Lumin progetulos

Täydet pisteet Sällille. Se teki sen niin kauniisti ja tehokkaasti. Laittoi pisteen Lumin härkkimiselle tilanteissa, joissa on herkkuja odotettavissa. Paljon se Lumilta sieti ja itse jo jonkun aikaa toivoin, että se laittaisi sen ojennukseen. Tänään läskiämpärin äärellä -Lumin käydessä kitisemään Sällille etuilusta, se nappasi sitä ja huudatti hetken. Ainoa jälki jäi Lumin itsetuntoon.

Tänään tuli Lumin ensimmäinen progesteronitulos: päälle 14. Selkeästi koholla, muttei vielä ihan tärpeillä. Jos astutusta kaavailtaisiin, niin uroksen luo olisi jo kiire -totesi Anna.
Perjantaiksi varattu tähystyssterilisaatioaika peruuntui. Leikkaava eläinlääkäri sanoi, että munasarjanpala on todennäköisesti kasvattanut rakkuloita, jotka ovat rasvakudoksessa ja ne löytyvät vain tunnustelemalla. Toisen päivän verikoe tulee perjantaina. Eläinlääkäri konsultoi vielä Merja Dahlbomia. Ensi viikolla voisin kuvitella, että leikkaus -se tavallinen isompi- olisi edessä.
Sellainen merkkailu ja ruopiminen käy urosten välillä, että kyllä tähän parin kuukauden aikana on jo tympääntynyt ja helpottaa ajatuskin, että se olisi kohta ohi.

Toisaalta tulee monta kysymystä eteen. Yksi koira on poissa pelistä ainakin kuukauden ja senkään jälkeen tietysti kunto on heikko, kun vatsalihaksetkin on taas katkaístu.
Mönkijä kulkee kolmella tasaisessa maastossa, mutta jos alusta on vähänkään pehmeä lumen tai sateen jäljiltä, niin sekin alkaa olla raskasta vääntämistä koko matka. Tällä viikolla ajoin kaksi lyhyttä lenkkiä kolmella ja ei se pidemmän päälle oikein mielekkäältä vaikuta. Harmittaa kovin, jos koko tiimi jää huonolle treenille. Talven kisoihin pitää sitten mennä vain turistina. Kyllä se kovasti harmittaa, ei voi mitään.

Corvette oli tänään ekaa kertaa viikkoon valjaissa. Ajoin testimielessä lyhyen 4km:n lenkin. Se näkyy jo toipuneen viime selkkauksesta koipiensa osalta. Päänsisus vaatii vähän pidemmän ajan. Josko huomenna pääsisi tekemään taas vähän pidemmän treenin viikon tauon jälkeen. Ei voi mennä kun päivän kerrallaan ja treenata niin hyvin kuin mahdollista aina kullakin hetkellä.

Tarhan lisäosa

 Eilen Anne toi Aslan lisävahvistukseksi valjakkoon. Ajoin mönkijällä kolmella koiralla vajaan 5km:n lenkin. Maasto oli niin tasainen kuin vain löytyi, koska lumisohjo vielä lisäsi raskautta. Sälli juoksi yksin keulassa ja Lumi ja Asla pyörässä. Sälli meni hienosti ja Lumikin väänsi koko matkan. Alkuun oli ajatuksissa 6.5km, mutta sen verran oli raskasta, että mentiin vähän lyhyemmin. Corvette pääsi jo konkkaamaan autolle ja peräkonttiin. Surku odotteli kärryssä. Ihanaa että saan edes vähän treeniä Lumille alle ennen taukoa.

Täytyy myöntää, että toiveissa olisi oikein surkeat säät ensi perjantaista lähtien. Toiveitani ei ole näköjään  vielä kirjattu: luvataan -3 ja täyttä aurinkoa...

