Niitä on nyt sitten kaksi. Ensimmäinen yö meni rauhallisesti. Alkuun Surku oli levoton ja vaelteli valojen sammuttamisen jälkeen pitkin kahden huoneen valtakuntaani. Laitoin pikkuvalon tupaan ja kammarin ovet vain vähän rakoselleen. Pian Surku vetelikin sikeitä kammarin lattialla aamuun asti. Heti aamulla vein ensitöikseni pojan ulos pissalle ja sisällä ollaankin säästytty vesivahingoilta. Se onkin erinomainen asia, sillä sain tänään inspiraation ja siivosin huushollin ensimmäistä kertaa perusteellisesti oikein lattioiden pesua myöten. Nyt alkaa vähän näyttämään kodilta =) 

Sulassa sovussa herkkuja etsimässä

 

 Surkulle kaikki on vielä uutta ja jännää. Sisälle tulo vielä arveluttaa, vaikka sisällä pystyykin jo rentoutumaan. Pihassa Surku pitää minuun hienosti yhteyttä. Lenkillä kutsun sitä edelleen usein luokse ja se tuleekin heti, paitsi niinä muutamana kertana jolloin se on kohdannut jotain ylivoimaisen kiinnostavaa. Silloin tarvitaan toistoja ja matalaa vaativaa ääntä.

Sellaisen huomion olen tehnyt, että kun puhun Surkulle vaativampaan sävyyn, niin Lumi reagoi siihen ja kävelee nätisti yrittäen olla mahdollisimman huomaamaton. Lumia kiellän joskus moninverroin tiukemmin ja silti sen reagointi voi olla riippuvainen tilanteesta. Mutta kun teen sen toiselle, niin Lumi ehkä kykenee kuuntelemaan paremmin, kun ei ole itse kiihtynyt. Silti uskon sen tietävän ettei kielto ole sille. Sen verran selkeästi se mielestäni tulee esiin ja en ole Lumiin missään yhteydessä. Käytän aina kaikissa käskyissä ja kutsuissa ensin koiran etunimeä. Eikä Lumi enää pyrikään luo silloin kun kutsun Surkua ellei sitten kiusaus saada herkku kasva liian suureksi. Silloin en reagoi siihen mitenkään tai jos se tulee liian liki niin työnnän sen pois. Saman huomion tein aiemmin koirakoulussa. Siellä ohitustilanteessa toinen omistaja kielsi hyvin tiukasti omaa koiraansa. Lumille minun ei tarvinnut sen jälkeen kertaakaan sanoa mitään ohitustilanteissa. Se ei edes pyrkinyt kontaktiin, vaikka koirien kyljet hipoivat toisiaan. Ja sama toistui kaikkien muiden koirakoiden kanssa. Päivällä teimme pitkähkön kyläkävelyn ja Surku oli kovin kiinnostunut variksista ja naakoista ja yrittäen vaania ja pöläyttää niitä lentoon. Sain kieltää napakasti ja toistuvasti ennenkuin vaaniminen loppui. Käveltiin sitten tarkoituksella muutaman variksen läheltä ja jo kun huomasin Surkun terästäytyvän kielsin sitä heti. Lumi seurasi vierestä. Sille on jo tuttua ettei lintujen jahtaamista katsota hyvällä. Katsotaan miten hyvin saan opin menemään perille. Ainakin uuden nimensä se hokasi melkein samantien. Surku ei kuitenkaan laittanut ollenkaan pahakseen kun lenkillä vahingossa kutsuin sitä Islaksi =)

 

 

 Surku aloitti Lumin monta kuukautta vanhojen kuivien luiden järsimisen, jotka olivat unohtuneet laatikon pohjalle. Hauskaa oli seurata kuinka nuo luunkappaleet alkoivat äkkiä kiinnostaa Lumiakin. Kun Surku piti taukoa Lumi jatkoi ja päinvastoi.
Muuten Lumi ja Surku on ovat aika neutraaleita toisiaan kohtaan. Tulevat toimeen, mutta eivät kovinkaan paljon toisiaan noteeraa.Välillä käyvät vähän nuuskimassa ja saattavat nukkua lähekkäin tai sitten ei. Leikkimään ne eivät ole pihassa intoutuneet ja Surkun talutin estää sen lenkillä. Pidän sitä pitkässä flexissä, että sillä olisi hieman enemmän liikkumavaraa. Huomana Lumin ja Surkun eri tavan liikkua. Lumi menee suoraviivaisesti eteen ja jos se on mennyt liian kauas se yksinkertaisesti pysähtyy odottamaan. Huomaan nyt flexin kanssa, että Lumin liikkumasäde normaalitilanteissa on n. 10m. Tosin taakse se pääsee jäämään välillä kauemmas. Surku kulkee enemmän edes taas ja siksakkia saaden moninkertaisen matkan Lumiin verrattuna.

 

 

Lumi ja Lauri

Surkua patsas pelotti menomatkalla. Silloin mentiin vaan huomiota kiinnittämättä ohi. Tulomatkalla suunnistin sitten suoraan kohti patsasta ja ei se enää niin pelottava ollutkaan kun oli kaverit mukana.

On se kaunis

Ja se komea

 

Verkkomiehiltä saatiin särkiä. Tästä tilanteesta luultavasti tilanne pihalla alkoi myöhemmin illalla. Lumi oli jo omansa syönyt ja kaverin eväät kiinnosti.

 Äsken Surku kurmootti Lumia niin, että huuto kuului ja pitkälle. Annoin niille lenkillä saamamme särjet. Olin juuri sillä hetkellä ottamassa lisää ruokaa ja hämärässä en heti nähnyt mitä tapahtui. Luulen, että Lumi meni liian lähelle Surkun saalista ja sai selkäänsä. Lumi ei sisälletulon jälkeen ole vilkaissutkaan Surkua vaan meni kauimmaiselle säkkituolille nuolemaan haavojaan (henkisiä=). Viimeaikoina hyvin vaisusta Lumista on tullut Surkun saapumisen jälkeen ehkä vieläkin vaisumpi. Lumilla on edelleen hieman juoksujen hajuja jäljellä, vaikkei varsinaisesti enää kiimassa olekaan. Juoksujen alusta on nyt kulunut ehkä 8 viikkoa. Tomi meinasi että pitkittynyt kesto saattaa johtua siitä, että johtajuudessa on jotain parantamisen varaa ja saattaapi tuo olla oikeassa.

Makuutan kummatkin aina portista liikuttaessa. Ennen Lumin kanssa kahden se sai tulla vasta luvan saatuaan eikä asennolla ollut väliä, mutta nyt on jotenkin selkeämpi kun kumpikin on ensin maassa.