Adventtiajot

Lauantaina osallistuttiin Vanhan Vääksyn joulunavajaisten koirakulkueeseen. Sidoin kaikille koirille punaisesta kankaasta rusetit kaulaan ja itselle samanlainen. Kyllä huvitti kun katseli Sälliä ja kumppaneita sievä rusetti kutreillaan =) Kulkueessa oli paljon koiria. Lumi bongasi heti 2 tanskandoggia ja oli jo saamassa "häntä koipienvälissä kotiin"-kohtauksen. Menin vähä sivummalle missä oli haisteltavaa. Pari nakinpätkää toimi myös ja åäästiin mukaan joukon peräpäähän. Vähän oli rauhatonta menoa normaaliin verrattuna, kun koiria ja hajuja oli joka puolella. Päästiin ihan haastateltavaksi mikrofoniinkin: kyllä ne vetää mönkijää ja talvella rekeä. Ihmisvilinässä pysähdyttiin jutustelemaan ja koirat olivat melkoisen lunkisti rapsutusten ja jalkojen huiskeessa.

Kiva kun olen päässyt nyt ajamaan kaikilla neljällä koiralla. Matkat ovat olleet siinä +-10km. Yksi vähän lyhyempi ja rankempi reitti lisänä. Raskautta mäkien lisäksi on tuonut sohjo ja sen hävittyä pehmennyt maa.

Tänään tuli itselle oikein hyvä mieli, kun näyttää siltä, että treeni on saanut koirat ihan hyvään kuntoon. Oltiin Hämeenlinnassa yhteistreeneissä. Reitti oli todella rankka ja matkaakin tuli omille ennätykselliset 15km. Yksi pidempi 10-15min tauko pidettiin ennen viimeistä vitosta. Hienolla tsempillä koirat vetivät koko matkan. Lumiakaan ei tarvinnut tsempata kertaakaan matkan aikana, sekin painoi suu vaahdossa eteenpäin.

Takaisin tullessa käytiin vielä pienimuotoisesti agittamassa ja sinnekin riitti kaikilla intoa. Välillä tuntuu, että mitä rankempaa on takana sitä tarmokkaammin sujuu myös agi.

Lenkin jälkeen muitakin kuin Sälliö ramaisi

 

Tällä kertaa myös valjakot ja hirvimiehet mahtuivat sulassa sovussa samoille tulille ja maisemiin

Lumin tilanne on edennyt nyt niin, että tiistaina se saa hormonipiikin, jonka pitäisi lopettaa kiima parin viikon kuluessa. Vaikutus kestää muutaman kuukauden. Aina luetaan dopingiksi ja siitä seuraa 6kk:n kilpailukielto. Jos kiima loppuu, on se selkeä merkki, että sisälle on jäänyt jotain. Sen jälkeen on edessä uusi leikkaus, kun kiimaoireet ovat taas voimakkaimmillaa. Jos kiimanhajut eivät lopu, ollaan ihmeissään ja silloin koiraa ei avata.
Eräs tuttuni kertoi kuinka eräs koira oli sterilisaation jälkeen haissut kiimaiselle ja se oli avattu uudellen mitään kuitenkaan löytymättä. Niin se haisee edelleen...

