Mission impossible??

Pasolanharjulla taas vapaana metsän tuulia haistellen.

Löysin taas aarteen - ihanan kuolleen päästäisen. Emännän mieliksi useimmiten vain kanniskelen niitä hetken aikaa.

Lumin riistavietti on aiheuttanut harmaita hiuksia. Jos jänis, orava tai kissa tms. osuu kohdalle, niin se on menoa. Muutamia kertoja Lumi on jahdannut jänistä ja siinä olisi oikeasti voinut olla vaaratilanne jos olisi tielle päätynyt. Tähänkö loppui Lumin vapaana pito??? "Ei sille mitään ole tehtävissä" olen kuullut monelta ja en yhtään epäile etteivätkö he olisi hyvinkin oikeassa. Olen silti päätänyt tosissani yrittää jos se olisi mahdollista saada hallintaan.
Olen alkanut ehdollistamaan Lumia pillin ääneen aina kun on ruokaa tiedossa. Ei siis pientä herkkupalaa, vaan oikeasti ruokaa. Aluksi pari kertaa kotona ja nyt sitten ulkona eri tilanteissa. Tarkoitus olisi käyttää pilliä ainoastaan jo alkaneen ajon keskeyttämiseen (joo tiedän... ei ole kuulemma mahdollista) tai jos ehdin ennakoida, niin ennen kuin Lumi lähtee.

Tänään käytiin koirankouluttaja Henna Hallan luona ihan yksityiskäynnillä. Oli kovasti hyödyllinen kerta. Puolitoista tuntia kuljettiin maastossa ja teillä vapaana ja hihnassa. Henna teki huomioita ja antoi vinkkejä ja palautetta. Hyvin kuulemma toimin pääsääntöisesti koiran kanssa ja luen sen eleitä. Annan kuitenkin liikaa periksi siinä että toistan käskyjä turhan monta kertaa ennen kuin todella vaadin (olen pitänyt kolmea toistoa rajana ja sitten alan kävellä uhkaavasti muristen kohti). Nyt ohjeena on yksi käsky ja jos ei siihen reagoida niin tulee toinen ja samantien seuraus. Seuraus on Lumin vapaana ollessa kauko-ohjattavasta pannasta tuleva pieni vesisuihke. Lumin hihnassa ollessa se on nyppäisy hihnasta ja tiukka kielto. Ja tietenkin kehu ja tarvittaessa palkkaus samantien kun homma toimii.
Kun ohitamme toisia koiria Lumin ollessa hihnassa en reagoi mitenkään tilanteeseen (tähän asti olen pyytänyt vierelle) jos hihna pysyy löysällä ja Lumi vain katselee. Jos lumi kiristää hihnaa tai nostaa selkäkarvoja pystyyn tulee kielto.
Agilityä suositeltiin erityisesti harrastuksena. Siinä ohjaaja ja koira kommunikoivat jatkuvasti keskenään.

Mitään liikoja toiveita en saanut vietin hallitsemiseen ainakaan kun kyse on huskystä. Perushallinnan ja suhteen vahvistamisella muissa tilanteissa lähdetään liikkeelle. "Vapaana ei huskyjä (etenkään käyttölinjaisia)voi pitää" kuuluu liiankin usein.
Niin... tilasin sitten kuitenkin tuon suihkepannan. Kyllä se toimii, vaikka ei sillä mitään tekoa olekaan tosi tilanteessa, kun ympäristö häviää. Suurin hyöty on siinä, että se tekee minut varmemmaksi ja rennoksi.
Tämän päiväisessä koulutuksessa koulutettiin minua ei Lumia. Omalla asenteella, selkeydellä ja varmuudella on huikaiseva merkitys. Sanoisin melkein että se on kaikkein tärkeintä. Kun minä muutun ja saan selkeät ohjeet mitä muuttaa, niin Lumi seuraa.

Toivoa antaa se, että lintujen jahtaamisen saan useimmiten hallintaan (tarvittaessa tiukalla komennolla ja ennakoinnilla). Myös autojen jahtaaminen on loppunut. Eikä jänisten ajot Lumilla kauan kestä. Juuri kuulin, kuinka eräs nainen oli odottanut tunnin koiraansa takaisin pupun perästä. Minuutti on ehkä todellinen aika jonka Lumi painaa perässä, tosin se tuntuu tunnilta ja täysiä laukaten siinä ajassa pystyy juosta uskomattoman kauas. Missähän voisi kontrolloidusti hallita jänisten kohtaamista, niin että olisin hyvin varautunut ja varmistanut pitkällä perässä roikkuvalla liinalla, ettei perään päästä? Saisikohan huomen aamuksi tilattua kanavan kentälle pari pupua. Siellä istuskelimme tänään lenkin lomassa seuraamassa lintujen parveilua, niin ettei Lumi lopulta kiinnittänyt niihin enää mitään huomiota.

On tämä jännää katsoa miten homma toimii.

Mistä vain vielä löytyy lunta etenkin lenkin loppuvaiheessa on tulos sama:. Lumi työntää päänsä syvälle hankeen ja jää siihen - kuin hukkuva vetäisi viimeisiä talven henkäyksiä sisäänsä. Sitten alkaa vimmattu kaivuu ja yhä harvinaisemmiksi käyvät pentuhepulit.