maanantai 20. lokakuuta 2014

SM-Jämi 2014

Kuva: Cesilia Uusi-Illikainen

Maalissa ensimmäisenä päivänä. Kuva: Veera Virkki
Lauantaina oli huikeaa menoa. Lämpötila +1 ja sää mitä mainioin huskyille. Jännitti kovin, kun muistin kahden viikon takaisesta pehmeät hankalat mutkat. Lumilta oli kapselit karisseet jo ennen lähtöä ja varmuudeksi tossutin sen etutassut -todennäköisesti ihan turhaan.
Neljän koiran DR4-luokassa oli 34 osallistujaa, joista 17 huskyvaljakoita. Hieno kisa olisi siis luvassa.
Lähtövamisteluissa auttoivat Teija ja Anne. Anne seisoi kärryllä ja kuljin itse Corveten vieressä ja lähdön odottelu sujui paremmin kuin koskaan kisoissa.
Koirat meni kiitovauhtia kaikki. Oli ihan huikea fiilis. Itse olin loistopäällä ja kannustushuutoni "Mennään voittoon!" tuli sydämestä ja pelkästä matkanteon riemusta. Mutkat olivat paremmassa kunnossa kuin kaksi viikkoa sitten. Jarrutin yhtä lukuunottamatta kaikkiin mutkiin ja muutamassa töyssyssä. Muutoin annoin koirien painaa. Muutamassa kohdin potkin myös vauhtia. Koirat jaksoivat hyvin ja vauhti pysyi yllä. Parikan Anu lähti heti takaamme ja laskeskelin, että Anu tulee varmaankin kutakuinkin saavuttamaan meidät ennen maalia. En kuitenkaa nähnyt ketään edelläni ja taakse en uskaltanut kertaakaan siinä vauhdissa vilkaista.
Kun joskus myöhemmin kävin katsomassa tulokset en ollut uskoa silmiäni. Olimme huskyista toisina Mäkiahon Antin jälkeen. Anu oli 3 sekuntia perässä. Ja mikä huiminta keskinopeutemme oli 30,6km/h! Olin ajatellut, että jos kaikki menee nappiin saatamme päästä siihen 27-28km/h. Olin niin iloinen, että olisin voinut lähteä siltä istumalta kotiin. Ihan sama miten lopulta käy, tuo suoritus oli niin mainio ja matkanteko oli yhtä juhlaa.
Ensimmäisen päivän tulokset

Yöllä alkoi sataa ja sitä jatkui koko aamupäivän. Seuraavana aamuna ensimmäisten valjakoiden kommentit eivät olleet kovin rohkaisevia:
"Pelotti ihan jumalattomasti, kun ensimmäisten 100m:n jälkeen en nähnyt enää mitään." "Siellä on koko uran levyinen lampi, joissa koirat menee mahaa myöten".
Maaliintulijat olivat niin kuraisia, ettei numerolappua erottanut ja silmät näkyivät vasta kun lasit nostettiin ylös.
Aina ei kaikki mene ihan putkeen

Lämpötila oli sunnuntaina +7, maasto pehmeä ja ilma sateinen. Raskas keli siis koirille. Tiesin, että pystyn kyllä auttamaan potkimalla jossain määrin, mutta en kovin kovalle rasitukselle asti, ettei rytmihäiriö keskeytä matkaa. Ihan maalisuoralla uskaltaisin vasta potkia kunnolla.
Lauantain loistava suoritus ohi Sälli ja Corvette. Kuva: Veera Virkki


Vettä oli pehmeällä uralla runsaasti ja yhdessä kohdin tosiaan koko uran peittävä lampi. Lumi oli toisena päivänä ihan turha koira. Se keskittyi lähinnä väistelemään lätäköitä täysiä etenemisen sijaan ja aiheutti muutamissa kohden sen vuoksi vielä turhaa nykimistä muille. Loppussa alkoi koirien tassut painamaan. Kolme koiraa oli tehnyt aikamoisen työn raskaalla alustalla edeten hyvin. Itsellä ei ollut matkalla samanlaista hurmosta päälle kuin edellisenä päivänä. Kannustin kyllä koiria, mutta kun se tuli eilen aidosti ilolla, puuttui siitä nyt todellinen lataus.

Aika oli reilusti minuutin huonompi kun edellisenä päivänä. Niin oli kyllä monella muullakin, mutta vähän jäi harmittamaan. Anu tuli lujaa ja meni selkeästi tuloksissa meidän ohi. Sijoituttiin lopulta huskyista kolmansiksi. Se oli aivan erinomainen sijoitus, johon olisin ollut huippu tyytyväinen, jos Lumikin olisi juossut kunnolla toisena päivänä. Toisaalta se edes lähti matkaan. Kutosissa, nelosissa ja ykkösissä jotkut koirat olivat lähdön jälkeen kieltäytyneet juoksemasta ja lätäköiden väistely aiheutti harmia monelle muullekin valjakolle ihan sotkuihin asti.
Pitää alkaa ajaa lenkkejä myös kuraisilla keleillä, että koirat tottuu. Ohkolassa ei ollut ongelmaa, vaikka siellä maa oli myös kurainen. Isoja lätäköitä siellä ei kuitenkaan ollut samassa määrin.
Minulla on neljä koiraa ja Lumikin kuuluu yhtenä osana siihen ja niillä mennään. On se paljon kehittynyt ja on siitä toisinaan jo hyötyäkin valjakossa, mutta ihan oma lukunsa se aina on. Eipä se koiran syy ole. Ensimmäisen koiran kohtalo. Aina ei omat tiedot ja taidot ole olleet riittävät, vaikka parasta olen aina yrittänyt.
Vaikka Lumi parhaansa teki, niin vähän silti kuraantui

Rek1-tuloksen saivat Antti Mäkiaho ja Anu Parikka. Itse en ollut ilmoittautunut rek-kokeeseen ja oltiin rek1 ja rek2-tulosten välissä. Todennäköisesti oltaisiin saatu rek2-tulos.
Lopulliset tulokset + rek-tulokset siperianhuskyjen osalta

Kiitos kovasti avusta Annelle, Teijalle ja tuntemattomaksi jääneelle miehelle, joka tuli avuksi toisena päivänä. Samoin mökkiseurueelleni. Oli ilo nukkua vedenpitävän katon alla. Koirien käytökseen olen tyytyväinen koko viikonlopun ajan. Erityisesti Corvette pysyi nyt ihan eri lailla aisoissa, kuin aiemmissa kisoissa. Se on loistava koira tekemään töitä.

 Valitettavasti kypäräkamera oli nauhoittanut vain toisena päivänä. Lisään sen tänne, kun on lataantunut ja toivon ettei kukaan ole jaksanut lukea sivua loppuun asti... Mieluummin olisin laittanut tänne ensimmäisen päivän huikean suorituksen. Harmi, että joskus aikoinaan päätin kertoa blogissani myös niistä ei niin hohdokkaista hetkistä ; ) Tässä nyt se sunnuntain video
Kuva: Cesilia Uusi-Illikainen

Ja onnea loistavista suorituksista Hannelle, Erkille, Teroille, Teemulle, Villelle, Aarnelle, Annelle, Terhille ja kaikille muille jotka tekivät kilpailusta kilpailun. 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti