Oppia ikä kaikki

Mian otoksia Lumista noin kuukauden takaa: (huomaat kyllä koska ne vaihtuvat omiin kuviin=)
















Opin taas jotain perustavanlaatuista: Koiralle pitää kertoa mitä siltä odotetaan ja vielä niin että se ymmärtää!
Sillä ei siis ole automaattista ohjelmointia kuinka lähellä ihmistä sen halutaan pysyvän (ellei ihan pieniä pentuja ja paimenkoiria oteta lukuun). Ei se tiedä, että piiloutumisilla, luoksekutsulla tai vauhdin ja hampaiden kiristelyllä on tarkoitus saada se pysymään sopivalla etäisyydellä.
Nyt käytössä on aina kieltosana kun Lumi menee tai jää liian kauas ja kas pentuhan hoksi heti mistä on kysymys. Ja jos ei kieltoa noudateta niin katse ei poistu koirasta hetkeksikään ennenkuin käsky on perillä. Muutama lenkki mennyt erinomaisesti näillä ohjeilla ja Lumi on aivan erilailla kuulolla ja hallittavissa.
Koira ei siis lue ajatuksia vaan sille pitää kertoa mitä siltä halutaan!!! Tällä huomiolla pääsen varmaan blondilistan kärkeen -taas kerran.
Luulisi olevan selvää kauraa, mutta... tämä etäisyys on ollut pieni huolenaihe jo melkein alusta asti. Lamppu syttyi päässä, kun puin huoleni sanoiksi ja sain taas loistavat ohjeet. Kysykää siis hyvät ystävät jos jokin asia ei toimi. Huomaan että asia on tietyllä tavalla hävettänyt. Mutta ei se asian peittelyllä parannu. Meni vaan itseltä kärsivällisyys helpommin, kun ajattelee siinä kaiken keskellä, että mitähän ne muut tästä ajattelee: "johtajuus hukassa, pentu tekee mitä tahtoo". Nyt kiukku on poissa ja rauhallinen jämäkkyys tilalla ja kyllä koira senkin varmasti vaistoaa. Parina päivänä kun luoksetulokehutkin ovat saattaneet tulla kireähköllä äänellä jos niitä ei ole noudatettu halutulla nopeudella tai olen antanut pelkän makupalan ja pidättäytynyt sanomasta mitään, jos sisällä on liikaa kihissyt.
Pienestä se voi olla kiinni. Ajatuksissa kävi jo suihkepantaa tai muu vippaskonsti. Todelliset testit ovat varmasti vielä edessäpäin, mutta nyt homma toimii ja siitä on tyytyväinen mieli. Kiitos taas Tomille!

Olemme löytäneet ihanan 3-7 koiran lauman joka lenkkeilee yhdessä pari kertaa viikossa paikoissa joissa koiria on mahdollista pitää vapaana. Kaikenlaisia rotuja ja sekarotuja, rauhallisempaa ja villimpää menijää, jokaiselle jotakin. Kiitos Sirkalle joka toimii joukon kokoonkutsujana ja ansioituneena laumanjohtajana.
Ryhmälenikin jälkeen yhdessä kahvilla.

Mitäs nyt, tuo saa mennä sohvalle! No jos edet käpälät...eikö sitäkään!

Sateisena lauantaina aurinkovuoren maastossa parin tunnin yhteislenkki ja kahvit päälle =)







Polkupyörän kanssa tehtiin ensimmäinen muutama sata metriä harjoittelua hihnan kanssa ja vapaana juosten. Hyvinhän tuo sujuu kun tavoitteena ei ole matkan eteneminen =) Sitten kun on aika oikeasti alkaa tehdä pyörälenkkejä, niin täytyy hankkia joustava hihna ja ei kun menoksi. Pyörällä huomaan myös sen hyvän puolen, että pääsen liikkumaan vauhdilla Lumista poispäin ja pakotan sen pysymään tarkkaavaisena ja matkassa mukana. Joskus toivoisin, että jalkani kulkisivat 100 kertaa nopeammin, olisivat tietyt asiat, kuten "palautteen antaminen" juuri oikealla hetkellä, helpompaa.

Juuri kun pääsin edellisessä blogissa sanomaan, että tässä kodissa ollaan jo sisäsiistejä, niin parin tunnin teatterireisulta tullessani eteisen sanomalehti oli märkänä ja seuraavana yönä lattialla lammikko. Se siitä, eli vahinkoja sattuu. Mikä on totta tänään ei ole sitä ehkä huomenna...