Hirvipeijaiset ja Corvette taas mukana treenissä

 Corvette on vihdoin päässyt treeniin mukaan. 10 päivää meni parannellessa kynsiä. Tomi ajoi eilen koirat ja Corvette pääsi mukaan viimeiselle vitoselle. Laitoin sille kaikki löytämäni tossut (3kpl) tassuihin. Takaisin tullessa sillä ei ollut yhtäkään. Epäilen sen repineen ne jo lähdössä pois, kun yhdellä jalalla juokseminen olisi sen mielestä ollut hivenen hankalaa.
Corveten 10 päivän tauon aikana muut kolme olivat kerran 10km:n matkalla yhteistreeneissä. Muutoin olen vedättänyt kolmella koiralla 3,5-5km lenkkejä. Olen koettanut löytää mahdollisimman tasaisen reitin, ettei kävisi ihan liian raskaaksi ja sellaisia ei kovin montaa kilometriä putkeen löydy. Eilen muut juoksivat reilun 10km ja Corvette siitä sen vitosen verran. Tänään ajoin +11km. Lumi (siis se taivaalta satava) tekee mönkijästä jonkunverran raskaamman ja ihan paras puhti oli tänään poissa. Mukava lenkki kuitenkin. Satuttiin ajamaan hirvenkaato paikalle verijäljistä päätellen. Ne jatkuivat jonkun matkaa menosuuntaan. Lumi oli niistä kaikkein kiinnostunein. Muutkin tietysti huomasivat, mutta moodi oli enemmän eteenpäin.
Josko tämä viikko päästäisiin vielä ajamaan neljällä koiralla mönkijällä sellaista reilun kympin pätkää. Tiistaiksi on ainakin alustavasti suunnitteilla yhteistreeniä.  Ja jos vielä viikonloppunakin koiria on tarpeeksi, niin tiedossa olisi n. 20km:n yhteislenkki: Ensin 10km laavulle, jossa makkaranpaisto ja levähdystauko ja sitten sama takaisin.

Lumin tilanne junnaa edelleen paikoillaan. Toisen progesteronitestin tulos oli sama: 14,6. Eläinlääkäri ei ole kuitenkaan saanut vielä kiinni näihin asioihin perehtynyttä toista eläinlääkäriä, jossa selviäisi missä ja koska Lumi kannattaa leikata. Toivottavasti hyvin pian -niin saisin asian pois päiväjärjestyksestä.

 Pihalla on viimepäivinä käynyt kuhina. Sain Reilun kasan hirvenluita, sisäelimiä ja kaksi päätä.
Lumi oli ensimmäinen joka ei epäröinyt käydä pään kimppuun. Corvette oli aluksi sitä mieltä, että hirvi tuijotti liian karmivan oloisesti. Toisena päivänä jo maistui sillekin. Toviksi riittää vielä mässytettävää, vaikka epäilen, että Lumi olisi mieluusti syönyt vaikka vuorokauden putkeen, jos olisi saanut -tai ainakin nukkunut aarteensa vieressä. Tätä juhlaa kestää vielä hyvän aikaa ja uutta satsia on mahdollisesti vielä luvassa. Rasvavarastotkin täydentyivät mullikan ihralla ja Kirsi toi pari säkkiä nappulaa. Lihaa kun vielä olisi, niin olisi täydellinen satsi kasassa.

Kamala, vie se pois, en kestä T:Corvette

Koiravaje jatkuu

Sälli ja Lumi. Kieli taitaa kertoa kaiken oleellisen.

 Lauantaina oli syksyn ekat yhteistreenit Wintry-porukalla. Itse en päässyt ajamaan, kun Corvette oli poissa pelistä. Surku pääsi Piiraisen Antin valjakkoon ja Sälli ja Lumi Tomin valjakon pyöräpariin. Lumi oli tsempannut vain osan matkasta. Taisi torstain treeni vielä paina -jostain syystä se ei näy samassa määrin Sällin ja Surkun menossa =)

 Pieniä suloisia pentusia päästiin ihastelemaan ajon jälkeen nuotiotulilla. Jos ei olisi yhtään koiraa, niin tekisi mieli laittaa neljä omaan taskuun...

  Ensimmäistä kertaa (?) oli motivaatio-ongelmia lähteä vetolenkille. Koiria on vetokunnossa vain kolme. Corvette ei ole kahteen viikkoon vetänyt kuin yhden testiajon ja yhden kunnon treenin. Ensin oli syynä puremajäljet jaloissa ja nyt ontumista aiheuttavat puhkikuluneet kynnet. Torstaina oli viimeinen treeni Corveten osalta jonka jälkeen ei ole varannut takajalalle lainkaan, vaan konkkaa kolmella kintulla edelleen.
Sälli menee yksin kärjessä ihan mukavasti. Mutta mönkijän vetäminen kolmella on vähän tympeää, niin itsestä kuin koiristakin. Ja sille ei loppua näy. Sitten kun Corvette alkaa olla kunnossa jää Lumi todennäköisesti pois kuukaudeksi -ja taas edelleen on vain kolme mönkkärin eteen. Toki crossipyöräkin on, mutta se taas ei mahdu peräkärryyn boxien kanssa. Onneksi Corvette mönkkärin edessä tuo enemmän voimaa kuin Lumi. Hyvin alkanut treenaus on tainnut jo jämähtää paikoilleen ja talven osalle ei enää suuria odotuksia ole. Toivottavasti löytyy motivaatio lähteä hakemaan edes sitä kokemusta talven rekikisoista.

Lumin osalta odottelen vielä eläinlääkärin vastausta.

Corvette oli sisällä paikkailtavana kynsien osalta. Pikaliima ja kapselin kuoret eivät auttaneet. Takajalalle ei ole varannut perjantaista lähtien lainkaan.

Eilen oltiin laavuilemassa Johanneksen ja lasten kanssa. Kävelin alkuun koirien kanssa pienen lenkin. Valkohäntäpeura lähti metsiköstä melko läheltä. Lumi ja Surku näkivät sen. Sälli ei huomannut (Corvette odotti autossa). Koirat olivat onneksi lähettyvilläni ja eivät lähteneet. Jos peura olisi mennyt tien yli, niin tilanne olis voinut olla toinen. Nyt se lähti metsään päin. Nenä kävi kyllä sisaruksilla kovasti tilanteen jälkeen.

Surku ja Asla Piiraisten valjakossa

Taaempana Surkun kaksoissisar Maya

Wintry Tönteri

Lumin progetulos

Täydet pisteet Sällille. Se teki sen niin kauniisti ja tehokkaasti. Laittoi pisteen Lumin härkkimiselle tilanteissa, joissa on herkkuja odotettavissa. Paljon se Lumilta sieti ja itse jo jonkun aikaa toivoin, että se laittaisi sen ojennukseen. Tänään läskiämpärin äärellä -Lumin käydessä kitisemään Sällille etuilusta, se nappasi sitä ja huudatti hetken. Ainoa jälki jäi Lumin itsetuntoon.

Tänään tuli Lumin ensimmäinen progesteronitulos: päälle 14. Selkeästi koholla, muttei vielä ihan tärpeillä. Jos astutusta kaavailtaisiin, niin uroksen luo olisi jo kiire -totesi Anna.
Perjantaiksi varattu tähystyssterilisaatioaika peruuntui. Leikkaava eläinlääkäri sanoi, että munasarjanpala on todennäköisesti kasvattanut rakkuloita, jotka ovat rasvakudoksessa ja ne löytyvät vain tunnustelemalla. Toisen päivän verikoe tulee perjantaina. Eläinlääkäri konsultoi vielä Merja Dahlbomia. Ensi viikolla voisin kuvitella, että leikkaus -se tavallinen isompi- olisi edessä.
Sellainen merkkailu ja ruopiminen käy urosten välillä, että kyllä tähän parin kuukauden aikana on jo tympääntynyt ja helpottaa ajatuskin, että se olisi kohta ohi.

Toisaalta tulee monta kysymystä eteen. Yksi koira on poissa pelistä ainakin kuukauden ja senkään jälkeen tietysti kunto on heikko, kun vatsalihaksetkin on taas katkaístu.
Mönkijä kulkee kolmella tasaisessa maastossa, mutta jos alusta on vähänkään pehmeä lumen tai sateen jäljiltä, niin sekin alkaa olla raskasta vääntämistä koko matka. Tällä viikolla ajoin kaksi lyhyttä lenkkiä kolmella ja ei se pidemmän päälle oikein mielekkäältä vaikuta. Harmittaa kovin, jos koko tiimi jää huonolle treenille. Talven kisoihin pitää sitten mennä vain turistina. Kyllä se kovasti harmittaa, ei voi mitään.

Corvette oli tänään ekaa kertaa viikkoon valjaissa. Ajoin testimielessä lyhyen 4km:n lenkin. Se näkyy jo toipuneen viime selkkauksesta koipiensa osalta. Päänsisus vaatii vähän pidemmän ajan. Josko huomenna pääsisi tekemään taas vähän pidemmän treenin viikon tauon jälkeen. Ei voi mennä kun päivän kerrallaan ja treenata niin hyvin kuin mahdollista aina kullakin hetkellä.

Tarhan lisäosa

 Eilen Anne toi Aslan lisävahvistukseksi valjakkoon. Ajoin mönkijällä kolmella koiralla vajaan 5km:n lenkin. Maasto oli niin tasainen kuin vain löytyi, koska lumisohjo vielä lisäsi raskautta. Sälli juoksi yksin keulassa ja Lumi ja Asla pyörässä. Sälli meni hienosti ja Lumikin väänsi koko matkan. Alkuun oli ajatuksissa 6.5km, mutta sen verran oli raskasta, että mentiin vähän lyhyemmin. Corvette pääsi jo konkkaamaan autolle ja peräkonttiin. Surku odotteli kärryssä. Ihanaa että saan edes vähän treeniä Lumille alle ennen taukoa.

Täytyy myöntää, että toiveissa olisi oikein surkeat säät ensi perjantaista lähtien. Toiveitani ei ole näköjään  vielä kirjattu: luvataan -3 ja täyttä aurinkoa...

Pienet asiat ilahduttavat tällä hetkellä, kuten se, että Corv ette kykenee taas liikkumaan. Sällin ja Lumin kanssa kierrettiin oikein kunnon pitkä lenkki iltapäivästä. Corveten ja Surkunkin otin jalottelemaan ja Corvettekin käveli jo sen verran hyvin, että käveltiin kanavalla vähän pitkin poikin. Kun päästin ne irti, niin alku oli melkoista merkkailua, mutta jäi sitten lähes pois ja ihan leppoisissa tunnelmissa talsittiin marraskuun loskassa. Vaikka tunnelma on ollut jäykkä viimeisen matsin jälkeen, silloin kun kaikki pojat ovat paikalla, niin kaksistaan Surkun kanssa alkaa olla jo pahimmat jäykistelyt taas tällä erää takana  kotonakin. Suurimmaksi osaksi ne jakavatkin saman tarhan. Ehkä tässä on vielä hyvinkin toivetta saada lauma vakaaksi, jos Lumi saadaan hajuiltaan neutraaliksi.

 Kuvat tarhan laajennuksesta

Surku ja Corvette tarhan lisäosassa.

 

Ratkaisun hetki lähestyy???

En ole oikein jaksanut päivitellä.
Lumi on käynyt ultrassa --> ei näkyviä kystia,
papassa --> ei merkkejä selkeästä kiimasta,
verikokeissa eilen ja tänään --> tulokset tulee keskiviikkona.
Surku on matsannut Corveten kanssa. Eilen annoin niiden otella (käskin Sällin pois). Siinä ne paini pitkin uutta hankea viiden minuutin ajan. Aamulla Corvette ei tullut kopista. Oikea etu- ja takajalka ei kanna ja Surku konkkaa. Niin toivoin, että Surku tulisi nöyränä Corveten alta, mutta häntä pystyssä se merkkailee, vaikka korvat harottaakin ja kinttuja ja kuonoa kolottaa. Alan olla ihan kypsä tähän tilanteeseen.
Sunnuntaina tein tarhaan lisäosan. Olen pitänyt Sällin ja Corveten eri tarhoissa. Lumi kiinnostaa uroksia edelleen ja Surkuakin Sälli ajoittain kiehnää. Varasin jo alustavan tähystys"sterilaatio"ajan Lumille ensi viikon perjantaiksi. Riippuu kuitenkin vielä paljolti verikokeiden tuloksista kannattaako se tehdä. Se tietää myös vähintään 2viikon taukoa ajoihin. Tosin taukoa tulee pakostikin jo nyt. Surku on poissa pelistä ehkä muutaman päivän ja Corvette tovin pidempään. Kahdella taas ei mönkijä liiku ja kolmellekin se on liian raskas...

Hyviä uutisia on se, että koirat tuntuvat olevan hyvässä kunnossa. Treenit ovat sujuneet ja niistä on jäänyt hyvä mieli. Siinä vajaan kympin paikkeilla ovat matkat pyörineet. Viikolla tehtiin yksi lyhyempi 5km:n punnerrustreeni pururadan raskaassa maastossa. Eilen koirat juoksivat Tomin valjakossa hyvää vauhtia kympin lenkin. Treenit auttavat tällä hetkellä pitämään yllä uskoa ja luottamusta.

