Paikanhakua

Päijänteen rannassa pakkasaamuna

 Uskon, että kaikki mitä tapahtuu opettaa minulle jotain tärkeää. Tällä hetkellä lauman harmonia elää vain haaveissani. Surku on käynyt toistamiseen Corveten päälle ja Sälli tuli vielä varmistamaan, että Corvette jää alimmaiseksi. Nopeasti sain Surkun pois (olivat juuri tulossa portista sisään). Corvette on todella pehmeä koira ja väistelee nyt eritoten Surkua ja Sällikin hirvittää. Tarhastakin se ensin yritti livahtaa pois ja jäi sitten peränurkkaan kyhjöttämään. Otin Surkun tarhan ulkopuolelle ketjuun yöksi. 

Aamulla sain ohjeita tilanteen hoitoon, josta olen kovasti kiitollinen. 

Nyt sen sijaan, että erottaisin Surkun ja Corveten, pidän ne samassa tilassa ilman Sälliä. Aamulenkille otin Surkun ja Corveten kaksin. Corvette väistää lenkilläkin Surkua. Lähtiessäni Lumin ja Sällin kanssa, jäivät Corvette ja Surku kahden tarhaan. Sälli jäi sen jälkeen ketjuun tarhan ulkopuolelle.

 En usko, että Surku uskaltaa mitään silloin kun sillä ei ole Sällin välitöntä tukea. Katsotaan nyt mihin tämä johtaa. 

Iltapäivällä Tuuloksessa Corvettea ei meinannut saada ulos kärrystä. Kun viimein onnistuin oli se pyrkimässä samontein takaisin. Sama kotipihassa. Minun oli todella hankala saadaa sitä kärrystä ulos (loossi on niin pitkä), vaikka olin tarkoituksella jättänyt Sällin ja Surkun vielä sisäpuolelle odottamaan vuoroaan. Kerran jo sain sen, mutta se livahti takaisin. Lopulta nappuloilla ja leppoisalla painostamisella sain sen pihalle ja luukun kiinni. Se ei kuitenkaan millään meinannut tulla portille muiden mukana, vaan kun ei päässyt enää koppiin, niin koetti peräkärryn lavalle ja alle -mihin tahansa turvaan. Se piti laittaa hihnaan, että sain sen kotiin. 

Valehtelisin, jos väittäisin ettei tilanne yhtään harmita. Toisaalta tiedän sen menevän kyllä ohi. 

Niin siitä opetuksesta: Kun laumassani ei ole harmonista, pysynkö itse tasapainossa ja levollisena, murehtimatta tilannetta? Uskon sen helpottavan huomattavasti rauhan syntymistä koirien välille. Siinä on minulle vähän haastetta -luulen olevani keskivertoa pätevämpi murehtija.

Voihan sen ajatella niinkin, että aika mielenkiintoinen tilanne ja kiinnostavaa mihin ja miten se kehittyy ja mitkä kaikki asiat siihen vaikuttaa.

Ja lopulta olen aina joutunut toteamaan (yleensä pian), että hyvät murehtimiset meni ihan hukkaan.

Tässä vielä kaikki kutakuinkin ok. Olisi pitänyt antaa Corveten ja Surkun hoitaa ensimmäinen selvittely loppuun ilman väliinmenoa. Luulen että Corvette olisi napauttanut Surkun takaisin paikalleen ja vaikka sitä jalkaa olisi konkattu pari päivää pidempään olisi kenties säästytty paljolta epäselvyydeltä. 

Ennen toista kahinaa oli tarhassa hetken näinkin tiivis tunnelma. Lumi ehti juuri lähteä keskeltä pois. Sälli makoilee ihan kulmassa. Surkun ja Corveten eleet kertovat pienoisesta epävarmuudesta.

Tämän päivän ihana piristys oli mönkkäriajo kera Sirpan ja Tomin. Siitä iso kiitos heille. Eilen koirat vetivät päälle 7km, kohtuullisen mäkisessä maastossa. Tänään meni 8.5km -tämän syksyn matkaennätys. Ja vaikka koiria jo hyydyttikin, niin päästiin loppuun asti kunnialla. Turhaan olen huolehtinut siitäkin, ettei olla päästy pidentämään matkaa -kaikki tapahtuu aikanaan. Ja mikä mukavinta Corvettekin unohti työnteon humussa kokonaan epävarmuutensa =)
Ettei ne huolehtimiset ihan pääsisi loppumaan, niin lisätään vielä varastosta yksi:  Lumi vetää kovin usein sivussa ja vinossa. Jos jollain on siihen vinkkiä tai mielipidettä niin mielellään kuulisin. Ainakin tuntuu, että sen veto ei ole silloin niin tehokasta ja ei kai se kehollekaan ole optimaalinen asento.