Pienet asiat ilahduttavat tällä hetkellä, kuten se, että Corv ette kykenee taas liikkumaan. Sällin ja Lumin kanssa kierrettiin oikein kunnon pitkä lenkki iltapäivästä. Corveten ja Surkunkin otin jalottelemaan ja Corvettekin käveli jo sen verran hyvin, että käveltiin kanavalla vähän pitkin poikin. Kun päästin ne irti, niin alku oli melkoista merkkailua, mutta jäi sitten lähes pois ja ihan leppoisissa tunnelmissa talsittiin marraskuun loskassa. Vaikka tunnelma on ollut jäykkä viimeisen matsin jälkeen, silloin kun kaikki pojat ovat paikalla, niin kaksistaan Surkun kanssa alkaa olla jo pahimmat jäykistelyt taas tällä erää takana  kotonakin. Suurimmaksi osaksi ne jakavatkin saman tarhan. Ehkä tässä on vielä hyvinkin toivetta saada lauma vakaaksi, jos Lumi saadaan hajuiltaan neutraaliksi.

 Kuvat tarhan laajennuksesta

Surku ja Corvette tarhan lisäosassa.

 

Ratkaisun hetki lähestyy???

En ole oikein jaksanut päivitellä.
Lumi on käynyt ultrassa --> ei näkyviä kystia,
papassa --> ei merkkejä selkeästä kiimasta,
verikokeissa eilen ja tänään --> tulokset tulee keskiviikkona.
Surku on matsannut Corveten kanssa. Eilen annoin niiden otella (käskin Sällin pois). Siinä ne paini pitkin uutta hankea viiden minuutin ajan. Aamulla Corvette ei tullut kopista. Oikea etu- ja takajalka ei kanna ja Surku konkkaa. Niin toivoin, että Surku tulisi nöyränä Corveten alta, mutta häntä pystyssä se merkkailee, vaikka korvat harottaakin ja kinttuja ja kuonoa kolottaa. Alan olla ihan kypsä tähän tilanteeseen.
Sunnuntaina tein tarhaan lisäosan. Olen pitänyt Sällin ja Corveten eri tarhoissa. Lumi kiinnostaa uroksia edelleen ja Surkuakin Sälli ajoittain kiehnää. Varasin jo alustavan tähystys"sterilaatio"ajan Lumille ensi viikon perjantaiksi. Riippuu kuitenkin vielä paljolti verikokeiden tuloksista kannattaako se tehdä. Se tietää myös vähintään 2viikon taukoa ajoihin. Tosin taukoa tulee pakostikin jo nyt. Surku on poissa pelistä ehkä muutaman päivän ja Corvette tovin pidempään. Kahdella taas ei mönkijä liiku ja kolmellekin se on liian raskas...

Hyviä uutisia on se, että koirat tuntuvat olevan hyvässä kunnossa. Treenit ovat sujuneet ja niistä on jäänyt hyvä mieli. Siinä vajaan kympin paikkeilla ovat matkat pyörineet. Viikolla tehtiin yksi lyhyempi 5km:n punnerrustreeni pururadan raskaassa maastossa. Eilen koirat juoksivat Tomin valjakossa hyvää vauhtia kympin lenkin. Treenit auttavat tällä hetkellä pitämään yllä uskoa ja luottamusta.

Nyt vaan toivon, että saan muut asiat kuntoon, että päästään jatkamaan treeniä ja suhteet tasapainoon. Pelottaa että munasarjanpalasta ei löydykään ja leikkaus on turha ja tilanne jatkuu... Silloin on keinot vähissä ja täytyy miettiä mikä on kaikkien kannalta paras vaihtoehto. On hetkiä jolloin käy mielessä luopua koko touhusta. Hatunnosto kaikille jotka huolehtivat yksin koiristaan. Siinä on välillä usko tiukilla.

Kyllä ne toisiaan joutuu sietämäänkin. Tässä agilityssa.

Kohdattiin myös peuroja Aurinkovuorella eräänä utuisena iltapäivänä. Koirat reagoi hajuihin ja otin ne lähelleni. Peurat lähtivät melko läheltä samalta hakkuuaukiolta meidän kanssa. Surku sai voimakkaimman vainun ja varmaan näkikin ne, mutta oli lähelläni ja ei lähtenyt, kun ärähdin. 

Pakkasaamun ajelu

Tänään ajettiin kauniissa säässä pikku pakkasessa +11km. Matkaseurana ja motivaattorina oli Tomin valjakko. Alkuun piti jopa jarrutella. Sen jälkeen vauhti ei päätä huimannut, mutta matka taittui silti ja viimeiset mäennyppylätkin päästiin lopulta ylös. Mukava että saatiin vähän pidempää treeniä taakse, kun alkuviikosta on taas luvattu kosteaa ja lämmintä. Käskyjen kuuntelua harjoitellaan edelleen silloin kun se ei mene yksiin koiran oman aikomuksen suhteen...
Viimeisen parin km:n aikana kaivoin kameran esille ja kuvasin myös seuraavan videonpätkän: Pakkasaamun ajelu

Lenkin jälkeen muutama tunti halon hakkuuta. Corvette ja Surku olivat mukana saamassa toisiltaan vierihoitoa.
Sitten vielä kirkolle totuttamaan vanhempaa kaartia putkeen ja esteisiin. Kyllä on ilo treenata sellaisen innon kanssa. Etenkin Corvette ei meinaa karvoissaan pysyä omalla vuorollaan. Ja pienoista edistymistäkin on tapahtunut =)

Lauantaipäivä siis mukavasti pulkassa.  Jostain syystä aina kun on mukavaa puuhaa tuntuu, että virtaakin on tuplasti enemmän. Toivottavasti sitä riittää vielä huomiseksikin. Ajatuksissa olisi kartoittaa ja ehkä toteuttaakin tarhan laajennus tai jakaminen -kumpi vain on järkevämmin toteutettavissa. Sällin ja Corveten pitäminen eri tilassa saattaa venyä ja minua häiritsee, että Sälli on tarhan ulkopuolella ketjussa.

Metsäilyä

Tarhassa jatkuu eristys. Sälli on pääsääntöisesti tarhan ulkopuolella ketjussa -silloin tällöin myös Corvette. Tänään testasin hetken pitämällä kaikkia tarhassa ja seuraamalla tilannetta ikkunasta. Ei kulunut kuin muutama minuutti, niin Sälli alkoi painostaa kopin katolla makaavaa Corvettea. Ei se sille mitään virka mutta katseella, eleillä ja kiertelyllä tekee Corvetelle asiansa selväksi. Surku käytti samantien tilaisuutta hyväkseen ja tuli mukaan merkkaustalkoisiin. Seurasin hetken tapahtumia ja hain Sällin taas omalle paikalleen. Täytynee harkita tarhan jakamista kahtia ja uuden ovipaikan tekoa, jos tilanne pysyy samana pitkäänkin. Corvette ei edelleenkään tulisi autosta tai kuljetuskärrystä pois kotio tullessa. Siellä on turva -olkoonkin että se jakaa tilan usein Surkun kanssa.
Aamulla tarhaa siivotessa ovat kaikki siellä ihan ok samoin jos puuhastelen pihalla näkösällä. Ja kaikki voivat toki olla pihalla, valjakossa ja lenkillä samaan aikaan. Lumi haisee siis edelleen. Aina kun se kyykistyy pissalle on kaksi kuonoa takapuolessa kiinni. Ei ole sillekään varmasti optimaalinen tilanne olla koko ajan laimeissa kiimahormooneissa. Olen henkisesti varautunut siihen, että tilanne saattaa jatkua kevääseen asti. Vähän mietityttää sekin jos Lumi leikataan uudelleen"väärään aikaan" eikä pikkuruista (saattaa kuulemma olla puolikkaan nuppineulanpään kokoinen) munasarjanpalaa löydykään...
Surku, joka on siis myös leikattu, ei haise urokselle. Näin päättelen siitä, että Sälli ensin haistelee Lumin ja menee sitten haistelemaan Surkua ja alkaa pyytää sitä leikkiin. Surku on tietenkin moisesta huomiosta otettu. Tilanne olis varmasti toinen jos Surkukin olisi leikkaamaton.

 Sitten niihin mukaviin asioihin. Olin tänään vähän flunssainen ja vein koirat autolla metsään ajatuksena päästä itse helpolla. Niin siinä kuitenkin kävi, että metsä vei mukanaan ja käveltiin oikein kunnon ryteikössä hyvä tovi. Se siitä helppoudesta, mutta mieli lepäsi ja sen myötä olo keveni monta astetta. Kamerakin oli pitkästä aikaa mukana.

