Paluu takasin itse räpsittyihin kuviin. Jos oltaisiin vielä filmiajassa tämä olisi karu totuus...

 Käytiin Tuuloksessa ekaa kertaa tutustumassa Tomin agilityyn. Täytynee opiskelu alkaa omien taitojen hiomisella. Heti ensimmäisessä tehtävässä kaadoin metallisen keppirivistön Lumin päälle, kun kutsuin sitä kulkemaan kyseisen kujan läpi... Pienellä houkuttelulla saatiin tyttö kuitenkin takaisin ja kulkemaan kyseistä kujaa pitkin. Lumi on aika hyvä koira palautumaan monenlaisista kommelluksista. Toissapäivänä sen päälle kaatui isohko välihylly. Lumi pötki kyllä pakoon, mutta kun en reagoinut tilanteeseen muuten kuin viemällä levyn turvallisempaan paikkaan, se palasi pian takaisin samaan paikkaan tutkimaan jäikö kongiin ruokaa -eikä sitä sitten sen enempää muisteltu.

Oman kehon kieli onkin seuraava opin paikka jos meinataan agia jatkaa ja niinhän me tehdään =) Siis suorassa kuin heinäseiväs kun odotan Lumin saapuvan esteeltä ja sitten vauhdilla eteenpäin kunnnes Lumi saa minut kiinni. Vähän kyllä epäilyttää saanko Lumin toimimaan agin vaatimalla sähäkkyydellä. Leluista Lumi ei tällä kertaa palkkautunut, niin kuin ei meidän tokossakaan viimeksi. Tosin pallon olen unohtanut kokonaan. Täytyy katsoa jos niitä vielä löytää lehtien seasta. Palloja Lumi ainakin lenkillä innostuu juoksemaan kiinni. Tokossakin elokuussa kerran kokeiltiin, niin toimi se ainakin hetken aikaa.
Kotiläksyksi sain totuttaa Lumia tulemaan luokse sille puolen mihin kädellä osoitan. Sitä tehdään aina silloin kun muistan.

Ensi torstaina menemme vielä tutustumaan ja sitten katsotaan jatkammeko agilityryhmässä Tuuloksessa. Tosi mielenkiintoiselta vaikuttaa ja hinku on kyllä kova. Matka Tuulokseen näin syyspimeällä mutkaista valotonta Lammintietä on kyllä aika epämiellyttävä. Aikaa kuluu yhteen suuntaan 50 minuuttia ja työpäivän jälkeen autossa istuessa alkaa toivottomasti väsyttää. Ja talvi tulee ja muistan tien kunnon silloin... Katsotaan nyt rauhassa mikä päätös syntyy ja otetaan kaikki oppi irti mikä tähän päähän on mahdollista juurtua. Huomaan, että tarvitsen tietyn sulatteluajan, ennenkuin pystyn omaksumaan ohjeet. Nytkin sain tarkat ohjeet mitä tehdä kun Lumi lähestyy esteen jälkeen ja silti toimin niin kuin aina ennenkin... Sama tapahtui kesällä tokossa. Seuraan kertaan mennessä olin kuitenkin jo osannut muuttaa toimintaani. Eli viikko menee siihen, että ohjeet siirtyvät kuuloaistimuksesta aivojen siihen osaan joka ohjaa toimintaa =)
 
Tomi oli ottanut Kaislan mukaan. Ihana yllätys! Alustavasti ensi perjantaina, kun syysloma alkaa, niin Kaisla tulee Vääksyyn. Aika jännittävää. Kaisla on ollut ulkokoirana ja kasvanut vahvasti laumassa. Nyt seuraa sitten varsin erilaiseen elämään tutustuminen. Erilaista se tulee olemaan myös Lumille ja etenkin minulle =)
Hihnassa Kaisla ei ainakaan juuri vetänyt, vaikkei Tomi muistanut onko Kaisla hihnassa aikaisemmin ollutkaan.

Pellavavillat odottavat vielä koska ehtisi vintin kimppuun... Syyslomalla viikon päästä?

Vai ehtisikö silloin vihdoin siivoamaan? Onneksi on yksi opettaja joka ei stressaa vaikka ympärillä olisi kuinka kaaos.

 Keskiviikon harrastetokon jälkeen mentiin muutaman koiran kanssa kanavaniemeen leikittämään niitä. Siinä katsellessa koirien touhuja ja jutustellessa tuli mieleen, että mitenhän koirat reagoi jos mekin alamme leikkimään keskenämme. Jaanan kanssa alettiin hippasille ja heti tuli koiriin eloa. Lumi ainakin oli aluksi hivenen hämmentynyt, juostessa meidän ja toisten koirien mukana. Ei siis huomioitu koiria mitenkään vaan leikittiin vaan keskenämme Jaanan kanssa. Lopputulos oli, että meidän lopettaessa Lumi ja Miki sai valtavan hepulin ja juoksivat itsensä läkähdyksiin meitä ympäri. Hauskaa oli =)

Ja onpa uudella kuistilla yksi huone joka on jo melkein valmis. Meidän prinsessahuone eli WC. Oli muuten kattolistojen laitossa vähän näpertämstä. Hyvä tovi vierähti tänään kun sovittelin eteisen listoja toisiinsa...