Lumista ei ota selvää

Lumi oli sitä mieltä, että se omistaa hirvenpään, vaikka kävisikin välillä muualla - Surku esitti eriävän mielipiteensä, josta Lumilla muistona kauneuspilkut silmäkulmassa.

Lumin tilanne on kyllä ihan outo. Edellisenä perjantaina tilanne näytti tosiaan muuttuneen, niin etteivät pojat olleet enää nuolemassa ja napsuttamassa pissoja. Se jäi kokonaan pois ja merkkasivat vain pienesti Lumin pissan päälle. Siitä pari päivää, niin alkoi urosten välillä taas jäykistely. Tarhassa Lumi veti häntää sivuun Sällille ja meno oli rauhattomampaa kuin normaalisti. Sitä kesti muutaman päivän ja pissatkin kiinnostivat taas. Tällä hetkellä urokset käyvät taas korkeintaan merkkaamassa Lumin pissat ja vähän nuuskuttamassa. Voi olla ettei toinen uros tule edes paikalle. Maanantaina piikistä tulee kuluneeksi 3vkoa ja kiimaoireiden piti kadota kahdessa viikossa. Katsellaan siis edelleen mihin suuntaan tilanne etenee.

Lunta on vielä hyvin niukasti ja toistaiseksi treenit kulkee vielä mönkijällä. Vauhti on tippunut, kun maa ei ole enää ihan paljas. Mielessä on kyllä käynyt ajatus, että ne on vaan tottuneet lönköttelyyn, eikä viitsi enää puristaa laukkaa. Pieni mahdollisuus olisi tiistaista eteenpäin päästä reellä. Se takaisi taas vähän lisää vauhtia ja parempia mahdollisuuksia tulevissa kisoissa.
Asla on ollut muutaman kerran vahvistuksena - viimeksi Heinolassa. Se olikin paikoin hurjaa menoa. Matkalla oli muutama alamäki, jossa vauhti kiihtyi jarruista huolimatta liian kovaksi ja alhaalla oli 90 mutka. Olin lopussa ihan likomärkä hiestä...
Tänään viidentenä koirana oli Wintry Turjake. Kyllä täytyy todeta, että on hieno koira. Vanhempikin uros jaksaa vielä vääntää niin, ettei paremmasta väliä.

Isla-ihanainen

Lunta ja sammalta, voiko vapaapäivältä enempää toivoa...

Sälli on usein alkanut ulvomisen, jos olen joskus ottanut kaksi koiraa lenkille ja se jää jonkun kanssa tarhaan. Se on aloittanut konsertin vasta, kun ollaan jo jonkun aikaa kävelty ja puuttuminen siihen on silloin mahdotonta. Naapurin ja kauko-ohjattavan suihkepannan avulla se on kuitenkin oppinut. Jos nyt otan vain osan koirista matkaan, on tarhassa hiljaista -ainakin toistaiseksi. Hyvä niin, sillä panta ei enää toimi ja naapurillekin suodaan joulurauha =)

Kiinnostus Lumiin laimenee

Sällikin osaa söpöstellä, vaikkei se sen toimenkuvaan kuulukaan.

Sällin tassut rajoittivat ajamista vajaan viikon verran. Torstaina tehtiin meille pitkä, 15km:n lenkki vesisateessa lumi- ja loskapeitteisillä teillä. Vauhti ei alun jälkeen päätä huimannut. Keskinopeudeksi tuli 11.5km/h. Sitkeästi kuitenkin päästiin etenemään. Onneksi oma trackeri toimi tällä kertaa koko ajan. Olin piirtänyt kartankin, mutta se oli jossain pysähdyksessä tippunut ja suuntavaistolla minua ei ole siunattu rahtuakaan. Jäi oikein hyvä mieli, kun pitkästä aikaa päästiin tekemään pidempi lenkki. Tehtiin tavallista enemmän käännöksiä ja ne sujuivat oikein mallikkaasti kaikki Sälliltä ja Corvettekaan ei aiheuttanut tällä kertaa minkäänlaista sählinkiä. Corvette saattaa joissain kohdin pyrkiä väen väkisin suuntaan mistä ollaan tultu, vaika käsky olisi toisin, mutta nyt meni kaikki nappiin.
 Voi tuntua nurinkuriselta, mutta muutaman kerran perusteella sanoisin, että Agikin sujuu suuremmalla innolla, kun takana on rankempi lenkki. Jos käyn torstaisin ajamassa niin suuntaan sieltä yleensä suoraan agitreeneihin. 
Seuraavana päivänä tehtiin lyhyt 5km:n lenkki. Edellinen päivä painoi vielä , etenkin, kun tosiasia on, että mönkijästä tulee heti raskaampi, kun alusta on märkä, pehmeä ja luminen. En usko koirien kunnon niin rajusti pudonneen viime aikoina.

