Testataan, testataan... toimii..ei toimi....toimii...ei toimi...

Lumista on tullut jo kovin iso, mutta ei niin iso ettei leijonan kainalossa olisi edelleen paras paikka nukkua yönsä ja aamulla ennen ulosmenoa kuuluu säkkituolin rahinaa.

Tilasin Lumille muutaman aktivointilelun joihin saa ruokaa sisään. Ihan hyvin ne toimii ja kiinnostaa, mutta mikään ei kuitenkaan voita oikeaa luuta tai vaikkapa raakaa kanankoipea, jonka makuun Lumi pääsi eilen. Siinä riittikin askarreltavaa ja järsittävää muutamaksi toviksi.
Kun kävimme Miisalla kylässä sai Lumi maistaa myös kuivattua kaninkorvaa. En ollut moisesta koskaan kuullutkaan. Sen saatuaan Lumi paineli vikkelästi toiseen huoneeseen josta kuului hetken aikaa murinaa ja kolinaa Lumin hoidellessa saalistaan.


Oravia ja muita peiniä menijöitä on ilmaantunut enenevässä määrin poluille ja se on sitten menoa. Jopa kotipihasta jos Lumi saa metsän puolelta hyvän vainun kaikuu kutsut kuuroille korville. Mitään pitkiä harharetket eivät ole. Ne kestävät vain peinen hetken, mutta sekin on liikaa.
Usein muutenkin Lumi huomioi käskyni monesti vasta, kun sanon ne todella painokkaasti tai joskus vasta silloin kun lähden uhkaavasti tuijottaen sitä kohti. Toisinaan taas kuulee pienen pihauksenkin.

Lumi ei aina luota minuun jos löytää jonkun aarteen mitä syödä. Kun kiellän sitä (tarkoittaa siinä tilanteessa että suunta pitää ottaa minua kohti) ja se ei "kuule", lähden kohti jolloin Lumi menee kauemmaksi. Koskaan en ole siltä saalista lopullisesti ottanut pois. Aiemmin se toimi niin että kun lähdin uhkaavasti kohti, jos Lumi ei välittänyt kiellosta, Lumi lähti minua päin ja silloin kehuin ja käännyin itsekin vain jatkamaan matkaa.
Tänään olin tuollaisesa tilanteessa. Kielsin Lumia, joka tarkoittaa, että suunta sinne missä minä olen. Lumi ei totellut. Se oli löytänyt kalan. Lähdin sitä kohti jolloin se yleensä on tullut samaan suuntaan. Nyt se lähti kauemmaksi. En halunnut kuitenkaan luovuttaa ja otin sen kiinni. Kun se ei kuullut mitään käskyä syödessään, pyysin sitä irrottamaan kalasta antaakseni sen sitten sille takaisin. Se hotki kalan äkkiä alas. Otin sitä leuoista kiinni ja avasin suun, mutta liian myöhään, kala oli syöty. Tarkoitus oli ottaa siltä saalis ja sitten palauttaa se sille että se oppisi etten ole kiinnostunut sen saaliista ja herkunkin kanssa minua on turvallista totella. Nyt en saanut aikaan kuin lisää epäluottamusta. "Yritti väkisin viedä minulta saaliin, joten syönpä sen äkkiä pois..." Ei olisi kai pitänyt kiinnittää mitään huomiota kalaan ja vaatia vain käsky perille, vaikka se toteutuisi vasta sitten kun kala olis syöty?
Onneksi myöhemmin lenkillä Lumi löysi puruluun (ei niin kova herkku) ja sen kanssa se lähti minua kohti kutsusta, niin kuin kuuluukin. Jäin istumaan joen varteen ja kutsuin sen ihan viereen ja siinä se sai rauhassa syödä luunsa loppuun. Toivottavasti se korjasi hieman luottamusta, etten ole viemässä sen ruokaa.

Laitoin Lumin 10m pitkään kevyeen nailonnaruun, joka sai kulkea sen perässä. En luottanut sen hallittavuuteen. Koko lenkin naru kulki Lumin perässä. Toivoin kohtaavamme oravia yms... että voisin varmistaa sen että Lumi ei pääse kielloista huolimatta perään. Yhden jäniksen näinkin,mutta se ehti hävitä ennenkuin Lumi sen huomasi. Sorsien ja lintujen ohi pääsimme ilman, että Lumi lähti perään. Sain kyllä olla tarkkana ja käyttää monia käskyjä ja huomion kiinnittämistä palloon tms.

Lumi on mielestäni kovan ja pehmeän sekoitus. Tietyissä tilanteissa (onneksi vielä useimmissa) on hyvin hallittavissa, mutta sitten löytyy se puoli joka ei kuule ja reagoi koviinkaan käskyihin. Jopa hihnassa esim. ennen tienylitystä saan joskus todella tiukasti sanoa Lumille, että se kiinnittää huomion minuun ja edes istuu saati sitten kulkee vierellä risteyksen yli (edellyttää katsekontaktia). Normaalilla äänellä sanottuun käskyyn ei tule mitään vastinetta. Silti aina kun olen jotain pyytänyt olen vaatinut sen loppuun asti, vaikka se veisi aikaa ja kärsivällisyyttä.
Toisia aikuisia kohtaan Lumi ei automaattisesti alistu, vaan ohitustilanteissakin saattaa kävellä häntä pystyssä ja kovin isona eteenpäin kumartuen. Joitain pehmeämpiä aikuisia koiria Lumi selkeästi dominoi kehonkielellään, kun ne on yhdessä vapaana. Ja ikää on vasta reilut 4 1/2 kk. Pitääkö olla huolestunut tai tehdä jotain? Eikö pennun kuuluisi alistua? Toki se niinkin tekee monen kanssa. Tänään kuitenkin esim. parivuotiasta irlanninsetterinarttua Lumi selkeästi dominoi.

Pian kuvia yhteislenkiltä:


Koiran kanssa tulee helposti juttuun ohikulkijoiden ja etenkin koiranomistajien kanssa. Vaikka periaatteessa kävelemmekin kaikkien ohi, niin toisinaan kysyn vastaantulijoilta voiko heidän koiraansa laskea irti tutustumaan. Vanhemmat ja arvokkaammat koirat Lumi jättää (toisinaan) rauhaan ja käy hetkittäein kokeilemassa saisiko heistä sittenkin leikkiseuraa. Tänäänkin lapinkoirauros intoutui omistajansa hämmästykseksi juoksuun ja painiin.

Ajoin pyörällä ja Lumi tuli vapaana hiekkapätkän hienosti lähellä kulkien. Vierellä käsky toimii näemmä ilman eri harjoittelua pyörälläkin ajaen. Mutta sitten omalla takapihalla Lumi sai vainun ja metsään meni kielloista välittämättä. Tuli onneksi nopeasti sieltä pois. Hallittavuudesta ei kuitenkaan voinut siinä kohdin puhua.