 Vetolenkkejä ollaan nyt siis pidennetty parin viikon takaisesta.  Pisin lenkki on ollut karvan vajaa 9km. Kartasta katsomani polku olikin oikein kunnon ryteikköä. Ajolasit olivat enemmän kuin tarpeen. Yhden kaatuneen puun yli sain mönkijän vain todetakseni, että mutkan takana on kaksi lisää. Ei auttanut kuin kääntyä takaisin ja jatkaa hiekkatietä pitkin. Se oli ensimmäinen lenkki minkä koirat menivät suurimmaksi osaksi ravilla. Oman empiirisen tutkimukseni mukaan ilmankosteus vaikuttaa jaksamiseen paljon. Juomataukoja pidin jopa kaksi ja vesi maistui melkein kaikille. Huomenna taas ajamaan. Oikein jo odotan sitä ja säänkin pitäisi olla kohdillaan.

 

 

 

 

Tänään on ollut jo ihan erilainen päivä. Corvette ei syöksy tarhasta muiden mukana, kuten aiemmin, mutta tulee kuitenkin yhdestä kutsusta. Sälli ei ole ollut tarhassa ja Surku on ollut ihan iisisti.
Pihassa ne on kaikki yhdessä. Aamulla hengailin koirien kanssa vähän pidempään kanavalla, jossa ne sai olla irti. Corvette ei enää väistä Surkua läheskään samoin, kuin eilen. Sälli sai olla varmuudeksi flexissä, ettei mene väliin jos tulee kärhämää. Päivällä otin Corveten ja Surkun naapurin puusavottaan samaan puuhun kiinni ja sitten vielä kaksin pikku lenkki. Pihassa Corvette jää alkuun aavistuksen syrjemmälle kuulostelemaan, muttei yritä enää piiloon. Pieni agilitytuokio sujui mullikan ihrojen siivittämänä melkoisella innolla. Tai enemmän kyllä harjoiteltiin maassa pysymistä sillä aikaa kun yksi hyppeli ja pääsi läskille.
 Illalla vielä juoksulenkki kaikkien kera ja ihan samalla lailla olivat kuin aiemminkin.
Kuulostelua on edelleen, mutta eilisen pelko on hälvennyt.

Paikanhakua

Päijänteen rannassa pakkasaamuna

 Uskon, että kaikki mitä tapahtuu opettaa minulle jotain tärkeää. Tällä hetkellä lauman harmonia elää vain haaveissani. Surku on käynyt toistamiseen Corveten päälle ja Sälli tuli vielä varmistamaan, että Corvette jää alimmaiseksi. Nopeasti sain Surkun pois (olivat juuri tulossa portista sisään). Corvette on todella pehmeä koira ja väistelee nyt eritoten Surkua ja Sällikin hirvittää. Tarhastakin se ensin yritti livahtaa pois ja jäi sitten peränurkkaan kyhjöttämään. Otin Surkun tarhan ulkopuolelle ketjuun yöksi. 

Aamulla sain ohjeita tilanteen hoitoon, josta olen kovasti kiitollinen. 

Nyt sen sijaan, että erottaisin Surkun ja Corveten, pidän ne samassa tilassa ilman Sälliä. Aamulenkille otin Surkun ja Corveten kaksin. Corvette väistää lenkilläkin Surkua. Lähtiessäni Lumin ja Sällin kanssa, jäivät Corvette ja Surku kahden tarhaan. Sälli jäi sen jälkeen ketjuun tarhan ulkopuolelle.

 En usko, että Surku uskaltaa mitään silloin kun sillä ei ole Sällin välitöntä tukea. Katsotaan nyt mihin tämä johtaa. 

Iltapäivällä Tuuloksessa Corvettea ei meinannut saada ulos kärrystä. Kun viimein onnistuin oli se pyrkimässä samontein takaisin. Sama kotipihassa. Minun oli todella hankala saadaa sitä kärrystä ulos (loossi on niin pitkä), vaikka olin tarkoituksella jättänyt Sällin ja Surkun vielä sisäpuolelle odottamaan vuoroaan. Kerran jo sain sen, mutta se livahti takaisin. Lopulta nappuloilla ja leppoisalla painostamisella sain sen pihalle ja luukun kiinni. Se ei kuitenkaan millään meinannut tulla portille muiden mukana, vaan kun ei päässyt enää koppiin, niin koetti peräkärryn lavalle ja alle -mihin tahansa turvaan. Se piti laittaa hihnaan, että sain sen kotiin. 