Lauantaina kävin pitkästä aikaa agittamassa koiria Asikkalan kirkolla. Corvette on siinä ihan paras. Sen into on ihan käsinkosketeltavaa ja hellyyttävää; kypsässä iässä oleva koira koikkelehtii ja hyppelehtii ja on ihan innosta täpönä. Se on myös yllätyksekseni edistynyt Sälliä nopeammin, vaikka onkin niin kovin pehmeä. Putkiin se menee jo usein ilman apua esteen kautta hypäten, kun taas Sälli mieluummin edelleen kiertäisi.
Mukavaa oli kun kaikilla oli intoa. Useampi koira hetsaa hyvin toisiaan odottaessaan vuoroaan muutaman metrin päässä toisen suorituksesta. Toki toistoja vain muutama kerrallaan yhden kanssa, ei ne kuitenkaan paimenkoiria ole =) Neljä toistoa yleensä menee täydellä innolla, kun suoritukset ovat lyhyitä.

Lumin tilanteeseen ei näyttänyt tulevan muutosta. Se sai hormonipiikin reilu viikko sitten. Sen pitäisi lopettaa kiima kahden viikon aikana, jos se johtuu jostain sisälle jääneestä palasesta. Vasta perjantaina huomasin, että Lumin pissatessa Sälli ja Corvette eivät enää ryntääkään nuolemaan ja haistelemaan. Sälli tulee paikalle ja pissaa päälle mutta haisteleminen on jäänyt. Täytyy seurata katoaako sekin. Tiistaina tulee 2 viikkoa piikistä. On suuri helpotus, jos hajut häviävät -silloin syy on melko selvä ja jotain on tehtävissä.

Lauantaina tuli lunta ja käytiin vitosen valjakolla heittämässä kympin lenkki. Asla oli vahvistuksena ja oikein hyvä niin. Kyllä se mönkijä alkaa käydä näillä keleillä liian raskaaksi vauhdikkaampiin lenkkeihin. Nyt kun tulisi vielä sen verran lunta, että päästäisiin reellä tai sitten vain kömmitään lisää voimaa ja vauhti jää vähemmälle. Sen verran lumi ja sen alla pehmeä maa teki taas vastusta ettei viidelläkään päästy ihan ajattelemaani vauhtia. Sälli meni yksin keulilla ja hyvin menikin. Alussa sen sijaan oli roimasti parantamisen varaa. Corvette sekosi täysin, kun Asla takana piti omaa elämäänsä. Aslan sain rauhoittumaan omalla määrätietoisuudella ja olemalla kylmän rauhallinen. Corveten kanssa kiehahti itselläkin ja se ei tietysti koskaan toimi. Viimein koitti kuitenkin se hetki, että kaikki omat olivat maassa ja odottivat rauhassa lähtökäskyn.

Huviajoa

Suurin osa kuvista Johanneksen ottamia. Ei tarvinne erikseen mainita mitkä.

