä. Viikonloppuisin lähdemme hiukan myöhemmin aamulenkille, joten valoakin on enemmän.

Alkaa pikkuhiljaa valjeta

Alotettiin TOKO-treenit keskiviikkoisin ihan epävirallisesti kaikille halukkaille. Seitsemän koiraa oli ensimmäisissä harkoissa ja hienosti meni kaikilta ja mukavaa oli.
Lumi teki jopa yhden puhtaan hypyn ja jäi seisomaan ohjeiden mukaan esteen toiselle puolen, vaikkei sitä olla harjoiteltu kuin muutaman kerran elokuisissa TOKO-treeneissä. Vähän epätietoisuutta aiheutti alkuun se, ettei kaikkien tuttujen koirien kanssa päässytkään kontaktiin, vaikka paikka oli sama kuin leikkiessä.

Koirien ohitukset sujuvat nykyään lähes aina mallikkaasti. Mitään ei tarvitse sanoa ja hihna löysällä Lumi menee ohi vaikka kävelytiellä menisi joku vierestä ohi. Jälkeenpäin saatetaan kyllä vähän kurkkia taakse.

Oltiin työporukan kanssa Kelventeellä risteilyllä ja äiti haki Lumin työpäivän jälkeen kotiinsa. Hienosti oli neiti käyttäytynyt. Koirista ohi käskyittä hihna löysällä myös äidin kanssa. Käskystä luo ja vierellä kun ihmisiä tuli vastaan. Ja odotti lupaa ennenkuin meni tutustumaan äidin juttukavereihin matkan varrella. Ihan noin hienosti ei meillä suju aina kahdelleenkaan.

Toisaalta taas yksi aamu Lumi hävisi hetkeksi metsään jonkin perässä (kauris?). Ai miten se ottikaan päähän... Sen jälkeen ´Lumi kyllä nöyrästi käveli ihan liki, vaikka se välillä tarkottikin mudassa astelua. Usein se ottaa ilmavainua pitkin lenkkiä, mutta on pysynyt nätisti kuulolla, vaikka kierrokset vähän nousevatkin. Tuo ilmavainu melkein kertoo kauriiden läsnäolosta ja jälkiäkin olen nähnyt. Tilauksessa on hyvä valo aamuisia pimeitä metsälenkkejä varten. Toistaiseksi Lumi kulkee keltaisessa huomioliivissä ja minulla on Lidlin otsalamppu... Toimii, mutta jotenkin varmempi olo olisi nähdä laajemmalle. Ensi viikolla pitäisi postin tuoda valoa pimeisiin aamuihin.

Maisémia ihailemassa

Aamuisen Aurinkovuoren maisemia

Viikonloppuisin teemme usein saman aamulenkin kuin arkenakin. Aikaa tosin saattaa kulua lähemmäs kolmea tuntia, kun teemme enemmän poikkeamia umpimetsään. Siitä onkin sitten hyvä aloittaa päivän puuhat.

Juoksut eivät vieläkään ole täysin ohi. Lumi on edelleen hiukan turvoksissa ja merkkailee puskia kuin poikakoirat ikään... muutaman tipankin kirkasta tai rusehtavaa saattaa silloin tällöin vuotaa.

Kukkulan kuningatar

Eilen satoi illalla rankasti. Thelma-koira kävi morjestamassa ja olisi halunnut leikkiä, mutta Lumi pysytteli tiukasti katoksessa ja tyytyi painimaan siellä työntämättä vahingossakaan kuononpäätä sateen puolelle, vaikka toinen kaikkensa teki.
Lähdimme sitten pyörällä lenkille, koska en itsekään niin välittänyt astella pidempää aikaa sateessa. Kun pääsimme pois autotien viereltä laskin Lumin irti ja sitten alettiin oikeoppiset intervallitreenit. Aluksi rauhallista hölkkävauhtia eteenpäin. Sitten kiihdytin niin lujaan vauhtiin kun pyörälläpääsin ja innostin Lumin mukaan: "Mennään-mennään-mennään-juokse-juokse-juokse!" Ja Lumihan juoksi sydämensä kyllyydestä. Sitten taas himmattiin ennenkuin Lumin into hiipui ja mentiin hetki rauhakseen ja sitten taas täysiä. Lumi tuntui nauttivan täysin rinnoin ja kaatosateessa lenkki taittui riemulla ja vauhdilla. Nopeudessa en enää pyörälläkään Lumille pärjää, vaan halutessaan se vilkuttaa minulle perävaloja.