Valehtelisin, jos väittäisin ettei tilanne yhtään harmita. Toisaalta tiedän sen menevän kyllä ohi. 

Niin siitä opetuksesta: Kun laumassani ei ole harmonista, pysynkö itse tasapainossa ja levollisena, murehtimatta tilannetta? Uskon sen helpottavan huomattavasti rauhan syntymistä koirien välille. Siinä on minulle vähän haastetta -luulen olevani keskivertoa pätevämpi murehtija.

Voihan sen ajatella niinkin, että aika mielenkiintoinen tilanne ja kiinnostavaa mihin ja miten se kehittyy ja mitkä kaikki asiat siihen vaikuttaa.

Ja lopulta olen aina joutunut toteamaan (yleensä pian), että hyvät murehtimiset meni ihan hukkaan.

Tässä vielä kaikki kutakuinkin ok. Olisi pitänyt antaa Corveten ja Surkun hoitaa ensimmäinen selvittely loppuun ilman väliinmenoa. Luulen että Corvette olisi napauttanut Surkun takaisin paikalleen ja vaikka sitä jalkaa olisi konkattu pari päivää pidempään olisi kenties säästytty paljolta epäselvyydeltä. 

Ennen toista kahinaa oli tarhassa hetken näinkin tiivis tunnelma. Lumi ehti juuri lähteä keskeltä pois. Sälli makoilee ihan kulmassa. Surkun ja Corveten eleet kertovat pienoisesta epävarmuudesta.

Tämän päivän ihana piristys oli mönkkäriajo kera Sirpan ja Tomin. Siitä iso kiitos heille. Eilen koirat vetivät päälle 7km, kohtuullisen mäkisessä maastossa. Tänään meni 8.5km -tämän syksyn matkaennätys. Ja vaikka koiria jo hyydyttikin, niin päästiin loppuun asti kunnialla. Turhaan olen huolehtinut siitäkin, ettei olla päästy pidentämään matkaa -kaikki tapahtuu aikanaan. Ja mikä mukavinta Corvettekin unohti työnteon humussa kokonaan epävarmuutensa =)
Ettei ne huolehtimiset ihan pääsisi loppumaan, niin lisätään vielä varastosta yksi:  Lumi vetää kovin usein sivussa ja vinossa. Jos jollain on siihen vinkkiä tai mielipidettä niin mielellään kuulisin. Ainakin tuntuu, että sen veto ei ole silloin niin tehokasta ja ei kai se kehollekaan ole optimaalinen asento.

Reikiä nahassa ja pieni treenitauko

Ensimäistä kertaa elämässäni uskallan koskea koiraan

Kärry jäi SM-Jämin jälkeen talviteloille, mistä en ole lainkaan pahoillani. Ei siksi että kärryssä olisi jotain vikaa, vaan siksi, että on taas niin ihanaa päästä ajaa köröttelemään mönkijällä. Marraskuun alussa olisi ollut vielä yhdet kisat, mutta jätän ne väliin. Ne on Lappeenrannassa asti ja nyt on mielessä jo toisenlaiset matkat.

Tiistaina tehtiin oikein onnistunut mönkkärilenkki. Piti antaa koirille yksi päivä enemmän palautumista kisaviikonlopusta, mutta päädyin ajamaan jo tiistaina, kun maa oli vielä sula. Se olikin oikein hyvä ratkaisu, koska keskiviikkona ei olisi ajot enää onnistuneet -siitä myöhemmin lisää.
Yritin etsiä vähän pehmeämpää pohjaa Lumin kynsien vuoksi. Löysinkin ruohittuneen metsäpätkän ja lähdettiin sitä pitkin. Heti kohta se muuttui kuitenkin kovin puskittuneeksi ja möykkyiseksi ja polkua tuskin erotti. Jyrkän alamäen päällä ajattelin jo luovuttaa, mutta Trackeri näytti, että ihan kohta olisi edessä isompi tie. Mentiinkin sitten lähes koko matka ihan kivanoloista metsätietä. Matkalla tuli pysähdyksiä, kun juoksutin myös Lumia ja Surkua kärjessä. Hyvin se Lumikin kärjessä meni Corveten rinnalla ylämäkiin pinnistellen. Trackeri sammui eräässä risteyksessä ja jouduin laittamaan sen uudelleen päälle. Vähän jännitystä toi se tosiasia, että nyt minulla ei ollut enää varmuutta auton olinpaikasta... Ajattelin, että hätätapauksessa jätän mönkkärin tiensivuun, laitan paikan ylös puhelimeen, päästän koirat irti ja lähden kävellen koettamaan onnea. Ja kotiinkaan ei ollut matkaa kuin 18km, jos ei muu auttaisi.
Matkaa tuli yhteensä n. 7km. Aikaisempiin matkoihin verrattuna se on ihan kivasti. Lopussa koirat alkoivat olla jo väsyneitä ja toivoin, että olen oikealla tiellä. Ja sieltä se Renaultin perä mutkan takaa pilkistikin -mikä helpotus!

Ketjukoppi on vähän isommanlainen.

Corvette on nukkunut kaksi yötä tarhan ulopuolella ketjussa. Ei ole tarvinnut aamuyöstä kuunnella, kun Sälli käy Corveten luona pyörimässä, saaden Corveten ärähtämään ja vaihtamaan paikkaa. Saavat vuorollaan nukkua siinä yönsä niin kauan kuin tilanne vaatii.

Keskiviikkoaamuna päästin koirat juoksemaan kanavan kentälle. Sälli on viimeaikoina juossut haukkuen Lumin ja Surkun välissä niiden leikkiessä. Corvette lähti myös mukaan. En huomannut mitä tapahtui, mutta Surku ja Corvette alkoivat painia. Annoin niiden kähistä, kunnes huomasin, että tilanne ei lopukaan ja menee vakavammaksi. Sälli pyöri siinä ympärillä myös. Menin komentamaan koiria erilleen -ei mitään reaktiota. Ne olivat tiukasti kiinni toisissaan. Kyllä ne kohta irrottivat, mutta homma oli selkeästi jäänyt kesken, Surku ainakin koetti edelleen vilkuttaa hampaita. Surku sai kunnon hampaankolon etujalan niveleen. Se varasi sille vielä kävellessämme pois, muttei iltapäivällä enää lainkaan. Silmäkulmassa ja ylempänä jalassa oli myös hampaanjälki. Corvettekin hetken konkkasi. Ensimmäinen kerta, kun Corvette hermostuu.

Niin jäi matkan kasvatukset odottamaan Surkun jalan tervehtymistä. Tänä aamuna Surku jo varasi jalalle, muttei täysin. Ja niin kuin olisi ollut lomaa ja viileää säätä treenata ja pidentää matkoja... Sälli on pitänyt Corvettea sen verran tiukilla, että luulen Surkun käyttäneen tilannetta hyväkseen. Lumi vain killittelee ja katselee poikien pullisteluja niin viattomana.
Voi olla että itse toimin myös jollain lailla epäloogisesti koirien kesken.
Nyt illalla Surku ei enää näkyvästi konkkaa. Jos huominen vielä taukoa ja lauantaina ajamaan.

Irtokoiran kohtaaminen

 Olin maanantaina todella tyytyväinen koiriini ja itseeni. En ole koskaan kohdannut irtokoiria neljän koiran kanssa. Käveltiin tiellä ja ja eräällä belggarin omistajalla oli hankaluuksia pitää koiransa aloillaan. Jatkettiin eteenpäin pururadalle. Päästin koirat puradan viereiselle pienelle metsäaukiolle irti ja ne liikuskelivat lähettyvilläni. Yhtäkkiä tuo belgi tulikin haukkuen meitä kohti hihna perässä viuhuen. Se oli päässyt omistajalta irti. Sälli, Surku ja Lumi alkoivat vähän pörhistellä. Corvette pysyi käsittääkseni koko ajan iisisti. Komensin ne matalalla rauhallisella äänellä lopettamaan. Belggari jatkoi kohti tulemista, kukaan koiristani ei reagoinut. Kohta Surku ja Lumi alkoivat taas liikehtiä ja toistin matalalla äänellä niiden nimet ja ne asettui. Koirat olivat siirtyneet taakseni ja sivulleni oma-aloitteisesti. Ne olivat tarkkaavaisia, mutta eivät enää provosoituneet kukaan. Belgi lähestyi vielä vähän ja katsoi sitten viisaammaksi palata takaisin. Olin niin tyytyväinen itseeni. Tilanne tuli niin äkkiä etten ehtinyt pelästyä tai hermostua, vaan toimin täysin rauhallisesti.
Belggarin omistaja lähti nopeasti vähin äänin ja olisi ollut varmaan ihmeissään jos olisin tullut kiittelemään tilanteesta.
Kun belgi oli mennyt menojaan ei tilanne jäänyt koirille mitenkään päälle.