Olen päässyt vähän aikaa ajamaan kaikilla neljällä koiralla. Sällin tassut halkeilivat lauantain treenissä sen verran, että ontui tänä aamuna. Nopeaan kuitenkin varmaan paranee. Otin sen sisään ja laitoin pihkavoidetta. Päivällä ei enää ontunut. Parin päivän treenit jäävät nyt kuitenkin väliin. Siksipä suunnitellun pidemän mönkkäritreenin sijaan suunnattiin veljen perheen kanssa Uusmyllyn kauniille laavulle. Pakkasin autoon koirien lisäksi kikkarin:

Lumin ja Surkun kanssa ajoin kauhusta kankeana ensimmäisen pätkän lumisella tiellä -ja päätin etten enää aja Corvettea...

Corvette pääsi kuin pääsikin ajamaan veljeni ansioista

Se ei ollut kuitenkaan vielä tarpeeksi vauhdikasta, joten...

...uudelleen menoksi

Viimeinen mutka

Hymyillen loppuun asti

Oli hauskaa välillä ajella vain ihan huviajoa. Tai no... Omasta ajostani en nauttinut, mutta Johanneksen menoa katsellessa tuntui siistiltä. Kun ei pelkää, niin uskaltaa mennä ja nauttia ja kaatuminenkin oli vain pieni rento muksahdus eikä rautakangen katkeaminen. Niin toivon että löydän vähitellen vauhdin hurman. Siihen voi mennä tovi aikaa. Myönnän, että minua hirvitti jo viikolla pelkästään istua Tomin mönkijän kyydissä...

Pitäisi useammin tehdä laavuretkiä ajon yhteydessä. Evästauko tulilla ja lopuksi pieni patikointi ikimetsässä, jossa sielu todella lepää. Puro solisee kivien välissä ja kuopissa, sammaloituneita puunrunkoja, onkaloita, rauhaa ja hiljaisuutta. "Tonttujen koloja", sanoi Elias ja tonttumetsä se tosiaan olikin. Elias muisti myös huolehtia koirista ja varoitti sinne tänne innoissaan hyppiviä koiria näkemistään isoista kuopista.

Lumi sai tiistaina hormonipiikin, jonka pitäisi lopettaa kiima kahden viikon sisällä. Samalla siis alkoi 6kk:n kilpailukielto.

Corveten silmiin voi oikeasti eksyä

Adventtiajot

Lauantaina osallistuttiin Vanhan Vääksyn joulunavajaisten koirakulkueeseen. Sidoin kaikille koirille punaisesta kankaasta rusetit kaulaan ja itselle samanlainen. Kyllä huvitti kun katseli Sälliä ja kumppaneita sievä rusetti kutreillaan =) Kulkueessa oli paljon koiria. Lumi bongasi heti 2 tanskandoggia ja oli jo saamassa "häntä koipienvälissä kotiin"-kohtauksen. Menin vähä sivummalle missä oli haisteltavaa. Pari nakinpätkää toimi myös ja åäästiin mukaan joukon peräpäähän. Vähän oli rauhatonta menoa normaaliin verrattuna, kun koiria ja hajuja oli joka puolella. Päästiin ihan haastateltavaksi mikrofoniinkin: kyllä ne vetää mönkijää ja talvella rekeä. Ihmisvilinässä pysähdyttiin jutustelemaan ja koirat olivat melkoisen lunkisti rapsutusten ja jalkojen huiskeessa.

Kiva kun olen päässyt nyt ajamaan kaikilla neljällä koiralla. Matkat ovat olleet siinä +-10km. Yksi vähän lyhyempi ja rankempi reitti lisänä. Raskautta mäkien lisäksi on tuonut sohjo ja sen hävittyä pehmennyt maa.

Tänään tuli itselle oikein hyvä mieli, kun näyttää siltä, että treeni on saanut koirat ihan hyvään kuntoon. Oltiin Hämeenlinnassa yhteistreeneissä. Reitti oli todella rankka ja matkaakin tuli omille ennätykselliset 15km. Yksi pidempi 10-15min tauko pidettiin ennen viimeistä vitosta. Hienolla tsempillä koirat vetivät koko matkan. Lumiakaan ei tarvinnut tsempata kertaakaan matkan aikana, sekin painoi suu vaahdossa eteenpäin.

