Lumivalkoinen: Agilityä ja aikaisia aamuja

Janakkalan agilityepiksistä kaikki kuvat Susanne Stenfors

Möllien rata

Keskiviikkona osallistuin Janakkalassa agilityn epiksiin. Lämpötila oli lähes hellelukemissa vielä seitsemän maissa, kun päästiin radalle. Rata oli ihan mukava ja sisälsi vähän haastettakin. Menin ensin Surkun kanssa. Ihan hyvin se meni -jopa esteen takaa kierron. Virhepisteitä tuli Surkun tehdessä liian laajan kaaren 3. hypyn jälkeen, jolloin meni samalla seitsemäskin este. Vaikka Surkun kanssa varmaan kohta lopetankin agilityn, niin kisoissa se on mennyt ihan kivasti. Lumi meni oikein hyvin. Harmittava moka sattui kun 7. esteen takaakierrossa olin hivenen liikaa edellä tai/ja käännyin liian aikaisin. Lumi oli jo kiertämässä takaa, mutta kääntyikin sitten ja hyppäsi esteen väärässä suunnassa. Lumi sijoittui kolmanneksi 10 virhepisteellä ajalla 28.8s. Surku oli 4. myöskin 10 virhepisteellä ja aikana 34.4. Koiria maximölleissä oli ihan mukava määrä (+10?). Ketään ei hylätty vaan kaikki saivat tuloksen.
Tänään kävin Lumin kanssa pitkästä aikaa kirkolla treenamassa agia. Se meni kyllä todella hyvin. Putkia, esteitä ja puomia. Huomenna sunnuntaina on oman seuran Lammin seudun koirakerhon epikset Tuuloksessa. Maanantaina alkaakin Lumin tauko agista, kun vien sen sterilisaatioon....

maalissa

Ensimmäinen lomaviikko alkaa olla takana. Kesäaamut ovat ihania, valoisia ja levollisia. Joka ikinen aamu olen noussut kukonlaulun aikaan (3:30) ja lähtenyt koirien kanssa lenkille -usein yksitellen. Kun olen palannut aamuretkiltä viimeistään 7:00 mennessä, käyn usein vielä tunniksi-pariksi nukkumaan. Huippua, kun voi itse säädellä aikataulujaan. Ensimmäisenä aamuna Lumin kanssa kanavan puistossa ilman hihnaa. Kaksi rusakkoa oli kentällä. Rusakot lähtivät, koira ei. Sama toistunut useampana aamuna. Koko aikana ei useimmiten tarvitse sanoa sanaakaan. Surku toimii yksin samoin, ei lähde, vaikka kiinnostuukin kovin. Corveten kanssa jouduin jo avaamaan suutakin useammin, mutta kuuntelee.
Jos rusakko ei lähde ihan nenän edestä eivät yksin ollessaan näköjään lähde?!! Koirat kuitenkin provosoivat toisiaan. Kun niitä on enemmän kuin yksi mukana, niin aivan varmasti lähtisivät paljon alhaisemmalla kynnyksellä perään. Jos saavat ensi hajun, niin se myös nostaa kierroksia. Surku on ehkä kaikkein kiinnostunein tällä hetkellä!

Eilen olin Tuuloksen tanssilavalla autoja ohjailemassa. Kahden aikaan yöllä olin kotona. Päätin lähteä pururadalle kokemaan ovatko kesäyöt aamujen veroisia...
Siispä pyörän selkään ja ensin Corvette mukaan pururataa kiertämään. Paikoin sumua ja niin lempeän rauhallista. Hiljaisuuden rikkoi vain käen kukunta. Takaisin tullessa jänis pomppi kauempana pururadalla. Kielsin Corvettea lähtemästä ja se kuunteli. Päätin lisätä haastetta. Olin alamäessä ja päästelin sen reipasta laukkavauhtia alas. Ei edes vauhdin lisäys saanut sitä irtoamaan kauempana pomppivan pupun perään -muistutettuani asiasta.
Surkun ja Lumin kanssa sama lenkki peräjälkeen. Jäniksiä myös näkösällä samassa kohden -ei kuitenkaan ihan likellä. Lumin kanssa alkoi jo aurinkokin paistaa siinä neljän maissa. Näköala järvelle auringon noustessa ja sumun leijaillessa oli kaiken arvoinen. Puoli viiden aikaan ja 24km:n jälkeen olin kotona. Hullua, mutta hulluilla on hauskempaa.
Tämän kesän tavoite olisi mahdollisimman hyvä hallittavuus rusakoista huolimatta ja ihanat aamuyöt =)

Surku pääsi tänään sosiaalistumaan pikkukoiraan ja poniin. Lumi kävi edellisellä viikolla saman reisuun ja toivottavasti Corvettekin pääsee joskus tulevaisuudessa.