Tänään pihalle tulee ylimääräinen koppi, jossa Sälli tai Corvette tulevat viettämään toistaiseksi yönsä. Ne on ihan ok normaalisti, kun olen paikalla ja suurimmaksi osaksi muutoinkin. Tarhassa kuitenkin päivittäin ja lähes joka yö Sälli käy pörhistelemässä kopin katolla tai maassa makaavalle Corvetelle ja saa Corveten ärähtämään sille ennen siirtymistään pois alta. Se lopettaa heti kun napautan ikkunaan, mutten halua enää öisin kuulla moista, eikä se ole varmaan koirillekaan pidemmän päälle hyvä tilanne. Lumin leikkaus kun voi olla hyvin vasta keväällä tai kesällä...

SM-Jämi 2014

Kuva: Cesilia Uusi-Illikainen

Maalissa ensimmäisenä päivänä. Kuva: Veera Virkki

Lauantaina oli huikeaa menoa. Lämpötila +1 ja sää mitä mainioin huskyille. Jännitti kovin, kun muistin kahden viikon takaisesta pehmeät hankalat mutkat. Lumilta oli kapselit karisseet jo ennen lähtöä ja varmuudeksi tossutin sen etutassut -todennäköisesti ihan turhaan.
Neljän koiran DR4-luokassa oli 34 osallistujaa, joista 17 huskyvaljakoita. Hieno kisa olisi siis luvassa.
Lähtövamisteluissa auttoivat Teija ja Anne. Anne seisoi kärryllä ja kuljin itse Corveten vieressä ja lähdön odottelu sujui paremmin kuin koskaan kisoissa.
Koirat meni kiitovauhtia kaikki. Oli ihan huikea fiilis. Itse olin loistopäällä ja kannustushuutoni "Mennään voittoon!" tuli sydämestä ja pelkästä matkanteon riemusta. Mutkat olivat paremmassa kunnossa kuin kaksi viikkoa sitten. Jarrutin yhtä lukuunottamatta kaikkiin mutkiin ja muutamassa töyssyssä. Muutoin annoin koirien painaa. Muutamassa kohdin potkin myös vauhtia. Koirat jaksoivat hyvin ja vauhti pysyi yllä. Parikan Anu lähti heti takaamme ja laskeskelin, että Anu tulee varmaankin kutakuinkin saavuttamaan meidät ennen maalia. En kuitenkaa nähnyt ketään edelläni ja taakse en uskaltanut kertaakaan siinä vauhdissa vilkaista.
Kun joskus myöhemmin kävin katsomassa tulokset en ollut uskoa silmiäni. Olimme huskyista toisina Mäkiahon Antin jälkeen. Anu oli 3 sekuntia perässä. Ja mikä huiminta keskinopeutemme oli 30,6km/h! Olin ajatellut, että jos kaikki menee nappiin saatamme päästä siihen 27-28km/h. Olin niin iloinen, että olisin voinut lähteä siltä istumalta kotiin. Ihan sama miten lopulta käy, tuo suoritus oli niin mainio ja matkanteko oli yhtä juhlaa.

Ensimmäisen päivän tulokset

Yöllä alkoi sataa ja sitä jatkui koko aamupäivän. Seuraavana aamuna ensimmäisten valjakoiden kommentit eivät olleet kovin rohkaisevia:
"Pelotti ihan jumalattomasti, kun ensimmäisten 100m:n jälkeen en nähnyt enää mitään." "Siellä on koko uran levyinen lampi, joissa koirat menee mahaa myöten".
Maaliintulijat olivat niin kuraisia, ettei numerolappua erottanut ja silmät näkyivät vasta kun lasit nostettiin ylös.