Takaisin tullessa käytiin vielä pienimuotoisesti agittamassa ja sinnekin riitti kaikilla intoa. Välillä tuntuu, että mitä rankempaa on takana sitä tarmokkaammin sujuu myös agi.

Lenkin jälkeen muitakin kuin Sälliö ramaisi

 

Tällä kertaa myös valjakot ja hirvimiehet mahtuivat sulassa sovussa samoille tulille ja maisemiin

Lumin tilanne on edennyt nyt niin, että tiistaina se saa hormonipiikin, jonka pitäisi lopettaa kiima parin viikon kuluessa. Vaikutus kestää muutaman kuukauden. Aina luetaan dopingiksi ja siitä seuraa 6kk:n kilpailukielto. Jos kiima loppuu, on se selkeä merkki, että sisälle on jäänyt jotain. Sen jälkeen on edessä uusi leikkaus, kun kiimaoireet ovat taas voimakkaimmillaa. Jos kiimanhajut eivät lopu, ollaan ihmeissään ja silloin koiraa ei avata.
Eräs tuttuni kertoi kuinka eräs koira oli sterilisaation jälkeen haissut kiimaiselle ja se oli avattu uudellen mitään kuitenkaan löytymättä. Niin se haisee edelleen...

Hirvipeijaiset ja Corvette taas mukana treenissä

 Corvette on vihdoin päässyt treeniin mukaan. 10 päivää meni parannellessa kynsiä. Tomi ajoi eilen koirat ja Corvette pääsi mukaan viimeiselle vitoselle. Laitoin sille kaikki löytämäni tossut (3kpl) tassuihin. Takaisin tullessa sillä ei ollut yhtäkään. Epäilen sen repineen ne jo lähdössä pois, kun yhdellä jalalla juokseminen olisi sen mielestä ollut hivenen hankalaa.
Corveten 10 päivän tauon aikana muut kolme olivat kerran 10km:n matkalla yhteistreeneissä. Muutoin olen vedättänyt kolmella koiralla 3,5-5km lenkkejä. Olen koettanut löytää mahdollisimman tasaisen reitin, ettei kävisi ihan liian raskaaksi ja sellaisia ei kovin montaa kilometriä putkeen löydy. Eilen muut juoksivat reilun 10km ja Corvette siitä sen vitosen verran. Tänään ajoin +11km. Lumi (siis se taivaalta satava) tekee mönkijästä jonkunverran raskaamman ja ihan paras puhti oli tänään poissa. Mukava lenkki kuitenkin. Satuttiin ajamaan hirvenkaato paikalle verijäljistä päätellen. Ne jatkuivat jonkun matkaa menosuuntaan. Lumi oli niistä kaikkein kiinnostunein. Muutkin tietysti huomasivat, mutta moodi oli enemmän eteenpäin.
Josko tämä viikko päästäisiin vielä ajamaan neljällä koiralla mönkijällä sellaista reilun kympin pätkää. Tiistaiksi on ainakin alustavasti suunnitteilla yhteistreeniä.  Ja jos vielä viikonloppunakin koiria on tarpeeksi, niin tiedossa olisi n. 20km:n yhteislenkki: Ensin 10km laavulle, jossa makkaranpaisto ja levähdystauko ja sitten sama takaisin.

Lumin tilanne junnaa edelleen paikoillaan. Toisen progesteronitestin tulos oli sama: 14,6. Eläinlääkäri ei ole kuitenkaan saanut vielä kiinni näihin asioihin perehtynyttä toista eläinlääkäriä, jossa selviäisi missä ja koska Lumi kannattaa leikata. Toivottavasti hyvin pian -niin saisin asian pois päiväjärjestyksestä.

