Käytiin eläinlääkärissä saamassa 4kk rokotukset. Lumi oli ihanan luottavainen, rauhallinen ja terveen utelias. Toista kertaa elämässään se seisoi pöydällä kuin vanha tekijä lääkärin tutkiessa paikat. Rokotetta odotellessa Lumi kävi pöydälle pitkäkseen painaen vielä pään tassujen päälle. Saatiin kehut eläinlääkäriltä harvinaisen luottavaisesta ja rauhallisesta pennusta ja sekös tuntui mukavalta.
Lumi on oppinut olemaan rauhallisesti myös pienten lasten kanssa. Se ei enää yritä hammastella tai hyppiä, vaan tyytyy lähinnä katselemaan ja pysyy neljällä tassulla tai maassa. Toki siinä olen koko ajan lähettyvillä ja seuraan tilannetta, mutta useinkaan ei tarvitse puuttua. Ehkä se on ymmärtänyt, että vauvoja nuo vielä ovat ja niille on olemassa eri säännöt kuin aikuisille. Näinhän se oli "aikoinaan" sillekin.
Tomi luona käytiin taas saamassa kumpikin oppia laumakäyttäytymisestä. Kyllä on upeaa katsoa miten yhteistyö sujuu Tomilta koirien kanssa melkein ilman sanoja. Meillä on ensiluokan ohjeet miten toimia. Täytyy kuitenkin olla itselle armollinen vaikkei ihan samaan tulokseen päästäisikään. Meillä tottelevaisuus hoidetaan ainakin toistaiseksi lahjonnalla, herkkuja on aina taskussa.
Olen ilmeisesti saanut tiukkapipon maineen täällä kotikulmilla. Ollaan otettu tietyt ohjeet todella kirjaimellisesti, kuten, että hihnassa ei tervehditä toisia koiria koskaan ja ihmisiäkään ei pääse haistelemaan tai rapsuteltavaksi kuin joskus aniharvoin ja vain luvan kanssa. Myönnettäköön, että pientä neurootikon ja perfektionistin vikaa voi olla havaittavissa =)
Toisten koirien ohitus kävelytiellä sujuu käytännössä niin, että otan Lumin sivulle ja sanon vierellä. Koiran kohdalla Lumi yrittää kaikkensa päästäkseen kontaktiin ja on ihan kuuro muulle. Muutaman metrin päässä se kulkee jo kuitenkin nätisti vierellä. Palkan saatuaan taakse jäänyt koira kiinnostaa vielä hetken aikaa (toisinaan "hetki on pidempi käsite =) ja sitten matka jatkuu taas sujuvammin.
Viime yö meni vähän katkonaiseksi kun heräsin kolme kertaa Lumin kakomiseen. Viimeisellä kerralla menin katsomaan ja Lumi oksensi kovamuovisen renkaan aikamoisilla sahalaidoilla. Ei ihme, että olo sen jälkeen helpotti. Kuuden aikaan aamulla käytin sitten Lumia ulkona pissalla. Ulko-oven loksahtaessa kiinni tajusin samassa sen avainten jääneen sisään. Ei auttanut muuta kuin kävellä Lumin kanssa tunnin aamulenkki reinot paljaissa jaloissa ja odotella, että ovet aukeavat seitsemältä. Saipa Lumikin pitkäperjantaiaamuna kävellä tyhjillä kaduilla vapaana juosten paikoissa joissa muuten se on yleensä kiinni.
Olen etsinyt vanhaa HIRSItaloa kymmenen vuotta. Maanantaina olen menossa katsomaan vanhaa LAUTArakenteista taloa ja kriteereissä ensimmäisenä on saako pihaan rakentaa tarpeeksi korkean aidan. VAROITUS: Koiran omistaminen voi muuttaa vanhoja piintyneitä haaveita uuteen muotoon...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti