Oppia ikä kaikki

Mian otoksia Lumista noin kuukauden takaa: (huomaat kyllä koska ne vaihtuvat omiin kuviin=)
















Opin taas jotain perustavanlaatuista: Koiralle pitää kertoa mitä siltä odotetaan ja vielä niin että se ymmärtää!
Sillä ei siis ole automaattista ohjelmointia kuinka lähellä ihmistä sen halutaan pysyvän (ellei ihan pieniä pentuja ja paimenkoiria oteta lukuun). Ei se tiedä, että piiloutumisilla, luoksekutsulla tai vauhdin ja hampaiden kiristelyllä on tarkoitus saada se pysymään sopivalla etäisyydellä.
Nyt käytössä on aina kieltosana kun Lumi menee tai jää liian kauas ja kas pentuhan hoksi heti mistä on kysymys. Ja jos ei kieltoa noudateta niin katse ei poistu koirasta hetkeksikään ennenkuin käsky on perillä. Muutama lenkki mennyt erinomaisesti näillä ohjeilla ja Lumi on aivan erilailla kuulolla ja hallittavissa.
Koira ei siis lue ajatuksia vaan sille pitää kertoa mitä siltä halutaan!!! Tällä huomiolla pääsen varmaan blondilistan kärkeen -taas kerran.
Luulisi olevan selvää kauraa, mutta... tämä etäisyys on ollut pieni huolenaihe jo melkein alusta asti. Lamppu syttyi päässä, kun puin huoleni sanoiksi ja sain taas loistavat ohjeet. Kysykää siis hyvät ystävät jos jokin asia ei toimi. Huomaan että asia on tietyllä tavalla hävettänyt. Mutta ei se asian peittelyllä parannu. Meni vaan itseltä kärsivällisyys helpommin, kun ajattelee siinä kaiken keskellä, että mitähän ne muut tästä ajattelee: "johtajuus hukassa, pentu tekee mitä tahtoo". Nyt kiukku on poissa ja rauhallinen jämäkkyys tilalla ja kyllä koira senkin varmasti vaistoaa. Parina päivänä kun luoksetulokehutkin ovat saattaneet tulla kireähköllä äänellä jos niitä ei ole noudatettu halutulla nopeudella tai olen antanut pelkän makupalan ja pidättäytynyt sanomasta mitään, jos sisällä on liikaa kihissyt.
Pienestä se voi olla kiinni. Ajatuksissa kävi jo suihkepantaa tai muu vippaskonsti. Todelliset testit ovat varmasti vielä edessäpäin, mutta nyt homma toimii ja siitä on tyytyväinen mieli. Kiitos taas Tomille!

Olemme löytäneet ihanan 3-7 koiran lauman joka lenkkeilee yhdessä pari kertaa viikossa paikoissa joissa koiria on mahdollista pitää vapaana. Kaikenlaisia rotuja ja sekarotuja, rauhallisempaa ja villimpää menijää, jokaiselle jotakin. Kiitos Sirkalle joka toimii joukon kokoonkutsujana ja ansioituneena laumanjohtajana.
Ryhmälenikin jälkeen yhdessä kahvilla.

Mitäs nyt, tuo saa mennä sohvalle! No jos edet käpälät...eikö sitäkään!

Sateisena lauantaina aurinkovuoren maastossa parin tunnin yhteislenkki ja kahvit päälle =)







Polkupyörän kanssa tehtiin ensimmäinen muutama sata metriä harjoittelua hihnan kanssa ja vapaana juosten. Hyvinhän tuo sujuu kun tavoitteena ei ole matkan eteneminen =) Sitten kun on aika oikeasti alkaa tehdä pyörälenkkejä, niin täytyy hankkia joustava hihna ja ei kun menoksi. Pyörällä huomaan myös sen hyvän puolen, että pääsen liikkumaan vauhdilla Lumista poispäin ja pakotan sen pysymään tarkkaavaisena ja matkassa mukana. Joskus toivoisin, että jalkani kulkisivat 100 kertaa nopeammin, olisivat tietyt asiat, kuten "palautteen antaminen" juuri oikealla hetkellä, helpompaa.

Juuri kun pääsin edellisessä blogissa sanomaan, että tässä kodissa ollaan jo sisäsiistejä, niin parin tunnin teatterireisulta tullessani eteisen sanomalehti oli märkänä ja seuraavana yönä lattialla lammikko. Se siitä, eli vahinkoja sattuu. Mikä on totta tänään ei ole sitä ehkä huomenna...

Jossun otoksia pääsiäisenä

Ei tullut meistä talonomistajia. Soitin jättääkseni tarjouksen 1 1/2 päivää näytön jälkeen ja talo oli jo mennyt. Ei ollut siis meille tarkoitettu. Kyllä silti harmittaa, oli sen verran suunnitelmia jo tehty ja ajatuksissa näin meidän asuvan siellä kaikinpuolin tyytyväisinä. Nyt vain sitten päivä kerrallaan ja katsotaan mitä tulevaisuus tuo vai tuoko se seuraavatkin 10 vuotta kerrostaloelämää...

Lelujen kerääminen laatikkoon sujuu jo hienosti. Vielä pientä hiontaa, että Lumi ymmärtää kaikkien lelujensa kuuluvan mukaan ja käskysanan mukaanotto. Osumatarkkuudessa on välillä vähän tarkentamista, mutta yleensä viimeistään toisella yrittämällä kolahtaa laatikkoon. Mitään suurta siivousapua tästä tuikitarpeellisesta taidosta ei ole. Kun lattialla ei näy enää yhtään keräämisenarvoista lelua niin Lumi hakee lelut laatikosta ja tiputtaa ne takaisin intoa vikisten. Muutama ruokailuhetki on saatu rattoisasti kulutettua tämän taidon harjoitteluun.

Lumi on periaatteessa sisäsiisti (jos olisin 8h töissä asia olisi ihan eri). Rustoluut laittavat Lumin vatsaa hieman sekaisin ja jos en reagoi vikinään niin silloin saattaa kakatkin tulla vielä sisään. Muuten pystyn käyttämään Lumia parin kolmen tunnin välein päivisin pihalla. Aamuyöstäkin saatan usein käyttää pennun kertaalleen pihalla jos satun heräämään. Lehdet saavat vielä olla varmuuden vuoksi lattialla. Niihin tarttuu kivasti isommat kuratkin sisään tullessa...

Olen pitänyt Lumia enemmän kiinni kuin yleensä. Joka ulkoilulla on kuitenkin vapaana juoksemista joskus enemmän joskus vähän vähemmän. Lumi saattaa jäädä kauaskin taakse haistelemaan jotain mielenkiintoista tai jokin haju saattaa viedä sitä huoletuttavan kauas. ja esim jäällä toimintasäde on pitkä vaikka Lumi (melkein)aina kulkuani seuraakin. Tämä on asia joka hieman huolettaa. Aika luottavainen Lumi on sen suhteen, ettei kadota minua. Jos menen piiloon, niin Lumi tulee kyllä juoksujalkaa etsimään, mutta löytää minut melkein aina ongelmitta vaikka mielestäni olisinkin löytänyt loistavan piilon. Se ottaa päähän etenkin kun juuri silloin haluan antaa sille opetuksen ja toivon sen oikein huolestuvan. Pääsääntöisesti matkamme kulkee yhdessä myös vapaana, mutta noiden poikkeusten esiintymistiheys on kasvanut huolestuttavasti. Onneksi sain taas hyviä vinkkejä asian korjaamiseen. Nyt kieltosana käyttöön myös silloin kun Lumi menee tai jää liian kauas ja se viedään horjumatta loppuun asti ilman että huomio hetkeksikään irtoaa pennusta. Haastetta tulee olemaan, mutta jämäkästi ja päättäväisesti lähdetään yrittämään.

Jos mahdollista pyrin aina valitsemaan toisen reitin jos Lumi ei jää risteykseen odottamaan, vaan olettaa meidän jatkavan tiettyyn suuntaan.
Kun olemme olleet leikkimässä toisen koiran kanssa niin poislähtö sujuu nykyään hyvin myös vapaana. Tilanteet ja asiat elävät kuitenkin jatkuvasti pennun kanssa ja jokin asia joka on sujunut saattaakin seuraavassa hetkessä olla hankalampi ja päinvastoin.

Lumilla on pikku mörkökautta havaittavissa. Oudot asiat saavat jalat jäykiksi ja niskakarvat pystyyn ja kohdetta lähestytään varovasti kaartaen ja ehkä matalasti haukahdellen. Kyse voi olla polun varteen rakennetusta Lumiukosta, jäällä olevasta leijan pumpusta tai oikeastaan mistä vain oudosta kuten hämärässä olevasta moottoripyörästä. Pimeässä ja hämärässä Lumi onkin varautuneempi. Kun kohdetta kohti mennään ja se huomataan vaarattomaksi, niin sitä ei välttämättä käydä edes haistelemassa vaan se vain lakkaa kiinnostamasta.