 Pihalla on viimepäivinä käynyt kuhina. Sain Reilun kasan hirvenluita, sisäelimiä ja kaksi päätä.
Lumi oli ensimmäinen joka ei epäröinyt käydä pään kimppuun. Corvette oli aluksi sitä mieltä, että hirvi tuijotti liian karmivan oloisesti. Toisena päivänä jo maistui sillekin. Toviksi riittää vielä mässytettävää, vaikka epäilen, että Lumi olisi mieluusti syönyt vaikka vuorokauden putkeen, jos olisi saanut -tai ainakin nukkunut aarteensa vieressä. Tätä juhlaa kestää vielä hyvän aikaa ja uutta satsia on mahdollisesti vielä luvassa. Rasvavarastotkin täydentyivät mullikan ihralla ja Kirsi toi pari säkkiä nappulaa. Lihaa kun vielä olisi, niin olisi täydellinen satsi kasassa.

Kamala, vie se pois, en kestä T:Corvette

Koiravaje jatkuu

Sälli ja Lumi. Kieli taitaa kertoa kaiken oleellisen.

 Lauantaina oli syksyn ekat yhteistreenit Wintry-porukalla. Itse en päässyt ajamaan, kun Corvette oli poissa pelistä. Surku pääsi Piiraisen Antin valjakkoon ja Sälli ja Lumi Tomin valjakon pyöräpariin. Lumi oli tsempannut vain osan matkasta. Taisi torstain treeni vielä paina -jostain syystä se ei näy samassa määrin Sällin ja Surkun menossa =)

 Pieniä suloisia pentusia päästiin ihastelemaan ajon jälkeen nuotiotulilla. Jos ei olisi yhtään koiraa, niin tekisi mieli laittaa neljä omaan taskuun...

  Ensimmäistä kertaa (?) oli motivaatio-ongelmia lähteä vetolenkille. Koiria on vetokunnossa vain kolme. Corvette ei ole kahteen viikkoon vetänyt kuin yhden testiajon ja yhden kunnon treenin. Ensin oli syynä puremajäljet jaloissa ja nyt ontumista aiheuttavat puhkikuluneet kynnet. Torstaina oli viimeinen treeni Corveten osalta jonka jälkeen ei ole varannut takajalalle lainkaan, vaan konkkaa kolmella kintulla edelleen.
Sälli menee yksin kärjessä ihan mukavasti. Mutta mönkijän vetäminen kolmella on vähän tympeää, niin itsestä kuin koiristakin. Ja sille ei loppua näy. Sitten kun Corvette alkaa olla kunnossa jää Lumi todennäköisesti pois kuukaudeksi -ja taas edelleen on vain kolme mönkkärin eteen. Toki crossipyöräkin on, mutta se taas ei mahdu peräkärryyn boxien kanssa. Onneksi Corvette mönkkärin edessä tuo enemmän voimaa kuin Lumi. Hyvin alkanut treenaus on tainnut jo jämähtää paikoilleen ja talven osalle ei enää suuria odotuksia ole. Toivottavasti löytyy motivaatio lähteä hakemaan edes sitä kokemusta talven rekikisoista.

Lumin osalta odottelen vielä eläinlääkärin vastausta.

Corvette oli sisällä paikkailtavana kynsien osalta. Pikaliima ja kapselin kuoret eivät auttaneet. Takajalalle ei ole varannut perjantaista lähtien lainkaan.

Eilen oltiin laavuilemassa Johanneksen ja lasten kanssa. Kävelin alkuun koirien kanssa pienen lenkin. Valkohäntäpeura lähti metsiköstä melko läheltä. Lumi ja Surku näkivät sen. Sälli ei huomannut (Corvette odotti autossa). Koirat olivat onneksi lähettyvilläni ja eivät lähteneet. Jos peura olisi mennyt tien yli, niin tilanne olis voinut olla toinen. Nyt se lähti metsään päin. Nenä kävi kyllä sisaruksilla kovasti tilanteen jälkeen.

Surku ja Asla Piiraisten valjakossa

Taaempana Surkun kaksoissisar Maya

Wintry Tönteri

Lumin progetulos

Täydet pisteet Sällille. Se teki sen niin kauniisti ja tehokkaasti. Laittoi pisteen Lumin härkkimiselle tilanteissa, joissa on herkkuja odotettavissa. Paljon se Lumilta sieti ja itse jo jonkun aikaa toivoin, että se laittaisi sen ojennukseen. Tänään läskiämpärin äärellä -Lumin käydessä kitisemään Sällille etuilusta, se nappasi sitä ja huudatti hetken. Ainoa jälki jäi Lumin itsetuntoon.

Tänään tuli Lumin ensimmäinen progesteronitulos: päälle 14. Selkeästi koholla, muttei vielä ihan tärpeillä. Jos astutusta kaavailtaisiin, niin uroksen luo olisi jo kiire -totesi Anna.
Perjantaiksi varattu tähystyssterilisaatioaika peruuntui. Leikkaava eläinlääkäri sanoi, että munasarjanpala on todennäköisesti kasvattanut rakkuloita, jotka ovat rasvakudoksessa ja ne löytyvät vain tunnustelemalla. Toisen päivän verikoe tulee perjantaina. Eläinlääkäri konsultoi vielä Merja Dahlbomia. Ensi viikolla voisin kuvitella, että leikkaus -se tavallinen isompi- olisi edessä.
Sellainen merkkailu ja ruopiminen käy urosten välillä, että kyllä tähän parin kuukauden aikana on jo tympääntynyt ja helpottaa ajatuskin, että se olisi kohta ohi.

Toisaalta tulee monta kysymystä eteen. Yksi koira on poissa pelistä ainakin kuukauden ja senkään jälkeen tietysti kunto on heikko, kun vatsalihaksetkin on taas katkaístu.
Mönkijä kulkee kolmella tasaisessa maastossa, mutta jos alusta on vähänkään pehmeä lumen tai sateen jäljiltä, niin sekin alkaa olla raskasta vääntämistä koko matka. Tällä viikolla ajoin kaksi lyhyttä lenkkiä kolmella ja ei se pidemmän päälle oikein mielekkäältä vaikuta. Harmittaa kovin, jos koko tiimi jää huonolle treenille. Talven kisoihin pitää sitten mennä vain turistina. Kyllä se kovasti harmittaa, ei voi mitään.

Corvette oli tänään ekaa kertaa viikkoon valjaissa. Ajoin testimielessä lyhyen 4km:n lenkin. Se näkyy jo toipuneen viime selkkauksesta koipiensa osalta. Päänsisus vaatii vähän pidemmän ajan. Josko huomenna pääsisi tekemään taas vähän pidemmän treenin viikon tauon jälkeen. Ei voi mennä kun päivän kerrallaan ja treenata niin hyvin kuin mahdollista aina kullakin hetkellä.

Tarhan lisäosa

 Eilen Anne toi Aslan lisävahvistukseksi valjakkoon. Ajoin mönkijällä kolmella koiralla vajaan 5km:n lenkin. Maasto oli niin tasainen kuin vain löytyi, koska lumisohjo vielä lisäsi raskautta. Sälli juoksi yksin keulassa ja Lumi ja Asla pyörässä. Sälli meni hienosti ja Lumikin väänsi koko matkan. Alkuun oli ajatuksissa 6.5km, mutta sen verran oli raskasta, että mentiin vähän lyhyemmin. Corvette pääsi jo konkkaamaan autolle ja peräkonttiin. Surku odotteli kärryssä. Ihanaa että saan edes vähän treeniä Lumille alle ennen taukoa.

Täytyy myöntää, että toiveissa olisi oikein surkeat säät ensi perjantaista lähtien. Toiveitani ei ole näköjään  vielä kirjattu: luvataan -3 ja täyttä aurinkoa...

Pienet asiat ilahduttavat tällä hetkellä, kuten se, että Corv ette kykenee taas liikkumaan. Sällin ja Lumin kanssa kierrettiin oikein kunnon pitkä lenkki iltapäivästä. Corveten ja Surkunkin otin jalottelemaan ja Corvettekin käveli jo sen verran hyvin, että käveltiin kanavalla vähän pitkin poikin. Kun päästin ne irti, niin alku oli melkoista merkkailua, mutta jäi sitten lähes pois ja ihan leppoisissa tunnelmissa talsittiin marraskuun loskassa. Vaikka tunnelma on ollut jäykkä viimeisen matsin jälkeen, silloin kun kaikki pojat ovat paikalla, niin kaksistaan Surkun kanssa alkaa olla jo pahimmat jäykistelyt taas tällä erää takana  kotonakin. Suurimmaksi osaksi ne jakavatkin saman tarhan. Ehkä tässä on vielä hyvinkin toivetta saada lauma vakaaksi, jos Lumi saadaan hajuiltaan neutraaliksi.

 Kuvat tarhan laajennuksesta

Surku ja Corvette tarhan lisäosassa.

 

Ratkaisun hetki lähestyy???

En ole oikein jaksanut päivitellä.
Lumi on käynyt ultrassa --> ei näkyviä kystia,
papassa --> ei merkkejä selkeästä kiimasta,
verikokeissa eilen ja tänään --> tulokset tulee keskiviikkona.
Surku on matsannut Corveten kanssa. Eilen annoin niiden otella (käskin Sällin pois). Siinä ne paini pitkin uutta hankea viiden minuutin ajan. Aamulla Corvette ei tullut kopista. Oikea etu- ja takajalka ei kanna ja Surku konkkaa. Niin toivoin, että Surku tulisi nöyränä Corveten alta, mutta häntä pystyssä se merkkailee, vaikka korvat harottaakin ja kinttuja ja kuonoa kolottaa. Alan olla ihan kypsä tähän tilanteeseen.
Sunnuntaina tein tarhaan lisäosan. Olen pitänyt Sällin ja Corveten eri tarhoissa. Lumi kiinnostaa uroksia edelleen ja Surkuakin Sälli ajoittain kiehnää. Varasin jo alustavan tähystys"sterilaatio"ajan Lumille ensi viikon perjantaiksi. Riippuu kuitenkin vielä paljolti verikokeiden tuloksista kannattaako se tehdä. Se tietää myös vähintään 2viikon taukoa ajoihin. Tosin taukoa tulee pakostikin jo nyt. Surku on poissa pelistä ehkä muutaman päivän ja Corvette tovin pidempään. Kahdella taas ei mönkijä liiku ja kolmellekin se on liian raskas...

Hyviä uutisia on se, että koirat tuntuvat olevan hyvässä kunnossa. Treenit ovat sujuneet ja niistä on jäänyt hyvä mieli. Siinä vajaan kympin paikkeilla ovat matkat pyörineet. Viikolla tehtiin yksi lyhyempi 5km:n punnerrustreeni pururadan raskaassa maastossa. Eilen koirat juoksivat Tomin valjakossa hyvää vauhtia kympin lenkin. Treenit auttavat tällä hetkellä pitämään yllä uskoa ja luottamusta.

Nyt vaan toivon, että saan muut asiat kuntoon, että päästään jatkamaan treeniä ja suhteet tasapainoon. Pelottaa että munasarjanpalasta ei löydykään ja leikkaus on turha ja tilanne jatkuu... Silloin on keinot vähissä ja täytyy miettiä mikä on kaikkien kannalta paras vaihtoehto. On hetkiä jolloin käy mielessä luopua koko touhusta. Hatunnosto kaikille jotka huolehtivat yksin koiristaan. Siinä on välillä usko tiukilla.

Kyllä ne toisiaan joutuu sietämäänkin. Tässä agilityssa.

Kohdattiin myös peuroja Aurinkovuorella eräänä utuisena iltapäivänä. Koirat reagoi hajuihin ja otin ne lähelleni. Peurat lähtivät melko läheltä samalta hakkuuaukiolta meidän kanssa. Surku sai voimakkaimman vainun ja varmaan näkikin ne, mutta oli lähelläni ja ei lähtenyt, kun ärähdin.