Aina ei kaikki mene ihan putkeen

Lämpötila oli sunnuntaina +7, maasto pehmeä ja ilma sateinen. Raskas keli siis koirille. Tiesin, että pystyn kyllä auttamaan potkimalla jossain määrin, mutta en kovin kovalle rasitukselle asti, ettei rytmihäiriö keskeytä matkaa. Ihan maalisuoralla uskaltaisin vasta potkia kunnolla.

Lauantain loistava suoritus ohi Sälli ja Corvette. Kuva: Veera Virkki

Vettä oli pehmeällä uralla runsaasti ja yhdessä kohdin tosiaan koko uran peittävä lampi. Lumi oli toisena päivänä ihan turha koira. Se keskittyi lähinnä väistelemään lätäköitä täysiä etenemisen sijaan ja aiheutti muutamissa kohden sen vuoksi vielä turhaa nykimistä muille. Loppussa alkoi koirien tassut painamaan. Kolme koiraa oli tehnyt aikamoisen työn raskaalla alustalla edeten hyvin. Itsellä ei ollut matkalla samanlaista hurmosta päälle kuin edellisenä päivänä. Kannustin kyllä koiria, mutta kun se tuli eilen aidosti ilolla, puuttui siitä nyt todellinen lataus.

Aika oli reilusti minuutin huonompi kun edellisenä päivänä. Niin oli kyllä monella muullakin, mutta vähän jäi harmittamaan. Anu tuli lujaa ja meni selkeästi tuloksissa meidän ohi. Sijoituttiin lopulta huskyista kolmansiksi. Se oli aivan erinomainen sijoitus, johon olisin ollut huippu tyytyväinen, jos Lumikin olisi juossut kunnolla toisena päivänä. Toisaalta se edes lähti matkaan. Kutosissa, nelosissa ja ykkösissä jotkut koirat olivat lähdön jälkeen kieltäytyneet juoksemasta ja lätäköiden väistely aiheutti harmia monelle muullekin valjakolle ihan sotkuihin asti.
Pitää alkaa ajaa lenkkejä myös kuraisilla keleillä, että koirat tottuu. Ohkolassa ei ollut ongelmaa, vaikka siellä maa oli myös kurainen. Isoja lätäköitä siellä ei kuitenkaan ollut samassa määrin.
Minulla on neljä koiraa ja Lumikin kuuluu yhtenä osana siihen ja niillä mennään. On se paljon kehittynyt ja on siitä toisinaan jo hyötyäkin valjakossa, mutta ihan oma lukunsa se aina on. Eipä se koiran syy ole. Ensimmäisen koiran kohtalo. Aina ei omat tiedot ja taidot ole olleet riittävät, vaikka parasta olen aina yrittänyt.

Vaikka Lumi parhaansa teki, niin vähän silti kuraantui

Rek1-tuloksen saivat Antti Mäkiaho ja Anu Parikka. Itse en ollut ilmoittautunut rek-kokeeseen ja oltiin rek1 ja rek2-tulosten välissä. Todennäköisesti oltaisiin saatu rek2-tulos.

Lopulliset tulokset + rek-tulokset siperianhuskyjen osalta

Kiitos kovasti avusta Annelle, Teijalle ja tuntemattomaksi jääneelle miehelle, joka tuli avuksi toisena päivänä. Samoin mökkiseurueelleni. Oli ilo nukkua vedenpitävän katon alla. Koirien käytökseen olen tyytyväinen koko viikonlopun ajan. Erityisesti Corvette pysyi nyt ihan eri lailla aisoissa, kuin aiemmissa kisoissa. Se on loistava koira tekemään töitä.

 Valitettavasti kypäräkamera oli nauhoittanut vain toisena päivänä. Lisään sen tänne, kun on lataantunut ja toivon ettei kukaan ole jaksanut lukea sivua loppuun asti... Mieluummin olisin laittanut tänne ensimmäisen päivän huikean suorituksen. Harmi, että joskus aikoinaan päätin kertoa blogissani myös niistä ei niin hohdokkaista hetkistä ; ) Tässä nyt se sunnuntain video

Kuva: Cesilia Uusi-Illikainen

Ja onnea loistavista suorituksista Hannelle, Erkille, Teroille, Teemulle, Villelle, Aarnelle, Annelle, Terhille ja kaikille muille jotka tekivät kilpailusta kilpailun.