Nyt vaan toivon, että saan muut asiat kuntoon, että päästään jatkamaan treeniä ja suhteet tasapainoon. Pelottaa että munasarjanpalasta ei löydykään ja leikkaus on turha ja tilanne jatkuu... Silloin on keinot vähissä ja täytyy miettiä mikä on kaikkien kannalta paras vaihtoehto. On hetkiä jolloin käy mielessä luopua koko touhusta. Hatunnosto kaikille jotka huolehtivat yksin koiristaan. Siinä on välillä usko tiukilla.

Kyllä ne toisiaan joutuu sietämäänkin. Tässä agilityssa.

Kohdattiin myös peuroja Aurinkovuorella eräänä utuisena iltapäivänä. Koirat reagoi hajuihin ja otin ne lähelleni. Peurat lähtivät melko läheltä samalta hakkuuaukiolta meidän kanssa. Surku sai voimakkaimman vainun ja varmaan näkikin ne, mutta oli lähelläni ja ei lähtenyt, kun ärähdin. 

Pakkasaamun ajelu

Tänään ajettiin kauniissa säässä pikku pakkasessa +11km. Matkaseurana ja motivaattorina oli Tomin valjakko. Alkuun piti jopa jarrutella. Sen jälkeen vauhti ei päätä huimannut, mutta matka taittui silti ja viimeiset mäennyppylätkin päästiin lopulta ylös. Mukava että saatiin vähän pidempää treeniä taakse, kun alkuviikosta on taas luvattu kosteaa ja lämmintä. Käskyjen kuuntelua harjoitellaan edelleen silloin kun se ei mene yksiin koiran oman aikomuksen suhteen...
Viimeisen parin km:n aikana kaivoin kameran esille ja kuvasin myös seuraavan videonpätkän: Pakkasaamun ajelu

Lenkin jälkeen muutama tunti halon hakkuuta. Corvette ja Surku olivat mukana saamassa toisiltaan vierihoitoa.
Sitten vielä kirkolle totuttamaan vanhempaa kaartia putkeen ja esteisiin. Kyllä on ilo treenata sellaisen innon kanssa. Etenkin Corvette ei meinaa karvoissaan pysyä omalla vuorollaan. Ja pienoista edistymistäkin on tapahtunut =)

Lauantaipäivä siis mukavasti pulkassa.  Jostain syystä aina kun on mukavaa puuhaa tuntuu, että virtaakin on tuplasti enemmän. Toivottavasti sitä riittää vielä huomiseksikin. Ajatuksissa olisi kartoittaa ja ehkä toteuttaakin tarhan laajennus tai jakaminen -kumpi vain on järkevämmin toteutettavissa. Sällin ja Corveten pitäminen eri tilassa saattaa venyä ja minua häiritsee, että Sälli on tarhan ulkopuolella ketjussa.

Metsäilyä

Tarhassa jatkuu eristys. Sälli on pääsääntöisesti tarhan ulkopuolella ketjussa -silloin tällöin myös Corvette. Tänään testasin hetken pitämällä kaikkia tarhassa ja seuraamalla tilannetta ikkunasta. Ei kulunut kuin muutama minuutti, niin Sälli alkoi painostaa kopin katolla makaavaa Corvettea. Ei se sille mitään virka mutta katseella, eleillä ja kiertelyllä tekee Corvetelle asiansa selväksi. Surku käytti samantien tilaisuutta hyväkseen ja tuli mukaan merkkaustalkoisiin. Seurasin hetken tapahtumia ja hain Sällin taas omalle paikalleen. Täytynee harkita tarhan jakamista kahtia ja uuden ovipaikan tekoa, jos tilanne pysyy samana pitkäänkin. Corvette ei edelleenkään tulisi autosta tai kuljetuskärrystä pois kotio tullessa. Siellä on turva -olkoonkin että se jakaa tilan usein Surkun kanssa.
Aamulla tarhaa siivotessa ovat kaikki siellä ihan ok samoin jos puuhastelen pihalla näkösällä. Ja kaikki voivat toki olla pihalla, valjakossa ja lenkillä samaan aikaan. Lumi haisee siis edelleen. Aina kun se kyykistyy pissalle on kaksi kuonoa takapuolessa kiinni. Ei ole sillekään varmasti optimaalinen tilanne olla koko ajan laimeissa kiimahormooneissa. Olen henkisesti varautunut siihen, että tilanne saattaa jatkua kevääseen asti. Vähän mietityttää sekin jos Lumi leikataan uudelleen"väärään aikaan" eikä pikkuruista (saattaa kuulemma olla puolikkaan nuppineulanpään kokoinen) munasarjanpalaa löydykään...
Surku, joka on siis myös leikattu, ei haise urokselle. Näin päättelen siitä, että Sälli ensin haistelee Lumin ja menee sitten haistelemaan Surkua ja alkaa pyytää sitä leikkiin. Surku on tietenkin moisesta huomiosta otettu. Tilanne olis varmasti toinen jos Surkukin olisi leikkaamaton.

 Sitten niihin mukaviin asioihin. Olin tänään vähän flunssainen ja vein koirat autolla metsään ajatuksena päästä itse helpolla. Niin siinä kuitenkin kävi, että metsä vei mukanaan ja käveltiin oikein kunnon ryteikössä hyvä tovi. Se siitä helppoudesta, mutta mieli lepäsi ja sen myötä olo keveni monta astetta. Kamerakin oli pitkästä aikaa mukana.

 Vetolenkkejä ollaan nyt siis pidennetty parin viikon takaisesta.  Pisin lenkki on ollut karvan vajaa 9km. Kartasta katsomani polku olikin oikein kunnon ryteikköä. Ajolasit olivat enemmän kuin tarpeen. Yhden kaatuneen puun yli sain mönkijän vain todetakseni, että mutkan takana on kaksi lisää. Ei auttanut kuin kääntyä takaisin ja jatkaa hiekkatietä pitkin. Se oli ensimmäinen lenkki minkä koirat menivät suurimmaksi osaksi ravilla. Oman empiirisen tutkimukseni mukaan ilmankosteus vaikuttaa jaksamiseen paljon. Juomataukoja pidin jopa kaksi ja vesi maistui melkein kaikille. Huomenna taas ajamaan. Oikein jo odotan sitä ja säänkin pitäisi olla kohdillaan.

 

 

 

 

Tänään on ollut jo ihan erilainen päivä. Corvette ei syöksy tarhasta muiden mukana, kuten aiemmin, mutta tulee kuitenkin yhdestä kutsusta. Sälli ei ole ollut tarhassa ja Surku on ollut ihan iisisti.
Pihassa ne on kaikki yhdessä. Aamulla hengailin koirien kanssa vähän pidempään kanavalla, jossa ne sai olla irti. Corvette ei enää väistä Surkua läheskään samoin, kuin eilen. Sälli sai olla varmuudeksi flexissä, ettei mene väliin jos tulee kärhämää. Päivällä otin Corveten ja Surkun naapurin puusavottaan samaan puuhun kiinni ja sitten vielä kaksin pikku lenkki. Pihassa Corvette jää alkuun aavistuksen syrjemmälle kuulostelemaan, muttei yritä enää piiloon. Pieni agilitytuokio sujui mullikan ihrojen siivittämänä melkoisella innolla. Tai enemmän kyllä harjoiteltiin maassa pysymistä sillä aikaa kun yksi hyppeli ja pääsi läskille.
 Illalla vielä juoksulenkki kaikkien kera ja ihan samalla lailla olivat kuin aiemminkin.
Kuulostelua on edelleen, mutta eilisen pelko on hälvennyt.

Paikanhakua

Päijänteen rannassa pakkasaamuna

 Uskon, että kaikki mitä tapahtuu opettaa minulle jotain tärkeää. Tällä hetkellä lauman harmonia elää vain haaveissani. Surku on käynyt toistamiseen Corveten päälle ja Sälli tuli vielä varmistamaan, että Corvette jää alimmaiseksi. Nopeasti sain Surkun pois (olivat juuri tulossa portista sisään). Corvette on todella pehmeä koira ja väistelee nyt eritoten Surkua ja Sällikin hirvittää. Tarhastakin se ensin yritti livahtaa pois ja jäi sitten peränurkkaan kyhjöttämään. Otin Surkun tarhan ulkopuolelle ketjuun yöksi. 

Aamulla sain ohjeita tilanteen hoitoon, josta olen kovasti kiitollinen. 

Nyt sen sijaan, että erottaisin Surkun ja Corveten, pidän ne samassa tilassa ilman Sälliä. Aamulenkille otin Surkun ja Corveten kaksin. Corvette väistää lenkilläkin Surkua. Lähtiessäni Lumin ja Sällin kanssa, jäivät Corvette ja Surku kahden tarhaan. Sälli jäi sen jälkeen ketjuun tarhan ulkopuolelle.

 En usko, että Surku uskaltaa mitään silloin kun sillä ei ole Sällin välitöntä tukea. Katsotaan nyt mihin tämä johtaa. 

Iltapäivällä Tuuloksessa Corvettea ei meinannut saada ulos kärrystä. Kun viimein onnistuin oli se pyrkimässä samontein takaisin. Sama kotipihassa. Minun oli todella hankala saadaa sitä kärrystä ulos (loossi on niin pitkä), vaikka olin tarkoituksella jättänyt Sällin ja Surkun vielä sisäpuolelle odottamaan vuoroaan. Kerran jo sain sen, mutta se livahti takaisin. Lopulta nappuloilla ja leppoisalla painostamisella sain sen pihalle ja luukun kiinni. Se ei kuitenkaan millään meinannut tulla portille muiden mukana, vaan kun ei päässyt enää koppiin, niin koetti peräkärryn lavalle ja alle -mihin tahansa turvaan. Se piti laittaa hihnaan, että sain sen kotiin. 

Valehtelisin, jos väittäisin ettei tilanne yhtään harmita. Toisaalta tiedän sen menevän kyllä ohi. 

Niin siitä opetuksesta: Kun laumassani ei ole harmonista, pysynkö itse tasapainossa ja levollisena, murehtimatta tilannetta? Uskon sen helpottavan huomattavasti rauhan syntymistä koirien välille. Siinä on minulle vähän haastetta -luulen olevani keskivertoa pätevämpi murehtija.

Voihan sen ajatella niinkin, että aika mielenkiintoinen tilanne ja kiinnostavaa mihin ja miten se kehittyy ja mitkä kaikki asiat siihen vaikuttaa.

Ja lopulta olen aina joutunut toteamaan (yleensä pian), että hyvät murehtimiset meni ihan hukkaan.

Tässä vielä kaikki kutakuinkin ok. Olisi pitänyt antaa Corveten ja Surkun hoitaa ensimmäinen selvittely loppuun ilman väliinmenoa. Luulen että Corvette olisi napauttanut Surkun takaisin paikalleen ja vaikka sitä jalkaa olisi konkattu pari päivää pidempään olisi kenties säästytty paljolta epäselvyydeltä. 

Ennen toista kahinaa oli tarhassa hetken näinkin tiivis tunnelma. Lumi ehti juuri lähteä keskeltä pois. Sälli makoilee ihan kulmassa. Surkun ja Corveten eleet kertovat pienoisesta epävarmuudesta.

Tämän päivän ihana piristys oli mönkkäriajo kera Sirpan ja Tomin. Siitä iso kiitos heille. Eilen koirat vetivät päälle 7km, kohtuullisen mäkisessä maastossa. Tänään meni 8.5km -tämän syksyn matkaennätys. Ja vaikka koiria jo hyydyttikin, niin päästiin loppuun asti kunnialla. Turhaan olen huolehtinut siitäkin, ettei olla päästy pidentämään matkaa -kaikki tapahtuu aikanaan. Ja mikä mukavinta Corvettekin unohti työnteon humussa kokonaan epävarmuutensa =)
Ettei ne huolehtimiset ihan pääsisi loppumaan, niin lisätään vielä varastosta yksi:  Lumi vetää kovin usein sivussa ja vinossa. Jos jollain on siihen vinkkiä tai mielipidettä niin mielellään kuulisin. Ainakin tuntuu, että sen veto ei ole silloin niin tehokasta ja ei kai se kehollekaan ole optimaalinen asento.